Hesarin juttu vammaisesta, joka ei löydä avustajaa? Pystyykö kukaan kertomaan pääpointit?

Tässä alussa sanottiin, että ehkä etsii piikaa. No joo, periaatteenahan oli ainakin minun työssöni että  tehdään kaikki(Lääkinnällisiä töitä lukkuunottamatta). Saahan sitä piikomiseksekin sanoa jos haluaa. Itse olin 8 v. henkilökohtaisena avustajana juuri sillä periaatteella, että tehdään kaikki henkilön ja hänen kotinsa tarvitsemat tehtävät. Hyvin meni ja molemmat olimme tyytyväisiä. Palkkahan ei siinä päätä huimaa, pienin kunnallisessa hoitoalan taulukossa (n.1400 netto jos tekee 8 tuntia). Useimmiten riittää maalaisjärki ja asiallinen suhtautuminen työhön, muuten työ tekijäänsä neuvoo riittää koulutukseksi.

Eikö hätätilanteisiin ole perhettä, sukua ja ystäviä? Näinhän muutkin toimivat esim. jos lapsi sairastuu ja molemmilla tärkeät työtilanteet. Avustajan kohdallahan kyse on työsuhteesta. Ei hän mikään hyväntekijä ole. Tottakai avustaja vaihtaa työtä, jos parempi löytyy tilalle. Tai katoaa maisemista, jos jo haastattelussa kokee, että häntä ei yhtään arvosteta työntekijänä. Kyllä mukavilla vammaisilla nyt vaan on mukavat ja pysyvät avustajat, niin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Minä toimin muutaman vuoden henkilökohtaisena avustajana. Työnantaja minut valitsi ja palkkasi, ja oikein hyvin tultiin juttuun, meistä tuli ystäviä.

Siivoukseen ja muuhun kotityöhön oli silloin kanta, että teen sitä, mitä asiakas ei itse voi. Viikkosiivouksen tein koko huushollissa, ja murrosikäisten poikien kanssa otin alusta pitäen sen kannan, että antavat minulle työtilan ja rauhan, tai tekevät itse. Äiti nikotteli, oli tottunut hemmottelemaan lapsiaan... Ja hän siis teki kaikkea, mihin pystyi, pesi vessan ja lavuaarit, jne.

Jossittelun ja ihmettelyn sijaan kannattaa miettiä, missä oloissa ihminen jopa ympärivuorokautista hoivaa ja apua tarvitsee. On hyvä, että nämä eri tavoin apuja tarvitsevat astuvat esiin, nimellään ja kuvalla. Tunnen tätä kenttää molemmilta kanteilta, niin sanotusti. On tosi vaikeaa ottaa vieras ihminen auttamaan vaikka vessaan. Vähintään inhimillistä on antaa autettavan valita seuransa.

Välillä pyydettiin ns. turhia, kuten maustehyllykön purkkien pesu juhannukseksi, mutta toisaalta sain aina aamupalaa ja lounasta, vaikkei ateria-etuutta ollutkaan. Järjestin juhannusjuhlia ja häitä - sain sitten vastaavasti enemmän vapaata omiin rientoihin ja lomiin, kun rouvan mies oli lomilla, ja auttoi vaimoaan.

Vieläkin ollaan tosi hyviä kavereita, koko perheen kanssa! 🙂

Järjestit juhannusjuhlia ja häitä? Henkilökohtaisena avustajana? Tämähän on väärinkäytös.

Jpoksd kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.

Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.

Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.

Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy  tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.

Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.

Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.

Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.

Onpa avustettavasi ollut erittäin hyvässä kunnossa, kun hän on kävellyt sinua nopeammin. Mihin tälllainen ihminen oikeastaan tarvitsee avustajaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä toimin muutaman vuoden henkilökohtaisena avustajana. Työnantaja minut valitsi ja palkkasi, ja oikein hyvin tultiin juttuun, meistä tuli ystäviä.

Siivoukseen ja muuhun kotityöhön oli silloin kanta, että teen sitä, mitä asiakas ei itse voi. Viikkosiivouksen tein koko huushollissa, ja murrosikäisten poikien kanssa otin alusta pitäen sen kannan, että antavat minulle työtilan ja rauhan, tai tekevät itse. Äiti nikotteli, oli tottunut hemmottelemaan lapsiaan... Ja hän siis teki kaikkea, mihin pystyi, pesi vessan ja lavuaarit, jne.

Jossittelun ja ihmettelyn sijaan kannattaa miettiä, missä oloissa ihminen jopa ympärivuorokautista hoivaa ja apua tarvitsee. On hyvä, että nämä eri tavoin apuja tarvitsevat astuvat esiin, nimellään ja kuvalla. Tunnen tätä kenttää molemmilta kanteilta, niin sanotusti. On tosi vaikeaa ottaa vieras ihminen auttamaan vaikka vessaan. Vähintään inhimillistä on antaa autettavan valita seuransa.

Välillä pyydettiin ns. turhia, kuten maustehyllykön purkkien pesu juhannukseksi, mutta toisaalta sain aina aamupalaa ja lounasta, vaikkei ateria-etuutta ollutkaan. Järjestin juhannusjuhlia ja häitä - sain sitten vastaavasti enemmän vapaata omiin rientoihin ja lomiin, kun rouvan mies oli lomilla, ja auttoi vaimoaan.

Vieläkin ollaan tosi hyviä kavereita, koko perheen kanssa! 🙂

Vammaispalvelulaki 8 c §:

Henkilökohtainen apu

Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:

1) päivittäisissä toimissa;

2) työssä ja opiskelussa;

3) harrastuksissa;

4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai

5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.

Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.

Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Jpoksd kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.

Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.

Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.

Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy  tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.

Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.

Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.

Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.

Onpa avustettavasi ollut erittäin hyvässä kunnossa, kun hän on kävellyt sinua nopeammin. Mihin tälllainen ihminen oikeastaan tarvitsee avustajaa?

Sokea henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toimin muutaman vuoden henkilökohtaisena avustajana. Työnantaja minut valitsi ja palkkasi, ja oikein hyvin tultiin juttuun, meistä tuli ystäviä.

Siivoukseen ja muuhun kotityöhön oli silloin kanta, että teen sitä, mitä asiakas ei itse voi. Viikkosiivouksen tein koko huushollissa, ja murrosikäisten poikien kanssa otin alusta pitäen sen kannan, että antavat minulle työtilan ja rauhan, tai tekevät itse. Äiti nikotteli, oli tottunut hemmottelemaan lapsiaan... Ja hän siis teki kaikkea, mihin pystyi, pesi vessan ja lavuaarit, jne.

Jossittelun ja ihmettelyn sijaan kannattaa miettiä, missä oloissa ihminen jopa ympärivuorokautista hoivaa ja apua tarvitsee. On hyvä, että nämä eri tavoin apuja tarvitsevat astuvat esiin, nimellään ja kuvalla. Tunnen tätä kenttää molemmilta kanteilta, niin sanotusti. On tosi vaikeaa ottaa vieras ihminen auttamaan vaikka vessaan. Vähintään inhimillistä on antaa autettavan valita seuransa.

Välillä pyydettiin ns. turhia, kuten maustehyllykön purkkien pesu juhannukseksi, mutta toisaalta sain aina aamupalaa ja lounasta, vaikkei ateria-etuutta ollutkaan. Järjestin juhannusjuhlia ja häitä - sain sitten vastaavasti enemmän vapaata omiin rientoihin ja lomiin, kun rouvan mies oli lomilla, ja auttoi vaimoaan.

Vieläkin ollaan tosi hyviä kavereita, koko perheen kanssa! 🙂

Järjestit juhannusjuhlia ja häitä? Henkilökohtaisena avustajana? Tämähän on väärinkäytös.

Eikä ole, jos ko. avustajalle ok.

Vierailija kirjoitti:

Jpoksd kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.

Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.

Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.

Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy  tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.

Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.

Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.

Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.

Onpa avustettavasi ollut erittäin hyvässä kunnossa, kun hän on kävellyt sinua nopeammin. Mihin tälllainen ihminen oikeastaan tarvitsee avustajaa?

Silmikseen, eli käytännössä oppaakseen. Niinkin voi käydä, että avustaja saa pyöräillä

avustettavan kanssa – tandemilla nimittäin.

Vierailija kirjoitti:

Jpoksd kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.

Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.

Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.

Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy  tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.

Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.

Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.

Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.

Onpa avustettavasi ollut erittäin hyvässä kunnossa, kun hän on kävellyt sinua nopeammin. Mihin tälllainen ihminen oikeastaan tarvitsee avustajaa?

Meinaat, ettå ainoastaan liikuntavammaisia avustetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jpoksd kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.

Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.

Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.

Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy  tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.

Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.

Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.

Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.

Onpa avustettavasi ollut erittäin hyvässä kunnossa, kun hän on kävellyt sinua nopeammin. Mihin tälllainen ihminen oikeastaan tarvitsee avustajaa?

Meinaat, ettå ainoastaan liikuntavammaisia avustetaan?

Ei, mutta koska raha ei riitä kaikkeen, niin itse rajaisin avustuksen liikuntavammaisiin.

eri

oon kyllä nähnyt myös mt-ongelmaiselle työpaikkailmoituksia. Taisi olla paha paniikkihäiriö, Toisella joku aamuaskareihin jouduttaminen, ei yksin nuori oikein ois halunnu pukeutua tai jotain, ja katsoa että se lähtee kouluun...sit epilepsia, neurologinen sairaus.

Mut kyllä näitä käytetään häikäilemättömästi hyväkseen. Yhdessä työilmoituksessa haettiin vammaiselle lapselle avustajaa, no eikö äiti ollu siihen työnkuvaan sitten listannu myös sen terveen lapsen hoidon, ja omat kotityönsäkin kaikki, ei vaan lapsen. Mielestäni pitäisi olla kaksi eri työtä tossa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti näistä asioista puhuttaessa sekä vammaiset että työnantajat ja palkanmaksajat sivuuttavat täysin todellisen sijaiskärsijän ja väliinputoajan: mielenterveysongelmaisen. Esim. vaikeassa masennuksessa ei pysty pitämään huolta omasta hygienista saati siivoamaan kotia. Uloskaan ei pääse.

Mitä apua luulette vammaislain perusteella tarjottavan mielenterveyspotilaille, jotka kuitenkin asuvat kotonaan, "avohoidossa" (vitsi vitsi)?

Vastaan: ei yhtään mitään. Eikä sillä (usein) minimieläkkeellä palkata yksityisesti siivojia yms. seuraneitejä.

Miten ihmeessä fyysisesti vammainen on oikeutettu saamaan kotiinsa palvelut, mutta psyykkisesti vammainen ei? Moni yksinasuva ymt-kuntoutuja hyötyisi esim. lemmikkikaverista, mutta ei jaksa sellaista hoitaa. Fyysisesti vammaisella voi olla vaikka mitä kotieläimiä, avustaja hoitaa ja ulkoiluttaa, yhteiskunnan laskuun.

Koska käyvän hoidon mukaan sille mt -tyypille tekee hyvää itse puuhastella kotona kun kerta fyysisesti siihen kykenee. Se makaaminen vain on kaikkein pahin vaihtoehto ja on erinomainen asia, että siihen ei vielä palkata yhteiskunnan rahoilla jotain piikaa sitä mahdollistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti näistä asioista puhuttaessa sekä vammaiset että työnantajat ja palkanmaksajat sivuuttavat täysin todellisen sijaiskärsijän ja väliinputoajan: mielenterveysongelmaisen. Esim. vaikeassa masennuksessa ei pysty pitämään huolta omasta hygienista saati siivoamaan kotia. Uloskaan ei pääse.
Mitä apua luulette vammaislain perusteella tarjottavan mielenterveyspotilaille, jotka kuitenkin asuvat kotonaan, "avohoidossa" (vitsi vitsi)?

Vastaan: ei yhtään mitään. Eikä sillä (usein) minimieläkkeellä palkata yksityisesti siivojia yms. seuraneitejä.

Miten ihmeessä fyysisesti vammainen on oikeutettu saamaan kotiinsa palvelut, mutta psyykkisesti vammainen ei? Moni yksinasuva ymt-kuntoutuja hyötyisi esim. lemmikkikaverista, mutta ei jaksa sellaista hoitaa. Fyysisesti vammaisella voi olla vaikka mitä kotieläimiä, avustaja hoitaa ja ulkoiluttaa, yhteiskunnan laskuun.

Vammaispalvelulaki tulee sovellettavaksi myös silloin,  kun  se, että on "pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista", johtuu mielenterveyssyistä. Voi olla oikeus esimerkiksi vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun ja henkilökohtaiseen apuun.

"Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista."

On siis oikeus henkilökohtaiseen apuun, jos  mielenterveysongelmien vuoksi tarvitsee toisen ihmisen apua suoriutuakseen

1) päivittäisissä toimissa;

2) työssä ja opiskelussa;

3) harrastuksissa;

4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai

5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

"Ehdotetun säännöksen mukaan välttämättömän henkilökohtaisen avun tarpeessa olevana vaikeavammaisena pidettäisiin henkilöä, jonka avun tarve johtuu pitkäaikaisesta tai etenevästä vammasta tai sairaudesta eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Mitään ryhmää ei vamman tai sairauden laadun tai diagnoosin perusteella myöskään sinänsä suljettaisi säännöksen soveltamisen ulkopuolelle." https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2008/20080166

Myös vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu voi tulla sovellettavaksi mielenterveysongelman vuoksi. Palvelua järjestettäessä "vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti näistä asioista puhuttaessa sekä vammaiset että työnantajat ja palkanmaksajat sivuuttavat täysin todellisen sijaiskärsijän ja väliinputoajan: mielenterveysongelmaisen. Esim. vaikeassa masennuksessa ei pysty pitämään huolta omasta hygienista saati siivoamaan kotia. Uloskaan ei pääse.

Mitä apua luulette vammaislain perusteella tarjottavan mielenterveyspotilaille, jotka kuitenkin asuvat kotonaan, "avohoidossa" (vitsi vitsi)?

Vastaan: ei yhtään mitään. Eikä sillä (usein) minimieläkkeellä palkata yksityisesti siivojia yms. seuraneitejä.

Miten ihmeessä fyysisesti vammainen on oikeutettu saamaan kotiinsa palvelut, mutta psyykkisesti vammainen ei? Moni yksinasuva ymt-kuntoutuja hyötyisi esim. lemmikkikaverista, mutta ei jaksa sellaista hoitaa. Fyysisesti vammaisella voi olla vaikka mitä kotieläimiä, avustaja hoitaa ja ulkoiluttaa, yhteiskunnan laskuun.

Koska käyvän hoidon mukaan sille mt -tyypille tekee hyvää itse puuhastella kotona kun kerta fyysisesti siihen kykenee. Se makaaminen vain on kaikkein pahin vaihtoehto ja on erinomainen asia, että siihen ei vielä palkata yhteiskunnan rahoilla jotain piikaa sitä mahdollistamaan.

Mikä "se makaaminen"? Asiahan on juuri päinvastoin. Ilman henkilökohtaista apua mielenterveysongelmainen joutuu makaamaan kotonaan. Henkilökohtainen apu mahdollistaa, että hän saa päivittäiset käytännön asiat hoidettua ja voi opiskella, käydä töissä, harrastaa, osallistua yhteiskunnallisesti ja ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jpoksd kirjoitti:

Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.

Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.

Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.

Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy  tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.

Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.

Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.

Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.

Onpa avustettavasi ollut erittäin hyvässä kunnossa, kun hän on kävellyt sinua nopeammin. Mihin tälllainen ihminen oikeastaan tarvitsee avustajaa?

Meinaat, ettå ainoastaan liikuntavammaisia avustetaan?

Esim. impulssikontrollin puutteesta kärsivää kehitysvammaista käyttää harrastuksissa.

Yksin ei voi liikkua, kun menee vaikka kaupan paistopisteelle syömään pullaa, keräilee tupakantumppeja, pihistää/keinottelee jostsin rahaa ja ostaa herkkuja/tupakkaa.

Ihan oikeasti vammaisen pitäisi ottaa sellainen avustaja kuin tarjolla on? Sukupuoleen katsomatta, ammattitaidosta ja käytöstavoista välittämättä jne? Kuinkahan moni tällä palstalla tekisi näin, jos oikeasti itse sairastuisi tai vammautuisi?

Olen itse aikoinaan ollut avustajana parille ihmiselle ja nytkin teen yhtä lomasijaisuutta.

Toinen avustettava oli erittäin vaikea ihminen,taisin olla hänen kahdestoista avustaja kolmen vuoden sisällä. Mikään ei mennyt oikein,joka asiasta piti keksiä valittamista. Reilun pari kk kestin ja häivyin.

Lähtöni jälkeen tämä henkilö sijoitettiin hoitokotiin. Ei saanut enää avustajaa.

Toinen avustettava oli ihan mukava mutta hänelle olisi pitänyt pestä ison ok-talon kaikki ikkunat,tehdä suursiivouksia ja kitkeä valtavat kukkapenkit...

Ei kuulunut nuo hommat minulle. Siitä ihan kysyin.

Pienet siivoukset kuuluu mutta ei suursiivoukset sentään.

Kyllähän avustajia käytetään ihan väärin moniin asioihin.

Palkoista. Mun avustaja tienaa kuukaudessa 2000-2500 euroa. Tekee välillä pyhiä, ja iltoja. Eihän se kovin paljon ole. Mutta toisaalta työkään ei mitään rankkaa ole eikä koulutusta tarvita. Välillä siivoomista, ruoan valmistamista, normaaleja kotihommia rauhalliseen tahtiin. Joskus asioiden hoitamista kaupungilla. Ei koskaan raskaita nostoja, ei pesuja tms. En ikinä pura pahaa mieltäni avustajaani. Enkä valita tauotta oireistani. Jokaisena työpäivänä pelkästään jutellaan, katsotaan telkkaria/nettiä pari tuntia. Avustajalla on myös omat ruokataukonsa jolloin en häiritse häntä. Päivän aikana kerkeäisi tehdä paljon enemmän töitä mutta olen tyytynyt vähempään ettei avustaja tuntisi oloaan orjaksi.

Se on pelottavaa ja ahdistavaakin että alalle pääsee ihan kuka tahansa kadulta! Firmat palkkaa ketä vain hommiin kun tekijöistä niin kova pula. Tiedän että on alkoholisteja, väkivaltaisia, varkaita ollut töissä. On käyty avustajaan käsiksi jne. Kun avustettava on täysin puolustuskyvytön ja hänen omaan kotiinsa tullaan niin ymmärrän sen että halutaan itse etsiä sopiva työntekijä.

Siis avustettavaan käyty käsiksi. edellinen kommentoija