Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun miestä vaivaa?
13.07.2014 |
Tulee töistä kotiin, tervehtii eikä sen jälkeen sano mitään.
Minä: miten päivä meni?
Mies: ihan hyvin
Minä: mitä teit?
Mies: korjasin kelloja (esimerkiksi, mies eri alalla)
Tässä kohti jätän keskusteluyrityksen.
Minä:tarvisko tänään käydä kaupassa?
Mies: mulle ihan sama
Minä: No onko meillä ruokaa ja pesuaineita?
Mies: mistä mä tiiän?
Tässä kohdin meen itse kurkkii kaapit ja teen kauppalistan.
Ollaan vieraassa paikassa ja yritetään kartan avulla päästä paikasta toiseen.
Mies katsoo karttaa ja sovitaan että tuosta käännytään oikealle. Tullaan risteykseen ja mies kääntyy vasemmalle.
Minä: eiks tästä pitänyt kääntyä oikealle?
Mies: NIIIIIN? (Ärsyntyneenä)
Minä: No mihin sä oot sitten menossa?
Mies: miten niin??? (Kääntyy sinne oikealle eikä enääpuhu mmitään)
Minä pistän suuni kiinni.
Kerron miehelle jotain juttua vähän pidempään. Mies ei vastaa mitään.
Minä: kuulitko?
Mies: joo miten niin?
Minä: No kun et vastaa mitään
mies: No mitä siihen pitäisi sanoa?
Minä: ei näköjään mitään
kyse voi olla vaikkapa meidän suhteesta, jostain mitä mulle on tapahtunut, mun tulevaisuuden suunnitelmista tms.
2v lapsemme tulee eteemme laulamaan ja tanssimaan, keikaroi vilkuillen meitä kun katsomme tv:tä. Minä hymyilen ja kehun lasta, mies tuijottaa televisiota edelleen. Katson miestä, hän vilkaisee lasta ja hymähtää, jatkaa tv:n katselua.
Kerron miehelle että tuo tai se soitti ja sovittiin että meen käymään.
Mies: just.
Minä: eikö se sovi?
Mies: en mä oo kieltänyt.
Minä: No onko siinä jotain mistä et tykkää?
Mies ei vastaa, alkaa kantakävelemään, paiskoo tavaroita, kulkee pitkin poikin vihaisella ilmeellä (kulmat ylhäällä, sieraimet suurentuneina ja leukaperät purettuna yhteen).
Minä: ootko jostain vihainen?
Mies: pitäiskö olla??
Minä: ei mutta näytät siltä
Mies: No en ole.
Koskaan ei asiasta puhuta, jos otan puheeksi niin alkaa syyttelemään että olen vainoharhainen.
Mies lupasi mennä terapiaan, eilen kysyin:
Meetkö oikeesti hoitoon?
Mies: mihin hoitoon?
Minä: No mihinhän, oliko sulla montakin eri paikkaa mihin mennä?
Mies: mä en tiedä mistä sä puhut
Minä: joo en jaksa tätä rautalangasta vääntämistä
mies: joo en edelleenkään tiedä mistä puhut
siis tekeytyy tyhmäksi päivänselvistä asioista puhuttaessa. On luvannut mennä hoitoon kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Ei osaa säädellä tunnetilojaan ja suutahtelee ja möksähtelee vähän väliä. Nyt kysynkin, vaadinko minä liikaa? Mulla on jopa yksinäinen olo miehen seurassa ja yritän usein keskustella niin että mies vastaa "no en mä tiiä mitä siihen pitäisi sanoa". Mietin, että mies ei vaikuta tyhmältä, pakosti niitä ajatuksia päässä on, miksi ei halua puhua niistä?
Monesti ollaan oltu hiljaa tunteja. Sitten kysyn mitä hän miettii, ei yleensä mitään tai sitten "vähän kaikkea". Ei anna tarkentavia vastauksia.
Kommentit (96)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oireitten perusteella voisin veikata, että on ehkäpä hommailemassa uutta naista tai sitten on jo. Ja purkaa kiukkuaan suhun, jos ei ole vielä löytäny.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 14:25"]
Oireitten perusteella voisin veikata, että on ehkäpä hommailemassa uutta naista tai sitten on jo. Ja purkaa kiukkuaan suhun, jos ei ole vielä löytäny.
[/quote]
Näin juuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tosi ikäviäkin vastauksia olet saanut. Kaikki vaan eivät voi ymmärtää, ettei miehesi toimi ns. normaalin ihmisen tavoin vaan tuo luonne/sairaus tms. vääristää mahdollisesti koko sisäisen tunnemaailman.
Olen vastaavan perheen lapsi. Kaikki meni aikalailla normaalisti ja minulla oli lapsuusvuosina isä. Sitten hän meni vastaavaan tilaan ja lopulta, kun äidin hermo ei kestänyt ja ero tuli, isä oli jo niin eristäytynyt, ettei pitänyt enää lapsiinsakaan mitään sidettä yllä. Ei muistamisia, ei rippi- tai ylppärijuhlia tms.
Olisi mukava tietää diagnoosi ja se, miksei ihminen voi mennä hoitoon vaan päästää kaiken käsistään. Eikö hän itse tunne olevansa ahdistuksensa vanki, vaikka muille se on itsestään selvää.
Puuhaako miehesi ilman teitä mitään vai onko ihan apaattinen? Masennusta vai jotain erilaista...
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 14:33"]Ap, tosi ikäviäkin vastauksia olet saanut. Kaikki vaan eivät voi ymmärtää, ettei miehesi toimi ns. normaalin ihmisen tavoin vaan tuo luonne/sairaus tms. vääristää mahdollisesti koko sisäisen tunnemaailman.
Olen vastaavan perheen lapsi. Kaikki meni aikalailla normaalisti ja minulla oli lapsuusvuosina isä. Sitten hän meni vastaavaan tilaan ja lopulta, kun äidin hermo ei kestänyt ja ero tuli, isä oli jo niin eristäytynyt, ettei pitänyt enää lapsiinsakaan mitään sidettä yllä. Ei muistamisia, ei rippi- tai ylppärijuhlia tms.
Olisi mukava tietää diagnoosi ja se, miksei ihminen voi mennä hoitoon vaan päästää kaiken käsistään. Eikö hän itse tunne olevansa ahdistuksensa vanki, vaikka muille se on itsestään selvää.
Puuhaako miehesi ilman teitä mitään vai onko ihan apaattinen? Masennusta vai jotain erilaista...
[/quote]
Työssä käy. Työnsä on kuin harrastus eli nauttii siitä. Kotiin jää usein kun lähdetään johonkin, en tiedä mitä on tehnyt sillä välin. Ei ole ihan eristäytynytkään ja edellisen liiton lasta kyllä tapaa, mutta soittelee vasta kun olen jankuttanut päiväkausia. Varmaan laittaisin lapset itse soittelemaan, kun tiedän ettei mies soittelisi.
Oliko kotonasi painostava tunnelma isäsi vuoksi? Miten koit sen? Meillä lapset eivät halua olla miehen lähellä jos mies on saanut näitä äänettömiä raivareita, eli paiskoo eikä puhu mitään yms. Ei ole koskaan satuttanut ketään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä persoonallisuushäiriö miehellä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 14:49"]Mikä persoonallisuushäiriö miehellä on?
[/quote]
Epävakaa.
Kyllähän tuo on iso asia että hänellä on persoonallisuushäiriö. Luulen että eksälläni oli eristäytyvä persoonallisuushäiriö ja hänellä oli vähän samaa oirehtimista. Ei sellainen ihminen vaan käyttäydy järkevästi! Ja jos on ihan oikeasti diagnosoitukin häiriö, niin ei todellakaan ole mikään ihme jos muitakin häiriöitä löytyy. Vaikkei miehesi diagnoosiin suoraan sopisi hänen käytöksensä, niin jo se että on persoonallisuushäiriö selittää kyllä paljon. Ainakin minun mielestä. Ei se ole mikään pikkujuttu jos on häiriö. Ei mies sitä itse tajua mutta sinä ajan kanssa saat kokea seuraukset. En kyllä tiedä miten auttaa, koska itse en voinut muuta kuin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä kanssa isä ihan työkykyinen, mutta ei lopulta enää vastannut meille mitään eli omakaan soittelu ei olisi auttanut asiaa. Tosi ahdistavaahan se oli ja aluksi pelkäsi itsekin muuttuvansa samanlaiseksi. Ja iso haava se on edelleen. Kun vanhemmat lopulta erkaantuivat, oma mieli sairastui ja käsittelin asiaa pari vuotta terapiassa. Siihen asti oli vaan sinnitellyt jotenkin osaamatta edes kunnolla surra.
Voimia sinulle ja toivotaan, että teillä on parempaa edessä.
31
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:53"]
Ja harvassa on nykyään nuo hyvät hetket. Tosiaan miehellä on persoonallisuushäiriö, mutta en usko että nämä käyttäytymismallit liittyy siihen. Ei koe tarvetta terapiaan, minä olen kiristänyt että lähden jollei mene.
Ap
[/quote]
Ei koskaan pidä kiristää ketään asioilla, joita ei valmis toteuttamaan luvattuun tahtiin. Silloin se vain pelottaa ja suututtaa uhria. Epävakaa ei pysty mitenkään käsittelemään sellaista stressiä. Sinun pitäisi olla hyvinkin luotettava ja ennustettava teoissasi ja aina pitää sanasi. Tarvitset nyt lisää tietoa, paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 15:03"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:53"]
Ja harvassa on nykyään nuo hyvät hetket. Tosiaan miehellä on persoonallisuushäiriö, mutta en usko että nämä käyttäytymismallit liittyy siihen. Ei koe tarvetta terapiaan, minä olen kiristänyt että lähden jollei mene.
Ap
[/quote]
Ei koskaan pidä kiristää ketään asioilla, joita ei valmis toteuttamaan luvattuun tahtiin. Silloin se vain pelottaa ja suututtaa uhria. Epävakaa ei pysty mitenkään käsittelemään sellaista stressiä. Sinun pitäisi olla hyvinkin luotettava ja ennustettava teoissasi ja aina pitää sanasi. Tarvitset nyt lisää tietoa, paljon.
[/quote]
Kyllä olen toteuttamassa tätä. Tämän kuun aikana saa lähettää jo kakkosvaiheen erohakemuksen. Tuntuu hirveältä, kun rakastaa, mutta pelkään meidän muiden mielenterveyden puolesta.
Ap
Tosiasia on kuitenkin se, etttä jos mies ei itse koe sairautta tai hoidontarvetta, ap ei pysty mitenkään häntä sinne motivoimaan. Ja se tuntuu lähipiiristä ihan mahdottoman surulliselle ja turhauttavalle, etenkin kun ihminen on joskus ollut rakastettava ja mukava ihminen.
31
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:44"]se ei jaksa tollasta tivaajaa ja jankkaajaa. puhu sitten kun on asiaa, äläkä yritä väkisin "keskustella".
kuulostat joltain äidiltä enemmän kuin puolisolta btw.
[/quote]Ei se nyt ihan noin mene, kyllä se on toisen laiminlyöntiä, jos ei viitsi vaivautua edes vastaamaan kunnolla, tai ei keskustele, eikä kuuntele toista. Se on yhtä kuin henkinen väkivalta. Kyllä terveeseen parisuhteeseen kuuluu toisen huomioiminen.