Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
Palkkaa apua. Mummoilla on muuta tekemistä ja haluavat lepoa.
Mummot on olleet omassa lapsessaan kiinni 18 vuotta. On oikeus ja kohtuus että he saavat halutessaan elää rauhassa omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän vihamielistä kommentointia ap:lle! Hän on pyytänyt ainoastaan 3-4 pv lastenhoitoapua äidiltään ja hyvästä syystä (gradu) ja saanut kieltävän vastauksen.
KIITOS! Ilmeisesti yleinen mielipide on se, että on täysin kohtuutonta odottaa isovanhempia käymään edes sen kerran vuoteen. Ja toki ihan hyvällä syyllä sitä hoitoapua myös olisin samalla kaivannut.
En jaksa kommentoida enää jokaista kommenttia, joten jatkan tähän samaan perään. Tuolla joku kysyi, millaiset puitteet isovanhemmille tarjottaisiin. He kävivät täällä kylässä viimeksi aikana ennen koronaa, jolloin en odottanut enkä pyytänyt hoitoapua. Tarjosin heille nukkumapaikat valmiiksi sijatussa, siistissä vierashuoneen parisängyssä. Ruoat olin tottakai kokannut valmiiksi, leiponut kahvin seuraksi, siivonnut huolella jne. Siksi, että heidän olisi meillä mukava olla ja ehkä jatkossa kävisivät useammin. Joskus he ovat myös olleet hotellissa, kun tarvitsevat omaa rauhallista aikaa iltoihin. Senkin ymmärrän. Tosin yhdellä hotellireissullaan tekivät niin, että lupasivat aamulla hakea esikoisen kanssaan hiihtämään. Esikoinen sitten aamulla odotti eteisessä suksien kanssa. Isovanhemmat eivät vastanneet puhelimeen. Olivat menneet kaksin, koska halusivat kuulema tehdä kunnon hikilenkin. Kun kerroin esikoisen pahoittaneen asiasta mielensä he totesivat, ettei se illan hiihtoa koskeva keskustelu tytön kanssa ollut ns. kiveen hakattu. Eli ehkä tämä turhautumiseni kumpuaa useista menneiden vuosien tapahtumista, joita en kaikkia tässä nyt ala avaamaan.
Toisinaan olemme myös ostaneet lastenhoitoapua, täytynee turvautua siihen (ja opiskeluun öisin) entistä enemmän, jotta tämän kesän yli selvitään.
Ei ole kohtuutonta odottaa isovanhempia käymään kerran vuoteen. Mutta jos teillä ei muuten ole säännölliset kyläilyvälit molempiin suuntiin, on kohtuutonta olettaa että toiset hyppäävät heti, kun sinä päätät tarvitsevasi apua.
Miten usein itse olet käynyt vanhempiesi luona?
Tai kuinka usein olet kutsunut heidät ihan oikeasti kylään, ilman taka-ajatuksia ilmaisesta lastenhoitoavusta?
Käymme joka joulu, talviloma ja juhannus. Heidän pyynnöstään joka kerta. Vähän jopa harmistuivat kun ilmoitin, että loppukesästä emme enää tule, kun toukokuussa olimme. Äitini myös harmittelee sitä, kun siskoni ei juurikaan käy.
Kutsun heidät joka loma, esittävät aina vastakutsun sinne. Eivät ole siis käyneet n. kahteen vuoteen täällä. Tänne tullessaan olen pitänyt huolen siitä, että kaikki on ns. viimeisen päälle vieraanvaraista ja kivasti laitettua. En ole pyytänyt hoitoapua heidän täällä harvoin käydessään. Tällä kertaa pyysin, ja ilmeisen kohtuuttomasti näemmä.
AP
Surullista. epäreilua on se, että teidän pitää koko ajan rampata ja kuljettaa, vaikka isovanhemmat itse haluavat tavata. Kuulostaa siltä, että ette tule saamaankaan sieltä apua, kun ei tavalliset kyläilytkään onnistu vastavuoroisesti.
Tätä mietinkin! Minusta ap:n tilanne kuulostaa epäreilulta. Siis varmasti on rankkaa pikkulasten kanssa hypätä isovanhempien luokse heidän näin tahtoessaan.
Minä en varmaan seuraavalla kerralla menisi isovanhempien luokse, jos pyytäisivät. Se ei ole kiristystä, niinkuin joku varmasti näin ajattelee, vaan tällöinhän on samat pelisäännöt kaikilla. Jos isovanhemmat eivät viitsi tulla edes normaalisti kyläilemään (siis poislukien hoitoapu), on aika kohtuutonta odottaa, että lapset raahaavat koko perheen mukaan pitkän matkan päähän heidän tahtoessaan.
Tsemppiä ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän vihamielistä kommentointia ap:lle! Hän on pyytänyt ainoastaan 3-4 pv lastenhoitoapua äidiltään ja hyvästä syystä (gradu) ja saanut kieltävän vastauksen.
KIITOS! Ilmeisesti yleinen mielipide on se, että on täysin kohtuutonta odottaa isovanhempia käymään edes sen kerran vuoteen. Ja toki ihan hyvällä syyllä sitä hoitoapua myös olisin samalla kaivannut.
En jaksa kommentoida enää jokaista kommenttia, joten jatkan tähän samaan perään. Tuolla joku kysyi, millaiset puitteet isovanhemmille tarjottaisiin. He kävivät täällä kylässä viimeksi aikana ennen koronaa, jolloin en odottanut enkä pyytänyt hoitoapua. Tarjosin heille nukkumapaikat valmiiksi sijatussa, siistissä vierashuoneen parisängyssä. Ruoat olin tottakai kokannut valmiiksi, leiponut kahvin seuraksi, siivonnut huolella jne. Siksi, että heidän olisi meillä mukava olla ja ehkä jatkossa kävisivät useammin. Joskus he ovat myös olleet hotellissa, kun tarvitsevat omaa rauhallista aikaa iltoihin. Senkin ymmärrän. Tosin yhdellä hotellireissullaan tekivät niin, että lupasivat aamulla hakea esikoisen kanssaan hiihtämään. Esikoinen sitten aamulla odotti eteisessä suksien kanssa. Isovanhemmat eivät vastanneet puhelimeen. Olivat menneet kaksin, koska halusivat kuulema tehdä kunnon hikilenkin. Kun kerroin esikoisen pahoittaneen asiasta mielensä he totesivat, ettei se illan hiihtoa koskeva keskustelu tytön kanssa ollut ns. kiveen hakattu. Eli ehkä tämä turhautumiseni kumpuaa useista menneiden vuosien tapahtumista, joita en kaikkia tässä nyt ala avaamaan.
Toisinaan olemme myös ostaneet lastenhoitoapua, täytynee turvautua siihen (ja opiskeluun öisin) entistä enemmän, jotta tämän kesän yli selvitään.
Ei ole kohtuutonta odottaa isovanhempia käymään kerran vuoteen. Mutta jos teillä ei muuten ole säännölliset kyläilyvälit molempiin suuntiin, on kohtuutonta olettaa että toiset hyppäävät heti, kun sinä päätät tarvitsevasi apua.
Miten usein itse olet käynyt vanhempiesi luona?
Tai kuinka usein olet kutsunut heidät ihan oikeasti kylään, ilman taka-ajatuksia ilmaisesta lastenhoitoavusta?
Käymme joka joulu, talviloma ja juhannus. Heidän pyynnöstään joka kerta. Vähän jopa harmistuivat kun ilmoitin, että loppukesästä emme enää tule, kun toukokuussa olimme. Äitini myös harmittelee sitä, kun siskoni ei juurikaan käy.
Kutsun heidät joka loma, esittävät aina vastakutsun sinne. Eivät ole siis käyneet n. kahteen vuoteen täällä. Tänne tullessaan olen pitänyt huolen siitä, että kaikki on ns. viimeisen päälle vieraanvaraista ja kivasti laitettua. En ole pyytänyt hoitoapua heidän täällä harvoin käydessään. Tällä kertaa pyysin, ja ilmeisen kohtuuttomasti näemmä.
AP
Entä jos kaiken tuon touhottamisen sijaan olisit opiskellut täysillä. Olisit jo valmis! Ei tavallisesti opiskelevallaja työssäkäyvällä ole talvilomaa tuhlattavaksi reissaamiseen, joten etkö oikeasti halua valmistua vai miksi välttelet opintojen loppuunsaattamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap… sinulla on asiat hyvin, sinulla on puoliso?
Älä rasita vanhempiasi lastesi hoitamisella. He ovat hommansa jo hoitaneet. Mikään laki tai määräys ei ei velvoita isovanhempia lapsiasi hoitamaan tai paimentamaan. Hanki hoitaja tai sitten menet eteenpäin hammasta purren.
Kerron omakohtaisen tapauksen. Olin 20v kun puolisoni teki itsemurhan. Minulle jäi kaksi hyvin pientä lasta ja hirveä määrä asuntolainaa sekä puolisoni tekemät lainat (olin ottanut ne nimiini asuntolainan yhteydessä)
Puolison suku jätti minut ja lapset tuolloin selviytymään omillani, eivätkä tämän 35 vuoden aikana ole ottaneet edes lapsiin yhteyttä.Omat vanhempani olivat tuolloin 40 vuotiaita eli oikeasti vielä nuoria ja työssäkäyviä.
Joten en saanut edes heiltä käytännön apuja, koska olivat itse työelämässä ja asuivat toisella paikkakunnalla.Minä selvisin jättiveloista, kävin koulun (4,5 vuotta) lasten ollessa pieniä, pääsin työelämään. Tuon kaiken keskellä selvin yksin, ilman kenenkään apuja. Muistaakseni vuonna 1994 tehy lakkoili jolloin en saanut lapsia päiväkotiin (ei ollut kuin murto-osa hoitajia töissä) joten hommasin Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta hoitajan kotiin (itse maksoin)
Lapset kasvoivat ihan kunnollisiksi aikuisiksi, yliopisto-opintoja vielä toimen suorittaa ja toinen pääsi pari vuotta sitten töihin.
Ap ottaa itseään vain niskasta kiinni ja hoitaa asiansa itse.
Olen todella pahoillani sun puolesta. Hirveä tilanne, hirveä taakka, josta sinun oli pakko selviytyä ilman apua. Meidän perheessä ja suvussa olisit saanut apua. Paljon.
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi. Kun oli pakko pärjätä niin pärjäsin, selkärankaa tuo kasvatti.
Sama
Voi itku. Tosi p**mainen tilanne, ap. Minä aidosti ihmettelen, miten jotkut isovanhemmat todella ovat itsekkäitä, eivät halua edes tarpeessa tai jopa hädässä auttaa lapsiaan, jotka ovat vapaaehtoisesti saattaneet maailmaan. Tosi vieras tilanne minulle, jolla perheessä, suvussa ja kaveripiirissä ihan erilaisia isovanhempia (auttavat siis tosi paljon lapsiperheissä ja muutenkin, varmaan juurikin sen pyytteettömän auttamisen ansiosta, läheiset välit lapsenlapsiin).
Sun vanhemmat vaikuttavat ihan pipipäiltä. Just noi hiihtolenkit kaksin ja turhat lupaukset lapsenlapselle. Varmaan vanhempinakin olleet yhtä välinpitämättömiä, keskittyneet omaan uraansa ja itseensä. Miten mä näen niissä 2 lääkäriä niin kuin sun miehesikin on?
T. Lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kiintymyssuhdehäiriöltä. Ap:n ja vanhempien välit ovat etäiset. On parempi, että hankitte lastenhoitajan.
Pienet lapset ja gradu on todella vaativa yhdistelmä. Ihan turhaa ja ilkeääkin komennella ap:tä. Varmasti hän on jo kokeillut kaikki keinot. Minulla ei ainakaan olisi voimavarat riittäneet gradun tekoon pikkulapsiaikana. AMK-lopputyön tein, mutta meillä oli kunnalta saatu ilmainen hoitaja (tulotasoihin kytketty maksu, me oltiin köyhiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP[/quote]
Entä jos kaiken tuon touhottamisen sijaan olisit opiskellut täysillä. Olisit jo valmis! Ei tavallisesti opiskelevallaja työssäkäyvällä ole talvilomaa tuhlattavaksi reissaamiseen, joten etkö oikeasti halua valmistua vai miksi välttelet opintojen loppuunsaattamista?[/quote]
Kun opiskelee pienten lasten vanhempana tulee niille lapsille järjestää myös elämyksiä. Vähän eroa siihen, onko arki vai juhla. Vaikka opiskelen, on minun arkeni lasteni lapsuus (klisee, mutta totta). Jotenkin olen ajatellut, että siihen lapsuuteen kuuluu se, että käydään katsomassa isovanhempia, jotta se yhteys säilyisi. Näinä aikoina olen toki tehnyt joko etätöitä ja käyttänyt vuosilomia. Tehnyt myöhään illalla opintoja jne, kun mies on laittanut lapset nukkumaan. Isovanhemmat eivät ole näinä lomina osallistuneet yhteenkään lapsen hoitoon liittyvään asiaan. Tuolla joku ehdotti, että jatkossa ei ehkä kannata vaivautua niin auliisti aina lomalla sinne isovanhempien luo ajelemaan. Se on varmaan fiksuinta, mutta surettaa toki lasten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa apua. Mummoilla on muuta tekemistä ja haluavat lepoa.
Mummot on olleet omassa lapsessaan kiinni 18 vuotta. On oikeus ja kohtuus että he saavat halutessaan elää rauhassa omaa elämäänsä.
Veikkaanpa, että ap:n äiti ei ole ylimääräisiä stressannut lastenhoidosta omienkaan ollessa pieniä. Aika etäiset vaikuttavat nyt olevan tyttäriin välit, niin onkohan kunnon kiintymyssuhdetta lapsiinsa muodostanutkaan. Ettei vain olisi hoidattanut itse lapsensa mummoilla ja lastenhoitajilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin nuori äiti valitti samaa eli ei ole aikaa ja niin paljon pitäisi ehtiä. Tarjoiduin apuun, 38 e/h yritykseni kautta, kotitalousvähennyksenkin saa. Ei kelvannut, maksutta olisin saanut tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkan vielä aloitukseen:
Olen huomannut vuosien aikana, että siskoni perheineen ei juuri vietä vanhempieni luona aikaa eivätkä vanhemmat ole heidän lastensa elämässä kovinkaan paljon mukana. Loma-aikana saattavat yhden yön olla vanhempieni luona, mutta silloin saapuvat tyyliin illalla, ovat yötä ja seuraavana päivänä lähtevät viimeistään lounaalta siskon miehen vanhempien luokse tai omalle mökilleen tms. Perheen whatsapp-keskusteluun äitini usein laittelee "ikävä lapsenlapsia, laittakaa kuvia"-viestejä, mutta konkreettisiin toimiin ryhtyminen lastenlasten tapaamisen suhteen jää usein ajatuksen tasolle. Vertaistukea? Ajatuksia? Olenko kohtuuton, kun toivon/ajattelen, että äitini voisi tänne muutamaksi - edes kolmeksi - päiväksi vanhinta lastamme tulla katsomaan. Nuorin olisi päiväkodissa, koska äidillä ei kuulema vaan voimat riitä juosta taaperon perässä. (Ja kyllä nuorimmalle on tulossa useamman viikon loma päiväkodista, mutta vasta elokuussa, kun pidän opinnoista lomaa 2 vkoa ennen töiden ja esikoisen koulun alkua ja miehellä on siihen perään 2 viikkoa lomaa).
Kyllä, olet kohtuuton. Sukulaiset ei ole mikään hoitoautomaatti. Mukavilla ihmisillä on mummot lastenlasten kanssa, koska mukavat ei vaadi hoitoapua, he ovat itsekin läsnä vanhemmilleen ja nauttivat näiden seurasta. Lastenhoito tulee siinä ohessa, suurimmalla osalla isovanhemmat ei koko vierailulla joudu hoitajiksi, vaan he ovat arvostettuja ja odotettuja vieraita, joiden toivotaan viihtyvän. Siihen viihtymiseen kuuluu kiva seura, ei vaipanvaihto.
Älä pidä opinnoista lomaa, vaan te se gradu. Lapsi on sinulle pelkkä tekosyy laiskottelulle. Gradun kun voi hyvin tehdä iltaisin klo 21 -24, 3 sivua illassa ja 75 illassa sinulla on gradu valmiina ihan ilman lastenhoitajia. Aloita jo tänään.
Nimimerkillä lapset 5v, 4v ja 1v, kun tein graduni niin, että lapset ei olleet hoidossa.
Oletpa ylimielinen.
Olen eri, mutta olen ylpeä siitä mitä kaikkea olen saavuttanut seisomalla omilla jaloillani ja huolehtimalla samalla omista henkilökohtaisista arvovalinnoistani eli lapsistani.
Kaikilla ei ole mahdollista tehdä gradua klo 21-24.
No silloin gradua tekee klo 4-7 tai vaikka klo 2-5. Jos haluaa tehdä gradun, sille on aikaa ja jos ei halua sitä tehdä, niin sitten lomailee lasten kanssa.
Niin varmaan, halustahan se on kiinni. Jos lapset nukkuvat huonosti niin silloin pitää nukkua jossain välissä.
Jos lapset nukkuvat huonosti, niin ap:n mies huolehtii lapsista ja ap tekee gradua. Kaikkea ei voi saada eli jos mies ei ole lasten kanssa, niin vaihtoehdoksi jää hoitajan palkkaaminen tai gradun tekeminen elokuussa, jolloin ap:lla on lomaa. Jostain syystä näissä perheissä aina vaaditaan isovanhempia tekemään se osuus, joka oikeasti kuuluu lasten isälle, mutta eihän nyt isää voi vaatia lapsia hoitamaan vapaa-aikanaan, isällekin kuuluu harrastukset ja kaverit. Isovanhemmille ei.
En ole ap mutta mä en olisi voinut tehdä gradua koska halusin joskus edes nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP
Entä jos kaiken tuon touhottamisen sijaan olisit opiskellut täysillä. Olisit jo valmis! Ei tavallisesti opiskelevallaja työssäkäyvällä ole talvilomaa tuhlattavaksi reissaamiseen, joten etkö oikeasti halua valmistua vai miksi välttelet opintojen loppuunsaattamista?
Kun opiskelee pienten lasten vanhempana tulee niille lapsille järjestää myös elämyksiä. Vähän eroa siihen, onko arki vai juhla. Vaikka opiskelen, on minun arkeni lasteni lapsuus (klisee, mutta totta). Jotenkin olen ajatellut, että siihen lapsuuteen kuuluu se, että käydään katsomassa isovanhempia, jotta se yhteys säilyisi. Näinä aikoina olen toki tehnyt joko etätöitä ja käyttänyt vuosilomia. Tehnyt myöhään illalla opintoja jne, kun mies on laittanut lapset nukkumaan. Isovanhemmat eivät ole näinä lomina osallistuneet yhteenkään lapsen hoitoon liittyvään asiaan. Tuolla joku ehdotti, että jatkossa ei ehkä kannata vaivautua niin auliisti aina lomalla sinne isovanhempien luo ajelemaan. Se on varmaan fiksuinta, mutta surettaa toki lasten puolesta.
Kerran vuodessa varmaan riittää mummolavierailuksi, jos sieltäpäin ei mitään vastavuoroisuutta kuulu tai ette itse erityisesti niistä vierailuista nauti. Katso nyt ensin se isäkortti, olisiko sun isästä ennemmin isovanhemmaksi. Ja siskon perheeseen välien tiivennystä myös. Ja kotipaikkakunnalta varamummo.
Minua naurattaa tämä oma ikäluokkani, joka täälläkin paasaa, että olemme omamme hoitaneet.... parempi olisi sanoa: hoidattaneet yhteiskunnalla ja vapaa-aikana oli kaikenlaisia ilmaisia kerhoja ja kursseja unohtamatta isovanhempien apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitoavun hakeminen 500 km päästä tuntuu tosi huonolta idealta, oli hoitaja kuka tahansa.
Pari viikkoa lastenlapsien hoitoon omasta kesälomasta on todella paljon. Isovanhemmat on isovanhempia, eivätkä omaa samanlaista kasvatus- ja hoitovastuuta. En ihmettele etteivät halua hankalan matkan päästä tulla hoitamaan pitkäksi ajaksi lapsia.
Turha siitä on suuttua. Lapset on sinun, pääasiallinen hoitovastuu on sinulle. En sälyttäisi sitä vanhemmillesi vaikka olen itsekin nuori ja siinä iässä että lastenhoitoapu on usein toivottua. En kuitenkaan säilytä lapsia jonkun muun kontolle pitkäksi ajaksi vaan jos kummi/täti/mummi ottaa lapsen edes yöksi tai viikonlopuksi niin olen oikein kiitollinen. Muuten sitten maksettua lastenhoitoapua tai päiväkotiin.
Anna vanhempiesi elää omaa elämääsi. Mieti toisinpäin, jos vanhempasi sairastuisi, menisitkö omaishoitajaksi? Itse en menisi ja sovellan samaa asennetta toisinkin päin. Odotan myös lähtökohtaisesti että aloite lastenhoitoon tulee hoitajalta sen sijaan että tyrkytän etenkään pitkäksi ajaksi hoitoon ellei ole hätätilanne. Niillä vanhemmillasikin on myös muita harrastuksia, menoja ja velvoitteita joita on kiva kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä ihmiset on saanut sen käsityksen, että isovanhemmat automaattisesti ryhtyisi lapsen vahdiksi? Onko teistä vanhemmat ihan oikeasti sidottu teihin teidän loppuelämäksi? Ja kun kaikki ei suju teidän tahdon mukaan te hylkäätte laitoksiin?
Ap yritä edes asettua vanhempasi asemaan.
Vanhemmat todellakin ON sidottu lapsiinsa koko loppuelämäkseen, ja on hyvin kummallista ajatella toisin. Eivät ne lapset itse ole pyytäneet tänne syntyä, vaan vanhemmat ovat sen päätöksen tehneet täysin yksipuolisesti ja siksi, että itse niin halusivat. Ei vanhemmuus ole mikään parinkymmenen vuoden mittainen projekti, josta irtaannutaan lasten itsenäistyttyä. Vanhemmuus muuttaa muotoaan, mutta kyllä normaali vanhempi tuntee tarvetta turvata omien lastensa hyvinvointi ihan koko elämänsä ajan. Olisi todella erikoista ajatella, että minun tehtäväni oman lapseni äitinä loppuisivat siihen, kun lapsi täysi-ikäistyy tai vaikka perustaa oman perheensä.
Ja vieläpä "te hylkäätte laitoksiin"? Eli sillä jälkikasvulla on kuitenkin mielestäsi moraalinen velvollisuus huolehtia myös aikuisista perheenjäsenistään? Ihan kuin oletusarvo olisi se, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan parikymmentä vuotta lasten elämän alussa, ja sillä jotenkin lunastaisivat sen, että lapset huolehtivat vanhemmistaan parikymmentä vuotta vanhempien elämän lopussa. Missä vaiheessa tällaista sopimusta kysyttiin siltä jälikasvulta, vai vanhemmatko ihan itse päättivät että maailmalle asianmukaisesti saatettu jälkikasvu on nyt siitä uroteosta heille velkaakin? Se on aivan itsestäänselvyys, että ne lapset hoivataan ja huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla jotka on itse päätetty hankkia. Ei siinä ole mitään, josta aikuistuneen jälkikasvun kuuluisi tuntea erityistä kiitollisuutta.
Ei isovanhemmilla ole minunkaan mielestäni velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Mutta älkää nyt herranen aika yrittäkö tehdä siitä uutta normaalia, että vanhemmuus on joku "elämänvaihe" ja jälkikasvun aikuistuessa elämän pitäisi palata sellaiseksi kuin ennen lapsia. Jessus, missä ikäluokassa kissoihin alettiin suhtautua vastuullisemmin kuin lapsiin? "Ethän hanki lapsia, jos niistä huolehtiminen kiinnostaa sinua vain niiden ollessa pentuja. Ihminen, jonka olet päättänyt hankkia, elää todennäköisesti pitkään. Oletko valmistautunut sen mukanaan tuomaan vastuuseen?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP
Entä jos kaiken tuon touhottamisen sijaan olisit opiskellut täysillä. Olisit jo valmis! Ei tavallisesti opiskelevallaja työssäkäyvällä ole talvilomaa tuhlattavaksi reissaamiseen, joten etkö oikeasti halua valmistua vai miksi välttelet opintojen loppuunsaattamista?
Kun opiskelee pienten lasten vanhempana tulee niille lapsille järjestää myös elämyksiä. Vähän eroa siihen, onko arki vai juhla. Vaikka opiskelen, on minun arkeni lasteni lapsuus (klisee, mutta totta). Jotenkin olen ajatellut, että siihen lapsuuteen kuuluu se, että käydään katsomassa isovanhempia, jotta se yhteys säilyisi. Näinä aikoina olen toki tehnyt joko etätöitä ja käyttänyt vuosilomia. Tehnyt myöhään illalla opintoja jne, kun mies on laittanut lapset nukkumaan. Isovanhemmat eivät ole näinä lomina osallistuneet yhteenkään lapsen hoitoon liittyvään asiaan. Tuolla joku ehdotti, että jatkossa ei ehkä kannata vaivautua niin auliisti aina lomalla sinne isovanhempien luo ajelemaan. Se on varmaan fiksuinta, mutta surettaa toki lasten puolesta.
Kerran vuodessa varmaan riittää mummolavierailuksi, jos sieltäpäin ei mitään vastavuoroisuutta kuulu tai ette itse erityisesti niistä vierailuista nauti. Katso nyt ensin se isäkortti, olisiko sun isästä ennemmin isovanhemmaksi. Ja siskon perheeseen välien tiivennystä myös. Ja kotipaikkakunnalta varamummo.
Siskoni asuu siis vielä kauempana, kuin vanhempani, mutta muuten hyvä vinkki. Isäni on äitiäni enemmän työssään kiinni, mutta muuten teoriatasolla vaikuttaa jopa kiinnostuneemmalta lapsenlapsistaan. Olet oikeassa, että kerta vuoteen on varmasti riittävä jatkossa. En missään nimessä halua laittaa välejä poikki tms, mutta on totta, että kohtuutonta aina olettaa meidän ajelevan sinne.
AP
Sääli, kun vanhempasi eivät tajua mistä jäävät paitsi. Yhdellä lapsistani on ollut tosi vaikea elämä ja häntä saadaan vieläkin tukea. Yllättäin toiselle lapselle tuli jälkikasvua, mikä ihana pikkuinen. Hän antaa niin paljon iloa ja rakkautta tähän elämään, ettei sanat riitä. Lapsenlapsi on kuitenkin ihan eri asia kuin oma lapsi, etenkin jos hänellä on hyvät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa lastenlapsien hoitoon omasta kesälomasta on todella paljon. Isovanhemmat on isovanhempia, eivätkä omaa samanlaista kasvatus- ja hoitovastuuta. En ihmettele etteivät halua hankalan matkan päästä tulla hoitamaan pitkäksi ajaksi lapsia.
Turha siitä on suuttua. Lapset on sinun, pääasiallinen hoitovastuu on sinulle. En sälyttäisi sitä vanhemmillesi vaikka olen itsekin nuori ja siinä iässä että lastenhoitoapu on usein toivottua. En kuitenkaan säilytä lapsia jonkun muun kontolle pitkäksi ajaksi vaan jos kummi/täti/mummi ottaa lapsen edes yöksi tai viikonlopuksi niin olen oikein kiitollinen. Muuten sitten maksettua lastenhoitoapua tai päiväkotiin.
Anna vanhempiesi elää omaa elämääsi. Mieti toisinpäin, jos vanhempasi sairastuisi, menisitkö omaishoitajaksi? Itse en menisi ja sovellan samaa asennetta toisinkin päin. Odotan myös lähtökohtaisesti että aloite lastenhoitoon tulee hoitajalta sen sijaan että tyrkytän etenkään pitkäksi ajaksi hoitoon ellei ole hätätilanne. Niillä vanhemmillasikin on myös muita harrastuksia, menoja ja velvoitteita joita on kiva kunnioittaa.
AP taisi puhua muutamasta päivästä, ei kahdesta viikosta. Omaishoitajaksi ryhtyminen on vähän kategoriassa, kuin muutama pv lapsenvahtina olo.
Varmasti on raskasta. Mutta muista, että tuota pikkulapsiaikaa kestää vain hetken. Vanhemmuus osallistaa ihmisen niin moneen. Toivottavasti löytäisitte vanhempiesi kanssa yhteisen sävelen, ja isovanhemmuus ja teille oma aika mahdollistuisi jollain tavalla.
Omassa suvussani on aina ollut joutilaita lapsia hoitamaan. Uraputkivanhemmat ovat erikseen ja jos asuvat vielä satojen kilometrien päässä, vaikeaa on.
Koittakaa keksiä luovia keinoja saada omaa aikaa ruuhkavuosiinne.