Lue keskustelun säännöt.
Miten leskeys on edennyt?
15.08.2026 |
Maksoin eilen vaimon tuhkauslaskun. 33 vuotta avioelämää päättyi. Olen ajatellut vuoden suruaikaa ennen ihmisten pariin menemistä.
-Miten muilla elämä on jatkunut, leski ei varmaan ole toivelistan kärjessä...
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.
Omaishoitajan rooli taitaa jatkua vaimon tyttären peräänkatsomisella, jonka lupasin kuolinvuoteella. Työtön alkoholisti asunnosta potkittu. Rakastunut väkivaltaiseen rikolliseen, en oikeasti tiedä miten onnistun yhteiskuntakelpoiseksi saamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.
Omaishoitajan rooli taitaa jatkua vaimon tyttären peräänkatsomisella, jonka lupasin kuolinvuoteella. Työtön alkoholisti asunnosta potkittu. Rakastunut väkivaltaiseen rikolliseen, en oikeasti tiedä miten onnistun yhteiskuntakelpoiseksi saamisessa.
Et voi "parantaa", hoitaa ketään yhteiskuntakelpoiseksi.
Se ei ole sinun vastuullasi, vaan henkilön itsensä. Vaikka olisit mitä luvannut.
Tukea voi antaa ja auttaa omien rajojensa puitteissa, jokaisen opittava ottamaan vastuu omasta elämästään.
Sinunkin aika elää omaasi, surun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.
Miksi surusta pitäisi päästä riittävästi irti, ja mitä se riittävästi irtipääseminen oikein on?
Vertaistukiryhmiä löytyy. Leskeyteen ja kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.
Omaishoitajan rooli taitaa jatkua vaimon tyttären peräänkatsomisella, jonka lupasin kuolinvuoteella. Työtön alkoholisti asunnosta potkittu. Rakastunut väkivaltaiseen rikolliseen, en oikeasti tiedä miten onnistun yhteiskuntakelpoiseksi saamisessa.
Et voi "parantaa", hoitaa ketään yhteiskuntakelpoiseksi.
Se ei ole sinun vastuullasi, vaan henkilön itsensä. Vaikka olisit mitä luvannut.
Tukea voi antaa ja auttaa omien rajojensa puitteissa, jokaisen opittava ottamaan vastuu omasta elämästään.
Sinunkin aika elää omaasi, surun jälkeen.
Ai, onko surulla määräaika? Sinäkö siitä päätät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.
Miksi surusta pitäisi päästä riittävästi irti, ja mitä se riittävästi irtipääseminen oikein on?
Mitään ei pidä, muuta kuin kuunnella itseään.
Tee kuten itsestäsi hyvältä tuntuu, kyllä kaikella aikansa on.
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukiryhmiä löytyy. Leskeyteen ja kaikkeen.
Vertaistukiryhmät ovat hanurista. Niissä vain kuormittuu muiden menetyksistä. Ellet sitten tarkoita että miesleski löytää sieltä äkkiä uuden kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukiryhmiä löytyy. Leskeyteen ja kaikkeen.
Vertaistukiryhmät ovat hanurista. Niissä vain kuormittuu muiden menetyksistä. Ellet sitten tarkoita että miesleski löytää sieltä äkkiä uuden kumppanin.
Tuokin totta. Riippuu ihmisestä, toiset kokevat saavansa niistä tukea ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukiryhmiä löytyy. Leskeyteen ja kaikkeen.
Vertaistukiryhmät ovat hanurista. Niissä vain kuormittuu muiden menetyksistä. Ellet sitten tarkoita että miesleski löytää sieltä äkkiä uuden kumppanin.
Tuokin totta. Riippuu ihmisestä, toiset kokevat saavansa niistä tukea ja voimia.
Minulla on niistä vain huonoja kokemuksia. Kun lapseni kuoli, minulle suositeltiin heti suruyhmää, ja vaikka tarkoitus oli varmasti hyvä, koin sen niin etteivät suremattomat sietäneet minua surussani. Heidän oli kätevämpää syrjäyttää minut yhteisöstä ja päästä minusta eroon työntämällä minut ryvettelemään menetystäni muiden kaltaisteni seuraan. Ymmärrätkö? Vertaistukiryhmissä pyritään aina ohjailemaan surua yhdenmukaiseksi. Ei siellä saa olla oma itsensä.
Vertaistukiryhmissä saa toki suunvuoron, mutta rangaistukseksi joutuu kuuntelemaan muiden kauhutarinoita. Niistä ei saa tukea eikä voimia, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.
Siis miksi ihmeessä pitäisi olla uusi kumppani heti mielessä kun mies/vaimo kuolee? Ei ole kyllä loppuun asti rakkaudella hoidettu jos heti pitää uusi löytää kun tämä kuolee.
Minä en ainakaan ikinä olisi sellaisen kanssa jonka elämän rakkaus on kuollut. Minä aion olla se elämän rakkaus.
Mies, joka on hoitanut vaimonsa loppuun asti rakkaudella, on varmasti haluttua seuraa. Sen sijaan jos surusta ei pääse riittävästi irti, uusi kumppani tuntee itsensä nopeasti laastariksi.