Psykologia & logopedia 2022

Vierailija kirjoitti:

On kellään tietoa siitä, että miten suuri osa opinnoista on mahdollista tehdä täysin etänä?

Jos tietoa, että eri paikkakuntien oppilaitoksilla isoja eroja tässä, niin kerrottehan. 

Helsingissä ainakin jo kandin ekalla vuodella on yksi läsnäolopakollinen kurssi, ja toisella vuodella niitä tulee useita lisää. Hankalaa on, varsinkin sitten joskus koronan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

On kellään tietoa siitä, että miten suuri osa opinnoista on mahdollista tehdä täysin etänä?

Jos tietoa, että eri paikkakuntien oppilaitoksilla isoja eroja tässä, niin kerrottehan. 

Hesassa viime syksynä yhtä kurssia lukuunottamatta kaikki oli pakollisesti lähinä. Tää kevät alkoi etänä koronan takia. Avoimen kautta mahdollista tehdä perusopinnot ja osa aineopinnoista etänä. 

Voi olla et muistan väärin, mut olikohan niin, et Joensuussa on enemmän mahiksia tehdä etänä?

Muistakaahan myös, että avoimen opinnot voi tehdä muuhun kuin omaan yliopistoon. Ts. asut Helsingissä ja olet päässyt Joensuuhun --> voit halutessasi opiskella Helsingin avoimessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko logopedialle/psykalle hakeville vielä omaa whatspp ryhmää?:) Olis ihana saada sitäkin kautta vertaistukea!

Kyllä on, taitaa olla useampikin. Myös facebookissa löytyy ryhmä Psykalle 2021.

Oon hakemassa logopediaan pääsykokeen kautta. Katsoin kuitenkin ihan huvikseen todistuslaskurin avulla, millä arvosanoilla pääsisin todistusvalinnan kautta opiskelemaan. No pitäisi olla oikeastaan kaikista kirjottamistani aineista L. Tuli hieman epävarma olo, riittääköhän älli pääsykokeeseen? Viime vuonna kävin kokeilemassa, mutta ajan kanssa tuli vähän ongelmaa. No kunhan tulin tänne vähän valittamaan.

Mutta otan kyllä vastaan hyviä opiskelutekniikkavinkkejä.

ÄLLIÄ kirjoitti:

Oon hakemassa logopediaan pääsykokeen kautta. Katsoin kuitenkin ihan huvikseen todistuslaskurin avulla, millä arvosanoilla pääsisin todistusvalinnan kautta opiskelemaan. No pitäisi olla oikeastaan kaikista kirjottamistani aineista L. Tuli hieman epävarma olo, riittääköhän älli pääsykokeeseen? Viime vuonna kävin kokeilemassa, mutta ajan kanssa tuli vähän ongelmaa. No kunhan tulin tänne vähän valittamaan.

Mutta otan kyllä vastaan hyviä opiskelutekniikkavinkkejä.

Riittää se. Pääsykoe on tarkoituksella "liian vaikea", mistä kukaan ei saa likikään täysiä (raaka)pisteitä. Kovat pisteet silti tarvitaan, kun hakijoita on tosi paljon.

Minkä asian koit viime vuonna hankalaksi? Kannattaa keskittyä napsimaan helpot pisteet ensin ja palaa miettimistä vaativiin kohteisiin myöhemmin. Koe mittaa vaikeudellaan ja pituudellaan myös ajanhallintaa ja paineensietoa.

Hei pohdin tässä, että jos artikkelia koskevassa kysymyksessä on 2 tai 3 tai 4 oikeaa vastausta, niin miten kannattaa tehdä?

Jos tietää ainakin yhden varmasti, onko kannattavaa ruksia toista, vähemmän varmaa vaihtoehtoa? Arvailemaan ei varmaan kannata lähteä?

Entä jos tietää varmasti kaksi oikein, mutta ei ole ihan varma onko myös kolmas tai jopa neljäs vaihtoehto oikein?

Vierailija kirjoitti:

Hei pohdin tässä, että jos artikkelia koskevassa kysymyksessä on 2 tai 3 tai 4 oikeaa vastausta, niin miten kannattaa tehdä?

Jos tietää ainakin yhden varmasti, onko kannattavaa ruksia toista, vähemmän varmaa vaihtoehtoa? Arvailemaan ei varmaan kannata lähteä?

Entä jos tietää varmasti kaksi oikein, mutta ei ole ihan varma onko myös kolmas tai jopa neljäs vaihtoehto oikein?

Riippuu pisteytystavasta. Jos yksikin väärä vastaus vie nollille, ei lähtökohtaisesti kannata arvata. Käy tarkasti läpi kaikki vanhat pääsykokeet pisteytyksineen ja laske minkä verran tulee pisteitä milläkin vastausyhdistelmällä. Arvaamisesta voi tulla aika isot sanktiot ja tämä kannattaa ymmärtää jo ennen koetta, ei vasta sen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei pohdin tässä, että jos artikkelia koskevassa kysymyksessä on 2 tai 3 tai 4 oikeaa vastausta, niin miten kannattaa tehdä?

Jos tietää ainakin yhden varmasti, onko kannattavaa ruksia toista, vähemmän varmaa vaihtoehtoa? Arvailemaan ei varmaan kannata lähteä?

Entä jos tietää varmasti kaksi oikein, mutta ei ole ihan varma onko myös kolmas tai jopa neljäs vaihtoehto oikein?

Riippuu pisteytystavasta. Jos yksikin väärä vastaus vie nollille, ei lähtökohtaisesti kannata arvata. Käy tarkasti läpi kaikki vanhat pääsykokeet pisteytyksineen ja laske minkä verran tulee pisteitä milläkin vastausyhdistelmällä. Arvaamisesta voi tulla aika isot sanktiot ja tämä kannattaa ymmärtää jo ennen koetta, ei vasta sen aikana.

Viime vuoden perusteella lisämausteeksi on laitettu vielä se pikkukiva jippo, että kokeessa ilmoitettuja pisteytystapoja saatetaan vielä arviointivaiheessa muuttaa :)))

Näitä aloja pääsee lukemaan vaan hikarit, jotka jaksaa päntätä ja päntätä kaiken ulkoa. Oikeesti alalle soveltuvat tyypit, inhimilliset ja sydämelliset ihmiset jää valitsematta usein. Ei kukaan normaali ihminen jaksa käyttää niin tuhottomasti aikaa jonkun aineiston opettelemiseen.

Sen kyllä on huomannut parinkin psykologin kanssa. Ei mitään kosketusta tosielämään, jos oma elämä ja lapsuus ollut aina kiillotettua. Se että jaksaa ulkoa opetella ja opiskella ei todellakaan ole tae mistään ammattitaidosta. Ymmärrys ja oma kokemuksellisuus jos puuttuu, sellainen psykologi on aivan hyödytön.

Vierailija kirjoitti:

Näitä aloja pääsee lukemaan vaan hikarit, jotka jaksaa päntätä ja päntätä kaiken ulkoa. Oikeesti alalle soveltuvat tyypit, inhimilliset ja sydämelliset ihmiset jää valitsematta usein. Ei kukaan normaali ihminen jaksa käyttää niin tuhottomasti aikaa jonkun aineiston opettelemiseen.

Sen kyllä on huomannut parinkin psykologin kanssa. Ei mitään kosketusta tosielämään, jos oma elämä ja lapsuus ollut aina kiillotettua. Se että jaksaa ulkoa opetella ja opiskella ei todellakaan ole tae mistään ammattitaidosta. Ymmärrys ja oma kokemuksellisuus jos puuttuu, sellainen psykologi on aivan hyödytön.

Oma kokemukseni on kahtiajakoinen: psyka kiinnostaa ja sitä opiskelee paitsi motivoituneet, älykkäät koulussa menestyneet joita elämä ei ole vielä ehtinyt sen suuremmin kolhia, myös samanlaisilla ominaisuuksilla varustetut itse mielenterveyden haasteisiin omakohtaisesti tutustumaan joutuneet.

Ikävää, jos sinun henkilökohtainen kokemuksesi on tuo. Ehkä omassa ennakkoasenteessakin voi olla korjattavaa, kuka tietää. Kaikki luonteenominaisuuksiltaan sopivat eivät tule valituiksi, ja hyvä niin, sillä myös muut ominaisuudet on otettava valinnassa huomioon, jotta homma voisi olla jokseenkin kestävää. Psykologin työ on monelle liian kuormittavaa, eikä kaikille riitä kivoja mediaseksikkäitä asemia ja urapolkuja.

Millaiset asiat psykologin työssä ovat kuormittavimpia? Kysyn, jotta voisin saada mahdollisimman realistisen käsityksen alasta jolle olen pyrkimässä. Toki työllistyä voi moneen paikkaan, mutta juurikin mt-haasteita aiemmin kohdanneena pohdin, että nyt aion käyttää suuresti voimavarojani ja aikaani psykalle pääsemiseksi. Jos pääsisinkin sisään ja opiskelisin sitä useamman vuoden, niin olisi aika rajua vasta siinä vaiheessa todeta ala liian kuormittavaksi itselle.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset asiat psykologin työssä ovat kuormittavimpia? Kysyn, jotta voisin saada mahdollisimman realistisen käsityksen alasta jolle olen pyrkimässä. Toki työllistyä voi moneen paikkaan, mutta juurikin mt-haasteita aiemmin kohdanneena pohdin, että nyt aion käyttää suuresti voimavarojani ja aikaani psykalle pääsemiseksi. Jos pääsisinkin sisään ja opiskelisin sitä useamman vuoden, niin olisi aika rajua vasta siinä vaiheessa todeta ala liian kuormittavaksi itselle.

Juurikin se toisten ongelmien kuuntelu ja se, että pystyy vain auttamaan asiakasta järjestämään omat asiansa, ei järjestämään niitä asioita.

Tietenkin työmahdollisuuksia on muitakin kuin kliinisellä puolella. Ne mahdollisuudet, esimerkiksi opettaminen, valmentaminen ja konsultointi, saavuttaa myös muunlaisella koulutustaustalla. Niitä voi myös täysin huoletta tehdä psykologin taustalla. Kukaan ei ajattele, että tuo on epäonnistunut tyyppi, joka ei jaksanut kliinistä puolta.

Nuoruusiän mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä, että monella psykologiasta haaveilevalla ja sinne päässeelläkin jonkinlaista mt-taustaa on. Se ei siis automaattisesti ole este tai hidaste.

Kiitos vastauksesta! Teetko itse jo psykologin töitä? Painaako työssä esim. kiire, tai tuntuuko että työhommat kasaantuisi? Onko selkeä työaika, vai joutuuko töitä tuomaan kotiin? Muuten kuin tietysti että saattaa mielessä pyöriä.

Millä fiiliksin olette kokeesta? Ennustatteko, että koe muuttuu viime keväisestä vai pysyy samankaltaisen? Jos muuttuu, miten?

Olikohan jossain paljastettu ehkä pisteytysosiossa, että siinä olisi neljä tehtävää. Ite veikkaan, että yksi niistä olis laskemista vaativa tehtävä, niin kuin viime vuonna. Ehkä artikkelin pohjalta tai sitten kokeessa jaettavan materiaalin pohjalta. Sitten artikkeleista ehkä kaksi perus monivalintatehtävää, niin että siinä olis myös kokeessa jaettava artikkeli. Ja sitten neljäs tehtävä olis jokin ihan logiikkaan painottuva. Näin siis veikkaisin viime vuoden kokeen pohjalta, mutta nyt kun se on tietokoneella tehtävä niin on tosi vaikea sanoa millainen se olisi. Veikkaan, että kun koneella tehdään, niin siinä vois olla paljon tehtäviä niin ettei kaikkea olis millään mahdollista saada edes tehtyä.

Hmm moni tuntuu kuvittelevan, että psykologin työ on vain ongelmien KUUNTELEMISTA. Itse olen nyt psykologiharkassa lastenpsykiatrialla ja voin vähän kertoa mitä minä teen.

Ensiksi, kaikki työ esim. sairaalaympäristössä on tiimityötä: et joudu yksin kamppailemaan asioiden kanssa. Meidän tiimii kuuluu psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja psykiatrian erikoislääkäri. Tapaamme joka viikko potilasasioiden suhteen tiimissä.

En sanoisin, että psykologin työ on ongelmien kuuntelua. Ainakin täällä psykologin työssä korostuu psykologisten tutkimusten tekeminen sekä terapeuttiset hoitokäynnit lapsen kanssa. Missään kohtaa en tässä oikein koe vain kuuntelevani ongelmia varsinaisesti, vaan pikemmin aktiivisesti tekemään töitä lapsen hyvinvoinnin edistämisessä. Myös vanhempien kanssa tehdään paljon töitä esim. psykoedukatiivisesti. Myös kotikäyntejä ja vierailuja lapsen päiväkodissa tai koulussa tehdäään.

Toki teemat, joiden kanssa töitä tehdään, ovat aika äärimmäisiä: vakavaa itsetuhoisuutta, psykoottisuutta, väkivaltaisuutta tai vaikkapa syömishäiriökäyttäytymistä. Mutta itse pidän tätä enemmän mielenkiintoisena kuin kuormittavana tekijänä. 

Vierailija kirjoitti:

Hmm moni tuntuu kuvittelevan, että psykologin työ on vain ongelmien KUUNTELEMISTA. Itse olen nyt psykologiharkassa lastenpsykiatrialla ja voin vähän kertoa mitä minä teen.

Ensiksi, kaikki työ esim. sairaalaympäristössä on tiimityötä: et joudu yksin kamppailemaan asioiden kanssa. Meidän tiimii kuuluu psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja psykiatrian erikoislääkäri. Tapaamme joka viikko potilasasioiden suhteen tiimissä.

En sanoisin, että psykologin työ on ongelmien kuuntelua. Ainakin täällä psykologin työssä korostuu psykologisten tutkimusten tekeminen sekä terapeuttiset hoitokäynnit lapsen kanssa. Missään kohtaa en tässä oikein koe vain kuuntelevani ongelmia varsinaisesti, vaan pikemmin aktiivisesti tekemään töitä lapsen hyvinvoinnin edistämisessä. Myös vanhempien kanssa tehdään paljon töitä esim. psykoedukatiivisesti. Myös kotikäyntejä ja vierailuja lapsen päiväkodissa tai koulussa tehdäään.

Toki teemat, joiden kanssa töitä tehdään, ovat aika äärimmäisiä: vakavaa itsetuhoisuutta, psykoottisuutta, väkivaltaisuutta tai vaikkapa syömishäiriökäyttäytymistä. Mutta itse pidän tätä enemmän mielenkiintoisena kuin kuormittavana tekijänä. 

Mua kiinnostais tietää, millaisia tehtäviä sosiaalityöntekijällä on tuossa tiimissä! Eroaako sosiaalityöntekijän työ paljonkin psykologin työstä muutenkin kuin että sosiaalityöntekijä ei tee psykologisia tutkimuksia? Kysyn siksi, että opiskelen tällä hetkellä sosiaalityötä ja mietin, haenko vielä kerran psykalle, joka on ollut se mun ykkösvaihtoehto. Oon ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa sosiaalityöntekijän työ voi olla aika lähellä psykologin työtä. Oon itekin tällä hetkellä harkassa, ja ainakin mun harkkapaikassa työote on aika terapeuttinen ja sosiaalityöntekijän työhön kuuluu tosi paljonkin psykologin työhönkin kuuluvia elementtejä. Muutkin voi tietty vastata, jos on kokemusta tästä! :) Vastaukset vois myös auttaa muita, jos jotkut pohtii muita opiskeluvaihtoehtoja psykan lisäks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm moni tuntuu kuvittelevan, että psykologin työ on vain ongelmien KUUNTELEMISTA. Itse olen nyt psykologiharkassa lastenpsykiatrialla ja voin vähän kertoa mitä minä teen.

Ensiksi, kaikki työ esim. sairaalaympäristössä on tiimityötä: et joudu yksin kamppailemaan asioiden kanssa. Meidän tiimii kuuluu psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja psykiatrian erikoislääkäri. Tapaamme joka viikko potilasasioiden suhteen tiimissä.

En sanoisin, että psykologin työ on ongelmien kuuntelua. Ainakin täällä psykologin työssä korostuu psykologisten tutkimusten tekeminen sekä terapeuttiset hoitokäynnit lapsen kanssa. Missään kohtaa en tässä oikein koe vain kuuntelevani ongelmia varsinaisesti, vaan pikemmin aktiivisesti tekemään töitä lapsen hyvinvoinnin edistämisessä. Myös vanhempien kanssa tehdään paljon töitä esim. psykoedukatiivisesti. Myös kotikäyntejä ja vierailuja lapsen päiväkodissa tai koulussa tehdäään.

Toki teemat, joiden kanssa töitä tehdään, ovat aika äärimmäisiä: vakavaa itsetuhoisuutta, psykoottisuutta, väkivaltaisuutta tai vaikkapa syömishäiriökäyttäytymistä. Mutta itse pidän tätä enemmän mielenkiintoisena kuin kuormittavana tekijänä. 

Mua kiinnostais tietää, millaisia tehtäviä sosiaalityöntekijällä on tuossa tiimissä! Eroaako sosiaalityöntekijän työ paljonkin psykologin työstä muutenkin kuin että sosiaalityöntekijä ei tee psykologisia tutkimuksia? Kysyn siksi, että opiskelen tällä hetkellä sosiaalityötä ja mietin, haenko vielä kerran psykalle, joka on ollut se mun ykkösvaihtoehto. Oon ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa sosiaalityöntekijän työ voi olla aika lähellä psykologin työtä. Oon itekin tällä hetkellä harkassa, ja ainakin mun harkkapaikassa työote on aika terapeuttinen ja sosiaalityöntekijän työhön kuuluu tosi paljonkin psykologin työhönkin kuuluvia elementtejä. Muutkin voi tietty vastata, jos on kokemusta tästä! :) Vastaukset vois myös auttaa muita, jos jotkut pohtii muita opiskeluvaihtoehtoja psykan lisäks.

Itse sosiaalityöntekijänä terveydenhuollossa olen pitänyt kyllä aika selkeää rajaa siinä, että en voi alkaa potilaille tai asiakkaille "puoskariksi". Psykologille kuuluu psykologin tehtävät ei sosiaalityöntekijälle. Psykoterapeutin työt kuuluu  psykoterapeutille ei sossulle. Sosiaalityöntekijän työ on aika typistynyttä esim. toimeentulo- ja kela-asioissa ohjaamiseen. Toki vanhempien kanssa voi olla keskusteluita esim. sosiaalisen anamneesin teon muodossa.

Mun mielestä on montesti turhauttaava jos sossu alkaa liikaa analysoimaan ihmisten psyykkistä vointia yms. joka ei sossun koulutukseen kuulu. Sillä voi tehdä jopa enemmän hallaa vaikka tarkoittaisi hyvää.

Jos haluat psykologiksi hae vielä uudelleen. Toisaalta voit hakea sossun koulutuksella terapeutin koulutukseen kyllä.

Kiinnostaa millaista opiskelu on? Onko paljon esimerkiksi ryhmätöitä? Vai onko enemmän itsenäistä opiskelua, tenttimistä ja yksin tehtäviä mahdollisia harkkatöitä? Tämä kiinnostaa siksi, että näin perheellisenä alanvaihtajana elämä ei aina ole kovin ennustettavaa ja mietityttää opiskelun ja perheen yhdistäminen kun ei ole monimuoto-opinnoista kyse. Tenteissä on useampi yrityskerta ja sikäli aikataulu jonkin verran joustaa ja etenemistä on helpompi suunnitella ja ennakoida.