Bulimia tulee kalliiksi

Harrastukseen meneviä rahoja ei lasketa!

Anoreksia se vasta kallista on. Kuuluu sairaalat aina kun haluaa, terapiat, lääkkeistä ihan kaikki, aivokuvantamiset, verikokeet, holterit....

Onneksi onkin anoreksia, säästää edes ruokakuluissa 👏

Juu samaa mietin. Onneksi mies kustantaa osan ahmimisista (ei toki ilmaiseksi sekään, mutta mihinpä sitä tässä ei enää alentuisi..).

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia se vasta kallista on. Kuuluu sairaalat aina kun haluaa, terapiat, lääkkeistä ihan kaikki, aivokuvantamiset, verikokeet, holterit....

Näitäkö ei bulimiassa tule?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi onkin anoreksia, säästää edes ruokakuluissa 👏

Tämä kelpaisi kyllä. Tuntuu ettö olen epäonnistunut jopa sairaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Juu samaa mietin. Onneksi mies kustantaa osan ahmimisista (ei toki ilmaiseksi sekään, mutta mihinpä sitä tässä ei enää alentuisi..).

Tietääkö miehesi kaiken, näkeekö hän kaiken? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Suosittelen spagettia ja ketsuppia. Jotain juustoa siihen. Oli minun vakioherkkuani bulimiavuosinani.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen spagettia ja ketsuppia. Jotain juustoa siihen. Oli minun vakioherkkuani bulimiavuosinani.

Itse vain mietin joka kerta että "tämä on nyt se viimeinen" eikä tule ostettua mitään sellaista mikä jäisi kaappeihin lojumaan. En tiedä pitäisikö luovuttaa vain.

up

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen spagettia ja ketsuppia. Jotain juustoa siihen. Oli minun vakioherkkuani bulimiavuosinani.

Sulanut juusto oli vaikeaa oksennettavaa kun kerääntyi paakuiksi. Makaronikin "katosi" jonnekin vatsastani, suli todennäköisesti, eli ei tullut suosittua sitäkään.

Parhaita oksennettavia oli leipä, jäätelö, suklaa ja kulaus maitoa perään happoja laimentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia se vasta kallista on. Kuuluu sairaalat aina kun haluaa, terapiat, lääkkeistä ihan kaikki, aivokuvantamiset, verikokeet, holterit....

Näitäkö ei bulimiassa tule?

Ei. Anorektikoita paapotaan sen verran ettei ole paikkoja. Toisekseen, ei bulimikkoja uskota samoilla tavoilla.

Itse olen anellut verikokeita, jotka lopulta olivat oikeasti pielessä kun ne vihdoin viimein sain. Itsehoidon ansiosta nestearvot eivät olleet yhtä pielessä kuin olisivat olleet, ellen olisi itse huolehtinut asiasta. Tämä tapahtui samalla kun lääkäri laiskotteli tuolissaan taakseen nojaillen ja rupatellen osittain itsekseen.

Anoreksian romantisointi tekee heistä mieluisampia hoitaa eli hoitotaholla on motia toimintaan.

Ahdistuslääkkeeitä saa anoreksiaan huomattavan paljon helpommin kuin bulimiaan. Se on ihan hoitosuosituksissa, että anoreksiaan voi saada sairaalassa ahdistuslääkettä. Bulimiassa vastaavaa ei ole.

Kaikki tuntemani anoreksiaa sairastavat tai sairastaneet ovat saaneet noita lääkkeitä aiemmin kuin mitä itse sain.

Lääkehoitoja on bulimiaan kaksikin, mutta itse en saanut toista vaikka miten anelin. Eikä sitä edes ehdotettu ikinä. Toista haluttiin uudelleen ja uudelleen, ja off label-lääkkeitä senkin edestä. Ketiapiini pahensi omaa bulimiaani, mutta siitä ei kukaan välittänyt muuten kuin laittamalla minulle hoitovastaisuuden leiman.