Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Se matka on yhtä pitkä sille mummollekin.
on joo mutta jos ap sen monta kertaa per vuosi ajaa lapset takapenkillä niin eiköhän se mummikin vois kerta vuoteen vaikka bussiin hypätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä ihmiset on saanut sen käsityksen, että isovanhemmat automaattisesti ryhtyisi lapsen vahdiksi? Onko teistä vanhemmat ihan oikeasti sidottu teihin teidän loppuelämäksi? Ja kun kaikki ei suju teidän tahdon mukaan te hylkäätte laitoksiin?
Ap yritä edes asettua vanhempasi asemaan.
Mitä ihmettä? Mistä olet saanut käsityksen, että isovanhempien pitäisi koko ajan hoitaa lapsia? Jos pyydät apua lähimmäiseltäsi lasten hoidossa, että saat jotain tehtyä rauhassa ja aikaiseksi niin onko siinä jotain väärää? Missä on lähimmäisen rakkaus?
Ikävanhempi sukupolvi rupeaa olla itsekkäitä, ikävä kyllä karma is b*tch sitten myöhemmin! Oma äitini oli myös samanlainen meitä siskoja kohtaan välinpitämättömyydellä, kun ei jaksanut meitä hoitaa lapsena vaan isovanhempamme ja äidin sisko hoiti meitä suurimmaksi osaksi. Nyt äitinikään ei viitsi lapsenlapsiaan hoitaa, kuin ehkä kerran vuodessa päivän, kun pitää miestäänsä hoitaa.
Voisi joskus kaikki ihmiset asettautua toisen asemaan! Jos joskus lapseni saavat lapsia niin todellakin pyrin hoitamaan ja auttamaan heitä lasten hoidossa! Ja en tarkoita, että 24h/7 pitäisi hoitaa, mutta jos edes kerran kuukaudessa yhden vklp niin kyllä sekin auttaa ja paljon!
Vierailija kirjoitti:
On kohtuutonta vaatia hoitoapua, se jos eivät halua tulla edes käymään on syy loukkaantua.
Aina on syy äidin,iso-äidin tai anopin.Koskaan ei lapsia tekevissä vanhemissa.kuten Tv-mainos pyörvi vuosia sitten.Ikkunan alla huusi aikuinen tytär: Äiti,äiti.Äiti nousi soffalta ylös ,meni ikkunalle huusi takaisin: Minä olen hommani tehnyt! Paskaten ikunan kiinni!
Isovanhemmat varmaan huomaavat sitten vanhuuden vaivojen ja avuntarpeen iskiessä, että ehkä olisi kannattanut itsekin auttaa omia lapsia niin olisi sitten vastavuoroisesti apua heille vanhuudenpäivinä. Mutta itse ovat nyt tiensä valinneet. Ei minulla ainakaan olisi tuollaisen isovanhempien asenteen jälkeen mitään intressiä auttaa sitten heitä. Vastavuoroisuus siis avainasemassa tässä. Ja monestihan nämä tällaiset isovanhemmat on niitä jotka itse hoidattivat omat lapsensa kyllä omilla vanhemmillaan.
Eikö AP:n lapsilla ole toista vanhempaa? Miten siinä on hoitovuorot jaettu?
Jos vaikka toinen vanhempi lähtisi lasten kanssa pois kotoa? Tai AP menisi itse hotelliin viikonlopuksi kirjoittamaan gradua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee tunne, että aloittajaa harmittaa kaikista eniten se, että muilla on mahdollista hoitoapua. Ei se, että ei pysty tekemään gradua tai jotain. Vaan se, että "kaikilla muilla" on hoitoapua. Ja sehän nyt on niin epistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se matka on yhtä pitkä sille mummollekin.
on joo mutta jos ap sen monta kertaa per vuosi ajaa lapset takapenkillä niin eiköhän se mummikin vois kerta vuoteen vaikka bussiin hypätä
Hyppäisitkö itse bussiin 500km suuntaansa näillä helteillä, jos olisit kuusikymppinen mummo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole vielä lapsenlapsia. Voin tulla varamummoksi😊
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat varmaan huomaavat sitten vanhuuden vaivojen ja avuntarpeen iskiessä, että ehkä olisi kannattanut itsekin auttaa omia lapsia niin olisi sitten vastavuoroisesti apua heille vanhuudenpäivinä. Mutta itse ovat nyt tiensä valinneet. Ei minulla ainakaan olisi tuollaisen isovanhempien asenteen jälkeen mitään intressiä auttaa sitten heitä. Vastavuoroisuus siis avainasemassa tässä. Ja monestihan nämä tällaiset isovanhemmat on niitä jotka itse hoidattivat omat lapsensa kyllä omilla vanhemmillaan.
Mitäpä lottoat, joutaako ap ramppaamaan toisella puolen Suomea auttelemassa vanhempiaan sitten kun on valmistunut ja yrittää luoda uraa haastavassa asiantuntijatyössään? Minä väitän, että ei, vaikka isovanhemmat olisivat toimineet lastenvahteina useammin.
Ja nykyään on ihan tavallista, että joskus kasikymppisenä alkaa olla sen verran raihnainen, että tarvitsee apua vanhuudenpäivinä. Kun ap:n vanhemmat ovat tuon ikäisiä, saattaa ap olla jo mummo itsekin ja miten siinä ehtii käydä töissä, hoitaa omat vanhemmat ja vielä lapsenlapsetkin samalla, ilman että joku loukkaantuu? Ei mitenkään, kuten aloituksesta saamme huomata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Eikös kyse ollut 7v hoidosta, miksi siis ottaisit sen 2v mukaan? Eikö hän voisi jäädä isän kanssa kotiin ja päivät hoitoon.
Tähän on kaksi syytä. 1.) Nuorimmainen ei ole vuoropäivähoidossa, mutta isän työajat+päivystys muodostavat yhtälön, jossa ilman vuoropäivähoitoa ei selviä, mikäli en itse ole paikalla hakemassa lasta tarvittaessa. Isä toki hakee aina työvuorojen niin salliessa, mutta en pysty lähtemään esikoisen kanssa toiselle paikkakunnalle silloin, kun isä ei ole lomalla 2.) Aiemmat kokemukset vastaavasta järjestelystä. Muistan esim tapauksen, jossa toisena opiskeluvuotenani äitini pyysi monen monta kertaa meitä tulemaan sinne talviloman viettoon. Mieheni oli töissä, mutta pyysi, että tulisin esikoisen kanssa. Kerroin, että minulla on sen verran paljon opiskelujuttuja, vaikkei läsnäolopakollisia luentoja olekaan, että tuleminen sinne on hankalaa. Äitini lupasi ja vannoi, että pitää kyseisellä viikolla ylityötunnit pois alta ja ottaa saldovapaan ollakseen lapsenvahtina viimeistään klo 15 joka päivä, jotta saisin pitkät opiskeluillat niille päiville. Lopputuloksena oli se, että äitini saapui suurimpana osana päivistä vasta silloin, kun lapsi oli jo nukkumassa, eli klo 20 aikaan. Oli kuulema aikataulut venähtäneet. Yhtenä iltana oli päässyt aikaisemmin, mutta kiersi kaupat "vain nopeasti läpi". Eli se ainut ilta, jolloin olisi ehtinyt jotain meidän kanssa tekemäänkin. Ei pahoitellut vaan päinvastoin tuntui olevan ärtynyt siitä, että ylipäänsä olimme paikalla, vaikka tottakai olin tehnyt ruuan valmiiksi ja pitänyt paikat siistinä jne, ettei kyse ollut siitä, että pikkulapsiperhe olisi laittanut huushollin mullin mallin ja ollut ovella mankumassa mummilta makaronilaatikkoa. En edes muista kaikkia yksityiskohtia enää, mutta muistan, että naputtelin esseitä ja luin tenttiin pitkälle yöhön sillä viikolla. Muutenhan se olisi ihan normaalia opiskelijan elämää ja nämä vuodet on ollutkin, mutta jos on luvattu ja sovittu ja pyydetty nimenomaisesti tulemaan ja lopputulos on tämä, on luotto näihin "tulkaa tänne meille ja saat rauhassa opiskella"-kuvioihin vähän huono.
En tiedä, mistä tähän keskusteluun on ilmestyneet nämä "kaksi viikkoa hoitoa"-ajatukset. Aloituksessahan puhutaan muutamasta päivästä. Joku tuolla kommentoikin, että tähän kuvioon varmaan liittyy suru siitä, ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Ja se tässä onkin isona tekijänä taustalla. Suru ja pettymys siitä, että isovanhemmat eivät tänne ajele edes kerran vuoteen. Ei se hoitoapu tässä taustalla isoin pahan mielen aihe ole, vaikka tässä tilanteessa se hoitoapu onkin sitä, mitä vailla olisin pitkästä aikaa konkreettisesti ollut.
Telkkarista: Ei todellakaan kiellettyä, tottakai lapsi voi telkkaria katsoa. Mutta jos pyytämällä pyydetään toiselle puolen Suomea lupailemalla hiihtoa+uimahallia jne lapselle, on vähän ikävä, että joko mummi on sen loman poissa kokonaan tai näyttää sitä telkkaria tuntikaupalla, kuten eräällä toisella kerralla oli sattunut, kun olin muutamaksi tunniksi ollut hoitoapua vailla. Tähän kaikkeen liittyy se harmitus siitä, ettei isovanhempi oli kiinnostunut ns. touhuilemaan lapsenlapsen kanssa edes muutamaa tuntia vuodessa.
Lentäminen: Ei ole vaihtoehto, koska suoria lentoja ei ole vaan eri lentojen yhdistelmä kestäisi melkein yhtä kauan kuin ajaminen/juna. Muuten hyvä idea tämä.
AP
Eli äitisi panostaa työntekoon. Nuo venähtäneet pitkät päivät ja mainitsemasi ylityötunnit kielivät siitä. Samoin sinä yrität panostaa opiskeluun, jotta saat paremman työn. Kumpikin teistä ajattelee tässä itseään ja keskustelussa on unohdettu lapsen näkökulma ja lapsen paras. Miksi haluat lasta mummolle ehdottomasti hoitoon, jos uskot sen olevan huono juttu lapselle pettymyksineen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Eikös kyse ollut 7v hoidosta, miksi siis ottaisit sen 2v mukaan? Eikö hän voisi jäädä isän kanssa kotiin ja päivät hoitoon.
Tähän on kaksi syytä. 1.) Nuorimmainen ei ole vuoropäivähoidossa, mutta isän työajat+päivystys muodostavat yhtälön, jossa ilman vuoropäivähoitoa ei selviä, mikäli en itse ole paikalla hakemassa lasta tarvittaessa. Isä toki hakee aina työvuorojen niin salliessa, mutta en pysty lähtemään esikoisen kanssa toiselle paikkakunnalle silloin, kun isä ei ole lomalla 2.) Aiemmat kokemukset vastaavasta järjestelystä. Muistan esim tapauksen, jossa toisena opiskeluvuotenani äitini pyysi monen monta kertaa meitä tulemaan sinne talviloman viettoon. Mieheni oli töissä, mutta pyysi, että tulisin esikoisen kanssa. Kerroin, että minulla on sen verran paljon opiskelujuttuja, vaikkei läsnäolopakollisia luentoja olekaan, että tuleminen sinne on hankalaa. Äitini lupasi ja vannoi, että pitää kyseisellä viikolla ylityötunnit pois alta ja ottaa saldovapaan ollakseen lapsenvahtina viimeistään klo 15 joka päivä, jotta saisin pitkät opiskeluillat niille päiville. Lopputuloksena oli se, että äitini saapui suurimpana osana päivistä vasta silloin, kun lapsi oli jo nukkumassa, eli klo 20 aikaan. Oli kuulema aikataulut venähtäneet. Yhtenä iltana oli päässyt aikaisemmin, mutta kiersi kaupat "vain nopeasti läpi". Eli se ainut ilta, jolloin olisi ehtinyt jotain meidän kanssa tekemäänkin. Ei pahoitellut vaan päinvastoin tuntui olevan ärtynyt siitä, että ylipäänsä olimme paikalla, vaikka tottakai olin tehnyt ruuan valmiiksi ja pitänyt paikat siistinä jne, ettei kyse ollut siitä, että pikkulapsiperhe olisi laittanut huushollin mullin mallin ja ollut ovella mankumassa mummilta makaronilaatikkoa. En edes muista kaikkia yksityiskohtia enää, mutta muistan, että naputtelin esseitä ja luin tenttiin pitkälle yöhön sillä viikolla. Muutenhan se olisi ihan normaalia opiskelijan elämää ja nämä vuodet on ollutkin, mutta jos on luvattu ja sovittu ja pyydetty nimenomaisesti tulemaan ja lopputulos on tämä, on luotto näihin "tulkaa tänne meille ja saat rauhassa opiskella"-kuvioihin vähän huono.
En tiedä, mistä tähän keskusteluun on ilmestyneet nämä "kaksi viikkoa hoitoa"-ajatukset. Aloituksessahan puhutaan muutamasta päivästä. Joku tuolla kommentoikin, että tähän kuvioon varmaan liittyy suru siitä, ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Ja se tässä onkin isona tekijänä taustalla. Suru ja pettymys siitä, että isovanhemmat eivät tänne ajele edes kerran vuoteen. Ei se hoitoapu tässä taustalla isoin pahan mielen aihe ole, vaikka tässä tilanteessa se hoitoapu onkin sitä, mitä vailla olisin pitkästä aikaa konkreettisesti ollut.
Telkkarista: Ei todellakaan kiellettyä, tottakai lapsi voi telkkaria katsoa. Mutta jos pyytämällä pyydetään toiselle puolen Suomea lupailemalla hiihtoa+uimahallia jne lapselle, on vähän ikävä, että joko mummi on sen loman poissa kokonaan tai näyttää sitä telkkaria tuntikaupalla, kuten eräällä toisella kerralla oli sattunut, kun olin muutamaksi tunniksi ollut hoitoapua vailla. Tähän kaikkeen liittyy se harmitus siitä, ettei isovanhempi oli kiinnostunut ns. touhuilemaan lapsenlapsen kanssa edes muutamaa tuntia vuodessa.
Lentäminen: Ei ole vaihtoehto, koska suoria lentoja ei ole vaan eri lentojen yhdistelmä kestäisi melkein yhtä kauan kuin ajaminen/juna. Muuten hyvä idea tämä.
AP
Eli äitisi panostaa työntekoon. Nuo venähtäneet pitkät päivät ja mainitsemasi ylityötunnit kielivät siitä. Samoin sinä yrität panostaa opiskeluun, jotta saat paremman työn. Kumpikin teistä ajattelee tässä itseään ja keskustelussa on unohdettu lapsen näkökulma ja lapsen paras. Miksi haluat lasta mummolle ehdottomasti hoitoon, jos uskot sen olevan huono juttu lapselle pettymyksineen?
En itse laittaisi lasta hoitoon tai pyytäisi ketään hoitamaan, joka ei aidosti ole halukas siihen. Ja kyllä se aiempi kokemus jo näyttää tilanteen, jos ei ole joku erityinen syy tähän ollut. Lopputuloksena haluttomasta hoitajasta kärsii vain lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Eikös kyse ollut 7v hoidosta, miksi siis ottaisit sen 2v mukaan? Eikö hän voisi jäädä isän kanssa kotiin ja päivät hoitoon.
Tähän on kaksi syytä. 1.) Nuorimmainen ei ole vuoropäivähoidossa, mutta isän työajat+päivystys muodostavat yhtälön, jossa ilman vuoropäivähoitoa ei selviä, mikäli en itse ole paikalla hakemassa lasta tarvittaessa. Isä toki hakee aina työvuorojen niin salliessa, mutta en pysty lähtemään esikoisen kanssa toiselle paikkakunnalle silloin, kun isä ei ole lomalla 2.) Aiemmat kokemukset vastaavasta järjestelystä. Muistan esim tapauksen, jossa toisena opiskeluvuotenani äitini pyysi monen monta kertaa meitä tulemaan sinne talviloman viettoon. Mieheni oli töissä, mutta pyysi, että tulisin esikoisen kanssa. Kerroin, että minulla on sen verran paljon opiskelujuttuja, vaikkei läsnäolopakollisia luentoja olekaan, että tuleminen sinne on hankalaa. Äitini lupasi ja vannoi, että pitää kyseisellä viikolla ylityötunnit pois alta ja ottaa saldovapaan ollakseen lapsenvahtina viimeistään klo 15 joka päivä, jotta saisin pitkät opiskeluillat niille päiville. Lopputuloksena oli se, että äitini saapui suurimpana osana päivistä vasta silloin, kun lapsi oli jo nukkumassa, eli klo 20 aikaan. Oli kuulema aikataulut venähtäneet. Yhtenä iltana oli päässyt aikaisemmin, mutta kiersi kaupat "vain nopeasti läpi". Eli se ainut ilta, jolloin olisi ehtinyt jotain meidän kanssa tekemäänkin. Ei pahoitellut vaan päinvastoin tuntui olevan ärtynyt siitä, että ylipäänsä olimme paikalla, vaikka tottakai olin tehnyt ruuan valmiiksi ja pitänyt paikat siistinä jne, ettei kyse ollut siitä, että pikkulapsiperhe olisi laittanut huushollin mullin mallin ja ollut ovella mankumassa mummilta makaronilaatikkoa. En edes muista kaikkia yksityiskohtia enää, mutta muistan, että naputtelin esseitä ja luin tenttiin pitkälle yöhön sillä viikolla. Muutenhan se olisi ihan normaalia opiskelijan elämää ja nämä vuodet on ollutkin, mutta jos on luvattu ja sovittu ja pyydetty nimenomaisesti tulemaan ja lopputulos on tämä, on luotto näihin "tulkaa tänne meille ja saat rauhassa opiskella"-kuvioihin vähän huono.
En tiedä, mistä tähän keskusteluun on ilmestyneet nämä "kaksi viikkoa hoitoa"-ajatukset. Aloituksessahan puhutaan muutamasta päivästä. Joku tuolla kommentoikin, että tähän kuvioon varmaan liittyy suru siitä, ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Ja se tässä onkin isona tekijänä taustalla. Suru ja pettymys siitä, että isovanhemmat eivät tänne ajele edes kerran vuoteen. Ei se hoitoapu tässä taustalla isoin pahan mielen aihe ole, vaikka tässä tilanteessa se hoitoapu onkin sitä, mitä vailla olisin pitkästä aikaa konkreettisesti ollut.
Telkkarista: Ei todellakaan kiellettyä, tottakai lapsi voi telkkaria katsoa. Mutta jos pyytämällä pyydetään toiselle puolen Suomea lupailemalla hiihtoa+uimahallia jne lapselle, on vähän ikävä, että joko mummi on sen loman poissa kokonaan tai näyttää sitä telkkaria tuntikaupalla, kuten eräällä toisella kerralla oli sattunut, kun olin muutamaksi tunniksi ollut hoitoapua vailla. Tähän kaikkeen liittyy se harmitus siitä, ettei isovanhempi oli kiinnostunut ns. touhuilemaan lapsenlapsen kanssa edes muutamaa tuntia vuodessa.
Lentäminen: Ei ole vaihtoehto, koska suoria lentoja ei ole vaan eri lentojen yhdistelmä kestäisi melkein yhtä kauan kuin ajaminen/juna. Muuten hyvä idea tämä.
AP
No eikö isällä ole jossain vaiheessa kesälomaa, jolloin voisi olla lasten kanssa ja sinä saisit tehtyä gradua?
Luojan kiitos meidän suku on normaali ja isovanhemmat auttaa omasta tahdosta viikottain lasten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Eikös kyse ollut 7v hoidosta, miksi siis ottaisit sen 2v mukaan? Eikö hän voisi jäädä isän kanssa kotiin ja päivät hoitoon.
Tähän on kaksi syytä. 1.) Nuorimmainen ei ole vuoropäivähoidossa, mutta isän työajat+päivystys muodostavat yhtälön, jossa ilman vuoropäivähoitoa ei selviä, mikäli en itse ole paikalla hakemassa lasta tarvittaessa. Isä toki hakee aina työvuorojen niin salliessa, mutta en pysty lähtemään esikoisen kanssa toiselle paikkakunnalle silloin, kun isä ei ole lomalla 2.) Aiemmat kokemukset vastaavasta järjestelystä. Muistan esim tapauksen, jossa toisena opiskeluvuotenani äitini pyysi monen monta kertaa meitä tulemaan sinne talviloman viettoon. Mieheni oli töissä, mutta pyysi, että tulisin esikoisen kanssa. Kerroin, että minulla on sen verran paljon opiskelujuttuja, vaikkei läsnäolopakollisia luentoja olekaan, että tuleminen sinne on hankalaa. Äitini lupasi ja vannoi, että pitää kyseisellä viikolla ylityötunnit pois alta ja ottaa saldovapaan ollakseen lapsenvahtina viimeistään klo 15 joka päivä, jotta saisin pitkät opiskeluillat niille päiville. Lopputuloksena oli se, että äitini saapui suurimpana osana päivistä vasta silloin, kun lapsi oli jo nukkumassa, eli klo 20 aikaan. Oli kuulema aikataulut venähtäneet. Yhtenä iltana oli päässyt aikaisemmin, mutta kiersi kaupat "vain nopeasti läpi". Eli se ainut ilta, jolloin olisi ehtinyt jotain meidän kanssa tekemäänkin. Ei pahoitellut vaan päinvastoin tuntui olevan ärtynyt siitä, että ylipäänsä olimme paikalla, vaikka tottakai olin tehnyt ruuan valmiiksi ja pitänyt paikat siistinä jne, ettei kyse ollut siitä, että pikkulapsiperhe olisi laittanut huushollin mullin mallin ja ollut ovella mankumassa mummilta makaronilaatikkoa. En edes muista kaikkia yksityiskohtia enää, mutta muistan, että naputtelin esseitä ja luin tenttiin pitkälle yöhön sillä viikolla. Muutenhan se olisi ihan normaalia opiskelijan elämää ja nämä vuodet on ollutkin, mutta jos on luvattu ja sovittu ja pyydetty nimenomaisesti tulemaan ja lopputulos on tämä, on luotto näihin "tulkaa tänne meille ja saat rauhassa opiskella"-kuvioihin vähän huono.
En tiedä, mistä tähän keskusteluun on ilmestyneet nämä "kaksi viikkoa hoitoa"-ajatukset. Aloituksessahan puhutaan muutamasta päivästä. Joku tuolla kommentoikin, että tähän kuvioon varmaan liittyy suru siitä, ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Ja se tässä onkin isona tekijänä taustalla. Suru ja pettymys siitä, että isovanhemmat eivät tänne ajele edes kerran vuoteen. Ei se hoitoapu tässä taustalla isoin pahan mielen aihe ole, vaikka tässä tilanteessa se hoitoapu onkin sitä, mitä vailla olisin pitkästä aikaa konkreettisesti ollut.
Telkkarista: Ei todellakaan kiellettyä, tottakai lapsi voi telkkaria katsoa. Mutta jos pyytämällä pyydetään toiselle puolen Suomea lupailemalla hiihtoa+uimahallia jne lapselle, on vähän ikävä, että joko mummi on sen loman poissa kokonaan tai näyttää sitä telkkaria tuntikaupalla, kuten eräällä toisella kerralla oli sattunut, kun olin muutamaksi tunniksi ollut hoitoapua vailla. Tähän kaikkeen liittyy se harmitus siitä, ettei isovanhempi oli kiinnostunut ns. touhuilemaan lapsenlapsen kanssa edes muutamaa tuntia vuodessa.
Lentäminen: Ei ole vaihtoehto, koska suoria lentoja ei ole vaan eri lentojen yhdistelmä kestäisi melkein yhtä kauan kuin ajaminen/juna. Muuten hyvä idea tämä.
AP
Eli äitisi panostaa työntekoon. Nuo venähtäneet pitkät päivät ja mainitsemasi ylityötunnit kielivät siitä. Samoin sinä yrität panostaa opiskeluun, jotta saat paremman työn. Kumpikin teistä ajattelee tässä itseään ja keskustelussa on unohdettu lapsen näkökulma ja lapsen paras. Miksi haluat lasta mummolle ehdottomasti hoitoon, jos uskot sen olevan huono juttu lapselle pettymyksineen?
Lapsen paras tuskin on ap:ltä unohtunut, kun selvästi yrittää ylläpitää lapsen ja isovanhempien välistä suhdetta ja tarjota lapselle aktiviteettia. Silloin olisi varmaan lapsen paras unohtunut, jos ap olisi heivannut lapsen koko loman ajaksi päivähoitoon ja naputtanut aamusta iltaan opintoja, kun muut lapset olisivat lomailleet. Tässäkään ap ei kertomansa mukaan pyytänyt hoitoa vaan mummin tarjouksesta ja pyynnöstä tarttui tarjottuun apuun, joka ei luvatusti toteutunut. Se, että opiskelee ei tarkoita, että on huono vanhempi tai ei panosta lapsiinsa. Itseään ja lapsiaan voi ajatella saman aikaisesti. Tällä logiikalla meistä vanhemmista kukaan ei kävisi töissä, opiskelisi tms. Muutoinhan olisi huono vanhempi. Satunnaisen hoitoavun toivominen tai tarvitseminen ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, jolta on lapsen paras unohtunut. Hohhoijaa taas. T. opiskelija ja äiti itsekin
Kuulostaa siltä, että lapsuudenperheesi on aika tunnekylmä. Tällöin on mahdollista, että et ole itsekään saanut lapsuudenkodistasi hyvää ja tervettä mallia tunteiden sanoittamiseen ja tilanteiden käsittelyyn sellaisina kuin ne ovat.
Minusta kuulostaa, että haluaisit äitisi toimivan tietyn äitimallin mukaisesti, etkä pysty tai suostu näkemään sitä, minkälainen hän todellisuudessa on. Ja tämä on aivan ymmärrettävää, koska todellisuuteen havahtuminen tuo mukanaan tunnekuormaa, vihaa, surua ja luopumista.
Mutta tähän sinua kuitenkin kannustan - näkemään äitisi sellaisena henkilönä kun hän on ja hyväksymään hänet sellaisena henkilönä. Ja hyväksymään myös sen, että et välttämättä itsekään rakasta muuta kuin mielikuvaasi äidistä, jolloin todellisuuden näkeminen voi etäännyttää teitä toisistanne. Ehkäpä et itsekään jaksa käydä tuota 500 km matkaa hänen luonaan, jos hänen näkemisensä ei tuo sinulle mitään positiivista?
Jos voit kasvaa näkemään hänet aikuisena ihmisenä eikä pelkästään äitinä, niin voit miettiä, minkälaisen suhteen haluat häneen rakentaa. Tällöin sinun on myös helpompi miettiä, mitä lapsuudenkotisi toimintatapoja et ainakaan halua siirtää omaan perheeseesi ja miten tämä ketjun katkaiseminen tehdään.
Aika kovat odotukset, ap, sinulla. Emme ole saaneet muutamaa tuntia enempää apua vuosittain isovanhemmilta ja silti olemme hyvissä väleissä! Miksi ihmeessä isovanhempien pitäisi hoitaa pitkiä aikoja? Tarvitsevat lomat varmasti jo omaan palautumiseen töistä.
Minä kuuskymppinen voin kertoa, että kun itse olin lapsi ja vielä, kun omat lapseni olivat lapsia, lasten hoitaminen oli aika erilaista kuin nykyisin. Isovanhemmat puuhasivat omiaan ja lapsenlapset omiaan. Ei lapsille tarvinnut järjestään ohjelmaa, koska lapset keksivät ihan itse omat ohjelmansa. Aika pieninä olivat jo keskenään ulkona ja oli varsin normaalia, että ekaluokkalainen katsoi pienempiensä perään. Hoitoapu oli siis suunnilleen sitä, että lapsille laitettiin ruokaa ja huolehdittiin hampaiden pesusta. Ja vietiin tarvittaessa lääkäriin, jos lapsi kaatui pyörällä tai putosi puusta.
On varmasti itsekkäitäkin isovanhempia, mutta moni ikäluokastani on sanonut, että lasten hoito on nykyisin vaativaa. Jos voisikin hoitaa lapsia kuten aikoinaan, tilanne voisi olla ihan erilainen monissa perheissä. Tietysti on hyvä, että lapsista ja heidän turvallisuudestaan huolehditaan nykyisin paremmin, mutta kannattaa muistaa, että lastenhoitoapu tarkoittaa nykyisin ihan jotain muuta kuin 30 tai 60 vuotta sitten.
Auttaisiko se muutaman päivän hoitoapu isossa mittakaavassa mitään? Ei.
Onko satunnaisen hoitoavun tarvitseminen/toivominen kohtuutonta? Ei.
Onko ap:llä aihetta olla pahoillaan tilanteesta? Onko isovanhemmat välinpitämättömiä ja passiivisia? Kyllä.
Onkohan tässä taustalla ehkä enemmänkin "hylkäämiskokemuksia" tai kokemuksia lupausten pettämisestä kuten noista ap:n muista kommenteista voi aihe vapaa:n keittiöpsykologin tutkinnolla tehdä tulkintoja? Mahdollisesti kyllä.
Kannattaisko aloittajan ehkä päästää irti siten, että ei toivo tai odota vanhemmiltaan enää mitään? Ehdottomasti kyllä.
Meillä palkattu hoitoapu on poistanut osittain vastaavaa harmitusta. Saa lapsille laadukasta hoitoa eikä tarvitse jatkuvasti pettyä. Ollut pitkiäkin hoitosuhteita, jolloin hoitajat ovat kiintyneet lapsiin ja tulleet meillekin jo lähes ystäviksi.
Se matka on yhtä pitkä sille mummollekin.