Hesarin juttu vammaisesta, joka ei löydä avustajaa? Pystyykö kukaan kertomaan pääpointit?

Vierailija kirjoitti:

Onks tää se TikTok tyyppi?

ai se nainen joka haluaa ehdottamasti mies avustajan? ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi heti väitetään että on katkera ja pa s k amainen avustajiaan kohtaan jos kertoo mitä kaikkea vuosien aikana on tapahtunut? Mulla on ollut 6 vuotta samat avustajat. Ja hyvin tullaan toimeen. Sijaiset jotka tuuraa avustajan sairastuessa ja tekevät lomia ovat olleet ne jotka ovat tehneet ihan mitä sattuu ohjeista huolimatta. Monesti ne on niitä jotka tulee jonkun firman kautta. Perunoiden keittämisenkin olen joutunut opettamaan ihmiselle joka on sanonut haastattelussa osaavansa tehdä ruokaa. Ohjeista huolimatta ei siitä kuitenkaan tullut mitään. En koskaan heille ole näyttänyt ärsyyntymistäni vaikka olisikin jotain hajotettu tms. Olen kaikille ystävällinen. Täällä kait saa kuiteski purkaa ajatuksiaan? Kun avustajille ei niitä voi sanoa.

Eikö se ole ihan ymmärrettävää, että 6 vuotta olleet avustajat jo tuntevat sinut ja sinun tapasi tehdä ruokaa, mutta tuuraajat/alalla aloittelevat tarvitsevat alussa tarkempia ohjeita. Monet nykynuoret eivät esim. syö keitettyä perunaa, mikä ei tarkoita sitä etteivät osaa tehdä ruokaa, he vaan tekevät itselleen erilaista ruokaa ja eri tavalla kuin sinä. Kuka tahansa oppii perunat keittämään, jos saa hyvät ja asialliset ohjeet.

Itse olen nelikymppinen, mutta aina tehnyt vain itselleni ruokaa, hyvin omalaatuisella tavalla, erityisruokavaliota noudattaen, luovasti kokeillen, ilman reseptejä, omasta päästäni. Osaan tehdä ruokaa, mutta en todellakaan kenellekään muulle, saati suurperheelle. Todellakin tarvitsisin opastusta esim. mitä ihmettä valkosipulille tehdään, en ole sitä koskaan itse käyttänyt, enkä ole tehnyt liha- tai maitokastikkeita. Toisaalta, ei kukaan osaisi minullekaan tehdä ruokaa ilman tarkkoja ohjeita.

Sama koskee siivoamista, jokaisella on omat tapansa ja vaatii opastusta ja opettelua, jos pitää tehdä jonkun toisen tapojen mukaan.

Asenne molemmin puolen kaiken a ja o. Tuonkin voi ottaa niin että sain opettaa jollekulle jotakin, josta voi olla hyötyä meille molemmille. Itse tykkäsin ihan kauheasti kun vuoden ajan avustin samaa miestä, ja heillä tehtiin aina kotona ruoka ennen kuin haettiin lapset päiväkodista. En silloin opiskelijana ollut kauheasti vaivautunut opettelemaan ruoanlaittoa, kun opiskelijaruokalatkin sijaitsi ihan vieressä, ja jotenkin minkään vaikeammalta kuulostavan ruokalajin yrittäminen tuntui liian vaikealta ja vaivalloiselta. Työssä ei voinut ujoilla ruoanlaittoa vaan rohkeasti tarttua keittokirjaan. Opin vaikka mitä ruoanlaittoa sushista jäätelön tekemiseen. Vaikka kuinka vaikealta kuulostavia ruokalajeja otettiin yhdessä työn alle, ja aina niistä ainakin syötäviä tuli loppujen lopuksi. Avustettava siis hyyyvin varovaisesti sai esim. pilkottua vihanneksia eli molemmille oli myös jotain tekemistä.

Ruma totuus: useimmat, ei kaikki, mutta useimmat avustettavista ovat äärimmäisen ilkeitä ja katkeria tapauksia. Ei mitään herttaisia ressukoita.

Tiedän, koska satuin nuorena olemaan vaihtuvana, ns tuuraajana usealle eri avustettavalle, joista n. 95% oli äärimmäisen ilkeitä, sekä epämiellyttäviä ”työnantajia”.

Tuli nähtyä ihan kaikkea, juuri näistä ”siivoa koko asunto hammasharjalla” niihin ”vie minut kylpyyn ja katso kun tu mputan” tapauksiin. Yhteistä kaikille oli täysi ymmärtämättömyys sille, että avustaja on ihminen, sekä töissä - ei piika jolle voi purkaa omaa pahaa oloaan.

Törkeimpiä tapauksia kuitenkin kuulin ystävältäni, ja kollegaltani joka oli adoptoitu toisesta maasta, mutta puhui kuitenkin täydellistä suomea jne. Hän sai päivittäin kuulla loukkauksia ihonväriinsä, sekä suoraa v ttuilua, ja äärimmäisiä henkilökohtaisuuksia.

Muista edelleen pahimman naisen. Hän oli onnettomuudessa vammautunut (neliraaja), ja minä siis juuri 18-vuotias, äärimmäisen kiltti ja tunnollinen. Hän referoi minua päivittäin hupakoksi, ja idiootiksi, ja mennessämme kerran kahvilaan, löi minua kasvoihin lompakollansa kun en kuullut mitä hän sanoi. Tällöin maailman ihanin kahvilanpitäjärouva ärähti kovaäänisesti naiselle, ja tajusin vihdoin ottaa loparit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta siivoamisesta sen verran että eräs halusi viikkosiivouksen niin että kaikki matot joka kerta imuroidaan, viedään ulos, tampataan ja HARJATAAN. Kyllä sanoin että ei käy. En ole mikään mattojen henkilökohtainen avustaja.

Siivoamisen ja ruuanlaiton ei pitäisi kuulua työtehtäviin ollankaan, olen sitä mieltä. Noita varten on ruoka-apu, ja siivouspalvelut, ihan kuten kotisairaanhoitoa varten on kotona käytäv sairaanhoitajat jotka katsovat lääkkeet ja muut kuntoon. Ei voi olettaa että yksi ihminen osaa tehdä kaikki maailman asiat mitä jonkun toisen elämäntyyliin kuuluu. Itse sain huudot kun en osannut kääriä sätkiä. Sätkät on kuulemma halvempia, eikä hän voi ostaa niitä koska on köyhä. Sen sijaan avustajalta kyllä voidaan vaatia sätkänkäärimistaitoja. 

Avustajalta ei mielesätni enemmin voida vaatia oleskelia samoissa tiloissa kuin tupakoiva, jos ei sovi itselle. Mutta sitten jos se on ok, ja tupakointi kuuluu avustettavan normaaleihin päivärutiineihin, niin se sätkän kääriminen pitäisi opetella. Koska se ei ole mikään spesialiteettitaito (toki jos ei valmiiksi osaa niin avustettavan ei kuulu huutaa avustajalle). Sama siivouksen ja ruoanlaiton kanssa. Perustallaajan tasolla ihan hyvin mielestäni voidaan näitä odottaa ~henkilökohtaiselta avustajalta~, jonka tehtävä nimen omaan on avustaa normaalielämän askareissa, jotka avustettava tekisi itse jos voisi. Ei tietenkään pidä odottaa ammattisiivoojan tai ammattikokin tasoista jälkeä, ihan kuin avustettava itse yltäisi sellaiseen suoritukseen.

Kyllä on spesiaalitaito (mikä ihme on spesialiteettitaito?). Et voi olettaa että kaikki luonasi käyvät +10 avustajaa osaisivat käriä sätkiä.

Voit olettaa että he sen oppivat suht helposti, duh. Spesialiteetti on jotain mihin on erikseen koulutus tai pitkän ajan kouliintuminen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut avustettavat nöyryyttävät ihan tahallaan avustajaa. Mieheni teki jonkin aikaa töitä eräälle miehelle joka oli neliraajahalvaantunut. Ystävystyi työn ohella tämän muiden avustajien kanssa. 

Ikävä kyllä avustettava oli juurikin sellainen elämäänsä katkeroituneen äijän perikuva (olisin varmaan itsekin hänen tilanteessaan että eipä siinä) mutta ei sellaista kyykyttämistä ja nöyryyttämistä kukaan jaksa. Oli kerran laittanut mieheni paistamaan munakokkelit uusiksi yli 5 kertaa, ihan kuin äijä olisi ollut joku Gordon Ramsay, karjui kurkku suorana miten luokatonta pa*skaa ne olivat ym.. Mitään vikaa mieheni ruuanlaittotaidoissa ei ole, avustettava halusi vain nöyryyttää. Jokaisesta muustakin asiasta piti aina nostaa ''tahtojen taistelu'' - MIKÄÄN ei hoitunut koskaan yksinkertaisesti tai nätisi. Joten kuka jaksaa vastaavaa kiukuttelua ja nöyryytystä monta tuntia päivässä, päivä toisensa jälkeen? Surkealla palkalla.

Muilla avustajilla oli ihan vastaavaa kokemusta. Irtisanoutuivat kaikki parin kuukauden jälkeen. Mieheni oli ihan loppu aina noiden työpäivien jälkeen ja alkoi jopa vihata töihin menemistä. Onneksi lopetti ajoissa.

Ei pidä suostua kertaakaan tällaiseen. Itse olin ennen tätä uutta vammaispalvelulakia johon hlökohtavustaja sisällytettiin töissä kunnalla paikassa, josta tarjottiin avustettaville tietynlaisia palveluita. Saattoi olla kaupassa asiointia, tai jotain pientä kotihommaa, mutta ei hoitotyötä eikä varsinaista siivousta/ruuanlaittoa. Olin mestari niiden vaikeimpien kanssa joiden kanssa muut eivät pärjänneet. Lempeästi mutta tiukasti, ja loukkaantumatta, vain käsillä olevaan asiaan keskittyen tuli hoidettua vaikeatkin tapaukset. Jännää oli, että nämä vaikeimmat sitten pyysivät nimen omaan minua, sitä ainoaa joka ei itku kurkussa antanut hyppyyttää itseään miten tahtoo. Ymmärrän että tämä on henkilökohtainen ominaisuuteni eikä sitä voi vaatia keneltäkään, mutta neuvoni on silti että ei taivuta joutavuuksiin, vaan perustellaan oma toiminta, ja jos se ei millään kelpaa, niin sitten pitää viahtaa avustajaa, tai soittaa vaikka 112 jottei avustettava jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mutta jos jollakin vammaisella on useita kertoja vuodessa haku päällä uusille avustajille, kannattanee vammaisen katsoa peiliin ja miettiä käytöstään.

Ei siinä ole mitään kummallista, että jatkuvasti haetaan työntekijöitä matalapalkkaiseen ja usein osa-aikaiseen työhön, joka ei edellytä koulutusta. Moni avustapalvelua kunnille ostopalveluna tuottava yrityskin hakee jatkuvasti uusia avustajia.

Kyllä. Riistopalkalla kokemaan henkistä väkivaltaa. Moni avustettava voisi katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette avustettavia, niin antakaa selkeät ohjeet ja älkää olko liian vaativia. Yhteisymmärrykseen voi päästä, jos keskustelee, että kuinka usein avustaja siivoaa omassa kodissaan esim. Koti on sinun, mutta ehkä sinulle on silti tärkeämpää, että homma toimii jotenkin, kun että alat nipottamaan?

Minusta kerran viikossa lattioiden pyyhintä riittää, mutta jos jonain viikkona on jotain tärkeämpää kuin siivoaminen, niin sitten on. Mukavaa mennä ulos sen sijaan että vain siivoaa kun on kesä! Jos et keksi mitään hyödyllistä ja avustajasi ei valvo että hengität tms, niin sano vaikka, että hän voisi käydä 15 min kävelyllä tai loikoilemassa pihanurmella mieluummin kuin että hän siivoaa taas kerran kylppärisi saumoja. Avustajan kotona voi olla saumat pesty viimeksi vuosi sitten, jos ollenkaan ja hän kokee vain vittuiluksi, jos pyydät tarpeetonta!

Avustaja ei imuroi eikä pese lattioita, vessoja, saunoja ja ikkunoita. Ei vie mattoja ulos tms. Näihin hommiin on palkattava siivouspalvelu.  Avustaja voi pyyhkäistä välillä pölyjä, mutta uskokaa jo: EI ole siivooja.

Mun työstä noin 80 % oli siivousta. Joillakin avustettavilla pelkkää siivousta. Ja firman kautta olin.

Vierailija kirjoitti:

No, pitäisikö sairaat sitten jättää kuolemaan kotiinsa? Kun vanhuksilla on niin kurjaa. Joo, meni yli mutta ei sairailta voi siirtää apua vanhuksille. Valittakaa päättäjille näistä, ei ne vammaiset ole syyllisiä.

Olen ollut avustettavan luona, joka pärjäisi aivan hyvin ilman avustajaa, siltikin hänellä avustaja ainakin ma-pe 7 h/vrk. Ja koko ajan uutta avustajaa etsitään, enkä ihmettele miksi.

Toisella avustettavalla oli tunteja viikossa 6 ja hän oli osittain halvaantunut. Ei vaan osannut ja halunnut vaatimalla vaatia ja pyytää, kuten tuo ensiksi mainittu.

Osalla on avustaja aivan liian helpoilla perusteilla liian pitkiä aikoja ja toisilla taas päinvastoin.

Henkilökohtaisen avustajan homma tuskin on sellainen, mistä on tarkoituskaan jäädä aikanaan vanhuuseläkkeelle. Pieni palkka, huonot työsopimusehdot eikä koskaan tiedä, millaista kohtelua saa osakseen. 

Mun lapsellani oli päiväkodissa ja kaksi vuotta alakoulussa henkilökohtainen avustaja. Eivät siis olleet koskaan meillä kotona vaan ainoastaan noissa paikoissa. Nämä olivat aina välivuotta pitäviä nuoria tyttöjä eli olivat maksimissaan yhden vuoden ja sen jälkeen lähtivät opiskelemaan kuka mitänkin alaa. Varsin moni hoitoalalle. Avustajien vaihtuvuus voi olla suurta ihan tästäkin syystä eli ei ole tarkoituskaan olla ko hommassa kuin vain sen ajan, että saa opiskelupaikan tai jotan muuta duunia. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa ettei toiset tajua mitään vakavasti sairastuneiden elämästä!!! Itse olen myös työnantajamallissa. On vakkaritekijät ja sijaisia. Kun sä et pysty itse tekee oikein mitään ja sulla on päivän aikana joku omassa kodissasi yli 10 tuntia. Niin kyllähän sillä on väliä että millainen ihminen sua avustaa! Itse olen perheellinen ja täytyy tajuta että tämä on koti myös miehelleni ja lapselleni.

Ei näitä ongelmia tajua kuin sellaiset jotka niiden kanssa joutuu painii vuodesta toiseen. Ei ole kiva odottaa aamulla sängyssä kauheessa vessahädässä että tuleeko joku sua auttamaan vai eikö?! Saatko aamun lääkkeet, ruokaa, vettä jne. Mies ja lapsi ovat lähteneet aikaisin töihin, kouluun. Tai mies on vielä matkalla yövuorosta kotiin. Ihan YKSIN vain makaat ja odotat. Tämä on yhtä h e l v e t i s s ä elämistä kun olet muiden armoilla ja yrität kestää kipuja, pahoinvointia jne. Eikä koskaan tiedä millaiseen aamuun heräät. Saatko apua vai etkö saa.

Ihan hyvä pointti, mutta sinun kannattaa silti ottaa selvää kokonaiskuvasta. Yleensä ne avustajat lähtee menemään, jos se avustettava on ylimielinen ja ilkeä idiootti. Tietyt nimet toistuu koko ajan työpaikkailmoituksissa ja vaatimuksetkin voi joskus olla tosi narsistisia, tyyliin oletko letittämisen mestari koska tyyli minulle tärkeä. Peeäs olen myös kokemusasiantuntija joten kelpaat avustaja vain nuolemaan perseeni puhtaaksi aamuisin ja iltaisin ja yöllä jos tarvitsen. Jotkut avustajaa hakevat ovat oikeasti ihan mulkkuja. Sääli koska he antavat pahan viban koko avustajan työlle ja heikentävät oikeasti kivaa avustajaa tarvitsevan mahkuja saada hyvä avustaja.

Jos tuli yllärinä että avustettavatkin voi olla kuspäitä niin sitten ehkä kannattais opiskella maailmaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi jo aika romuttaa tuo malli, jossa vammainen voi itse palkata avustajansa. Ihminen, joka tarvitsee jopa 24/7 avustajaa, ei voi missään nimessä olla itse vastuussa avustajien asioista! Toiseksi, kunta maksaa palkan,  ei avustaja, joten en ymmärrä mitä sanottavaa vammaisella on koko asiaan. Joo olisihan se kiva että jokainen avustaja voisi olla paras kaveri jne., mutta ei varsinkaan tämänkokoisessa maassa riitä ihmisiä että tuollaista voisi oikeasti testata. Aika lapsekas vaatimus loppupeleissä, ammattitaitoinen avustaja kelvatkoon tai olkoot sitten ilman. Ei tässä nyt mitään hovia rakenneta kuitenkaan. 

Mietin tässä että jos asuu itse palvelutalossa vakituisesti, niin miten voi olla tarvetta noin suurelle määrälle avustajia (viisi olisi kuulemma optimi)? 

Monissa sairauksissa mieli ja ÄÖ säilyy ehjänä, joten miksi vammainen ei saisi päättää omista asioistaan tai siitä kenet hän palkkaa? Hänhän joutuu olemaan tuon työntekijän kanssa. 

Vamma tai sairaus ei tarkoita automaattisesti että on myös jotenkin vajaa tai kehitysvammainen. 

Jos avuntarve on kova, ja ei selviä itse toimistaan, hän ehkä tarvitsee toiset työntekijät vuoroihin ja toiset varalle tai viikonlopuiksi ja pyhiksi, sillä välin kun toiset ovat vapaalla. Siksi en ihmettele tuota 5 hlöä.​​​

Hyvät avustajat poistuvat alalta esimerkiksi, kun nämä työnantajat eivät viitsi täyttää niitä velvollisuuksia, joita työnantajalla lain mukaan on ja joista hän kyllä tietää. Työnantaja jättää siis työntekijän pulaan ja aiheuttaa järkyttävän stressin, jossa voi olla kyse koko elämästä.

Eikö kunnilta anneta avustettavilla ja avustajille selkeää ohjevihkosta työhön kuuluvista tehtävistä?

Tuo edellämainittu Espoon ohje: "mikäli tarvitset siivousapua..., on sinun hankittava siivouspalvelu", on esim. hyvä ja selkeä ohje.

Sitä ei voi käsittää väärin.

Toki pieni siistiminen kuuluu työhön.

Itse olin vajaan kaksi vuotta avustajana kokopäiväisessä työssä. Työ oli fyysisesti kevyttä ja koska oli kolme avustajaa, niin siivoukset jakaantui avustajien kesken. Suihkuttamista ei ollut koska avustettava halusi puolison tekevän sen.

Työ alkoi kuitenkin vähitellen olla koko ajan enemmän ja enemmän henkisesti raskasta. Koskaan ei tiennyt millä mielellä avustettava on ja mistä olemattomasta keksii taas valittaa tai raivota. Omaisten suunnalta alkoi vaatimukset koko ajan kasvaa. Me avustajat esim. siivottiin liian vähän ja väärin. Puhdasta kyllä oli! Ruoka oli vääränlaista vaikka aiemmin avustettava oli syönyt sitä hyvällä ruokahalulla. Alkoi reippaasti vähentyä mahdollisuudet eri ruokiin, koita siinä sitten arvuutella mikä kelpaisi.

Jäin lopulta sairaslomalle ja kuukauden sairasloman jälkeen lääkäri kirjoitti lausunnon työkkärille, että ei suosittele palaamaan työhön. Pelkkä ajatus työhön palaamisesta ahdisti ja sai itkemään. Työkkäri hyväksyi lääkärin lausunnon eikä tullut karenssia. En kuitenkaan ehtinyt saada liitosta rahaa koska sain töitä omalta alalta pian irtisanoutumisen jälkeen ja sillä tiellä olen edelleen kolme vuotta myöhemmin.

Avustajan työhön en mene enää koskaan. En ole muuten ainoa joka tuolta paikasta on irtisanoutunut sairasloman jälkeen eikä ole muutkaan saaneet karenssia työkkäristä…

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Espoon henkilökohtaisen avun ohjeissa avustettavalle lukee näin:

Mikäli tarvitset apua esim. siivouksessa tai ikkunanpesussa, on sinun palkattava niihin siivouspalvelu. Voiko tuon selvemmin ilmaista.

Missä noin lukee? Ei löydy ainakaan näiltä nettisivuilta: https://www.espoo.fi/fi-FI/Sosiaali_ja_terveyspalvelut/Vammaispalvelut/…

Avustajan työn huono puoli on juurikin epämääräinen työnkuva. Avustajahan ei ole hoitaja, mutta silti tiedän että moni avustaja joutuu vaihtamaan vaippoja, katetroimaan, nostelemaan asiakasta jne.

Avustajan työnkuvaa pitäisi jotenkin vielä selventää. T. Avustaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilökohtaisella avustajalla vaaditaan, että täytyy olla auto, jota myös pitää käyttää työntekemiseen, niin saako hän korvaukset tuosta käytöstä, koska auton pitäminen on kuitenkin aikamoisen kallista lystiä ja jos sitä paljonkin käytetään siellä töissä, niin eikö sen tulisi melkeinpä työsuhde-etu sitten? Tai vähintäänkin työnantajan tulisi maksaa puolet sen auton ylläpitokuluista?

Vai ihan ilmaiseksikko nämä ylikiltit avustajat niitä työnantajiaan kuskailee omalla autollaan?

Ei voi, eikä saa vaatia oman auton käyttöä.

Asiasta ei kahta sanaa.

Joo, ei tietenkään voi vaatia. Eihän avustajan "palkalla" voi sellaista hankkiakaan eikä ylläpitää, kun ei se aina riitä edes vuokraan ja ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen avustajan homma tuskin on sellainen, mistä on tarkoituskaan jäädä aikanaan vanhuuseläkkeelle. Pieni palkka, huonot työsopimusehdot eikä koskaan tiedä, millaista kohtelua saa osakseen. 

Mun lapsellani oli päiväkodissa ja kaksi vuotta alakoulussa henkilökohtainen avustaja. Eivät siis olleet koskaan meillä kotona vaan ainoastaan noissa paikoissa. Nämä olivat aina välivuotta pitäviä nuoria tyttöjä eli olivat maksimissaan yhden vuoden ja sen jälkeen lähtivät opiskelemaan kuka mitänkin alaa. Varsin moni hoitoalalle. Avustajien vaihtuvuus voi olla suurta ihan tästäkin syystä eli ei ole tarkoituskaan olla ko hommassa kuin vain sen ajan, että saa opiskelupaikan tai jotan muuta duunia. 

Tähän ammattiin on erillinen koulutus, mutta hoitajan koulutus sopii myös. Oulussa esim. on palkattu kymmeniä vakituisia varhaiserityiavustajia ja kyllä se on monelle ihan pysyvä toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi avustajan pitää siivota? Siivoajat on sitä varten. Ei voi eri nimikkeellä hankkia ilmaista siivoojaa kotiin. Jos avustaisin jotakin, niin huolehtisin vain hänelle vaattet, ruuan, ulkoilun, vessa-asiat, lääkkeet ja siinä se. En ole mikään piika.

Avustaja tekee ne työt jotka avustettava tekisi itse ilman vammaansa. Normaalit kotityöt kuuluvat tähän, vai palkkaatko sinä siivoojaa etkä siivoa itse? Ja luuletko, että avustettava edes SAISI jostain yhteiskunnan taholta siivoojan? Ei kuule saa, kaupungilta sanotaan, että sinulla on avustaja. Vai edellytätkö, että ihminen palkkaa siivoojan itse, omilla rahoillaan?

Avustaja ei ole sama asia kuin kotihoito. Siivous on olennainen osa tätä työtä, ja jos olet liian hieno sitä tekemään, niin älä hae avustajaksi.

-avustaja

Näinpä. 

https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2008/20080166

Pykälän 1 momentin mukaan henkilökohtaiseen apuun kuuluisi ensinnäkin vaikeavammaisen henkilön avustaminen päivittäisissä toimissa kotona ja kodin ulkopuolella. Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita ihmiset elämässään tekevät joko joka päivä tai harvemmin mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Päivittäiset toimet ovat asioita, jotka kuuluvat yleisesti elämässä tapahtuviin toimintoihin. Päivittäisiä toimia ovat muun muassa liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen sekä asiointi. Myös vaikeavammaisen henkilön mahdollisuus huollossaan tai hoidossaan olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen mahdollistettaisiin henkilökohtaisella avulla. 

 

Aivan järkyttävä työnkuva, kukahan tuollaisenkin on keksinyt? Ja että vielä lapsetkin kuuluu hoitaa, että jos on neliraajahalvaantunut, niin pitää hoitaa sekä avustettava että tämän mahdollisesti pienetkin lapset, lisäksi vielä siivota ja tehdä ruokaakin, jos on niitä koiriakin lemmikeinä niin nekin pitää ulkoiluttaa ja ruokkia ja harjata jne. jos on muita kotieläimiä niin nekin hoitaa sen vammautuneen puolesta. Paljon kovempi työpanos kuin yhdelläkään muulla nimikkeellä olevat työntekijät millään alalla tekevät, TÄYSIN kohtuuton työnkuva.

- Lähihoitaja.

Ilmeisesti vammaisilla on oikeuksia. Mutta onko heillä mitään velvollisuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Tein aikoinaan opintojen ohella avustajan töitä. Osa avustettavista oli ihan kivoja. Eräskin CP-vammainen nuori nainen tuntui kun kaverilta ja hänen avustajanaan olisin halunnut jatkaa pidempäänkin, mutta hän muutti toiselle paikkakunnalle. Ollaan kuitenkin edelleen tekemisissä. Valitettavasti monella vammautuneella oli pahoja mielenterveysongelmia ja ymmärtäähän sen. Niin olisi minullakin jos haaveenani olisi löytää kumppani ja perustaa perhe ja sen sijaan istuisin neliraajahalvaantuneena pyörätuolissa. Se oli kuitenkin kurjaa, että se paha olo ja katkeruus purettiin avustajaan. Pahin oli, kun menin asiakkaan luokse, jolta oli molemmat jalat amputoitu ja jolla oli päihdeongelma. Olin menossa auttamaan asiakasta sängystä ylös, kun tämä kaivoi housuistaan omaa p*skaansa ja heitti sitä päälleni. Siihen loppui minun avustajan työni. Harmi, kun tämä kostautuu sitten niille mukaville avustettaville. :(

Tuli mieleen tuttuni tapaus. Tästä on kyllä jo aikaa parikymmentä vuotta. Jaloistaan vammautunut nuori mies oli avustettava, ja halusi jotain muka korkean kaapin päältä. Nuori nätti avustaja nousi jakkaralle antaakseen sen jonkin kaapin päältä, mutta sivusilmällä näki, kun mies kaivoi jättimäisen dildon tyynyn alta piilosta. Nainen ehti hypätä tikkailta ennen kuin mies sai tyrkättyä dildoa mihinkään.

Loppui sekin avustamissuhde.