G: Ärsyttääkö sinua vauvan tai pienen lapsen itku?
Tuosta painajaismaisesta lentoketjusta tuli mieleen tällainen gallup?
Kun kuulet vauvan tai pienen lapsen itkua, mikä on tunteesi? Ärsyttääkö ja kuinka paljon?
Oma vastaus: Minua ei ärsytä, ei ärsytä nyt eikä ärsyttänyt ennen omia lapsiakaan. Ei ärsytä vieraiden eikä ärsyttänyt omienkaan (nyt jo aikuisia) Kun jossain kuulee lapsen tai vauva itkua niin ensimmäinen tunne on myötätunto, empatia. Ja tunnistan kyllä kiukkuitkun väsymysitkusta tai kipuitkusta. Mikään itkuista ei käy hermoon, vaan tulee enemmänkin sellainen herkkisfiilis.
Pakko myöntää että minua vastaavasti ärsyttää asiattomasti käyttäytyvät teinit, jotka saavat paljon enemmän häiriötä aikaan.
Kommentit (22)
En yleensä juuri kiinnitä huomiota vieraiden lasten itkuun, se menee ns. korvasta sisään ja toisesta ulos, ellei se kuulosta jotenkin poikkeuksellisen hätääntyneeltä tms. Kulkuneuvoissa ja muissa suljetuissa tiloissa myötätuntoni on vanhempien puolella (omatkin lapseni ovat huutaneet, ihan hyvin käyttäytyviä heistä silti on tullut).
Minua ärsyttää siinä mielessä, että toivon jonkun mahdollisimman pian puuttuvan asiaan ja lohduttavan lasta. Ja jos jotain ärsyttää itku, ei siinä ole mitään vikaa. Normaali reaktio.
Itselläni on kolme lasta, joten olen kyllä kuullut itkua ja parkua lasten ollessa pieniä.
Ei todellakaan ärsytä jos näen vanhemman samalla lohduttavan lastaan.
Ärsyttää! Aion kuitenkin hankkia omia lapsia jossain vaiheessa, täytyy sitten toivoa ettei pää räjähdä :D Mihinkään päiväkotiin ym. musta ei oo työskentelemään..
Yleensä tulee semmoinen empatiafiilis, sitä miettii, että voisiko jotenkin auttaa. Eli ei ärsytä (sen sijaan joku känni-tilittäjä saa v***tusmittarin välittömästi punaisille).
No ei varsinaisesti, jos se itku on jotain oikeaa "hätää", tyyliin nälkää, väsymystä tai pelkoa, mutta jotkut lapset rakastaa itkeä joka asiasta ihan vaan saadakseen tahtonsa läpi, ne ärsyttää.
Mua ei ärsytä vauva, vaan vanhemmat, jotk ei tee itkulle mitään. Joskus esim. bussissa näkee miten vauvalla on liikaa päällä ja siksi huutaa, mutta vanhempi antaa olla. Ja sit nää leikki-ikäisten itkupotkuraivarit... Missä vanhempian auktoriteetti. Esim. jos kylässä näin tapahtuu, niin harvoin vanhempi roijaa lapsen huoneeseensa tai komentaa.
Vauva ei itke kiukutellakseen, vaan sillä on silloin jotain viestittävää, esim. nälkä, märkä vaippa tai vatsakipu. Se ei ärsytä.
Mutta uhmaikäisen puhdas kiukutteluitku vaikkapa kaupassa koettelee hermoja totisesti. Joskus oiken käpälä syyhyää, etten mene antamaan mukulalle ympäri korvia. Ja samalla myös välinpitämättömälle vanhemmalla. Jos molemmat vanhemmat ovat kaupassa ja uhmaikäinen saa kunnon itkupotkuraivarin ja huutaa kuin palosireeni, luulisi, että toinen vanhemmista nappaisi lapsen kainaloonsa ja veisi sen ulos rauhoittumaan siksi aikaa, kun toinen vanhemmista jonottaa kassalle. Mutta ei, kun meidän Nicopetterillä ja Jasminjanitalla on oikeus kiukutella juuri siellä, missä he haluavat, eikä lapsen mieltä saa pahoittaa komentelemalla. Sehän saa frustraation!
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 16:38"]Mua ei ärsytä vauva, vaan vanhemmat, jotk ei tee itkulle mitään. Joskus esim. bussissa näkee miten vauvalla on liikaa päällä ja siksi huutaa, mutta vanhempi antaa olla. Ja sit nää leikki-ikäisten itkupotkuraivarit... Missä vanhempian auktoriteetti. Esim. jos kylässä näin tapahtuu, niin harvoin vanhempi roijaa lapsen huoneeseensa tai komentaa.
[/quote]Itkupotkuraivari menee helpoimmin ohi, jos siihen ei puutu (siis uhmaikäisellä). Toiseen huoneeseen toki kannattaa viedä, jos mahdolliata.
Ärsyttää. Ja oia lapsia on 3, ärsytti myös heidän kiukuttelu itkunsa pienenä.
Ärsyttää, se on maailman v*ttumaisin ääni. Anteeksi vaan, mutta näin on asia mun mielestä.
Ärsyttää eli reagoin aina lapsen itkuun, koska se tarkoittaa että jokin on lapsella hätänä. En voi sulkea korviani sellaiselta. Jos vanhemmat eivät tee mitään, esim. lohduta lasta, niin ärsytys ei mene ohi, mutta en itsekään kehtaa puuttua, koska kulttuurimme on sellainen. Jos taas vanhemmat huomioivat lapsen, voin itse olla rauhassa.
Ei ärsytä vauvojen eikä uhmisten itkut. Kylmänväreitä aiheuttavat kuitenkin pää punaisena kaupassa itkevät kouluikäiset! Heti tulee olo, että nyt on mennyt jotain vikaan kun äiti riitelee huutavan ja läpsivän eka-tokaluokkalaisen kanssa kassajonossa... Terveisiä Jumbon Prismaan.
Mua ärsyttää uhmaikäisen tekoitku... aito itku taas ei katso ikää, empatiaa hei ihmiset.
Kyllä ärsyttää, näin lomalla varsinkin, eikä se herätä mussa minkäänlaisia empatian tunteita. Yritän mahdollisimman pitkälle vältellä paikkoja, joissa on pikkulapsia. Saan töissä kuunnella itkua ja kitinää ihan riittävästi ja liikaakin.
Ärsyttää aivan tajuttomasti. Mieluummin kuuntelisin moottoripyörän tai rekan ohiajavaa rätinää kuin kuin vauvan itkua. Varsinkin jos se itku on sellaista "en tiedä miksi itken mutta itkenpä kuitenkin"-rääkymistä niin silloin menee hermot supernopeaan.
Ei mua muiden lasten itkut ärsytä, mutta kyllä oman lapsen itku välillä ärsyttää. Siihen kun on pakko reagoida. Ainakin esimerkiki kesken seksin alkanut itku ärsyttää.
Ärsyttää. En pidä lapsista. En kuitenkaan ärstymystäni tuo mitenkään ilmi. Ymmärrän järjellä, että joskus lapsista lähtee ääntä, eikä volume nappulaa ole.