Lue keskustelun säännöt.
En pysty olemaan ihmisten seurassa, koska en kestä sitä että heillä on kaikki mitä minä haluan.....
08.07.2021 |
Ei nyt siis välttämättä kaikki, mutta edes jotain.....
Koulutus, työ, ystäviä, asunto/koti, mielenterveys, kokemuksia, unelmia, on/on ollut rakkautta, parisuhde, harrastuksia, voivat mennä jonnekkin jopa matkustaa jonnekkin......
En voi sille mitään, mutta fyysisesti sattuu olla ihmisten seurassa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Minulle tulee kaikista sisustusohjelmista inhottava olo. Niitä kun katsoo, tulee illuusio, että on ihan vakio, että ihmiset ovat rikkaita ja miljonäärejä jokainen.
Remppa vai muutto? Niissä on ihan vakio, että asunto maksaa vähintään miljoonan.
Huvila ja pskahuussi. Ei siellä köyhiä koskaan ole hokemassa, miten mieletöntä on.
Ei kannata verrata muihin. Jossain köyhässä maassa on paljon surkeampia kohtaloita: kipua ja sairautta ilman hoitoa, kodittomuutta, nälkää ja vaikka mitä kamalaa. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suojassa elävä AP on heidän näkökulmastaan onnekas ja saanut paljon. Mutta samoin kuin AP ei koe olevansa onnekas ja paljon saanut, ei moni muukaan, vaikka olisikin työ ja omistusasunto. Ihan samoin kuin AP ne parempiosaisemmat elävät omaa elämäänsä huolineen ja murheineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Se, että haluaa oman kodin, työpaikan ja muuta ap:n mainitsemaa, ei suoranaisesti tarkoita sitä, että kadehtii juuri niitä ihmisiä, joilla tuota on. Ne ihmiset ovat vain näyteikkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee kaikista sisustusohjelmista inhottava olo. Niitä kun katsoo, tulee illuusio, että on ihan vakio, että ihmiset ovat rikkaita ja miljonäärejä jokainen.
Remppa vai muutto? Niissä on ihan vakio, että asunto maksaa vähintään miljoonan.
Huvila ja pskahuussi. Ei siellä köyhiä koskaan ole hokemassa, miten mieletöntä on.
Ihan samasta syystä kuin missikisoissakaan ei ole rumia. Media tuottaa sitä, mille on katsojia. Ei ketään kiinnosta joku remonttiohjelma, jossa tehdään vuokrakämppään max satasen maksanut remontti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Itse en ole aloittaja, täällä on monta kirjoittajaa. Olen tuossa maininnut, etten koe kateutta ketään kohtaan.
Olen kyllä tietoinen että ihmisillä, rikkaillakin on vastoinkäymisiä, kuolemaa ja sairautta. Olen sitä nähnyt itsekin tässä elämässä.
En ajattele, että muille on kaikki hyvä syliin tipahtanut.
Minusta on vähän kumma ajatus, että pitäisi olla iloinen ja onnellinen, kun jää asioista paitsi ja ei koskaan saa sitä mitä haluaisi.
Ei saisi tuntea mitään negatiivisiä tunteita eikä saisi puhua niistä ollenkaan.
Pitäisi vaijeta vaan, ja hymyillä idioottimaisen näköisesti, ettei toisten tarvitsisi kokea kiusaantuneisuutta?
Minusta tuntuu pahalta, kun minulla ei ole mahdollisuuksia tiettyihin asioihin.
Minusta tuntuu pahalata kun sairauteni ei parane.
Minusta tuntuu pahalta, kun en voi tehdä töitä, että tilanteenii paraneisi.
Minusta tuntuu pahalta, kun ihmiset neuvovat typerillä neuvoillaan, joilla en tee mitään, ja joita en ole edes pyytänyt.
Ihmisistä SAA tuntua pahalta, ja sen saa sanoa!
Se ei tarkoita samaa, kuin "anna minulle typerät alentuvat neuvosi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata verrata muihin. Jossain köyhässä maassa on paljon surkeampia kohtaloita: kipua ja sairautta ilman hoitoa, kodittomuutta, nälkää ja vaikka mitä kamalaa. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suojassa elävä AP on heidän näkökulmastaan onnekas ja saanut paljon. Mutta samoin kuin AP ei koe olevansa onnekas ja paljon saanut, ei moni muukaan, vaikka olisikin työ ja omistusasunto. Ihan samoin kuin AP ne parempiosaisemmat elävät omaa elämäänsä huolineen ja murheineen.
Vanha kunnon "syö lautasesi tyhjäksi, koska Kiinassa lapset kuolevat nälkään" -selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee kaikista sisustusohjelmista inhottava olo. Niitä kun katsoo, tulee illuusio, että on ihan vakio, että ihmiset ovat rikkaita ja miljonäärejä jokainen.
Remppa vai muutto? Niissä on ihan vakio, että asunto maksaa vähintään miljoonan.
Huvila ja pskahuussi. Ei siellä köyhiä koskaan ole hokemassa, miten mieletöntä on.
Ihan samasta syystä kuin missikisoissakaan ei ole rumia. Media tuottaa sitä, mille on katsojia. Ei ketään kiinnosta joku remonttiohjelma, jossa tehdään vuokrakämppään max satasen maksanut remontti
Saattaisi muuten kiinnostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvin kateellinen eli neuroottinen ihminen. Erityisesti naisille tyypillistä.
Yleensä ihminen peilaa itseään muihin. Tiedät mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Se, että haluaa oman kodin, työpaikan ja muuta ap:n mainitsemaa, ei suoranaisesti tarkoita sitä, että kadehtii juuri niitä ihmisiä, joilla tuota on. Ne ihmiset ovat vain näyteikkuna.
Nimenomaan. Jokainen meistä näkee näyteikkunoiden takana asioita, joita ei ole mahdollista saada. Jokainen meistä tapaa ihmisiä, joilla on jotain, mitä itse ei voi saada. Ovat nuorempia, kauniimpia, rikkaampia, terveempiä..... Vielä, jos alkaa lukea jotain Vogue-lehteä, menee ihan eri sfääreihin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata verrata muihin. Jossain köyhässä maassa on paljon surkeampia kohtaloita: kipua ja sairautta ilman hoitoa, kodittomuutta, nälkää ja vaikka mitä kamalaa. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suojassa elävä AP on heidän näkökulmastaan onnekas ja saanut paljon. Mutta samoin kuin AP ei koe olevansa onnekas ja paljon saanut, ei moni muukaan, vaikka olisikin työ ja omistusasunto. Ihan samoin kuin AP ne parempiosaisemmat elävät omaa elämäänsä huolineen ja murheineen.
Vanha kunnon "syö lautasesi tyhjäksi, koska Kiinassa lapset kuolevat nälkään" -selitys.
Niin, onko se huono? Pitäisikö olla vähän kiitollisempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee kaikista sisustusohjelmista inhottava olo. Niitä kun katsoo, tulee illuusio, että on ihan vakio, että ihmiset ovat rikkaita ja miljonäärejä jokainen.
Remppa vai muutto? Niissä on ihan vakio, että asunto maksaa vähintään miljoonan.
Huvila ja pskahuussi. Ei siellä köyhiä koskaan ole hokemassa, miten mieletöntä on.
Ihan samasta syystä kuin missikisoissakaan ei ole rumia. Media tuottaa sitä, mille on katsojia. Ei ketään kiinnosta joku remonttiohjelma, jossa tehdään vuokrakämppään max satasen maksanut remontti
Saattaisi muuten kiinnostaakin.
Mutta kiinnostaisiko niin montaa, että tuollaisen ohjelman tekeminen olisi tuotantoyhtiölle taloudellisesti kannattavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Itse en ole aloittaja, täällä on monta kirjoittajaa. Olen tuossa maininnut, etten koe kateutta ketään kohtaan.
Olen kyllä tietoinen että ihmisillä, rikkaillakin on vastoinkäymisiä, kuolemaa ja sairautta. Olen sitä nähnyt itsekin tässä elämässä.
En ajattele, että muille on kaikki hyvä syliin tipahtanut.
Minusta on vähän kumma ajatus, että pitäisi olla iloinen ja onnellinen, kun jää asioista paitsi ja ei koskaan saa sitä mitä haluaisi.
Ei saisi tuntea mitään negatiivisiä tunteita eikä saisi puhua niistä ollenkaan.
Pitäisi vaijeta vaan, ja hymyillä idioottimaisen näköisesti, ettei toisten tarvitsisi kokea kiusaantuneisuutta?Minusta tuntuu pahalta, kun minulla ei ole mahdollisuuksia tiettyihin asioihin.
Minusta tuntuu pahalata kun sairauteni ei parane.
Minusta tuntuu pahalta, kun en voi tehdä töitä, että tilanteenii paraneisi.
Minusta tuntuu pahalta, kun ihmiset neuvovat typerillä neuvoillaan, joilla en tee mitään, ja joita en ole edes pyytänyt.
Ihmisistä SAA tuntua pahalta, ja sen saa sanoa!
Se ei tarkoita samaa, kuin "anna minulle typerät alentuvat neuvosi".
Tietysti se on kummallista, mutta on myös kummallista että olisi olemassa jokin oikotie onneen. Onnellisuus ei tule suorittamalla, mutta jotain sen eteen on tehtävä.
Pahalta tunteminen kertoo, että sinulla on vielä paljon käsiteltävää. Aloita vaikka siitä ja järjestä elämäsi kuntoon pala palalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Se, että haluaa oman kodin, työpaikan ja muuta ap:n mainitsemaa, ei suoranaisesti tarkoita sitä, että kadehtii juuri niitä ihmisiä, joilla tuota on. Ne ihmiset ovat vain näyteikkuna.
Nyt ollaan asian ytimessä.
Hyvin kiteytetty.
Sellainen ihminen joka on työkyvytön, sairas ja syrjäytetty, ei välttämättä ajattele vihamielisesti, katkerasti tai henkilökohtaista kateutta tunnen ketään ihmistä kohtaan jolla on jotain mitä hänellä ei ole.
Ihminen voi tuntea kivuliaana sen, että tuota parempaa elämää hierotaan joka paikassa naamaan, kuin ne olisi kaikille mahdollisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata verrata muihin. Jossain köyhässä maassa on paljon surkeampia kohtaloita: kipua ja sairautta ilman hoitoa, kodittomuutta, nälkää ja vaikka mitä kamalaa. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suojassa elävä AP on heidän näkökulmastaan onnekas ja saanut paljon. Mutta samoin kuin AP ei koe olevansa onnekas ja paljon saanut, ei moni muukaan, vaikka olisikin työ ja omistusasunto. Ihan samoin kuin AP ne parempiosaisemmat elävät omaa elämäänsä huolineen ja murheineen.
Vanha kunnon "syö lautasesi tyhjäksi, koska Kiinassa lapset kuolevat nälkään" -selitys.
Sitä juuri yritin sanoa, että on typerää verrata muihin. Täällä syöty ruoka ei auta Kiinassa eikä kenenkään työt tai asunnot tai slummimajat vaikuta APn elämään. Turha niitä on miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvin kateellinen eli neuroottinen ihminen. Erityisesti naisille tyypillistä.
Yleensä ihminen peilaa itseään muihin. Tiedät mistä puhut.
Ihmiset tosiaan herkästi kuvittelevat muiden olevan samanlaisia kuin he itsekin.
Varas syyttää kaikkia varkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Se, että haluaa oman kodin, työpaikan ja muuta ap:n mainitsemaa, ei suoranaisesti tarkoita sitä, että kadehtii juuri niitä ihmisiä, joilla tuota on. Ne ihmiset ovat vain näyteikkuna.
Nimenomaan. Jokainen meistä näkee näyteikkunoiden takana asioita, joita ei ole mahdollista saada. Jokainen meistä tapaa ihmisiä, joilla on jotain, mitä itse ei voi saada. Ovat nuorempia, kauniimpia, rikkaampia, terveempiä..... Vielä, jos alkaa lukea jotain Vogue-lehteä, menee ihan eri sfääreihin asiat.
Jos sinulla on monia hyviä asioita ja vain yksi tai kaksi asiaa, joita sinulla ei ole, niin silloin sinulle on vain vähän näyteikkunoita.
Toisilla ihmisillä ei ole kuin yksi tai kaksi asiaa, ja niitä näyteikkunoita pursuaa ympärillä useita.
On kivaa jos saa olla sellainen, kenellä on paljon juttuja ja vain vähän näyteikkoinoita.
Tuntuu pahalta jos on sellainen kenelle normaali ja tavallinenkin elämä on VI%&#TU JOKU NÄYTEIKKUNA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.
...joten jos sinulla on vaikka oma kiva asunto, kukaan ei saa haluta itselleen omaa kivaa asuntoa, koska sinulla on on oman kivan asunnon lisäksi kaikenlaisia rankkoja kokemuksia?
Ei vaan jos jollain on kiva asunto, se ei tarkoita, että sen elämässä kaikki olisi mennyt erinomaisen hyvin. Kuten jo kirjoitin aiemmassa: ihmiset kertovat muille elämänsä hyvistä asioista, ei niistä huonoista. Joten turha kadehtia ihmistä, jonka elämä näyttää paremmalta kuin oma elämä. Koskaan kun et voi tietää, miten paljon se toinen on joutunut ponnistelemaan saadakseen kivan asuntonsa.
Itse en ole aloittaja, täällä on monta kirjoittajaa. Olen tuossa maininnut, etten koe kateutta ketään kohtaan.
Olen kyllä tietoinen että ihmisillä, rikkaillakin on vastoinkäymisiä, kuolemaa ja sairautta. Olen sitä nähnyt itsekin tässä elämässä.
En ajattele, että muille on kaikki hyvä syliin tipahtanut.
Minusta on vähän kumma ajatus, että pitäisi olla iloinen ja onnellinen, kun jää asioista paitsi ja ei koskaan saa sitä mitä haluaisi.
Ei saisi tuntea mitään negatiivisiä tunteita eikä saisi puhua niistä ollenkaan.
Pitäisi vaijeta vaan, ja hymyillä idioottimaisen näköisesti, ettei toisten tarvitsisi kokea kiusaantuneisuutta?Minusta tuntuu pahalta, kun minulla ei ole mahdollisuuksia tiettyihin asioihin.
Minusta tuntuu pahalata kun sairauteni ei parane.
Minusta tuntuu pahalta, kun en voi tehdä töitä, että tilanteenii paraneisi.
Minusta tuntuu pahalta, kun ihmiset neuvovat typerillä neuvoillaan, joilla en tee mitään, ja joita en ole edes pyytänyt.
Ihmisistä SAA tuntua pahalta, ja sen saa sanoa!
Se ei tarkoita samaa, kuin "anna minulle typerät alentuvat neuvosi".
Tietysti se on kummallista, mutta on myös kummallista että olisi olemassa jokin oikotie onneen. Onnellisuus ei tule suorittamalla, mutta jotain sen eteen on tehtävä.
Pahalta tunteminen kertoo, että sinulla on vielä paljon käsiteltävää. Aloita vaikka siitä ja järjestä elämäsi kuntoon pala palalta.
ÄLÄ NEUVO!
KUUNTELE!
EI MAHDOLLISTA PALAPALALTA PARANTUA TIETYISTÄ SAIRAUKSISTA!
EI OLE MAHDOLLISTA PALAPALALTA SAADA ASUNTOLAINAA TYÖKYVYTTÖMÄNÄ!
EI OLE MAHDOLLISTA PALAPALALTA OLLA TUNTEMATTA KIPUA, SÄRKYÄ, VÄSYMYSTÄ!
EI OLE MAHDOLLISTA PALAPALALTA EDES KAIKISTA TRAUMOISTA PARANTUA.
Ihmiset tuovat yleensä esille ne asiat, jotka heillä on hyvin. Ja ne, mitkä eivät ole hyvin, pidetään piilossa. Moni saattaisi kuvitella, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. No ei ole. Avopuolisoni kuoli, kun olin 24-vuotias. Pari viikkoa ennenkuin synnytin vammaisen lapsen. Hääpäivä vaihtui hautajaispäivään. Olen jo kolmekymppisenä sairastunut hitaasti etenevään toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttavaan sairauteen, jossa on aika rankat hoidot. Olen ollut elämäni aikana useissa isoissa leikkauksissa. Olen kerran sairastunut niiin, että lääkäreidenkin mukaan on suoranainen ihme, että olen vielä elossa. Elän jatkuvien kipujen kanssa. Tästäkö joku olisi mulle kateellinen? Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa osia kanssani. Mutta koska en näistä puhu, moni näkee mun elämästäni vain kaikki hyvät asiat. Asiat, jotka saavuttaakseni olen joutunut ponnistelemaan paljon.