Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
On kohtuutonta vaatia hoitoapua, se jos eivät halua tulla edes käymään on syy loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa todella harmilliselta tilanteelta! Tuossa tilanteessa vanhempiesi ja lastesi suhde ei valitettavasti pääse kehittymään läheiseksi. Onko se sitä mitä vanhempasi haluavat. Siinä vaiheessa kun he eläköityvät ja saattavat kaivata lastenlastensa seuraa aika läheisten välien luomiselle saattaa olla mennyttä. Mitä hoitoapuun tulee, etsisin hoitoapua kotipaikkakunnaltani.
Onko vanhempasi isovanhempina samalaisia kuin olivat vanhempina? Perusasiat kunnossa, oli rahaa makustaa ja harrastaa, mutta syvä tunnesuhde puuttui? Onko niin, että vanhempasi ei ole muuttuneet. Näet vaan aikuisena asiat nyt toisin?
Tämä oli pelkkä arvaus. Tuli vain mieleen, kun purkaustasi luin.
Jos he vielä aktiivisesti työelämässä , aktiivisia ihmisiä, joilla omat harrastukset ja ystävät , ja noin hankalan matkan takana- ymmärrän, ettei intoa lähteä vahtimaan pieniä lapsia, olkoonkin lapsenlapsia. Ehdotan lastenhoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä ei ole mahdollisuutta laittaa lapsia päiväkotiin nyt kesällä, mieti, ketä muita sukulaisia, kavereita, kavereiden sisaruksia tms. teillä voisi olla käytettävissä lastenhoitoavuksi. Toki sille suvun tai kaveripiirin teinille pitää maksaa siitä, että tulee kesätöikseen hoitamaan teidän lapsianne.
Minullakin oli pienet lapset, kun opiskelin. Esikoinen oli 6v, kun valmistuin. Isovanhemmista ei ollut hoitoavuksi. Yhtenä kesänä kummityttöni oli viikon tai pari meillä lapsia hoitamassa, kun minä tein jotain kesäkurssia, ja mieheni ei saanut kaikkia lomiaan sovitettua niille viikoille, jolloin päiväkoti oli kiinni.
Vanhempasi ovat hoitotehtävänsä tehneet ja sinä etsit apua muualta.
Tottakai on tylsää, että lapsilla ei ole läheisiä välejä vanhempiisi, mutta tilanne on mikä on ja en alkaisi asiaa korostamaan lapsille. Te pärjäätte ilman heitä, he pärjäävät ilman teitä, elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset saatu juuri ja juuri itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnykselle ja jo pitäisi olla isovanhempia ja mennä taas lasten tahdon mukaan. Uhkailemaan ja kiristämään välien katkaisulla.
Lapset ovat teidän ja heidän hoitaminen on teidän vastuulla. Nyt siis vain etsimään hoitajaa ja pistäkäähän rahaa pöytään, niin saatte ehkä ihan hyvän ja hän voi tulla kesän jälkeenkin. Vanhemmillesi on asiasta turha enää mainita ja en muutenkaan pitäisi heihin paljoa yhteyttä. En höpöttäisi heille yhtään mitään omista ja varsinkaan perheen asioista, olet jo aikuinen nainen ja voit ihan itse huolehtia opiskeluista ja muista asioista.
Sitä paitsi 500 km ei ole teiltä kovin paljon ajamista, vaikka sen muutaman kerran edestakaisin ajaisittekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mistä ihmiset on saanut sen käsityksen, että isovanhemmat automaattisesti ryhtyisi lapsen vahdiksi? Onko teistä vanhemmat ihan oikeasti sidottu teihin teidän loppuelämäksi? Ja kun kaikki ei suju teidän tahdon mukaan te hylkäätte laitoksiin?
Ap yritä edes asettua vanhempasi asemaan.
Etkö voi mennä mukaan sinne mummolaan lasten kanssa siten, että äitisi katsoo lapsia päivän ja itse kirjoittelet graduasi vaikka vanhempien työhuoneessa tai lähimmässä kirjastossa tms. ?
Ymmärrän kyllä, että vaativaa päivystys- ja matkustustyötä tekevät isovanhemmat eivät heti ole intopinkeinä rupeamassa lapsenlikoiksi. Vaikka ovat virkeitä ja nuorekkaita, niin kyllä se kuluttava päivystystyö vaan vanhemmilla tuntuu enemmän kuin nuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä.”
Tavallisia ihmisiä, jotka ovat pitkän kasvatusrupeaman jälkeen saaneet aikaa itselleen? Heillä on nyt aikaa toteuttaa niitä omia haaveitaan ja unelmiaan?
Varsinkin kun juuri saanut aikuiset lapset maailmalle ja omillensa, haluaa nauttia siitä vapaudentunteesta. Kun useampi lapsi isolla ikähaitarilla on hyvinkin 30 vuotta ollut sidottuna toisten aikatauluihin. On kohtuullista, että voi järjestää omat aikataulunsa ja ohjelmansa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea, koska et käyttänyt kappalejakoa.
He muutti teistä 500km päähän ja painosti sitten lasten tekoon kesken opiskeluiden?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, koska et käyttänyt kappalejakoa.
En myöskään lukenut, mutta arvasin vastauksista päätellen oikein mistä kyse 🤣
No jos äitisi sanoo itsekin, että ei riitä voimia juosta taaperon perässä niin etkä jo siitä osaa päätellä, että hän on oikeasti loman tarpeessa???! Tsiisus...
Miksi se koululainen tarvitsee ylipäätään vahtimista (jos kerran nuorin on päiväkodissa?)? Onhan monet tuon ikäiset ihan yksin lomillaan vanhempien työpäivän ajan, käyvät kavereiden luona, puistoissa tms.. Etkö muka saa kirjoiteltua graduasi kotona vaikka 7-vuotias pyöriikin siellä?
Rahalla saat parempaa hoitoapua joltain kesätyöttömältä lukiolaiselta / opiskelijalta lähistöllä kuin hoitovietittömältä isovanhemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset saatu juuri ja juuri itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnykselle ja jo pitäisi olla isovanhempia ja mennä taas lasten tahdon mukaan. Uhkailemaan ja kiristämään välien katkaisulla.
Tätä ajattelin minäkin. Vanhemmat ovat saaneet muutama vuosi sitten työnnettyä omat linnunpojat pois pesästä ja sitten heti heidän pitäisi olla valmiina hoitamaan jälkikasvun lapsia. Koska vanhemmat saavat olla lapsettomia? Koska he saavat keskittyä vain itseensä ja olla ihan rauhassa?
Nyt ap vinkuu, että vanhempien tulee ottaa täysi vastuu hänen lapsistaan vain sen takia, että he ovat isovanhempia. Jotenkin kohtuutonta. Varmasti monet isovanhemmat huolehtivat ihan täysillä ladtenlapsistaa, mutta silloin he haluavat tehdä sen, velvollisuus ja pakko on kamalaa.
Minulla on kolme lasta, heistä kaksi on jo aikuisia. On aivan ihanaa, kun lapset alkavat olemaan aikuisia ja omillaan. Tykkäisin varmasti lapsenlapsista aikanaan, mutta vasta myöhemmin, en halua heitä nyt. Yli 20 vuotta olen ollut äiti ja äitinä jatkan luonnollisesti aina, mutta nuorimmankin aikuistuessa parin vuoden päästä saan olla muutakin kuin äiti. Sitä aikaa odotan ja haluan olla muutamia vuosia ilman lapsivastuuta.
Vapaa-aikani on tärkeää, rauhalliset hyvät unet ovat tärkeää, työni on tärkeää, parisuhteeni mieheni on tärkeää. En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan.
jatkan vielä aloitukseen:
Olen huomannut vuosien aikana, että siskoni perheineen ei juuri vietä vanhempieni luona aikaa eivätkä vanhemmat ole heidän lastensa elämässä kovinkaan paljon mukana. Loma-aikana saattavat yhden yön olla vanhempieni luona, mutta silloin saapuvat tyyliin illalla, ovat yötä ja seuraavana päivänä lähtevät viimeistään lounaalta siskon miehen vanhempien luokse tai omalle mökilleen tms. Perheen whatsapp-keskusteluun äitini usein laittelee "ikävä lapsenlapsia, laittakaa kuvia"-viestejä, mutta konkreettisiin toimiin ryhtyminen lastenlasten tapaamisen suhteen jää usein ajatuksen tasolle. Vertaistukea? Ajatuksia? Olenko kohtuuton, kun toivon/ajattelen, että äitini voisi tänne muutamaksi - edes kolmeksi - päiväksi vanhinta lastamme tulla katsomaan. Nuorin olisi päiväkodissa, koska äidillä ei kuulema vaan voimat riitä juosta taaperon perässä. (Ja kyllä nuorimmalle on tulossa useamman viikon loma päiväkodista, mutta vasta elokuussa, kun pidän opinnoista lomaa 2 vkoa ennen töiden ja esikoisen koulun alkua ja miehellä on siihen perään 2 viikkoa lomaa).