Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pysty olemaan ihmisten seurassa, koska en kestä sitä että heillä on kaikki mitä minä haluan.....
08.07.2021 |
Ei nyt siis välttämättä kaikki, mutta edes jotain.....
Koulutus, työ, ystäviä, asunto/koti, mielenterveys, kokemuksia, unelmia, on/on ollut rakkautta, parisuhde, harrastuksia, voivat mennä jonnekkin jopa matkustaa jonnekkin......
En voi sille mitään, mutta fyysisesti sattuu olla ihmisten seurassa.
Kommentit (66)
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja keskustelemaan heidän kanssaan olematta kateellinen heille. Ymmärrän kyllä sataprosenttisesti tuon vaillejäämisen kokemuksen.
Tunnen kipua kun luen lehtiä tai katson tv:stä kuinka hyväosaiset tekevät omistusasuntoihinsa remontteja, kuinka matkustelevat, lomailevat ja käyttävät rahojaan mihin haluavat.
Itse en tule koskaan olemaan työkykyinen, eli en pääse koskaan kerryttämään omaisuutta, en saa OMAA kotia, jota voisin laittaa. En voi lomailla, koska elämäni on "yhtä lomaa" koko ajan. Ainut vaan, ettei ole rahaa matkustella ja nauttia tästä "ihanasta lomasta".
En todellakaan ole vapaa, vaikka minulla on vapaata koko ajan. En voi säästää. Kerran säästin matkaa varten, ja toimeentulotukeni evättiin, koska tilillä oli yli tonni. Jeee!
Vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa ja remontoida mielensä mukaan.
On kiva kuunnella ihmisten viisasteluita, kuinka omistusasuntoa maksaa itselleen, kun ei koskaan tule saamaan asuntolainaa.
Parasta viisastelua tai lohdutukseksi tarkoitettua puhetta, jota minä olen kuullut siitä, että kauniiksi remontoitu ja sisutettu ja äärimmäisen rakas koti meni alta, on tämä: "Mutta onhan sinulla siitä valokuvia, joita voit katsella."
Remontoiminen oli minun harrastukseni ja elämäni pääsisältöjä. Kun erehdyin kaipaamaan sitä ääneen, minulle sanottiin, että voihan sitä vuokra-asuntoakin remontoida itse. Ja kun entistä harrastustani, ompelemista, kaipasin, ehdotettiin, että voisin vaikka neuloa sukkia kirpparille myyntiin. Ja niitä vapaaehtoistöitähän tyrkytetään avuksi ja parannukseksi ihan kaikkeen. Kai vain pitää yrittää muistaa, että kohtuuturvattua elämää eläneillä ihmisillä ei ole eikä edes voi olla aavistustakaan siitä, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja keskustelemaan heidän kanssaan olematta kateellinen heille. Ymmärrän kyllä sataprosenttisesti tuon vaillejäämisen kokemuksen.
Tunnen kipua kun luen lehtiä tai katson tv:stä kuinka hyväosaiset tekevät omistusasuntoihinsa remontteja, kuinka matkustelevat, lomailevat ja käyttävät rahojaan mihin haluavat.
Itse en tule koskaan olemaan työkykyinen, eli en pääse koskaan kerryttämään omaisuutta, en saa OMAA kotia, jota voisin laittaa. En voi lomailla, koska elämäni on "yhtä lomaa" koko ajan. Ainut vaan, ettei ole rahaa matkustella ja nauttia tästä "ihanasta lomasta".
En todellakaan ole vapaa, vaikka minulla on vapaata koko ajan. En voi säästää. Kerran säästin matkaa varten, ja toimeentulotukeni evättiin, koska tilillä oli yli tonni. Jeee!
Vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa ja remontoida mielensä mukaan.
On kiva kuunnella ihmisten viisasteluita, kuinka omistusasuntoa maksaa itselleen, kun ei koskaan tule saamaan asuntolainaa.
Parasta viisastelua tai lohdutukseksi tarkoitettua puhetta, jota minä olen kuullut siitä, että kauniiksi remontoitu ja sisutettu ja äärimmäisen rakas koti meni alta, on tämä: "Mutta onhan sinulla siitä valokuvia, joita voit katsella."
Remontoiminen oli minun harrastukseni ja elämäni pääsisältöjä. Kun erehdyin kaipaamaan sitä ääneen, minulle sanottiin, että voihan sitä vuokra-asuntoakin remontoida itse. Ja kun entistä harrastustani, ompelemista, kaipasin, ehdotettiin, että voisin vaikka neuloa sukkia kirpparille myyntiin. Ja niitä vapaaehtoistöitähän tyrkytetään avuksi ja parannukseksi ihan kaikkeen. Kai vain pitää yrittää muistaa, että kohtuuturvattua elämää eläneillä ihmisillä ei ole eikä edes voi olla aavistustakaan siitä, mistä on kyse.
Se mistä ihmisillä ei ole aavistusta ja minkään näköistä ymmärrystä, on sairaudet. Terveet ihmiset ihan tosissaan kuvittelevat ja uskovat, että sairaana on ihan tismalleen samanlaista mitä terveenäkin.
En kyllä suosittelisi mitään myyntiin tekemistä, etenkään jos elää tukien varassa. Ne tuet lähtee jos on liian aktiivinen ja vapaaehtoinen.
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Väittäisin, että sekä menestyneissä että luusereissa on niitä, jotka ovat venyneet, olleet epämukavuusalueella ja tehneet kovasti asioita ja sitten molemmissa on myös niitä, jotka ovat vaan menneet helpoimman kautta itseään rasittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja keskustelemaan heidän kanssaan olematta kateellinen heille. Ymmärrän kyllä sataprosenttisesti tuon vaillejäämisen kokemuksen.
Tunnen kipua kun luen lehtiä tai katson tv:stä kuinka hyväosaiset tekevät omistusasuntoihinsa remontteja, kuinka matkustelevat, lomailevat ja käyttävät rahojaan mihin haluavat.
Itse en tule koskaan olemaan työkykyinen, eli en pääse koskaan kerryttämään omaisuutta, en saa OMAA kotia, jota voisin laittaa. En voi lomailla, koska elämäni on "yhtä lomaa" koko ajan. Ainut vaan, ettei ole rahaa matkustella ja nauttia tästä "ihanasta lomasta".
En todellakaan ole vapaa, vaikka minulla on vapaata koko ajan. En voi säästää. Kerran säästin matkaa varten, ja toimeentulotukeni evättiin, koska tilillä oli yli tonni. Jeee!
Vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa ja remontoida mielensä mukaan.
On kiva kuunnella ihmisten viisasteluita, kuinka omistusasuntoa maksaa itselleen, kun ei koskaan tule saamaan asuntolainaa.
Jos tilille kertyy säästöjä, nosta ne pois, ettei evätä tukia. Vaikka kyllä tämän itsekin ymmärrät. Kodin laittaminen ei ole mikään elämän kohokohta. Käytä päätäsi, niin keksit kyllä miten voit elää kiinnostavaa ja hyvää elämää, ilman toisarvoisten asioiden glorifioimista. Esität tässä nyt jotenkin tyhmää. Tosiasiassa en edes usko näitä sepustuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja keskustelemaan heidän kanssaan olematta kateellinen heille. Ymmärrän kyllä sataprosenttisesti tuon vaillejäämisen kokemuksen.
Tunnen kipua kun luen lehtiä tai katson tv:stä kuinka hyväosaiset tekevät omistusasuntoihinsa remontteja, kuinka matkustelevat, lomailevat ja käyttävät rahojaan mihin haluavat.
Itse en tule koskaan olemaan työkykyinen, eli en pääse koskaan kerryttämään omaisuutta, en saa OMAA kotia, jota voisin laittaa. En voi lomailla, koska elämäni on "yhtä lomaa" koko ajan. Ainut vaan, ettei ole rahaa matkustella ja nauttia tästä "ihanasta lomasta".
En todellakaan ole vapaa, vaikka minulla on vapaata koko ajan. En voi säästää. Kerran säästin matkaa varten, ja toimeentulotukeni evättiin, koska tilillä oli yli tonni. Jeee!
Vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa ja remontoida mielensä mukaan.
On kiva kuunnella ihmisten viisasteluita, kuinka omistusasuntoa maksaa itselleen, kun ei koskaan tule saamaan asuntolainaa.
Jos tilille kertyy säästöjä, nosta ne pois, ettei evätä tukia. Vaikka kyllä tämän itsekin ymmärrät. Kodin laittaminen ei ole mikään elämän kohokohta. Käytä päätäsi, niin keksit kyllä miten voit elää kiinnostavaa ja hyvää elämää, ilman toisarvoisten asioiden glorifioimista. Esität tässä nyt jotenkin tyhmää. Tosiasiassa en edes usko näitä sepustuksiasi.
En ole aloittaja. Ja en nyt tiedä mikä oikeus sinulla on sanoa toisen kirjoituksia sepustuksiksi ja mikä näissä nyt on epäuskottavaa.
En esitä tyhmää, enkä varmasti sellainen olekaan, kun älykkyyttäni on psykologi testannut.
Ei ole motivaatiota täällä trollailla tai valehdella.
Jos tämä ketju ei millään tavalla kosketa elämääsi eikä sinulla ole alkeellisinta käsitystä mistä tässä puhutaan, niin mene toki muualle päätäsi aukomaan.
Ei taida tässä ketjussa kukaan kaivata sinun "apuasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja keskustelemaan heidän kanssaan olematta kateellinen heille. Ymmärrän kyllä sataprosenttisesti tuon vaillejäämisen kokemuksen.
Tunnen kipua kun luen lehtiä tai katson tv:stä kuinka hyväosaiset tekevät omistusasuntoihinsa remontteja, kuinka matkustelevat, lomailevat ja käyttävät rahojaan mihin haluavat.
Itse en tule koskaan olemaan työkykyinen, eli en pääse koskaan kerryttämään omaisuutta, en saa OMAA kotia, jota voisin laittaa. En voi lomailla, koska elämäni on "yhtä lomaa" koko ajan. Ainut vaan, ettei ole rahaa matkustella ja nauttia tästä "ihanasta lomasta".
En todellakaan ole vapaa, vaikka minulla on vapaata koko ajan. En voi säästää. Kerran säästin matkaa varten, ja toimeentulotukeni evättiin, koska tilillä oli yli tonni. Jeee!
Vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa ja remontoida mielensä mukaan.
On kiva kuunnella ihmisten viisasteluita, kuinka omistusasuntoa maksaa itselleen, kun ei koskaan tule saamaan asuntolainaa.
Parasta viisastelua tai lohdutukseksi tarkoitettua puhetta, jota minä olen kuullut siitä, että kauniiksi remontoitu ja sisutettu ja äärimmäisen rakas koti meni alta, on tämä: "Mutta onhan sinulla siitä valokuvia, joita voit katsella."
Remontoiminen oli minun harrastukseni ja elämäni pääsisältöjä. Kun erehdyin kaipaamaan sitä ääneen, minulle sanottiin, että voihan sitä vuokra-asuntoakin remontoida itse. Ja kun entistä harrastustani, ompelemista, kaipasin, ehdotettiin, että voisin vaikka neuloa sukkia kirpparille myyntiin. Ja niitä vapaaehtoistöitähän tyrkytetään avuksi ja parannukseksi ihan kaikkeen. Kai vain pitää yrittää muistaa, että kohtuuturvattua elämää eläneillä ihmisillä ei ole eikä edes voi olla aavistustakaan siitä, mistä on kyse.
Se mistä ihmisillä ei ole aavistusta ja minkään näköistä ymmärrystä, on sairaudet. Terveet ihmiset ihan tosissaan kuvittelevat ja uskovat, että sairaana on ihan tismalleen samanlaista mitä terveenäkin.
En kyllä suosittelisi mitään myyntiin tekemistä, etenkään jos elää tukien varassa. Ne tuet lähtee jos on liian aktiivinen ja vapaaehtoinen.
Totta. Varsinkin kivuliaat sairaudet, jotka eivät näy päälle, ovat ihmetyksen aihe. Esimerkiksi puukoniskulta tuntuva, lamauttava ja jalat alta vievä noidannuoli aiheuttaa joskus jopa nauramista, koska se saattaa näyttää hassulta, mutta jollei sitä ole itse kokenut, ei osaa edes kuvitella.
En tekisi käsitöitä tai muutakaan myyntiin muutenkaan, saati sitten yrittäisi korvata entisiä, ihania iltoja vaatteiden ja kodintekstiilien ompelemisen parissa sillä, että neuloisin sukkia kirpparikävijöille tarvikkeiden hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
Eri
Taas tämä valaistumisen tuputtaja. Sinun kannattaisi viettää loppukesä poissa suorasta auringonpaisteesta, jos vaikka tuo "et ole se, joka luulet olevasi" -pöperö laimenisi siellä pääkopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
Eri
Huokaus...
Ajattelinkin jo tuota kirjoittaessani, että varmaan joku viisas käsittää asian kirjaimellisesti, että minä nimenomaan tarkoitan JUOKSEMISTA, ja sitten alkaa siitä lässyttämään.
SE OLI VERTAUSKUVA!
Lopeta asioiden haluaminen?
Lopeta sinä ihmisten neuvominen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesääli on tuhoava voima. Ei me muutkaan olla täydellisiä.
Onko tuo sitten täydellisyyden hakua?
Eikö suurimmalla osalla ole nuo (ja enemmän)?
Kehtaisitko itse mennä ihmisten joukkoon..
Rumana, kouluttamattomana, työttömättömänä, ikisinkkuna, perheettömänä, ilman kiinnostuksia harrastuksia, ilman menneisyyttä - kun ei oo mitään ikinä tehnyt.....
Olettaen että uskaltaa ovesta ulos.Ei tarvitse kaikkea olla, ei, mutta kun olisi edes jotain.
"Kun ei oo mitään ikinä tehnyt". Siinä varmaan ongelmasi. Mikset ole tehnyt? Miksei ole harrastuksia, koulutusta ja menneisyyttä? Mars tekemään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
Eri
Minä olen kirjoittanut tässä aikaisemmin, etten ole kateellinen. Sanoin vain että minuun sattuu lukea muiden paremmasta elämästä.
Mene muualle lässyttämään kun et ymmärrä mistä ihmiset täällä puhuu.
Olen muuten kokeillut lakata haluamasta asioita. Seurauksena on ollut vaikea masennus ja itsetuhoisuutta.
Varmaan nekin sinun mielestä lähtee niskasta ottamalla.
Älä vastaa tähän viestiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesääli on tuhoava voima. Ei me muutkaan olla täydellisiä.
Onko tuo sitten täydellisyyden hakua?
Eikö suurimmalla osalla ole nuo (ja enemmän)?
Kehtaisitko itse mennä ihmisten joukkoon..
Rumana, kouluttamattomana, työttömättömänä, ikisinkkuna, perheettömänä, ilman kiinnostuksia harrastuksia, ilman menneisyyttä - kun ei oo mitään ikinä tehnyt.....
Olettaen että uskaltaa ovesta ulos.Ei tarvitse kaikkea olla, ei, mutta kun olisi edes jotain.
"Kun ei oo mitään ikinä tehnyt". Siinä varmaan ongelmasi. Mikset ole tehnyt? Miksei ole harrastuksia, koulutusta ja menneisyyttä? Mars tekemään asioita.
MARS V%&#TTUUN SIITÄ NEUVOMASTA!
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
EriTaas tämä valaistumisen tuputtaja. Sinun kannattaisi viettää loppukesä poissa suorasta auringonpaisteesta, jos vaikka tuo "et ole se, joka luulet olevasi" -pöperö laimenisi siellä pääkopassa.
Hirveän "valaistuneelta" yksilöltä kuulostaa ja viisaalta.
Jos toinen ihminen sanoo, että tuntuu pahalta ja sattuu, niin se on hänelle uhriutumista, katkeruuttaa ja vaikka mitä epävalaistunutta.
Valaistuminen ei muuten tarkoita sitä, että ei tuntuisi ikinä pahalta ja mikään ei sattuisi.
Valaistuneet ihmiset eivät koskaan puhu toisille tuolla tavoin syytellen, viisastellen ja mitätöiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
EriHuokaus...
Ajattelinkin jo tuota kirjoittaessani, että varmaan joku viisas käsittää asian kirjaimellisesti, että minä nimenomaan tarkoitan JUOKSEMISTA, ja sitten alkaa siitä lässyttämään.
SE OLI VERTAUSKUVA!
Lopeta asioiden haluaminen?
Lopeta sinä ihmisten neuvominen!
Tuttu turhautumisreaktio. Kirjoittaa mitä tahansa, joku ymmärtää tahallaan väärin ja/tai tarttuu pienimpään mahdolliseen yksityiskohtaan ja vänkää siitä loppumattomiin. Ja tietenkin tietää muiden asiat paremmin kuin muut itse ja osaa neuvoa senttiä ja sekuntia myöten, mitä pitää tehdä. "Lopeta asioiden haluaminen." Ai suatana! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
EriMinä olen kirjoittanut tässä aikaisemmin, etten ole kateellinen. Sanoin vain että minuun sattuu lukea muiden paremmasta elämästä.
Mene muualle lässyttämään kun et ymmärrä mistä ihmiset täällä puhuu.
Olen muuten kokeillut lakata haluamasta asioita. Seurauksena on ollut vaikea masennus ja itsetuhoisuutta.
Varmaan nekin sinun mielestä lähtee niskasta ottamalla.
Älä vastaa tähän viestiin!
"Älä vastaa tähän viestiin"
Taisi kalikka kalahtaa.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus, työ, koti, ystävät, perhe, harrastukset, matkat, mielenkiintoinen elämä...
Eivät nuo kenenkään syliin tipahtaneet pyytämättä, tekemättä mitään niiden eteen. Joskus ne ovat vaatineet koviakin uhrauksia, pitkiä työtunteja, oman mukavuusalueen ylittämistä. Se, mitä näet ap, ei kerro mitä kaikkea on tehty ennen kuin päädytty nykytilanteeseen. Harva meistä on sunnuntailapsi jolle kaikki onnistuu ja jolle kaikki annetaan.
Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Ongelma on siinä, kun et pääse/voi/saa edes yrittää.
Totta kai jokainen joka on voittanut juoksukilpailussa, on joutunut juoksemaan. Mitä jos et pääse/saa juosta?
Et pääse harjoittelemaan, et pääse radalle, mutta saat kuunnella lässyttämistä, että ei se PerttiPirkkokaan sitä palkintoa voittanut juoksematta. Niih! Sen piti juosta!
Oletko sänkypotilas vai pyörätuolissa? Tosiasia on se, että kadehtiminen, valittaminen, katkeruus ja uhriutuminen eivät auta mitään. Niistä ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Lopeta asioiden haluaminen. Kun tämän ymmärrät todella perustavanlaatuisesti, voit jopa valaistua. Et ole se, joka luulet olevasi, vaan ihan jotain muuta. Mihinkään psykologiseen kärsimykseen ei ole mitään syytä.
EriMinä olen kirjoittanut tässä aikaisemmin, etten ole kateellinen. Sanoin vain että minuun sattuu lukea muiden paremmasta elämästä.
Mene muualle lässyttämään kun et ymmärrä mistä ihmiset täällä puhuu.
Olen muuten kokeillut lakata haluamasta asioita. Seurauksena on ollut vaikea masennus ja itsetuhoisuutta.
Varmaan nekin sinun mielestä lähtee niskasta ottamalla.
Älä vastaa tähän viestiin!
"Älä vastaa tähän viestiin"
Taisi kalikka kalahtaa.
- ohis
Selitäpä, mitä tarkoitat tuolla kommentillasi. Noita näsäviisaita heittoja ja sanontoja näkyy täällä usein, mutta aika moni niiden heittelijöistä ei edes ymmärrä sitä, mitä itse sanoo.
- Joku muu
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen tarkalleen. Sen lisäksi, että ihmisten kanssa seurusteleminen edes puhelimessa on jäänyt, moni muukin asia on mennyttä. Minä olen esimerkiksi tottunut lukemaan sanomalehdet perusteellisesti, mutta nyt suuri osa uutisista on hypittävä yli sen vuoksi, että ne esittelevät elämää, jota minulla ei ole - siis elämää, jossa on työtä, rahaa, koti ja muuta mainitsemaasi. Ottaa päähän nähdä ihmisten työtehtäviä, kun ei itsellä sellaista ole. Ottaa päähän nähdä mainoksia kaikenlaisista terassituoleista, nahkakengistä ja hiushoidoista, joita muut ihmiset ostelevat luomatta ajatustakaan sille, että eivät muka voisi. Ihmisten lomasuunnitelmät ottavat päähän, kun ihmisillä on lomia eli työpaikka, mahdollisuus tehdä lomasuunnitelmia ja vieläpä ihmisiä, joiden kanssa niitä lomasuunnitelmia tehdään. Olen jo vuosia harjoitellut juttelemista niin, etten sano itsestäni mitään, mutta se on pitkän päälle ikävää ja aiheuttaa kiusallisia tilanteita.
Jos olet, sanotaan, alle nelikymppinen, sinulla on vielä aikaa muuttaa asioita. Kun ikä alkaa lähestyä kuuttakymppiä, kaikki on myöhäistä.
Kyllä se valitettavasti on niin, että kun ikää on mittarissa 30, niin alkaa olla jo myöhäistä esim. ammatin vaihtoon, lasten hankintaan ja oman ensiasunnon ostamiseen. Itse en tule ikinä saamaan viimeistä ja olen siitä katkera. Aspergerina ei saa töitä.
Alue: Aihe vapaa
Pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja keskustelemaan heidän kanssaan olematta kateellinen heille. Ymmärrän kyllä sataprosenttisesti tuon vaillejäämisen kokemuksen.
Tunnen kipua kun luen lehtiä tai katson tv:stä kuinka hyväosaiset tekevät omistusasuntoihinsa remontteja, kuinka matkustelevat, lomailevat ja käyttävät rahojaan mihin haluavat.
Itse en tule koskaan olemaan työkykyinen, eli en pääse koskaan kerryttämään omaisuutta, en saa OMAA kotia, jota voisin laittaa. En voi lomailla, koska elämäni on "yhtä lomaa" koko ajan. Ainut vaan, ettei ole rahaa matkustella ja nauttia tästä "ihanasta lomasta".
En todellakaan ole vapaa, vaikka minulla on vapaata koko ajan. En voi säästää. Kerran säästin matkaa varten, ja toimeentulotukeni evättiin, koska tilillä oli yli tonni. Jeee!
Vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa ja remontoida mielensä mukaan.
On kiva kuunnella ihmisten viisasteluita, kuinka omistusasuntoa maksaa itselleen, kun ei koskaan tule saamaan asuntolainaa.