Olenko ainoa joka ei alkaisi koskaan uusperheelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Never say never, mutta onhan tässä paljon asioita mitä pitää huomioida. Olen eronnut, ja asun kahdestaan lapseni kanssa. Seurustelen miehen kanssa joka kohtelee lastani luin omaansa ja lapseni myös pitää hämestä.

Miehellä ei omia lapsia mutta haluaisi että me menemme naimisiin, muutamme yhteen ja yritämme lasta. Vaikka välitän miehestä, eäniin ajatus siitä että hän asuisi meillä ei tunnu yllättäen hyvältä, olen jotenkin hitsautunut niin tiiviiksi parivaljakoksi lapseni kanssa. Lisäksi ei tunnu kivalta saada lapsia useamman miehen kanssa. En tuo itse, mutta tämä on oma ajatukseni.

Voisin hyvin olla miehen kanssa jolla on jo lapsia, mutta en muuttaisi yhteen ennen kuin lapset ovat muuttaneet kotoa.

Kai olet tämän kertonut miehelle, että etsii toisen naisen perheen perustamiseen?

Olen kyllä, mutta hän ei halua lähteä. Meillä on useimmiten tosi mukavaa yhdessä niin kai se painaa hänelläkin vaakakupissa. Lapsihaaveesta luopumista hän ei ehkä ole ihan vielä sisäistänyt ja voi olla että sen täysin ymmärrettyään lähteekin. Mutta ei lapsista toisaalta ole takeita kenenkään kanssa

-sama

Vierailija kirjoitti:

Äitipuoleksi voisin ruveta, kun itse olen lapseton. Mutta jos minua olisi siunattu omilla lapsilla, en ikinä altistaisi heitä sille että vieras aikuinen tyrannisoi heitä heidän kodissaan.

Hohhoi, vai tyrannisoi. Eiköhän normaalit, terveet aikuiset halua kohdella kaikkia lapsia hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

On varmaan totta, että lapset suojelevat vanhempiaan. Mutta lasten kanssa työskennelleenä myös varmaan tiedät, että lapsen käytöksestä voi tulkita paljon. On ihmisten aliarvioimista, ettei pysty lukemaan lastaan ilman,,että tämä sanoittaa kokemuksensa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

Joo. Mutta sun vastaanotolla ei varmaan käykään ylipäätään niitä joiden elämä sujuu hyvin. Näet vain yhden puolen nuorten elämästä ja valitettavasti sen kurjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

Minä tiedän yhden uusperheen, jossa vuoroviikkolapset eivät puhu kuin kysyttäessä. Toisen vanhemman luona iloisesti puhua pälpättävät. Syy ei kuitenkaan ole isäpuolessa, vaan omassa vanhemmassa.

Voisin sanoa, näillä lapsilla on erolapsina paremmat oltavat kuin ydinperheessä. He saavat olla omia itsejään edes joka toinen viikko.

Et ole. Miehellä voi olla lapsia, mutta niiden tulee asua jo omillaan ja olla täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan, ikinä, hyi! Ja kyse ei todellakaan ole mistään tarpeesta palvoa ja jatkaa/hoivata vain omia geenejään, vaan en yksinkertaisesti HALUA uusperhehelvettiä lapsilauman ja entisten puolisoiden sekä mitä oudoimpien sukuviritelmien keskellä! Hyi säkki! Kuolen väsymykseen ja ahdistukseen jo ajatuksesta! Ja ei - rakkaus ei todellakaan tässä kohtaa riitä! 😳

Meillä on uusperhe, mutta ei mitään entisiä puolisoita, eikä mitään sukuviritelmiä. Ei lapsilaumaakaan, ja kaikki meidän lapset ovat biologisesti minun ja osa heistä mieheni, sekä virallisesti lapset ovat kaikki molempien. Ei tämä niin monimutkaiselta mielestäni kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusperheessä kasvanut ja se oli kamalaa. Narsisti isäpuoleni on traumatisoinut paitsi omat lapsensa, myös meidät äidin lapset sekä yhteisen lapsen. Vuosien terapiakaan ei krojaa kaikkea.

Tämä on se, mikä minua uusperhekeskusteluissa mättää: persoonallisuushäiriöinen tai muuten vain ongelmallinen aikuinen johtuu yhtäkkiä uusperheestä. Faktahan on, että se ihminen olisi ongelmallinen myös ydinperheessä, eikä se ole uuspeheen syytä.

Vaikeaa näköjään sinullakin kohdata todellisuus. Minä kasvoin uusperheessä ja se oli helvetillistä. Äitini mielestä kaikki oli ja on hyvin. Totuuden seurauksena tulisi katsos syyllisyys jota äitini välttää kuin ruttoa. Isäpuoli oli täysi kuspää joka kohteli epäreilusti ja halveksivasti. Siinäpä se, ei muuta ongelmaa eikä henkistä traumaa. Yritä tajuta että lapset voivat kärsiä suunnattomasti näissä uushelveteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

Koulukuraattorina toimiessa sama havainto. Usein vanhemmat kuvaavat suhdetta lapseen tosi eri tavalla, kuin lapsi suhdetta vanhempiinsa. Vanhemmat ovat usein myös tosi sokeita omalle käytökselle ja lapsen pahalle mielelle. Luullaan esim ettei lapsi kuule riitelyä, mutta kuuleehan se, ja aistii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusperheessä kasvanut ja se oli kamalaa. Narsisti isäpuoleni on traumatisoinut paitsi omat lapsensa, myös meidät äidin lapset sekä yhteisen lapsen. Vuosien terapiakaan ei krojaa kaikkea.

Tämä on se, mikä minua uusperhekeskusteluissa mättää: persoonallisuushäiriöinen tai muuten vain ongelmallinen aikuinen johtuu yhtäkkiä uusperheestä. Faktahan on, että se ihminen olisi ongelmallinen myös ydinperheessä, eikä se ole uuspeheen syytä.

Vaikeaa näköjään sinullakin kohdata todellisuus. Minä kasvoin uusperheessä ja se oli helvetillistä. Äitini mielestä kaikki oli ja on hyvin. Totuuden seurauksena tulisi katsos syyllisyys jota äitini välttää kuin ruttoa. Isäpuoli oli täysi kuspää joka kohteli epäreilusti ja halveksivasti. Siinäpä se, ei muuta ongelmaa eikä henkistä traumaa. Yritä tajuta että lapset voivat kärsiä suunnattomasti näissä uushelveteissä.

Juurikin näin! On kyllä täydellistä itsepetosta oikeuttaa omat itsekkäät valinnat sillä, että sulkee silmänsä siltä, että on itse syypää lastensa traumoihin.

Kaikkea ei kannata yleistää. Uusperhe voi olla myös lapselle parempi, kuin että sitä ei olisi. Ainakin siinä tapauksessa, että lapsen toinen vanhempi on kuollut, tai ei ole jostain syystä ollenkaan hänen elämässään. 

En tarkoita sitä, etteikö yksinhuoltajan lasten elämäkin voisi olla onnellista ja hienoa, mutta kyllähän kaksi aikuista perheen arkea jakamassa on kuitenkin helpottava asia. Esim. poikani rakastavat jalkapalloharrastustaan. Jos meillä ei olisi uusperhe, heillä ei olisi mitään mahdollisuutta osallistua treeneihin ja peleihin, mieheni hoitaa koko kuvion ja käyttää siihen valtavasti aikaansa. Miten tämä voisi huonontaa lasten elämää jotenkin, että heillä on heistä suuresti välittävä aikuinen elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

Joo. Mutta sun vastaanotolla ei varmaan käykään ylipäätään niitä joiden elämä sujuu hyvin. Näet vain yhden puolen nuorten elämästä ja valitettavasti sen kurjan.

Toki psykiatrista hoitoa tarvitsevat alaikäiset on marginaalia. Ja niin uusperheitä, yhperheitä kuin ydinperheitä on sekä toimivia että katastrofaalisia, ja kaikkia siltä väliltä. Mutta todennäköisemmin lapsi tulee kaltoinkohdelluksi vieraan aikuisen kuin oman vanhemman toimesta. Joskus se vieras asuu omassa kodissa.

63

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

On varmaan totta, että lapset suojelevat vanhempiaan. Mutta lasten kanssa työskennelleenä myös varmaan tiedät, että lapsen käytöksestä voi tulkita paljon. On ihmisten aliarvioimista, ettei pysty lukemaan lastaan ilman,,että tämä sanoittaa kokemuksensa.

Eri

Kokemukseni mukaan perheensä missä ongelmia, vanhemmat harvoin osaavat tulkita lasta. Monet esimerkiksi kuvittelevat, että lapsen kiukuttelemattomuus kertoja siitä, että tällä on hyvä olla. Tosiasiassa turvallisessa ympäristössä lapsi uskaltaa näyttää kaikki tunteensa. Pahoinvointi voi oireilla monin tavoin, ennenkun sitten nuoruusiässä se ryöpsähtää silmille niin että tarvitaan psykiatrista hoitoa tai jopa kodin ulkopuolinen sijoitus.

63

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Miehellä voi olla lapsia, mutta niiden tulee asua jo omillaan ja olla täysi-ikäisiä.

Ja naisella EI SAA olla muille ukoille lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

Joo. Mutta sun vastaanotolla ei varmaan käykään ylipäätään niitä joiden elämä sujuu hyvin. Näet vain yhden puolen nuorten elämästä ja valitettavasti sen kurjan.

Toki psykiatrista hoitoa tarvitsevat alaikäiset on marginaalia. Ja niin uusperheitä, yhperheitä kuin ydinperheitä on sekä toimivia että katastrofaalisia, ja kaikkia siltä väliltä. Mutta todennäköisemmin lapsi tulee kaltoinkohdelluksi vieraan aikuisen kuin oman vanhemman toimesta. Joskus se vieras asuu omassa kodissa.

63

Niin joskus. Ja joskus se on oma vanhempi. Ja joskus opettaja. Joskus se on oma iso vanhempi. Joskus harrastusohjaaja. Ei me silti kaikki oteta lapsia pois koulusta ja harrastuksista. Lopettakaa nyt.

Ja kummasti unohtuu se millaista lapsen on elää yksinhuoltajan perheessä. Vaikka sen kertoo tutkimuksetkin. Luuletteko että se yksin pysyvä ja yksin kaiken hoitava vanhempi on keskimäärin erittäin hyvinvoiva vanhempi? Kun olet yksin vastuussa kaikesta, kannat taloudellisen taakan, vastaat vain lasten tarpeisiin. Sivuutat ja unohdat omat (täysin luonnolliset) tarpeesi esim. kumppanuuden ja läheisyyden suhteen kokonaan? Ei se vaan mee niin. Meissä ei ole sellaista nappia.

Mutta ei yllätä. Etenkin meidän eronneiden äitien oletetaan pystyvän sellaisiin ihmesuorituksiin mihin ydinperheelliset ei yllä edes yhdessä. Ja samalla vielä saat vain p*skaa niskaasi aivan kaikesta. Meidän yhteiskunta on edelleen ihan todella vanhoillinen mitä tulee yksinhuoltajiin ja eroperheisiin. Oksettavaa.

Itse olen uusperheen lapsi. Minulla oli äitipuoli. Isäni ja äitipuoleni muuttivat uuteen kotiin ja oli jotenkin tosi outoa vierailla siellä. Nimenomaan vierailla, en koskaan tuntenut sitä omaksi kodikseni. Äitipuoleni ei kohdellut minua huonosti, mutta aistin sen, että minun vierailuni on hänelle vähän pakkopullaa. Ei todellakaan ollut mikään levollinen ja hyvä olo niinä viikonloppuina vaikka isä onkin ihana. Eivät sentään tehneet koskaan lasta keskenään. Asuvat vieläkin yhdessä ja äitipuolta en juuri näe. Luulen, että tämä on melko yleinen kuvio. Ne lapset vaistoaa aina, jos tuntevat että vanhemman uusi kumppani ei pidä heistä. Tällaisissa tilanteissa sen uuden kumppanin kannattaisi asua muualla, jos miehen lapset ovat vaan pakollinen paha joka tulee mukana. Rakastuneena ei vaan ole tapana ajatella asioita muiden näkökulmasta.

Omat lapset on nyt 6v ja 9v. Minulla ei ole uutta puolisoa, isällä on. Lapset haluisi muuttaa isän luokse, vaikka siellä siis on se uusi puoliso. Tykkäävät kuulemma käydä täällä mutta mieluummin asuisivat isän kanssa.

Olen päätellyt että ei ne kaikki äitipuolet voi ihan kamalia akkoja olla. Enkä minä ole kamala äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on kahden itsekkään aikuisen valinta, jossa usein lapset joutuvat kärsimään.

Tämä! Te aikuiset, jotka rakkauden sokaisemina väitätte, että uusperheessä eletään vaan normaalia elämää, ette tiedä yhtään miltä lapsesta tuntuu.

Juu tämä on kovin veikeä väite. Ettäkö minä en tietäisi miltä minun omista lapsista tuntuu? Tottakai minä tiedän miltä minun lapsista tuntuu koska meillä on erittäin avoin ja hyvä yhteys ja minulle saa esittää kritiikkiä äitiydestäni ja siitä että eletään uusperheessä ym. Heillä vaan sitä kritiikkiä ei juurikaan ole ollut. Puhutaan avoimesti kaikesta ja kyllä ovat sanoneet mistä eivät uusperheen arjessa pidä (pari minimaalista asiaa) tai mieheni käytöksessä jostain (asia on puhuttu heti).

Tiesitkö että myös uusperheissä osataan puhua?

Kaikki tarvitsee kai jonkun jota paheksua, ylipainoiset, toiset naiset ja uusperheet hyvinä kohteina :D

Lasten- ja nuorten psykiatrialla työskenneelleenä voin kertoa, että lapsen vanhemmat oikeasti harvoin tietävät, miltä lapsesta tuntuu. Lapsi haluaa usein suojella vanhempiaan omalta pahalta ololta. Ulkopuoiliselle siitä sitten voi kertoa.

On varmaan totta, että lapset suojelevat vanhempiaan. Mutta lasten kanssa työskennelleenä myös varmaan tiedät, että lapsen käytöksestä voi tulkita paljon. On ihmisten aliarvioimista, ettei pysty lukemaan lastaan ilman,,että tämä sanoittaa kokemuksensa.

Eri

Kokemukseni mukaan perheensä missä ongelmia, vanhemmat harvoin osaavat tulkita lasta. Monet esimerkiksi kuvittelevat, että lapsen kiukuttelemattomuus kertoja siitä, että tällä on hyvä olla. Tosiasiassa turvallisessa ympäristössä lapsi uskaltaa näyttää kaikki tunteensa. Pahoinvointi voi oireilla monin tavoin, ennenkun sitten nuoruusiässä se ryöpsähtää silmille niin että tarvitaan psykiatrista hoitoa tai jopa kodin ulkopuolinen sijoitus.

63

Minusta tuo on suuri valhe, että tunteiden näyttäminen kertoo turvallisesta ympäristöstä ja päinvastoin. Sitä viljellään, kun yritetään poistaa vanhemman syyllisyyttä.

Meidän eromme jälkeen minulla ei ollut ongelmia 12-vuotiaan poikamme kanssa, mutta isällä oli suuri ongelmia. Poika kiukutteli isänsä (uusperheessä) koko ajan, mutta ei minun luonani. Isänsä on kuitenkin se narsistiNEN, eli ihminen, joka tietää aina kaiken ja kaikki muut ovat koko ajan väärässä. Isä sanoi tuolloin minulle, että kaikki johtuu vainnluittamuksesta: poika luottaa häneen, mutta ei minuun.

Nyt aikuisen poika tietää koko kuvion ja näyttelee omien sanojensa mukaan isälleen aivan toisenlaista ihmistä kuin on. Ja eikä todellakaan luota isäänsä yhtään. Itse on näin sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen uusperheen lapsi. Minulla oli äitipuoli. Isäni ja äitipuoleni muuttivat uuteen kotiin ja oli jotenkin tosi outoa vierailla siellä. Nimenomaan vierailla, en koskaan tuntenut sitä omaksi kodikseni. Äitipuoleni ei kohdellut minua huonosti, mutta aistin sen, että minun vierailuni on hänelle vähän pakkopullaa. Ei todellakaan ollut mikään levollinen ja hyvä olo niinä viikonloppuina vaikka isä onkin ihana. Eivät sentään tehneet koskaan lasta keskenään. Asuvat vieläkin yhdessä ja äitipuolta en juuri näe. Luulen, että tämä on melko yleinen kuvio. Ne lapset vaistoaa aina, jos tuntevat että vanhemman uusi kumppani ei pidä heistä. Tällaisissa tilanteissa sen uuden kumppanin kannattaisi asua muualla, jos miehen lapset ovat vaan pakollinen paha joka tulee mukana. Rakastuneena ei vaan ole tapana ajatella asioita muiden näkökulmasta.

Ei se välttämättä siitä ole kyse, etteikö pitäisi toisen lapsesta. Sitä vain automaattisesti väistyy syrjään ja antaa vanhemmalle ja lapsille omaa tilaa.

Ei miehen lapset ole koskaan meille minun takiani tulleet ja siksi teen omiani silloin. Ihan mukavia ja hyvin kasvatettuja lapsia ovat.

Samoin toimin miehen kavereiden kanssa: eli olen ruokapöydässä yhdessä ja sen jälkeen jätän heidät rauhaan. Ja samoin mieheni toimii, kun minun äitini tulee paikalle.