Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu vammaisesta, joka ei löydä avustajaa? Pystyykö kukaan kertomaan pääpointit?
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
No mä voin kertoa omakohtaisen kokemuksen, 90-luvun lamavuosilta. Mut saneerattiin ulos sihteerin hommista ja jäin työttömäksi. Satojen työhakemustenkaan jälkeen en saanut töitä. Ajattelin laajentaa hakua, ja löysin läheltä yhden vammaisen, joka tarvitsi avustajan. Lähdin tutustumaan häneen, palvelutaloon, missä hän asui. Parikymppinen, kiukkuinen, nuori mies, neliraajahalvautunut auto-onnettomuudessa. Vasta paikan päällä mulle selvisi, että mun olisi pitänyt hänet katetroida , useamman kerran päivässä, ja tehdä suolihuuhteluita. Hän myös halusi polttaa tupakkaa, koko ajan, eli mun piti olla tupakkatelinerobotti. Juu, ei. Isänsä soitti mulle jälkeenpäin, että potilas haluaa minut ( muitakin omi ssiellä käynyt). Jouduin sanomaan, ihan suoraan, että minusta ei tähän ole.
Muutren en ota kantaa juttuun, mutta olisitko kovin iloinen itse!
Erittäin ymmärrettävää tuo kiukku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin kertoa omakohtaisen kokemuksen, 90-luvun lamavuosilta. Mut saneerattiin ulos sihteerin hommista ja jäin työttömäksi. Satojen työhakemustenkaan jälkeen en saanut töitä. Ajattelin laajentaa hakua, ja löysin läheltä yhden vammaisen, joka tarvitsi avustajan. Lähdin tutustumaan häneen, palvelutaloon, missä hän asui. Parikymppinen, kiukkuinen, nuori mies, neliraajahalvautunut auto-onnettomuudessa. Vasta paikan päällä mulle selvisi, että mun olisi pitänyt hänet katetroida , useamman kerran päivässä, ja tehdä suolihuuhteluita. Hän myös halusi polttaa tupakkaa, koko ajan, eli mun piti olla tupakkatelinerobotti. Juu, ei. Isänsä soitti mulle jälkeenpäin, että potilas haluaa minut ( muitakin omi ssiellä käynyt). Jouduin sanomaan, ihan suoraan, että minusta ei tähän ole.
Muutren en ota kantaa juttuun, mutta olisitko kovin iloinen itse!
Erittäin ymmärrettävää tuo kiukku!
On. Mut kun se kiukkupussi on työnantaja, ei asiakas , niin paskempi homma. Tuollaisessa henkisessä tilassa oleva ei osaa olla asiallinen työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin kertoa omakohtaisen kokemuksen, 90-luvun lamavuosilta. Mut saneerattiin ulos sihteerin hommista ja jäin työttömäksi. Satojen työhakemustenkaan jälkeen en saanut töitä. Ajattelin laajentaa hakua, ja löysin läheltä yhden vammaisen, joka tarvitsi avustajan. Lähdin tutustumaan häneen, palvelutaloon, missä hän asui. Parikymppinen, kiukkuinen, nuori mies, neliraajahalvautunut auto-onnettomuudessa. Vasta paikan päällä mulle selvisi, että mun olisi pitänyt hänet katetroida , useamman kerran päivässä, ja tehdä suolihuuhteluita. Hän myös halusi polttaa tupakkaa, koko ajan, eli mun piti olla tupakkatelinerobotti. Juu, ei. Isänsä soitti mulle jälkeenpäin, että potilas haluaa minut ( muitakin omi ssiellä käynyt). Jouduin sanomaan, ihan suoraan, että minusta ei tähän ole.
Muutren en ota kantaa juttuun, mutta olisitko kovin iloinen itse!
Erittäin ymmärrettävää tuo kiukku!
Tuskin ko. henk.koht.avustaja oli se, joka hänen päälleen ajoi. Ihan turhaan hänelle kiukkuaaa. Kiukut hoidetaan terapiassa terapeutin kanssa. Terapian tarkoitus on oppia huomaamaan, kuinka tärkeää on keskittyä nykyisen elämänmuodon hyväksymiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Sitä tuo mm. hyvät välit henk.kohtaisen avustajan kanssa.
Perjantaidokkari poiki avustajalle seksitoiveita. Dokkarissa avustaja hoiti vammautuneen parin läheisyys hommat auttaen joka kohdassa. Vaati häneltä taitoa ja myös parilta kun kolmas siinä hääräsi. Avustajan tulisi olla nuori ja viehättävä, ei lihava. Itse olen kohta 70v joten en inspiroinut avun tarvitsijaa. En olisi hommaan ryhtynyt. Päivittäisissä puuhissa on yktä kyllin mutta ymmärrän tarpeen. Kunta voisi palkata tähän oman avustajan joka kiertää miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti näistä asioista puhuttaessa sekä vammaiset että työnantajat ja palkanmaksajat sivuuttavat täysin todellisen sijaiskärsijän ja väliinputoajan: mielenterveysongelmaisen. Esim. vaikeassa masennuksessa ei pysty pitämään huolta omasta hygienista saati siivoamaan kotia. Uloskaan ei pääse.
Mitä apua luulette vammaislain perusteella tarjottavan mielenterveyspotilaille, jotka kuitenkin asuvat kotonaan, "avohoidossa" (vitsi vitsi)?
Vastaan: ei yhtään mitään. Eikä sillä (usein) minimieläkkeellä palkata yksityisesti siivojia yms. seuraneitejä.Miten ihmeessä fyysisesti vammainen on oikeutettu saamaan kotiinsa palvelut, mutta psyykkisesti vammainen ei? Moni yksinasuva ymt-kuntoutuja hyötyisi esim. lemmikkikaverista, mutta ei jaksa sellaista hoitaa. Fyysisesti vammaisella voi olla vaikka mitä kotieläimiä, avustaja hoitaa ja ulkoiluttaa, yhteiskunnan laskuun.
Mielenterveysongelmaiset eivät ole vammaisia, eivätkä tietenkään saa vammaispalveluita. Mielenterveyspotilailla on mahdollisuus kuntoutua ja parantua, vaikeavammaisilla ja kehitysvammaisilla ei juurikaan.
Mielenterveysongelmaiset saavat apua mielenterveyspuolelta. Heille on myös omia asumisyksiköitä ja tukiasuntoja, jos tilanne niin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt muutaman noista työpaikkailmoituksista mol:ssa ja ei ihme, jos ei löydy halukasta. Yhdessäkin piti olla päivystysvalmiudessa klo 01 saakka ilmeisesti, koska henkilö tykkää valvoa niin myöhään. Ei kukaan hullu lähde siihen pienellä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin kertoa omakohtaisen kokemuksen, 90-luvun lamavuosilta. Mut saneerattiin ulos sihteerin hommista ja jäin työttömäksi. Satojen työhakemustenkaan jälkeen en saanut töitä. Ajattelin laajentaa hakua, ja löysin läheltä yhden vammaisen, joka tarvitsi avustajan. Lähdin tutustumaan häneen, palvelutaloon, missä hän asui. Parikymppinen, kiukkuinen, nuori mies, neliraajahalvautunut auto-onnettomuudessa. Vasta paikan päällä mulle selvisi, että mun olisi pitänyt hänet katetroida , useamman kerran päivässä, ja tehdä suolihuuhteluita. Hän myös halusi polttaa tupakkaa, koko ajan, eli mun piti olla tupakkatelinerobotti. Juu, ei. Isänsä soitti mulle jälkeenpäin, että potilas haluaa minut ( muitakin omi ssiellä käynyt). Jouduin sanomaan, ihan suoraan, että minusta ei tähän ole.
Muutren en ota kantaa juttuun, mutta olisitko kovin iloinen itse!
Erittäin ymmärrettävää tuo kiukku!
On. Mut kun se kiukkupussi on työnantaja, ei asiakas , niin paskempi homma. Tuollaisessa henkisessä tilassa oleva ei osaa olla asiallinen työnantaja.
Tästä minäkin olen sitä mieltä, että ihminen, joka on jatkuvasti vihainen on äärimmäisen raskas työnantajana. Kaikilla on huonoja päiviä, mutta jos toinen on jatkuvasti kiukkuinen teki avustaja mitä tahansa niin tällaisen työnantajan luona on erittäin vaikeaa työskennellä monta tuntia joka päivä. Siitä tulee henkisesti erittäin kuormittavaa työntekijälle koska tätä työtä tehdään yksin ja työnantaja on jatkuvasti valvomassa työsuoritusta.
avustaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ollaan jo kateellisia lihastautia sairastaville ihmisille?! Ei pitäisi saada sitä taikka tätä palvelua. Haukutaan ja arvostellaan vakavasti sairastuneita. Että kehtaatte! Toivottavasti ei oma puolisonne taikka lapsenne sairastu ja tarvitse kotiinne avustajia. Taikka Sinä Itse. Et tiedä mitä vielä elämä tuokaan tullessaan...
Minua kaikki nuo avustajan hommat on pelottanut, koska tosiaan jos työnantaja kohtelee kaltoin, koska on niin vihainen omasta sairaudestaan, niin vaikeahan siitä työpaikasta on päästä eroon ilman karenssia, vaikka se onkin väärin. Ja jos kerran on ollut avustaja, niin sitten saa varmaan hamaan loppuun saakka ”työtarjouksia” TE-toimistolta muihin avustajan paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilyttää myös ne ”olethan sitä ja tätä” suuren vaatimuslistan ilmoitukset, jotka ilmestyvät muutaman kk välein mol:lle saman henkilön toimesta. Jos kukaan ei kauaa viihdy, niin olisiko avustettavassa vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan jo kateellisia lihastautia sairastaville ihmisille?! Ei pitäisi saada sitä taikka tätä palvelua. Haukutaan ja arvostellaan vakavasti sairastuneita. Että kehtaatte! Toivottavasti ei oma puolisonne taikka lapsenne sairastu ja tarvitse kotiinne avustajia. Taikka Sinä Itse. Et tiedä mitä vielä elämä tuokaan tullessaan...
Ei se ole kateutta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kritiikkiä. Oon itse ollut avustaja ja nyt oon ikäihmisen omainen, joka ei voi toivoakaan, että omainen saisi päivittäistä henkilökohtaista apua kotiinsa, vaikka rajoitteita on enemmän kuin yhdelläkään avustamallani vammaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus nähnyt ilmoituksia somes, iso vaatimuslista eli avustajal oma auto, ei saanut tupakoida ym joustoa vaadittiin ja työaika tais olla 2-3 tuntia, 2 kertaa viikko. tupakoimista ei voi kieltää toiselta, ei kuulu työnantajal. auton bensakulut suuremmat kuin palkka. tässä ilmoituksessa.koska tyypin asuinpaikka keskel metsää ja pitkän ajomatkan päässä- ei huolinu naista joka olis ollu paikasta kiinnostunu, siis faces varmaan naama ei miellyttäny. samal tyypil usein auki paikka.
vaadittiin myös kaikenlaista puutarhatyötä ym.kotityötä, niin moni sanoikin et on aika kovat vaatimukset palkkaan nähden.
No, pitäisikö sairaat sitten jättää kuolemaan kotiinsa? Kun vanhuksilla on niin kurjaa. Joo, meni yli mutta ei sairailta voi siirtää apua vanhuksille. Valittakaa päättäjille näistä, ei ne vammaiset ole syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, pitäisikö sairaat sitten jättää kuolemaan kotiinsa? Kun vanhuksilla on niin kurjaa. Joo, meni yli mutta ei sairailta voi siirtää apua vanhuksille. Valittakaa päättäjille näistä, ei ne vammaiset ole syyllisiä.
Pitäisi muuttaakin lainsäädäntöä niin, että samoilla rajoitteilla samat palvelut, syystä (vamma vai vanhuus) riippumatta.
Resurssit ei sitten riittäisi viedä vanhusten palveluita samalle tasolle kuin vammaisten, joten vammaisten edut vähenisi kyllä.
Minä toimin muutaman vuoden henkilökohtaisena avustajana. Työnantaja minut valitsi ja palkkasi, ja oikein hyvin tultiin juttuun, meistä tuli ystäviä.
Siivoukseen ja muuhun kotityöhön oli silloin kanta, että teen sitä, mitä asiakas ei itse voi. Viikkosiivouksen tein koko huushollissa, ja murrosikäisten poikien kanssa otin alusta pitäen sen kannan, että antavat minulle työtilan ja rauhan, tai tekevät itse. Äiti nikotteli, oli tottunut hemmottelemaan lapsiaan... Ja hän siis teki kaikkea, mihin pystyi, pesi vessan ja lavuaarit, jne.
Jossittelun ja ihmettelyn sijaan kannattaa miettiä, missä oloissa ihminen jopa ympärivuorokautista hoivaa ja apua tarvitsee. On hyvä, että nämä eri tavoin apuja tarvitsevat astuvat esiin, nimellään ja kuvalla. Tunnen tätä kenttää molemmilta kanteilta, niin sanotusti. On tosi vaikeaa ottaa vieras ihminen auttamaan vaikka vessaan. Vähintään inhimillistä on antaa autettavan valita seuransa.
Välillä pyydettiin ns. turhia, kuten maustehyllykön purkkien pesu juhannukseksi, mutta toisaalta sain aina aamupalaa ja lounasta, vaikkei ateria-etuutta ollutkaan. Järjestin juhannusjuhlia ja häitä - sain sitten vastaavasti enemmän vapaata omiin rientoihin ja lomiin, kun rouvan mies oli lomilla, ja auttoi vaimoaan.
Vieläkin ollaan tosi hyviä kavereita, koko perheen kanssa! 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avustajan pitää siivota? Siivoajat on sitä varten. Ei voi eri nimikkeellä hankkia ilmaista siivoojaa kotiin. Jos avustaisin jotakin, niin huolehtisin vain hänelle vaattet, ruuan, ulkoilun, vessa-asiat, lääkkeet ja siinä se. En ole mikään piika.
Olen ollut itsekin avustajana, ja täytyy myöntää, että en ymmärrä tätä avustajahommaa ollenkaan. Just esim. tän siivouksen vuoksi. Yhdessä paikassa jossa olin, mun piti _jokainen päivä_ imuroida, pyyhkiä lattia ja pölyjä, kun "avustettava olisi niin itse tehnyt jos pystyisi" - eli avustaja tekee. ja siellä ei siis ollut likaista, avustettava vaan halusi näin (ja totta kai siis tein paljon muutakin, eli en käyttänyt muihin töihin tarkoitettua aikaa siivoamiseen, vaan se siivoaminen kuului ihan niihin päivittäisiin "työtehtäviin")
Jokaisessa paikassa olen myös tehnyt asioita avustettavan puolesta, ei niin että tehtäisiin yhdessä, joka mun käsittääkseni se idea on. Siis jos avustettavan kädet toimii ihan ok, niin en mä ymmärrä miksi se on avustaja joka esim. silittää ja viikkaa perheen pyykit sillä aikaa kun avustettava katsoo telkkaa ja kutoo. Kaveri taas oli avustajana henkilölle jolla oli useampi koira ja niitä sitten lenkitettiin tunteja per vuoro....
Ei siinä, melko helppoa rahaahan tuo oli, ei toki mikään huippupalkka, mutta ihan ok tuommoisista perus kotihommista. Mutta kun ei se avustajien palkkaraha mistään taikaseinästä tule, niin miten silloin ihmeessä voi olla varaa kustantaa tällaisia "kotiapulaisia", jotka vammainen vielä itse saa valita, että kenet palkkaa? Älkää käsittäkö väärin, totta kai sitä apua on annettava, mutta mikä muu ihmisryhmä saa päättää, kenet avukseen huolii, saa antaa työntekijälle kenkää ihan vaan sillä periaatteella että "kemiat ei kohtaa" ym. Eihän sitä saa päättää sitäkään, kuka perheeseen tulee perhetyöntekijäksi, kuka hoitaja tulee kotihoidosta, lääkäriä päivystyksessä ym.
Tuo työnantajamalli pitäisi kuopata kokonaan; kun avustajat tulisi kunnalta/joltain firmalta, avustaja tulee varmasti kun on sijaisreserviä. Ei tarvitse avustettavan pelätä, saako sijaista pienestä avustajaringistään. Firma vastaa, jos avustajan kanssa tulee ongelmia, tai vastaavasti jos avustettava yrittää kyykyttää työntekijää esim. teettämällä töitä, jotka ei avustajalle kuulu. Voisi alkaa löytyä avustajiakin paremmin, kun työntekijöiden ei tarvitsisi pelätä että työnantajaksi sattuu joku siihen hommaan täysin epäsopiva, eikä apua ongelmatilanteissa (esim. palkanmaksu) saa mistään...
Kyllä avustettavalla pitää jokin oikeus valita, että kuka apuun tulee. Nimittäin osa noista avustustehtävistä on sen verran intiimejä, että ei sitä pysty kaikkien kanssa niitä asioita jakamaan. Tilannetta ei voi verrata esim sairaalaan, jossa ollaan hetken aikaa ja jossa kuitenkin pystyy esim pyytämään toisen lääkärin tai hoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, pitäisikö sairaat sitten jättää kuolemaan kotiinsa? Kun vanhuksilla on niin kurjaa. Joo, meni yli mutta ei sairailta voi siirtää apua vanhuksille. Valittakaa päättäjille näistä, ei ne vammaiset ole syyllisiä.
Pitäisi muuttaakin lainsäädäntöä niin, että samoilla rajoitteilla samat palvelut, syystä (vamma vai vanhuus) riippumatta.
Resurssit ei sitten riittäisi viedä vanhusten palveluita samalle tasolle kuin vammaisten, joten vammaisten edut vähenisi kyllä.
No herramunjeesus taas teidän kanssa!
Vanhukset ja vammaiset: molempia ryhmiä on tietenkin autettava! Kun täällä tätä tunteen paloa riittää: kannattaisiko lähettää lyhyt meili kellle hyvänsä kansanedustajalle?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut mutta veikkaan: etsitään piikaa, mutta avustajat eivät suostu piikomaan.
Niinpä, olin näkövammaisen avustaja. Työsopimuksessa luki, että autan harrastuksissa. Hänellä oli ihan terve vaimo joka alkoi vaatimaan myös siivouksen avustamisessa. Autoin pari kertaa viikkosiivouksessa ja sinä aikana vaimo meni lenkille. Sitten olisikin jo pitänyt pestä matot näkövammaisen kanssa ja otin lopputilin.
Olen tehnyt avustajan työtä joitakin vuosia, ja kirjoittelenpa nyt tähän ketjuun, kun on esillä. Olen miettinyt, miten avustajan työnkuvan määrittelisi mahdollisimman selkeästi, kaikkia osapuolia palvelevaksi.
Muotoilisin itse, että työhön kuuluu arkisia askareita, joita avustettava tekisi ilman vammaansa itsenäisesti ja suht säännöllisesti, ja joista suurimmalta osalta kansaa kysyttäessä tulisi ihan rehellinen vastaus, että tosiaan itse tehdään. Eli olen esim. tuosta paljon puhutusta siivouksesta suorittanut sellaisia osia kuin imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc:n pesu 1-2 krt/vk. Sen sijaan esim. mattojen peseminen ei ole tällaista, koska on nähtävissä, että suurin osa ihmisistä pesettää matot pesulassa, ja kesäiset mattolaiturikäynnit ovat nykyaikana omaa harrastuneisuutta. Olen itse asiassa kerran pessyt avustettavan maton, mutta siitä oli yhteisymmärrys, että meikäläiselle se oli ihan jees homma, mutta sitä ei voi olettaa keneltä tahansa avustajalta. Ja tämä estäisi mielestäni tuon, että avustajaa vaaditaan miltei neuroottisesti hinkkaamaan kaakelien saumoja viikottain (vai mitä joku mainitsi), koska eipä taida tavallinen ihminen oikeasti jaksaa.
Jos itse joutuisin pyörätuoliin niin, etten voisi enää ajaa autoa, mutta voisin omistaa ja avustaja voisi minua kyyditä, niin koska olen itse aina teettänyt renkaiden vaihdon ammattilaisella, ei olisi kohtuullista, että nyt vaatisin avustajaa ne vaihtamaan, vaikka hän osaisi, ellei hän itse oikeasti halua.
Avustajan olisi myös kyllä sallittua tehdä asioita omalla tavallaan, kunhan tekee järkevästi, tuli mieleen, kun oli puhetta tuosta tiskaustyylistä. Omalla kohdalla esim. vein avustettavaa ulos kävelylenkeille, mutta hän oli nopeampi askeleissaan, ja usein hoputti "mennään hei nopeampaa, täytyy tänään ehtiä vielä tehdä asiat X, Y ja Z". Sanoin hänelle lopulta, että tärkeintä lienee se, että pääsee lenkille, mutta jos on muita tehtäviä, sitten on tingittävä lenkin pituudesta, koska vaikka olen normaalikuntoinen, en vain jostain syystä pysty nopeampaan menoon.
Olen vastannut puhelimeen myös vapaa-ajalla, se on ihan normaalia muissakin töissä, että jos joku esim. sairastuu, kysytään pääseekö tuuraamaan. Työvuorot tulisi sopia ajoissa kuten laki määrää, mutta toisaalta voi pitää hyväksyttävänä hieman normaalia enemmän aikataulumuutoksia; että avustettava esim. pyytää, voitko sittenkin huomenna tulla heti aamusta, kun Kauppa A:ssa on rajoitettu erä tuotetta B, ja sitä mentäisiin jonottamaan. Kykenevätkin ihmiset tekevät tuollaisia muutoksia, jos muilta velvoitteilta voivat.
Lemmikkejä ei ole syytä kieltää, koska etenkin jos on yksinelävä, eikä ole läheisiä kohtuullisen matkan päässä, voi siitä jopa mielenterveyskin mennä, jos esim. onnettomuudesta pyörätuoliin joutuneelle todettaisiin, että tämä on kyllä niin luksusta, nyt on luovuttava rakkaasta seuralaisesta, joka on auttanut pitämään elämäniloa yllä.
Vanhukset, joilla vaivoja ihan vain iän puolesta, eivät juu saa tarpeeksi apua, mutta ei ole sivistyneen yhteiskunnan ratkaisu asiaan tasapuolisesti vähentää apua vammaisilta.
Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kuulu normaaliin avustamiseen, siitä huolimatta, että hyvin todennäköisesti niitä tehtäisiin ilman vammaa. Ne ovat niin yksityisiä, että voivat erittäin helposti aiheuttaa ahdistusta, ja niihin olisi saatava muuta kautta apua.
Jeps. Vammaispalvelulaki tarjoaa tosi hyvät edut moniin muihin verrattuna.
Mua korpeaa se, miten eri palvelua saa se, jonka liikuntarajoitteet on iän tuomia vs. vammaiset.