Mikä mun miestä vaivaa?
Tulee töistä kotiin, tervehtii eikä sen jälkeen sano mitään.
Minä: miten päivä meni?
Mies: ihan hyvin
Minä: mitä teit?
Mies: korjasin kelloja (esimerkiksi, mies eri alalla)
Tässä kohti jätän keskusteluyrityksen.
Minä:tarvisko tänään käydä kaupassa?
Mies: mulle ihan sama
Minä: No onko meillä ruokaa ja pesuaineita?
Mies: mistä mä tiiän?
Tässä kohdin meen itse kurkkii kaapit ja teen kauppalistan.
Ollaan vieraassa paikassa ja yritetään kartan avulla päästä paikasta toiseen.
Mies katsoo karttaa ja sovitaan että tuosta käännytään oikealle. Tullaan risteykseen ja mies kääntyy vasemmalle.
Minä: eiks tästä pitänyt kääntyä oikealle?
Mies: NIIIIIN? (Ärsyntyneenä)
Minä: No mihin sä oot sitten menossa?
Mies: miten niin??? (Kääntyy sinne oikealle eikä enääpuhu mmitään)
Minä pistän suuni kiinni.
Kerron miehelle jotain juttua vähän pidempään. Mies ei vastaa mitään.
Minä: kuulitko?
Mies: joo miten niin?
Minä: No kun et vastaa mitään
mies: No mitä siihen pitäisi sanoa?
Minä: ei näköjään mitään
kyse voi olla vaikkapa meidän suhteesta, jostain mitä mulle on tapahtunut, mun tulevaisuuden suunnitelmista tms.
2v lapsemme tulee eteemme laulamaan ja tanssimaan, keikaroi vilkuillen meitä kun katsomme tv:tä. Minä hymyilen ja kehun lasta, mies tuijottaa televisiota edelleen. Katson miestä, hän vilkaisee lasta ja hymähtää, jatkaa tv:n katselua.
Kerron miehelle että tuo tai se soitti ja sovittiin että meen käymään.
Mies: just.
Minä: eikö se sovi?
Mies: en mä oo kieltänyt.
Minä: No onko siinä jotain mistä et tykkää?
Mies ei vastaa, alkaa kantakävelemään, paiskoo tavaroita, kulkee pitkin poikin vihaisella ilmeellä (kulmat ylhäällä, sieraimet suurentuneina ja leukaperät purettuna yhteen).
Minä: ootko jostain vihainen?
Mies: pitäiskö olla??
Minä: ei mutta näytät siltä
Mies: No en ole.
Koskaan ei asiasta puhuta, jos otan puheeksi niin alkaa syyttelemään että olen vainoharhainen.
Mies lupasi mennä terapiaan, eilen kysyin:
Meetkö oikeesti hoitoon?
Mies: mihin hoitoon?
Minä: No mihinhän, oliko sulla montakin eri paikkaa mihin mennä?
Mies: mä en tiedä mistä sä puhut
Minä: joo en jaksa tätä rautalangasta vääntämistä
mies: joo en edelleenkään tiedä mistä puhut
siis tekeytyy tyhmäksi päivänselvistä asioista puhuttaessa. On luvannut mennä hoitoon kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Ei osaa säädellä tunnetilojaan ja suutahtelee ja möksähtelee vähän väliä. Nyt kysynkin, vaadinko minä liikaa? Mulla on jopa yksinäinen olo miehen seurassa ja yritän usein keskustella niin että mies vastaa "no en mä tiiä mitä siihen pitäisi sanoa". Mietin, että mies ei vaikuta tyhmältä, pakosti niitä ajatuksia päässä on, miksi ei halua puhua niistä?
Monesti ollaan oltu hiljaa tunteja. Sitten kysyn mitä hän miettii, ei yleensä mitään tai sitten "vähän kaikkea". Ei anna tarkentavia vastauksia.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:34"]Miten edes päädyitte yhteen? Miten pystyit tutustumaan mieheesi, jos siitä ei irtoa juuri mitään?
[/quote]
Mä kiinnostuin siitä sen takia, että keskusteltiin jopa aamuun asti. Sitten se yhtäkkiä alkoi valua tuohon sen varjolla että väsyttää, pitää nukkua.
Aikaa myöten?
Ap
Me oltiin kerran 3pv hiljaa (mitä nyt moikattiin kun lähdettiin, tultiin, sanottiin hyvät yöt) koska en jaksanut miehen hiljaisuutta/vastaamattomuutta....3pv tajusi että ei prkl ei olla puhuttu, sitten keskusteltiin pitkään asiasta ja mieskin alkoi puhumaan. Lisäksi me puhutaan paljon esim. Watsupissa koska miehen on helpompi kirjoittaa vaikeista asioista, ei osaa oikein ilmaista asioita oikein puhumalla.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:31"]Se ei jaksa tenttaamista ja sitä kiinnostaa eri puheenaiheet.
[/quote]
voitko vinkata miten sen saisi puhumaan niistä omista asioista tai jopa tekemään aloitteen keskusteluun?
Ap
[/quote]
Kaikkiin varmaan toimii eri asiat. Mutta voit koettaa tarkkoja kysymyksiä,ei laajoja ja arkipäiväisiä, jutella hänen harrastuksistaan, mm-futiksesta, kysyä tietoa jostakin, mistä hän tietää paljon, ennen kaikkea antaa hänen puhua loppuun. Omassa puheessa voi toimia ytimekkyys ja jaarittelun välttäminen. Muutoksessa voi kestää jonkin aikaa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:37"]Me oltiin kerran 3pv hiljaa (mitä nyt moikattiin kun lähdettiin, tultiin, sanottiin hyvät yöt) koska en jaksanut miehen hiljaisuutta/vastaamattomuutta....3pv tajusi että ei prkl ei olla puhuttu, sitten keskusteltiin pitkään asiasta ja mieskin alkoi puhumaan. Lisäksi me puhutaan paljon esim. Watsupissa koska miehen on helpompi kirjoittaa vaikeista asioista, ei osaa oikein ilmaista asioita oikein puhumalla.
[/quote]
Mäkin yritin. Joko unohdin koko puhumattomuuden ja kohta pälätin jotain, tai mies kysyi miks oon vaisu. Ei se vastaus kyllä asiaa paranna. Tuntuu että mies asuu täällä mut ei oo läsnä. Enkä mäkään enää.
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:31"]Se ei jaksa tenttaamista ja sitä kiinnostaa eri puheenaiheet.
[/quote]
voitko vinkata miten sen saisi puhumaan niistä omista asioista tai jopa tekemään aloitteen keskusteluun?
Ap
[/quote]
Kaikkiin varmaan toimii eri asiat. Mutta voit koettaa tarkkoja kysymyksiä,ei laajoja ja arkipäiväisiä, jutella hänen harrastuksistaan, mm-futiksesta, kysyä tietoa jostakin, mistä hän tietää paljon, ennen kaikkea antaa hänen puhua loppuun. Omassa puheessa voi toimia ytimekkyys ja jaarittelun välttäminen. Muutoksessa voi kestää jonkin aikaa.
[/quote]
Olipa järkytys. Tuon sun vastauksen myötä älysin ettei mua jaksa kiinnostaa noin paljon. Miehellä on oma alansa ja siitä se jaarittelee mutta mun pitäis olla samalla alalla että ymmärtäisin. Ei harrastuksia.
Ap
no enpä yhtään osaa arvata, että mikä sitä vaivaa, mutta mitäpä ap itse arvelet, kuinka kauan SÄ jaksat tuollaista?
se ei jaksa tollasta tivaajaa ja jankkaajaa. puhu sitten kun on asiaa, äläkä yritä väkisin "keskustella".
kuulostat joltain äidiltä enemmän kuin puolisolta btw.
Todella ikävää :(
En tiedä mistä johtuu, ystäväni mies on ihan samanlainen...
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:43"]no enpä yhtään osaa arvata, että mikä sitä vaivaa, mutta mitäpä ap itse arvelet, kuinka kauan SÄ jaksat tuollaista?
[/quote]
Vuoden olen jo eroa tässä arponut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:44"]se ei jaksa tollasta tivaajaa ja jankkaajaa. puhu sitten kun on asiaa, äläkä yritä väkisin "keskustella".
kuulostat joltain äidiltä enemmän kuin puolisolta btw.
[/quote]
Mä haluaisin keskustella. Mä olen sosiaalinen luonne. En mä jaksa kotona mököttää hiljaa kunnes tulee joku kunnon asia minkä saa sanoa ääneen.
Ap
Tässä kohtaa ei taida auttaa se tavallinen "puhukaa asiasta" -neuvo...
Jos teillä kerran on aiemmin ollut syviä ja laajoja keskusteluja ja tilanne on luisunut tuollaiseksi pikku hiljaa, niin tuskin kyse on siitä, että mies olisi luonnostaan tuollainen. Joku muutos asiaan ainakin pitäisi saada, koska suhteenne ei vaikuta järin onnelliselta. Onko teillä aina noin nihkeätä, vai onko hyviäkin hetkiä?
Enpä tiedä, kai itse yrittäisin tehdä miehelle selväksi, että joku muutos keskustelukulttuuriin on tultava, tai muuten lähdet. (Jos siis eroa kuitenkin olet vakavasti miettinyt.) Asianhan voi ilmaista vaikka kirjeellä, jos pelkäät, ettei mies kuuntele.
Toivottavasti tilanteeseenne saataisiin jonkinlainen parannus! :)
Ei ole mikään keskustelukulttuuriongelma vaan miehesi on masentunut.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:45"]Masennus vaivaa. Lääkäriin mars.
[/quote]
viimeiset 3 vuotta olen odottanut että mies menis sinne terapiaan niinku lupasi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:44"]
se ei jaksa tollasta tivaajaa ja jankkaajaa. puhu sitten kun on asiaa, äläkä yritä väkisin "keskustella".
kuulostat joltain äidiltä enemmän kuin puolisolta btw.
[/quote]
Siis mitä? Että avioliitossa puhutaan vain kun on toimitettavaa asiaa? No näin ei ole ainakaan meillä eikä kenelläkään pariskunnalla jonka tunnen, yhtä viime kesänä eronnutta pariskuntaa lukuunottamatta.
Mun mies ei pysty puhumaan mistään vähän vakavammasta asiasta. Se menee ihan lukkoon. Joskus näen selvästi et sillä on asiaa mutta ei saa sanotuksi. Omassa lapsuudessaan ei koskaan puhuttu mitään. Ainoastaan joutavanpäiväistä ja mitä olet tänään tehnyt.
Lähden pois kotoa ja laitan viestin, näin saa purettua sydäntään ja sanottavan asiansa. En tiedä mitä muuta tälle vois tehdä, en voi pakottaa toista puhumaan.. Ainakaan jos haluan rehellistä keskustelua.
Ja harvassa on nykyään nuo hyvät hetket. Tosiaan miehellä on persoonallisuushäiriö, mutta en usko että nämä käyttäytymismallit liittyy siihen. Ei koe tarvetta terapiaan, minä olen kiristänyt että lähden jollei mene.
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:49"]Mun mies ei pysty puhumaan mistään vähän vakavammasta asiasta. Se menee ihan lukkoon. Joskus näen selvästi et sillä on asiaa mutta ei saa sanotuksi. Omassa lapsuudessaan ei koskaan puhuttu mitään. Ainoastaan joutavanpäiväistä ja mitä olet tänään tehnyt.
Lähden pois kotoa ja laitan viestin, näin saa purettua sydäntään ja sanottavan asiansa. En tiedä mitä muuta tälle vois tehdä, en voi pakottaa toista puhumaan.. Ainakaan jos haluan rehellistä keskustelua.
[/quote]
Joo mun mies tekee myös tuota että mököttää eikä puhu kun olen paikalla, perään saattaa lähetellä viestejä. Esim kaupassa, töissä, ystävillä pitäisi keskittyä miehen kanssa viestittelyyn mutta kotona ei voi puhua. Ei käy mulle. Meillä on 4 lasta joten kauppareissu niiden kanssa ei yksinkertaisesti voi mennä viestittelyyn. Jos pääsen yksin, nautin siitä ja vaikka juoruan ystävän kanssa mieluummin kun saa rauhassa puhua. Kyllä pitäisi harjoitella puhumaan. Tai menis ukko pihalle tekstailee.
Ap
Miten edes päädyitte yhteen? Miten pystyit tutustumaan mieheesi, jos siitä ei irtoa juuri mitään?