Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
Opiskelen nyt itse kolmatta vuotta yliopistossa ja olen valtiolla kesän työtehtävissä, johon "epävirallisena" kelpoisuusvaatimuksena oli olla joko oikeustieteen tai kauppatieteen opiskelija. Vissiin tradenomikin tai hallintotieteen opiskelija olisi käynyt, mutta käytännössä katsoen niitä ei näissä tehtävissä ainakaan hetkeen ole ollut. Palkka vajaa 2000 e kuussa. Jos tällä palkalla pitäisi vielä lastenhoitajalle maksaa joka pv kymmenen euron tuntipalkkaa, niin tiukkaa tekisi. Onneksi tokaluokkalainen tuossa jaloissa pyörii, kun teen etätöitä pääosin. Meidän molempien vanhempien isovanhemmat osallistuvat paljon ja olisin pulassa ilman heidän apuaan. Ymmärrän tosi hyvin aloittajan harmituksen ja pahan mielen, enkä pidä mitenkään kohtuuttomana toivetta muutaman päivän hoitoavusta. Eri asia, jos ap olisi koko kesäksi ajatellut saavansa isovanhemmat hoitajiksi. Luulisi, että mummosta itsestäänkin olisi kiva viedä ekaluokkalaista päivisin vaikka torille, kirjastoon, uimaan jne. Ei ekaluokkalaisen hoitaminen ole mitään uuvuttavaa vaipparumbaa ja vaunulenkkiä helteessä. Jännä suhtautuminen monella vastaajalla. Eihän ap ole vaatinut/uhkaillut ainakaan tuon aloituksen mukaan isovanhempia tulemaan. Vaan pyytänyt ja ainakin omasta mielestäni ihan aiheesta harmistunut ja surullinen, kun kiinnostusta ei mummolla ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, koska et käyttänyt kappalejakoa.
En myöskään lukenut, mutta arvasin vastauksista päätellen oikein mistä kyse 🤣
Ei kukaan tuollaista jaarittelua loppuun jaksa lukea. Tiivistämisen taito puuttuu. Sama olisi hoitunut tällä: "Mummo ei halua hoitaa kakaroita. Minnuu vitutta.".
Eipä tunnu paljon lapsenlapset kiinnostavan jos tuon vertaa ei viitsi lomaansa uhrata. Varsinkaan kun ap ei sitä apua sieltäpäin saa muutenkaan koskaan. Ymmärtäsin jos tyyli olisi se, että joka vkl ollaan työntämässä lapsia isovanhemmille et ite päästään baariin tai muuta turhaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä ihmiset on saanut sen käsityksen, että isovanhemmat automaattisesti ryhtyisi lapsen vahdiksi? Onko teistä vanhemmat ihan oikeasti sidottu teihin teidän loppuelämäksi? Ja kun kaikki ei suju teidän tahdon mukaan te hylkäätte laitoksiin?
Ap yritä edes asettua vanhempasi asemaan.
Isovanhemmilla on omakin elämä, törkeitä nämä kitisevät akat.
Miksi lapsia teette kun ette heitä hoitaa viitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, koska et käyttänyt kappalejakoa.
En myöskään lukenut, mutta arvasin vastauksista päätellen oikein mistä kyse 🤣
Ei kukaan tuollaista jaarittelua loppuun jaksa lukea. Tiivistämisen taito puuttuu. Sama olisi hoitunut tällä: "Mummo ei halua hoitaa kakaroita. Minnuu vitutta.".
Miksi kirjoittaa novellin pituinen valivalitus jonka vois kertoa muutamalla sanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vaadit kohtuuttomia, jos pitäisi noin kaukaa tulla.
Vie se isompi sinne vaikka viikoksi, kun kerran häntä jaksavat hoitaa.
Iäkkäänä työ väsyttää, joten ymmärrän, että haluavat levätä.
Isovanhempien ei ole pakko hoitaa lastenlapsiaan tai olla muutenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Kukin taaplaa tavallaan. Se toki kannattaa ottaa huomioon, että pelkkä sukulaisissuhde johonkin henkilöön ei tarkoita hyviä välejä tai velvollisuutta tavata. Ainakaan itse en jaksa pitää yhteyttä henkilöihin vain sen takia, että ovat sukulaisia, ellei sitten muutenkin luonteet ja kiinnostus natsaa. Jos esimerkiksi ei halua hoitaa/touhuta lastenlasten kanssa, niin se yleensä hankaloittaa hyvien välien muodostumista.
Isovanhempien olisi varmaan hyvä miettiä, että minkälaisia välejä toivovat ylipäätänsä lastenlasten kanssa. Hyvät väli tulevaisuudessa vaatii todennäköisesti jonkin verran vaivaa pienten kanssa. Hyvät välit toki vaativat sen, että touhussa on sydän mukana, eikä pelkästään velvollisuus. Isovanhempien ei pidä suostua kaikkeen, ei todellakaan. Omat harrastukset, vapaa-aika ja terveys ovat kaikille tärkeitä. Omista rajoista voi pitää kiinni myös ystävällisesti ja selkeästi asioista puhumalla. Jokaisen jaksaminenkin on erilaista, ja palautuminen vaatii meillä erilaisia aikoja. Isovanhemman kannattaa kertoa selkeästi, mitä jaksaa, mitä haluaa tehdä lastenlasten kanssa ja minkä verran.
Jos ei todellakaan halua viettää yhtään aikaa lastenlasten kanssa, niin sitten on ymmärrettävä, että todennäköisesti lapsenlapset eivät myöskään ole kiinnostuneita isovanhemmistakaan myöhemmin. Miksi olisivatkaan? Kiinnostus on yleensä vastavuoroista, jos toista osapuolta ei kiinnosta, niin miksi toistakaan kiinnostaisi? Ihmiselämä on ylipäätänsä vastavuoroista, sellaisen ihmisen seura kiinnostaa, joka on kiinnostunut minusta ja jolla on sydän mukana tapaamisissa. Sellaista ihmistä on myös valmis auttamaan, joka on auttanut minua.
Elämä on täynnä valintoja, ja erilaisten valintojen seuraukset pitää itse kantaa.
Ap:n vanhemmat eivät taida olla halukkaita muodostamaan suhdetta lastenlapsiin. Itse varmaan luovuttaisin asian suhteen. Hyvää suhdetta ei muodosteta pakolla. Yrittäisin hankkia luotettavan lapsenvahdin satunnaisille hoitokeikoille. Valitettavasti kaikki eivät halua viettää aikaa lastenlasten kanssa. Väkisin ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Jättäisin varmaan käynnit vanhemmilla minimiin. MLL:n kautta saa yleensä kohtuu hintaan. MLL saattaa olla myös vara-isovanhempi toimintaakin. Jotkut vanhemmat ihmiset tykkäävät paljon lapsista ja harrastavat vapaaehtoispohjalta isovanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miten vanhemmat eivät muka ota vastuuta omien lastensa hoidosta jos joskus toivovat isovanhemmista lastenhoitoapua, tai ap:n tapauksessa KERRAN vuodessa?!
Minulle on itsestään selvää, että autan tulevaisuudessa mahdollisten lastenlasten hoidossa. Toki oman jaksamiseni yms. mukaan, mutta kuitenkin. Mutta minun vanhempani ovatkin aikoinaan auttaneet minua. Ehkä on helpompi antaa apuansa, kun on itsekin saanut sitä.
Tuossa on monta puolta, mitä kannattaa miettiä. Itse kyllä lähtisin hoitamaan lapsenlapsia pitkänkin matkan päähän, mutta onhan joku 500 km ihan kamalan pitkä matka ajaa yksin. Junalla tai bussilla voisin kyllä mennä.
Toisaalta siinä on myös se, että kovinkaan moni ei haluaisi asua lapsensa perheessä viikkokausia ainakaan. Sitä on vaan niin fiksoitunut omaan kotiinsa, joten mieluummin ottaisin ne lapset kotiini. Niin kuin muuten teinkin. Olen hoitanut lapsenlapseni ihan varmasti kunnialla, nyt ne on jo aikuisia.
Ja koko heidän lapsuuden ajan olin minäkin työssä. Työ oli vielä vuorotyötä ja jouduin olemaan välillä viikonloppuinakin töissä. Hyvä puoli oli se, että lapseni perhe asui parin kilometrin päässä. Kyllä meillä niinä vuosina oli vilskettä, mutta kyllä minä jaksoin. Sitäpaitsi lapset oli ihania, ei mitään rääkyjiä eikä kiukkupotkijoita, vaan hyvinkin rauhallisia.
Kuitenkin ymmärrän ainakin johonkin asti noita ap:n vanhempia. Heillä on vaativa työ, joten loma-aika olisi saatava olla oikeasti lomaa. Ja välimatka tosiaan on kamalan pitkä ja veronsa vaativa sekin.
Lisäksi pitää miettiä, onko ne keskinäiset suhteet sellaiset, että siellä lapsensa kotona varmasti viihtyy, ettei se tunnu piinalta.
Minä otin laina lapset kotiini, en mennyt heidän kotiinsa, eikä sitä haluttukaan. Minusta oli ihanaa aamulla herätä lapsenlapsi vieressä, kun ei tarvinnut lähteä töihin eikä mihinkään. Omassa kodissa sai tehdä niitä omia juttuja ja kotitöitään siinä samalla. Oman lapsen kanssa oli aina olevinaan kiire jonnekin ja jotenkin ei osannut vielä silloin suhtautua pieneen lapseen samalla tavalla kuin lapsenlasten kanssa.
Kurjaa jos tuntuu siltä, että vanhemmat on sellaisia suorittajavanhempia ja vaativat lapsiltaankin suorittamisia eli kyselevät koko ajan, miten opiskelut menee ja missä vaiheessa. Niistä kannattaisi vanhempien jo vähitellen luopua ja ajatella, että lapset on jo aikuisia, kyllä he hommansa hoitaa ja tietävät mitä tekevät.
Vaikea tuohon asiaan on muutosta saada, jokainen on sellainen kuin on. Eikä ketään voi käskeä. Tilanteeseen on vain sopeuduttava. Eihän kaikilla toki edes ole isovanhempia olemassa sitäkään vähää mitä ap:lla.
Entä miehen vanhemmat, onko heillä mahdollisuutta tulla avuksi edes joskus?
Suoraan sanottuna, en itsekään kyllä tykkäisi, jos minun pitäisi koko vuosilomani viettää lapsia hoitaen. Ei se nyt ihan sitä ole, mitä lomalta odottaa. Mutta voisihan nyt sentään yhden viikon siitäkin uhrata. Teillä vain on tilanne hankala jo senkin takia, että välimatka on noin iso, ei tule niitä satunnaisia piipahduksia, ex tempore -käymisiä jne. Aina on tehtävä järjestelyjä.
No nyt ei tarvitse asiaa edes ajatella. Nyt olen eläkkeellä eikä ole pieniä lapsia, on vain isoja köriläitä jotka tulee mummoa katsomaan ja pelkällä läsnäolollaan ilahduttamaan. Juodaan kahvit ja jutellaan, sitten onkin jo kiire lähteä, mummo jää ikkunasta katsomaan. Se on elämänmenoa. Toisilla on sitten toisenlaiset ilot, mutta kyllä he jotain menettävät, jos nyt ymmärtävät mitään sen menetyksen päälle.
Mutta niin kuin kirjoitin, tuo välimatka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikein ymmärrä sitä miksi täällä ihmetellään sitä, että ap toivoisi vanhempiensa auttavan. En näe, että isovanhemmille olisi liian rankkaa hoitaa lapsenlapsia 2vk vuodesta. 2 viikkoa on vain 2 viikkoa. Minulla oli osallistuvat isovanhemmat ja olemme todella läheisiä. Nyt kun mummi ja vaari ovat todella vanhoja niin me lapsenlapset hoidamme heitä puolestaan. Meillä on ihania muistoja isovanhemmistamme. Valitettavasti samaa ei voi sanoa toisen puolen isovanhemmista. He jäivät täysin etäisiksi eikä minulle muodostunut mitään tunnesidettä heihin kun he eivät olleet lapsuudessani läsnä millään tavalla. Isovanhemmilla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta osallistua, mutta pitkienkin aikojen viettäminen lastenlasten kanssa voisi olla iso ilo kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkan vielä aloitukseen:
Olen huomannut vuosien aikana, että siskoni perheineen ei juuri vietä vanhempieni luona aikaa eivätkä vanhemmat ole heidän lastensa elämässä kovinkaan paljon mukana. Loma-aikana saattavat yhden yön olla vanhempieni luona, mutta silloin saapuvat tyyliin illalla, ovat yötä ja seuraavana päivänä lähtevät viimeistään lounaalta siskon miehen vanhempien luokse tai omalle mökilleen tms. Perheen whatsapp-keskusteluun äitini usein laittelee "ikävä lapsenlapsia, laittakaa kuvia"-viestejä, mutta konkreettisiin toimiin ryhtyminen lastenlasten tapaamisen suhteen jää usein ajatuksen tasolle. Vertaistukea? Ajatuksia? Olenko kohtuuton, kun toivon/ajattelen, että äitini voisi tänne muutamaksi - edes kolmeksi - päiväksi vanhinta lastamme tulla katsomaan. Nuorin olisi päiväkodissa, koska äidillä ei kuulema vaan voimat riitä juosta taaperon perässä. (Ja kyllä nuorimmalle on tulossa useamman viikon loma päiväkodista, mutta vasta elokuussa, kun pidän opinnoista lomaa 2 vkoa ennen töiden ja esikoisen koulun alkua ja miehellä on siihen perään 2 viikkoa lomaa).
Kyllä, olet kohtuuton. Sukulaiset ei ole mikään hoitoautomaatti. Mukavilla ihmisillä on mummot lastenlasten kanssa, koska mukavat ei vaadi hoitoapua, he ovat itsekin läsnä vanhemmilleen ja nauttivat näiden seurasta. Lastenhoito tulee siinä ohessa, suurimmalla osalla isovanhemmat ei koko vierailulla joudu hoitajiksi, vaan he ovat arvostettuja ja odotettuja vieraita, joiden toivotaan viihtyvän. Siihen viihtymiseen kuuluu kiva seura, ei vaipanvaihto.
Älä pidä opinnoista lomaa, vaan te se gradu. Lapsi on sinulle pelkkä tekosyy laiskottelulle. Gradun kun voi hyvin tehdä iltaisin klo 21 -24, 3 sivua illassa ja 75 illassa sinulla on gradu valmiina ihan ilman lastenhoitajia. Aloita jo tänään.
Nimimerkillä lapset 5v, 4v ja 1v, kun tein graduni niin, että lapset ei olleet hoidossa.
Oletpa ylimielinen.
Olen eri, mutta olen ylpeä siitä mitä kaikkea olen saavuttanut seisomalla omilla jaloillani ja huolehtimalla samalla omista henkilökohtaisista arvovalinnoistani eli lapsistani.
Kaikilla ei ole mahdollista tehdä gradua klo 21-24.
No silloin gradua tekee klo 4-7 tai vaikka klo 2-5. Jos haluaa tehdä gradun, sille on aikaa ja jos ei halua sitä tehdä, niin sitten lomailee lasten kanssa.
Niin varmaan, halustahan se on kiinni. Jos lapset nukkuvat huonosti niin silloin pitää nukkua jossain välissä.
Jos lapset nukkuvat huonosti, niin ap:n mies huolehtii lapsista ja ap tekee gradua. Kaikkea ei voi saada eli jos mies ei ole lasten kanssa, niin vaihtoehdoksi jää hoitajan palkkaaminen tai gradun tekeminen elokuussa, jolloin ap:lla on lomaa. Jostain syystä näissä perheissä aina vaaditaan isovanhempia tekemään se osuus, joka oikeasti kuuluu lasten isälle, mutta eihän nyt isää voi vaatia lapsia hoitamaan vapaa-aikanaan, isällekin kuuluu harrastukset ja kaverit. Isovanhemmille ei.
En ole ap mutta mä en olisi voinut tehdä gradua koska halusin joskus edes nukkua.
Ei vaan halusit nukkua, koska et halunnut tehdä gradua. Lisäksi ap ottaa opinnoista lomaa elokuussa, vaikka voisi gradua tehdä, joten ymmärrän, että isovanhemmat ei tule apuun. Ap ei halua valmistua, hänestä ei ole siihen opiskelemaansa alaan, joten tekosyillä hän siirtää graduaan koko ajan poispäin. Gradun saa aikaan 2 viikossa, jos ehdottomasti haluaa.
Jankuti jankuti. Jos nukut parin vuoden ajan yössä 4h niin ei siinä paljon tehdä graduja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap:n tunteet. Meillä hieman samantyylistä, erotuksena se että olen totaaliyh ja käyn päivisin töissä joten se oma aika opiskeluun on todella kortilla. Ennen valmistumistani sinnitellään aika pienellä palkalla eli elämiseen riittää mutta eipä sillä hoitajaa palkata usein. Ne jotka tätä asiaa täällä nälvivät eivät tunnu ymmärtävän että se suru siinä myös painaa. Että isovanhemmilta ei löydy sitä halua olla mukana lastenlasten ja lapsen perheen arjessa, ei nähdä sitä mikä on tärkeää. Se ei sitten vain ole heille kovin tärkeää. Sehän siinä surettaa - kun ei ole omille vanhemmilleen niin rakas että he haluaisivat olla tukena ja apuna omassa tärkeässä etapissa saada opinnot kunnialla maaliin ja samalla rakentaa läheistä suhdetta lapsenlapsiin. Minusta kyse on tästä, ei ”pelkästä” hoitoavusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei viitsinyt lapsenlapselleen edes synttärionnitteluja lähettää, siis tekisi viestiä, korttia, mitään.
Ei taida nykyajan boomeri-isovanhemmat vain välittää muista kuin itsestään.
Nyt vedät kyllä mutkat suoriksi ja yleistät. Omat vanhempani hoitivat lapsiani paljon ja ihan omasta halustaan. Samaan aikaan etenivät urallaan johtotasolla. Jo nyt isoiksi kasvaneille lapsilleni isovanhemmat ovat edelleen tärkeitä ihmisiä. Olen iloinen tästä.
Minun toiset isovanhempani eivät hoitaneet minua koskaan, mutta silti he olivat minulle erittäin tärkeitä ja meillä oli läheiset välit. Isovanhempia voi tavata ja heidän kanssaan viettää aikaa niin, että vanhemmatkin ovat läsnä ja hoitavat itse lapsensa.
Ap:n vastauksista ja aloituksesta päätellen viettävätkin näin aikaa yhdessä. Aloituksessa puhuttiin 3-4 päivän hoitoavusta. Se mikä itseä kolmen pienen vanhempana näissä hoitoapu-keskusteluissa risoo on se, että heti leimataan vanhempi sellaiseksi, joka ei lapsestaan huolehdi, jos kaipaa hoitoapua arkeen satunnaisesti. Oli se sitten isovanhemmalta tai joltain muulta. Tässä ap:n tilanteessa itseäni ainakin vaivaisi se, että vierailutkin, oli hoitoapua tai ei, eivät tapahdu vastavuoroisesti vaan ap joutuu aina raahautumaan toiselle puolen maata lastensa kanssa. Meillä myös pitkä välimatka isovanhempien kanssa, mutta varmasti jo noiden vierailujen suhteen sanoisin isovanhemmille, että heidän vuoro välillään ajella kyläilemään kun ilmeisesti kuitenkin aina lomilla haluavat nähdä. Se on vaan se nuori perhe, joka sen varsinaisen panostuksen asian eteen joutuu tekemään. When there is a will there is a way: Ei ole terveille ja hyväkuntoisille isovanhemmille homma eikä mikään vaikka kerran vuoteen lomalla käydä vähän siellä kauempanakin tyttären perheen luona. Se on halustakin kiinni, priorisoiko ne lapsenlapset vai kaiken muun siihen edelle.
Mitä graduun tulee niin toistan tuon saman tuosta edellisen kappaleen lopusta. Keskivertoa tekstiä kasaan se vaadittu sivumäärä ja saa karistaa ne yliopiston tomut jaloistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni täällä ihmettelee ettei isovanhempi voi ottaa 7v hoitoon, mutta ap kertoi aloituksessa että sitähän isovanhempi oli ehdottanut että ap toisi lapsen heille hoitoon. Ongelma tuntuu olevan nyt tuo pitkä välimatka. Ap ei itse halunnut tuota pitkää matkaa tehdä, mutta isovanhemman pitäisi tuo matka heille kuitenkin kulkea.
Ei kuulosta siltä, että isovanhemmat olisi totaalisen välinpitämättömiä vaan siltä että ap on joustamaton. Miksi hän ei voi viedä sitä lasta isovanhemmille, niin ongelma olisi ratkaistu. Samalla jonkun aiemmin ehdottama mahdollisuus jäädä itsekin sinne opiskelemaan isovanhemman hoitaessa lasta kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.
Moni pienen lapsen nuorehko vanhempi ei näköjään osaa ajatella vanhemman työstä väsyneen ihmisen näkökulmasta. Ja vaikka vähän vanhempana olisikin hyväkuntoinen, niin iän myötä silti on helposti pientä kolotusta ja väsymystä. Kyllä tuo aika monellakin tulee vielä eteen.
Kun välimatkaa on 500km, niin siinä menee taukoineen (tai kulkuvälineen vaihtoineen) yhteen suuntaan työpäivän verran. Eli viikonloppukäynnitkään edestakaisin eivät työssä olevalta onnistu, jos pitäisi ehtiä nähdäkin siinä välissä. Jäljelle jää ne vuosittaiset 5lomaviikkoa, joka ei ole paljon. Tuossa ajassa voi olla tarvetta käydä vaikka katsomassa omia vanhoja vanhempia ja ehkä muitakin sukulaisia, sekä huomioida tasapuolisesti kaikki lapsenlapset. Ja mielellään vielä lomaillakin (=ottaa rennosti).
Jotenkin voi olla ymmärrettävää että tuota loma-aikaa ei halua käyttää siihen matkustamiseen, vaikka mielellään näkisi niitä lapsenlapsia. Lisäksi jos ap on itse muuttanut sen 500km päähän vanhemmistaan, eikä vanhemmat muuttaneet pois aiemmasta asuinpaikastaan pitkän matkan päähän, niin silloin tuo matka on asia joka johtuu ap:n valinnoista eikä pitäisi olla isovanhempien rasitteena.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Eikös kyse ollut 7v hoidosta, miksi siis ottaisit sen 2v mukaan? Eikö hän voisi jäädä isän kanssa kotiin ja päivät hoitoon.
Vaadit liikaa. En minäkään lähtisi ajamaan 500 km suuntaansa ollakseni lapsenvahti, ja lastenhoito päiviä tai jopa viikkoja on aika paljon. Emme me sellaista isovanhemmilta koskaan edes pyytäneet. Pari tuntia joskus harvoin oli sekin luksusta.
Ymmärrän, että elämäsi tuntuu nyt raskaalta. Mutta hae apu muualta. Tai aja itse vanhempiesi luokse.
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä ihmettelee ettei isovanhempi voi ottaa 7v hoitoon, mutta ap kertoi aloituksessa että sitähän isovanhempi oli ehdottanut että ap toisi lapsen heille hoitoon. Ongelma tuntuu olevan nyt tuo pitkä välimatka. Ap ei itse halunnut tuota pitkää matkaa tehdä, mutta isovanhemman pitäisi tuo matka heille kuitenkin kulkea.
Ei kuulosta siltä, että isovanhemmat olisi totaalisen välinpitämättömiä vaan siltä että ap on joustamaton. Miksi hän ei voi viedä sitä lasta isovanhemmille, niin ongelma olisi ratkaistu. Samalla jonkun aiemmin ehdottama mahdollisuus jäädä itsekin sinne opiskelemaan isovanhemman hoitaessa lasta kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.
Meillä hyvin samantapainen tilanne ja huvittaa nämä "hyvien vinkkien antajat", jotka eivät viitsi edes lukea kommentteja/aloitusta kunnolla. Jos keskustelun lukee läpi, käy ilmi ap:n kertoneen hänen itse ajelevan perheineen jo muutenkin useamman kerran vuoteen isovanhemmille heidän pyynnöstään ja toiveestaan. Isovanhemmat eivät sitten kulje toiseen suuntaan. Eli tästäkin näkökulmasta ymmärrän aloittajaa hyvin. Jos tarkoituksena on ap:n ns. pedata itselleen sitä opiskeluaikaa, ei ole mitään järkeä kolmen hoitopäivän takia käyttää montaa päivää matkustamiseen, kun se matka pitää kummallakin kerralla ajaa ees-taas. Aloittaja kirjoitti tuolla aiemmin, että hoitoapua ei nuorimmaiselle järjesty isovanhempien luona, joten siellä opiskelu ei ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut kotoa pois 18 vuotta sitten, siskoni reilu 20 vuotta sitten. Kuten kirjoitin, olen aloittanut opinnot aikuisiällä ja tämä on toinen tutkintoni. Eli nyt ei siitä ole kyse, että linnunpoikaset olisivat juuri pesästä lennähtäneet :D
En tosiaankaan vaadi vanhempiani olemaan koko aikaa hoitoapuna, kuten ilmeisesti oletat kommentillasi "En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan." Muutama pv vuodessa ei ole koko ajan. En myöskään odota mitään täyden vastuun ottamista, kuten kirjoitit, vaan kesälomalla muutaman päivän isovanhempana oloa.
Tsiisus, miten joku voikin kärjistää asian noin uskomattomiin sfääreihin. Kommenttisi perusteella voisi luulla, että olen ollut heivaamassa lapsiani vanhempien kokoaikaiseen huoltoon koko 6-vuotisten yliopisto-opintojeni ajalle.
AP
Nyt kun sinun tekstejäsi lukee, niin ymmärtää tosi hyvin, että äitisi ei halua tulla teille päiväksikään. Haastat riitaa heti. Mikään ei kelpaa sinulle ja haukut kaikki, jos he eivät tee niin kuin sinä haluat.
ETSI MAKSULLINEN HOITAJA.
Tämä minullekin tuli fiiliksenä. Et ole tyytyväinen tapaan miten äitisi on lastesi kanssa ja näet asiat aika mustavalkoisena pelkästään omasta näkökulmastasi. Äidilläsi ei välttämättä ole tuossa tilanteessa mitenkään mukavaa tai luontevaa olla teillä lastenhoitajana, vaan voi olla hyvinkin ahdistava tilanne hänelle.
Mielenkiinnosta, mikä on työnimikkeesi? Monenko vuoden työkokemus sinulla on tällä hetkellä? Mitä muut ystävät tekevät ja heidän työnimikkeensä? Moniko opiskelijotovereistasi on työtön tämän kesän?
Omalla tilastollani n. 50% opiskelijaystävistäni ovat tällä hetkellä työttöminä, n. 40 % tekee jotain alemman tason aspahommaa tai kirjanpitäjiä tms. (n. 2ke/kk] 10 % tekee periaatteessa jotain järkevää, mutta ei heilläkään palkat heilu kuin jossain 3000-3500 euron paikkeilla.