Kaupunkilaissukulaiset tuovat roinaa maalaisserkkujen riesaksi
Vanhemmillani oli maatila. Isän kaupunkilaissiskot alkoivat käyttää tilan rakennuksia omien vanhojen romujensa (huonekalut, astiat,vaatteet, pari autoa ym) säilytys/kaatopaikkana. Tämä alkoi 1970-luvulla, ja koska pitkäikäisiä ovat, vielä yhä oltaisiin romuja tuomassa, jo seuraavassa sukupolvessa.
Onko muilla samaa meininkiä? Olen havahtunut siihen, että onpa ärsyttävää ! Itse lapsuuteni tuossa kuviossa asuneena se oli normaalia. Veljeni joka tilaa nykyisin jatkaa, joutuu kieltämään, ettei hänen nurkkiinsa voi tunkea tavaroita, hän ei halua niitä riesakseen.
Kommentit (11)
Kaatopaikat ja kierrätyskeskukset ovat tuota varten.
Kai veljesi käski myös hakea jo nurkissa olevat romut pois?
Mitä jos kuorisi kermat päältä? Arvokkaammat tavarat myyntiin, romuja ei ota ollenkaan vastaan?
Niin, tai sitten maksavat käypää vuokraa varastoinnista?
Eikös ne 70-luvulla tuodut vanhat autot alkaisi olla jo arvokkaita, ja muutkin 79-80 -luvuilla tuodut vanhat tavarat?
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne 70-luvulla tuodut vanhat autot alkaisi olla jo arvokkaita, ja muutkin 79-80 -luvuilla tuodut vanhat tavarat?
Ei välttämättä. Kaikki vanha ei ole arvokasta.
En ole nähnyt tätä koskaan ongelmana. Parhaat tavarat voi myydä, osan voi polttaa (ne banaanilaatikot, jotka tuodaan turvaan odottamaan seuraavaa muuttoa) ja osa on muuten käyttökelpoista. Ei ne 50 vuotta sitten tavaraa turvaan tuoneet muista, mitä siellä on.
ällöttää ylipäänsä ihmiset, jotka tyrkyttävät roiniaan muille, vähän tyyliin kuin korttipelin mustaa pekkaa, jonka haluavat vain pois omista käsistään mutta naamioivat roinan eteenpäinsiirtämisen "lahjaksi". Sain tossa vähän aikaa sitten tällaisen ärsyttävän "lahjan", joka oli Airamin termospullon näköinen kuppitermos, selvästikin firman työntekijöilleen antama kesä- tai joululahja, joka sitten tuupattiin eteenpäin minulle kun ei viitsitty roskiinkaan heittää. "Lahjasta" häkeltyneenä otin sen vastaan ja kiittelin ilahtuneena niin kuin tapoihin kuuluu. Kuukaudenko päivät katselin sitä pyörimässä tiskipöydällä ja kaapissa tietäen, että minulla olisi yhtä vähän käyttöä sille kuin "lahjan" antajalla. Ajattelin, että itse en tee samaa ilkeyttä ja siirrä tuota turhaketta eteenpäin seuraavalle yllätyslahjan häkellyttämälle uhrille vaan niinpä vain pokkana kävin tänään palauttamassa sen antajalleen. Maailma on täynnä tuollaista periaatteessa näpsäkkää krääsää, jolle kenelläkään ei ole oikeaa käyttöä ja joita sitten otetaan vastaan ja siirretään käsistä seuraavalle ja kaikki näkevät, että kyseessä on hengetön yrityslahja, josta yritetään päästä vain eroon. TUntuu ihan loukkaukselta saada tuollainen "lahja."
Vierailija kirjoitti:
ällöttää ylipäänsä ihmiset, jotka tyrkyttävät roiniaan muille, vähän tyyliin kuin korttipelin mustaa pekkaa, jonka haluavat vain pois omista käsistään mutta naamioivat roinan eteenpäinsiirtämisen "lahjaksi". Sain tossa vähän aikaa sitten tällaisen ärsyttävän "lahjan", joka oli Airamin termospullon näköinen kuppitermos, selvästikin firman työntekijöilleen antama kesä- tai joululahja, joka sitten tuupattiin eteenpäin minulle kun ei viitsitty roskiinkaan heittää. "Lahjasta" häkeltyneenä otin sen vastaan ja kiittelin ilahtuneena niin kuin tapoihin kuuluu. Kuukaudenko päivät katselin sitä pyörimässä tiskipöydällä ja kaapissa tietäen, että minulla olisi yhtä vähän käyttöä sille kuin "lahjan" antajalla. Ajattelin, että itse en tee samaa ilkeyttä ja siirrä tuota turhaketta eteenpäin seuraavalle yllätyslahjan häkellyttämälle uhrille vaan niinpä vain pokkana kävin tänään palauttamassa sen antajalleen. Maailma on täynnä tuollaista periaatteessa näpsäkkää krääsää, jolle kenelläkään ei ole oikeaa käyttöä ja joita sitten otetaan vastaan ja siirretään käsistä seuraavalle ja kaikki näkevät, että kyseessä on hengetön yrityslahja, josta yritetään päästä vain eroon. TUntuu ihan loukkaukselta saada tuollainen "lahja."
Mua haittaa aika vähän noi pienet lahjat, jotka voi hävittää kun ei ole käyttöä. Jos lahjan antaja kysyy niin sanoo vain jossain kaapissa/hajosi/varastossa tms.
Mutta voi elämä kun meidänkin äiti raahaa tänne huonekaluja. Kysyi haluanko palmun ja halusin. Palmun kylkiäisinä tuli kaksi pikkutuolia ja sivupöytä.
Odottelen hetken ja vien ne äidille takaisin sitten.
Tämä on tätä. Anna pikkusormi ja koko käsi menee. Mun äiti yrittää muiluttaa omia rojujaan meidän kerrostalon häkkivarastoon ja sisällekin kun on oman talonsa ostanut täyteen rompetta.
Hankkiutuisin teinä romusta vain eroon. Ilmoittakaa, että varastot on homeessa, kaikki pitää tuhota ja jos jotain haluaa säästää niin äkkiä hakemaan. Sitten voitte katsoa jäikö sinne mitään säilyttämisenarvoista kivaa ja loput myyntiin tai kokkoon.