Psykologia & logopedia 2022

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa millaista opiskelu on? Onko paljon esimerkiksi ryhmätöitä? Vai onko enemmän itsenäistä opiskelua, tenttimistä ja yksin tehtäviä mahdollisia harkkatöitä? Tämä kiinnostaa siksi, että näin perheellisenä alanvaihtajana elämä ei aina ole kovin ennustettavaa ja mietityttää opiskelun ja perheen yhdistäminen kun ei ole monimuoto-opinnoista kyse. Tenteissä on useampi yrityskerta ja sikäli aikataulu jonkin verran joustaa ja etenemistä on helpompi suunnitella ja ennakoida.

Oli ryhmätöitä ja ainakin Turussa oli paljon kursseja joissa vaadittiin läsnäoloa. Mutta perus- ja aineopinnot olen tehnyt lähes kokonaan avoimen kautta ja aikalailla paljon etänä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa millaista opiskelu on? Onko paljon esimerkiksi ryhmätöitä? Vai onko enemmän itsenäistä opiskelua, tenttimistä ja yksin tehtäviä mahdollisia harkkatöitä? Tämä kiinnostaa siksi, että näin perheellisenä alanvaihtajana elämä ei aina ole kovin ennustettavaa ja mietityttää opiskelun ja perheen yhdistäminen kun ei ole monimuoto-opinnoista kyse. Tenteissä on useampi yrityskerta ja sikäli aikataulu jonkin verran joustaa ja etenemistä on helpompi suunnitella ja ennakoida.

Sulla on alanvaihtajana vissiin pohjakoulutus? Toiskertalaisen alanvaihtajan kannattaa pyrkiä maisterihaussa, koska se lyhentää opintoja ja ne psykan perus- ja aineopinnot saa suorittaa etänä avoimessa. Maisteriopinnoissa on joka tapauksessa paljon lähiopetusta, ei voi tehdä etänä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm moni tuntuu kuvittelevan, että psykologin työ on vain ongelmien KUUNTELEMISTA. Itse olen nyt psykologiharkassa lastenpsykiatrialla ja voin vähän kertoa mitä minä teen.

Ensiksi, kaikki työ esim. sairaalaympäristössä on tiimityötä: et joudu yksin kamppailemaan asioiden kanssa. Meidän tiimii kuuluu psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja psykiatrian erikoislääkäri. Tapaamme joka viikko potilasasioiden suhteen tiimissä.

En sanoisin, että psykologin työ on ongelmien kuuntelua. Ainakin täällä psykologin työssä korostuu psykologisten tutkimusten tekeminen sekä terapeuttiset hoitokäynnit lapsen kanssa. Missään kohtaa en tässä oikein koe vain kuuntelevani ongelmia varsinaisesti, vaan pikemmin aktiivisesti tekemään töitä lapsen hyvinvoinnin edistämisessä. Myös vanhempien kanssa tehdään paljon töitä esim. psykoedukatiivisesti. Myös kotikäyntejä ja vierailuja lapsen päiväkodissa tai koulussa tehdäään.

Toki teemat, joiden kanssa töitä tehdään, ovat aika äärimmäisiä: vakavaa itsetuhoisuutta, psykoottisuutta, väkivaltaisuutta tai vaikkapa syömishäiriökäyttäytymistä. Mutta itse pidän tätä enemmän mielenkiintoisena kuin kuormittavana tekijänä. 

Mua kiinnostais tietää, millaisia tehtäviä sosiaalityöntekijällä on tuossa tiimissä! Eroaako sosiaalityöntekijän työ paljonkin psykologin työstä muutenkin kuin että sosiaalityöntekijä ei tee psykologisia tutkimuksia? Kysyn siksi, että opiskelen tällä hetkellä sosiaalityötä ja mietin, haenko vielä kerran psykalle, joka on ollut se mun ykkösvaihtoehto. Oon ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa sosiaalityöntekijän työ voi olla aika lähellä psykologin työtä. Oon itekin tällä hetkellä harkassa, ja ainakin mun harkkapaikassa työote on aika terapeuttinen ja sosiaalityöntekijän työhön kuuluu tosi paljonkin psykologin työhönkin kuuluvia elementtejä. Muutkin voi tietty vastata, jos on kokemusta tästä! :) Vastaukset vois myös auttaa muita, jos jotkut pohtii muita opiskeluvaihtoehtoja psykan lisäks.

Sosiaalityöntekijä on lastenpsykiatrialla sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain asiantuntija. Esim. sosiaalityöntekijän vastuulla on erilaiset tukipalvelut ja niiden selvittely. Esim. sosiaalityöntekijä voi auttaa perhettä hankkimaan esim. kelan tukemaa nepsy-valmennusta kotiin.

Tukikäynneillä sosiaalityöntekijä tapaa vanhempia ja psykologin usein lasta. Sostyöntekijä on osaa myös arvioida lastensuojelun ja muun perhetyön palvelutarvetta yms. Ehkä kiteytettynä niin, että tiimissä sosiaalityöntekijä on nimenomaan sosiaali- ja lastensuojelulain ja sosiaalityön asiantuntija ja psykologi on puolestaan kehityksen, oppimisen ja mielenterveyden asiantuntija. Ja toki tutkimukset kuuluu aina psykologille.

Mutta toki sosiaalityöntekijän työssä on paljonkin ihmisten kohtaamiseen liittyviä elementtejä, kuten vaikeiden asioiden esille ottaminen vanhemnpien kanssa. Eli se raja, mikä työote on nyt terapeuttista ja mikä ei, on varsin hämärä eikä tällaista keinotekoista rajaa voi aina edes vetää.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa millaista opiskelu on? Onko paljon esimerkiksi ryhmätöitä? Vai onko enemmän itsenäistä opiskelua, tenttimistä ja yksin tehtäviä mahdollisia harkkatöitä? Tämä kiinnostaa siksi, että näin perheellisenä alanvaihtajana elämä ei aina ole kovin ennustettavaa ja mietityttää opiskelun ja perheen yhdistäminen kun ei ole monimuoto-opinnoista kyse. Tenteissä on useampi yrityskerta ja sikäli aikataulu jonkin verran joustaa ja etenemistä on helpompi suunnitella ja ennakoida.

Meillä UEF:ssä on kandivaihe teoriapainotteinen, mutta opintojen alkuun kuuluu paljon läsnäolopakollista ohjausta. Siksi suosittelen, että tekisit avoimessa ensin psykologian perus- ja aineopinnot.

Maisterivaiheessa ainakin meillä on semi runsaasti läsnäoloa vaativia juttuja, kuten psykologista arviointia 20 op, joka vaatii paikalla oloa välttämättömästi. 

Erinomainen lyhyt video siitä, mitä sosiaalityöntekijän työ on psykiatriassa.

Huolettaako ketään muuta tuo sähköinen koetyyppi? Mediassa (ainakin HS ja Yle) on kuitenkin aiempina keväinä nostettu esiin ties mitä merkittäviäkin ongelmia korkeakoulujen pääsykokeiden teknisessä toteutuksessa. Käsittämätöntä, että sirpaleiset yo-koejärjestelyt pystytään toteuttamaan näinkin hyvin, mutta tälläistä suhteellisen keskitettyä hommaa ei akateemisesta huippuosaamisesta huolimatta saada maaliin kunnialla.

Lisäksi viime vuoden kokeen surkea laatu (autocorrectin ja surullisen huonon "käännöstyön" aiheuttamat kielelliset epäselvyydet) herätä yhtään enempää luottamusta. Tuntuu myös, että on vain ajan kysymys, milloin omien hakukohteiden kohdalla julkaistaan vääriä valintatuloksia ja "hups vaan, et saakaan nyt tätä opiskelupaikkaa vaikka se luvattiin/annetaankin tää sun paikka jonossa seuraavalle kun Merja ei muistanut laittaa sun sähköpostiosoitetta tänne valittujen listalle". On vaikea olla katkeroitumatta, kun tekee kovasti töitä opiskelupaikan eteen ja valintaprosessit toteutetaan toistuvasti puolivillaisesti.

Siis, millä mielin te muut valmistaudutte henkisesti sähköiseen kokeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Huolettaako ketään muuta tuo sähköinen koetyyppi? Mediassa (ainakin HS ja Yle) on kuitenkin aiempina keväinä nostettu esiin ties mitä merkittäviäkin ongelmia korkeakoulujen pääsykokeiden teknisessä toteutuksessa. Käsittämätöntä, että sirpaleiset yo-koejärjestelyt pystytään toteuttamaan näinkin hyvin, mutta tälläistä suhteellisen keskitettyä hommaa ei akateemisesta huippuosaamisesta huolimatta saada maaliin kunnialla.

Lisäksi viime vuoden kokeen surkea laatu (autocorrectin ja surullisen huonon "käännöstyön" aiheuttamat kielelliset epäselvyydet) herätä yhtään enempää luottamusta. Tuntuu myös, että on vain ajan kysymys, milloin omien hakukohteiden kohdalla julkaistaan vääriä valintatuloksia ja "hups vaan, et saakaan nyt tätä opiskelupaikkaa vaikka se luvattiin/annetaankin tää sun paikka jonossa seuraavalle kun Merja ei muistanut laittaa sun sähköpostiosoitetta tänne valittujen listalle". On vaikea olla katkeroitumatta, kun tekee kovasti töitä opiskelupaikan eteen ja valintaprosessit toteutetaan toistuvasti puolivillaisesti.

Siis, millä mielin te muut valmistaudutte henkisesti sähköiseen kokeeseen?

No aika rennoin mielin. Tuosta pääsykokeessta on tullut sellainen jekutus ja pettymysten höperrys, että ei voi oikein mitään odottaa. Toki siihen taas lukee mutta ei odota mitään. Viime vuonna jäi myös sellainen maku, että kaikki, jotka ovat osallistuneet valmennuskurssille haluttiin myös johtaa harhaan. Esim. valmennus kurssilla ohjattiin jotenkin, niin se olikin kokeessa ihan erilailla.

Käyköhän nuo kokeiden laatijat myös jonkin valmennuskurssin, että voivat laittaa kysymykset siten että mahdollisimman moni valmennuskurssilla ollut mokaisi.

Ja on ihan käsittämätöntä, että tuo on mennyt sellaiseksi sanojen kanssa kikkailuksi. Jos valitset sanan kenkä sijasta kennkä, niin voi voi. Olisi pitänyt huomata, että siinä on kaksi n-kirjainta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolettaako ketään muuta tuo sähköinen koetyyppi? Mediassa (ainakin HS ja Yle) on kuitenkin aiempina keväinä nostettu esiin ties mitä merkittäviäkin ongelmia korkeakoulujen pääsykokeiden teknisessä toteutuksessa. Käsittämätöntä, että sirpaleiset yo-koejärjestelyt pystytään toteuttamaan näinkin hyvin, mutta tälläistä suhteellisen keskitettyä hommaa ei akateemisesta huippuosaamisesta huolimatta saada maaliin kunnialla.

Lisäksi viime vuoden kokeen surkea laatu (autocorrectin ja surullisen huonon "käännöstyön" aiheuttamat kielelliset epäselvyydet) herätä yhtään enempää luottamusta. Tuntuu myös, että on vain ajan kysymys, milloin omien hakukohteiden kohdalla julkaistaan vääriä valintatuloksia ja "hups vaan, et saakaan nyt tätä opiskelupaikkaa vaikka se luvattiin/annetaankin tää sun paikka jonossa seuraavalle kun Merja ei muistanut laittaa sun sähköpostiosoitetta tänne valittujen listalle". On vaikea olla katkeroitumatta, kun tekee kovasti töitä opiskelupaikan eteen ja valintaprosessit toteutetaan toistuvasti puolivillaisesti.

Siis, millä mielin te muut valmistaudutte henkisesti sähköiseen kokeeseen?

No aika rennoin mielin. Tuosta pääsykokeessta on tullut sellainen jekutus ja pettymysten höperrys, että ei voi oikein mitään odottaa. Toki siihen taas lukee mutta ei odota mitään. Viime vuonna jäi myös sellainen maku, että kaikki, jotka ovat osallistuneet valmennuskurssille haluttiin myös johtaa harhaan. Esim. valmennus kurssilla ohjattiin jotenkin, niin se olikin kokeessa ihan erilailla.

Käyköhän nuo kokeiden laatijat myös jonkin valmennuskurssin, että voivat laittaa kysymykset siten että mahdollisimman moni valmennuskurssilla ollut mokaisi.

Ja on ihan käsittämätöntä, että tuo on mennyt sellaiseksi sanojen kanssa kikkailuksi. Jos valitset sanan kenkä sijasta kennkä, niin voi voi. Olisi pitänyt huomata, että siinä on kaksi n-kirjainta.

Päin vastoin, viimeisimmässä kokeessahan noihin kirjoitusvirheisiin ei pitänyt kiinnittää huomiota; sisältö oli poimittava oikein niistä huolimatta. Kokelailta vaadittu pilkuntarkka ennakkomateriaalin hallinta ja osaaminen ei kuitenkaan koskenut kokeen laatijoita tai oikolukijoita (joita ei kaikesta päätellen kylläkään ole käytetty).

Totta kai valmennuskurssien hyötyä pyritään vähentämään, sehän on itsestäänselvää. Yliopisto haluaa parhaat opiskelijat itselleen, ei niitä, joilla on eniten pätäkkää laittaa hakuprosessiin. Lisäksi ennakoimaton koe on aina parempi erottelemaan hakijoiden kognitiivista joustavuutta, paineensietokykyä ja tiedon nopeaa omaksumista verrattuna samanlaisena vuodesta toiseen toistuvaan koetyyppiin, jonka rakenteen ja vaatimukset voi ennakoida edellisen kokeen perusteella.

Mun mielestä tuo raha-asian vetäminen tässä on vähän vanhanaikaista. Kyllä moni köyhäkin on panostanut valmennuskoulutukseen. Itse näen sen sijoittamisena itseeni. Vaikka en ole rikas olen silti sijoittanut kouluttautumiseen. Sillä olen saanut hyviä töitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo raha-asian vetäminen tässä on vähän vanhanaikaista. Kyllä moni köyhäkin on panostanut valmennuskoulutukseen. Itse näen sen sijoittamisena itseeni. Vaikka en ole rikas olen silti sijoittanut kouluttautumiseen. Sillä olen saanut hyviä töitä sitten.

Niin, toisille vanhanaikaista ja toisille ihan todellinen kynnyskysymys 😉

Mitä ongelmia sähköisissä valintakokeissa on ollut, paitsi se oikikseen erityisjärjestelyillä hakenut, jolla ei vastaukset tallentuneet?

Sähköinen koe toivottavasti nopeuttaa kokeen tarkistamista ja estää myös #muijalääkikseenkeinollamillähyvänsä-toiminnan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia sähköisissä valintakokeissa on ollut, paitsi se oikikseen erityisjärjestelyillä hakenut, jolla ei vastaukset tallentuneet?

Sähköinen koe toivottavasti nopeuttaa kokeen tarkistamista ja estää myös #muijalääkikseenkeinollamillähyvänsä-toiminnan.

Ainakin HS:n artikkelia referoivassa ip-lehden jutussa kerrotaan hakijoille jaettujen tunnusten toimimattomuudesta tuossa oikiksen kokeessa. Maallikon korvaan kuulostaa melko perustavanlaatuiselta ongelmalta, joka nyt olisi mahdollisesti ollut melko näppärästi ennakoitavissa tarkastamalla asia ennen koepäivää. Kyse ei siis ole ollut yksittäisen hakijan kohdalle sattuneesta huonosta tsägästä. Lisäksi vuonna 2020 750 UEF:n hakijaa teki (etä)kokeen kokonaan uudelleen teknisen vian vuoksi. Tukinumeroiden linjat olivat olleet tukossa samalla kun koeaika on koko ajan raksuttanut. 

Itse tein VAKAVA-kokeen etänä vuonna -20 (?) ja vaikka laitteisto oli asianmukaisesti päivitetty ja ohjeiden mukainen, ei materiaali auennut oikeaoppisesti ajallaan, vaan sain sen käsiini vasta parikymmentä minuuttia koeajan alusta. Teknisen tuen yhteystietoja ei tokikaan ollut liitetty kokeeseen valmistautumista koskeviin ohjeisiin, vaan se piti kaivaa yliopiston sivuilta jostain ihan toisesta kohtaa. Se ja sama siinä hetkessä, kun hakukohde oli vain listan täytteenä, mutta mikäli kyseessä olisi ollut joku oikea hakukohde, esim. psyka, olisi kyllä siepannut ihan todenteolla. 

Ja jokainen oikaisuvaatimusta harkinnutkaan tietää, millaisin todennäköisyyksin niillä mitään oikeutta itselleen voi saada. Yliopistolla kun ei virheitä tehdä, kumma kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo raha-asian vetäminen tässä on vähän vanhanaikaista. Kyllä moni köyhäkin on panostanut valmennuskoulutukseen. Itse näen sen sijoittamisena itseeni. Vaikka en ole rikas olen silti sijoittanut kouluttautumiseen. Sillä olen saanut hyviä töitä sitten.

Niin, toisille vanhanaikaista ja toisille ihan todellinen kynnyskysymys 😉

Olen edelleen sitä mieltä että EI OLE. Olen itse todella köyhästä perheestä. Olen kuitenkin aika lailla saanut aina kaiken haluamani, koska olen tosissaan laittanut siihen kaikki paukut. Jos halusin laskettelumatkalle Alpeille, niin ostin matkan lainalla. Sellainen kämänen halpa bussimatka. Söin pelkkää riisiä, kunnes sain lainan maksettua jne. Tein kovasti myös töitä.  Asuin halvassa mörskässä. En ostanut uusia vaatteita ja karsin muut menot minimiin. Kyllä hätä keinot keksii. En ymmärrä miksi tämä on joillekin niin vaikea ymmärtää. Valitetaan esim. ma  3u ja, joilla on hienot autot tai vaatteet tai vauvanvaunut, mutta ei yhtään ajatella, että miten paljon ne säästää jossain muussa. EI ne suuret tulot vaan pienet menot.

Mun mielestä se on epäreilua, että niitä, jotka säästää rahaa ja tekee paljon töitä, että pääsee valmennuskurssille, niin rangaistaan. Ei siinäkään ole mitään järkeä. Mun mielestä ei tarvi aina vetää tuota "ei ole mahdollisuutta " -korttia. Kyllä on jos haluaa. Mutta jos on laiska niin ei tietenkään silloin ole. 

tiedän yhden tyypin, joka asuu autossa, koska halusi hienon auton, mutta ei halua maksaa asumisesta :)

Vuoden 2020 sähköiset kokeet on tehty eri tilanteessa. Ne piti pikaisella aikataululla pykäistä pystyyn, vieläpä etänä.

Toivottavasti niiden virheistä ja ongelmista on otettu opiksi.

Oliko joku tekemässä viime vuonna lähi-Vakavaa diginä? Mitähän muita oli diginä viime vuonna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm moni tuntuu kuvittelevan, että psykologin työ on vain ongelmien KUUNTELEMISTA. Itse olen nyt psykologiharkassa lastenpsykiatrialla ja voin vähän kertoa mitä minä teen.

Ensiksi, kaikki työ esim. sairaalaympäristössä on tiimityötä: et joudu yksin kamppailemaan asioiden kanssa. Meidän tiimii kuuluu psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja psykiatrian erikoislääkäri. Tapaamme joka viikko potilasasioiden suhteen tiimissä.

En sanoisin, että psykologin työ on ongelmien kuuntelua. Ainakin täällä psykologin työssä korostuu psykologisten tutkimusten tekeminen sekä terapeuttiset hoitokäynnit lapsen kanssa. Missään kohtaa en tässä oikein koe vain kuuntelevani ongelmia varsinaisesti, vaan pikemmin aktiivisesti tekemään töitä lapsen hyvinvoinnin edistämisessä. Myös vanhempien kanssa tehdään paljon töitä esim. psykoedukatiivisesti. Myös kotikäyntejä ja vierailuja lapsen päiväkodissa tai koulussa tehdäään.

Toki teemat, joiden kanssa töitä tehdään, ovat aika äärimmäisiä: vakavaa itsetuhoisuutta, psykoottisuutta, väkivaltaisuutta tai vaikkapa syömishäiriökäyttäytymistä. Mutta itse pidän tätä enemmän mielenkiintoisena kuin kuormittavana tekijänä. 

Mua kiinnostais tietää, millaisia tehtäviä sosiaalityöntekijällä on tuossa tiimissä! Eroaako sosiaalityöntekijän työ paljonkin psykologin työstä muutenkin kuin että sosiaalityöntekijä ei tee psykologisia tutkimuksia? Kysyn siksi, että opiskelen tällä hetkellä sosiaalityötä ja mietin, haenko vielä kerran psykalle, joka on ollut se mun ykkösvaihtoehto. Oon ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa sosiaalityöntekijän työ voi olla aika lähellä psykologin työtä. Oon itekin tällä hetkellä harkassa, ja ainakin mun harkkapaikassa työote on aika terapeuttinen ja sosiaalityöntekijän työhön kuuluu tosi paljonkin psykologin työhönkin kuuluvia elementtejä. Muutkin voi tietty vastata, jos on kokemusta tästä! :) Vastaukset vois myös auttaa muita, jos jotkut pohtii muita opiskeluvaihtoehtoja psykan lisäks.

Itsekin opiskelen sosiaalityötä ja mulla on kokemusta sosiaalityöntekijän työstä esim. nuorisopsykiatrian poliklinikalta. Ainakin HUS:ssa nuorisopsykiatrian puolella sosiaalityöntekijän työnkuvaan kuuluu 50% hoitotyötä eli ihan samaa, mitä psykologit ja sairaanhoitajat tekee. Ja 50% sosiaalityön tehtäviä, kuten kela asioiden selvittelyä yms. Oon ollut myös koululuraattorina ja työnkuvaan kuului paljon samaa, mitä koulupsykologit tekee eli lasten ja nuorten tapaamisia, yhteisöllistä työtä luokissa yms.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keskustelupalsta, ei mikään netin ilmoitustaulu.

pahoititko kovinkin mielesi ja silti kirjoitat täällä

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on epäreilua, että niitä, jotka säästää rahaa ja tekee paljon töitä, että pääsee valmennuskurssille, niin rangaistaan. Ei siinäkään ole mitään järkeä. Mun mielestä ei tarvi aina vetää tuota "ei ole mahdollisuutta " -korttia. Kyllä on jos haluaa. Mutta jos on laiska niin ei tietenkään silloin ole. 

Kukaan ei ole pakotettu valmennuskurssille, sinne osallistumisen voi valita ihan itse. Ajatus rangaistuksesta ei siis toimi millään tavalla tässä :D Olen tehnut itsekin noita kuuluisia töitä opiskelemalla avoimessa satojen ja taas satojen eurojen edestä, mutta en silti koe tulleeni kohdelluksi väärin, vaikken reippausmitalilla ja tilisaldolla sisään ole päässytkään. 

Ja ei - kaikilla ei ole mahdollisuutta. Se on elitistinen illuusio, josta ei näemmä olla millään valmiita päästämään irti, jotta oma vaaleanpunainen maailmankuva ei vaan särkyisi.

Vierailija kirjoitti:

tiedän yhden tyypin, joka asuu autossa, koska halusi hienon auton, mutta ei halua maksaa asumisesta :)

Tämä, samoin kuin tuo Alppi-esimerkki, ovat jo lähtökohtaisesti niin vinksahtaneita, että voisin samaan hengenvetoon nostaa itseni poodiumille siitä, että ostan merkkivaatteeni alennusmyynnistä. Mutta kun ei ole perspektiiviä, ei ole perspektiiviä, ja jos on lusikalla annettu, ei voi kauh...