Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut kotoa pois 18 vuotta sitten, siskoni reilu 20 vuotta sitten. Kuten kirjoitin, olen aloittanut opinnot aikuisiällä ja tämä on toinen tutkintoni. Eli nyt ei siitä ole kyse, että linnunpoikaset olisivat juuri pesästä lennähtäneet :D
En tosiaankaan vaadi vanhempiani olemaan koko aikaa hoitoapuna, kuten ilmeisesti oletat kommentillasi "En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan." Muutama pv vuodessa ei ole koko ajan. En myöskään odota mitään täyden vastuun ottamista, kuten kirjoitit, vaan kesälomalla muutaman päivän isovanhempana oloa.
Tsiisus, miten joku voikin kärjistää asian noin uskomattomiin sfääreihin. Kommenttisi perusteella voisi luulla, että olen ollut heivaamassa lapsiani vanhempien kokoaikaiseen huoltoon koko 6-vuotisten yliopisto-opintojeni ajalle.
AP
Eli vanhempasi ovat siis n. kuusikymppisiä, viimeisiä vuosiaan työelämässä. Ymmärrätkö, että siinä vaiheessa se työssäkäynti rasittaa jo melkoisesti, joten ne vähät lomat, mitä saadaan, tarvitaan todellakin lepäämiseen. Muistan omat appivanhempani tuossa vaiheessa. Eivät jaksaneet hoitaa lastenlapsiaan ollenkaan. Mutta kun eläkkeelle jäivät, jaksoivat taas ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin aloituksesi, mutta jos olisin samassa tilanteessa kuin vanhempasi, niin hyväpalkkaisessa palkkaisin sinulle lastenhoitoapua. Ja vaikka vielä sen päälle viikkosiivoojan kesälomani ajaksi.
Mulla on muuten jo molemmat rokotteet saatuna, mutta en silti lähtisi matkustamaan pitkää matkaa junalla tai bussilla. Ja lapseni perheen muutolle maksoin muuttofirman hoitamaan koko homman. En mennyt muuttoavuksi itse, vaan palkkasin ammattilaiset hoitamaan homman,
Miksi kukaan maksaisi hyväpalkkaisessa työssä olevan lapsensa kuluja? Jos ap opiskelee vaativaa alaa, vaikka rahoitusta, niin hän on tuossa vaiheessa jo hyväpalkkaisessa työssä ja tienaa bruttona 5000 - 5500 e/kk. Rahasta ei lasten hoitaminen ole kiinni, ainoastaan ap:n viitseliäisyydestä hankkia apua.
Ja jos ap ei tuossa vaiheessa jo ole alansa töissä, niin miten hän ajatteli niitä saada, kun opiskelukaverit on jo luomassa verkostoja opintojen ohessa.
Ap pitää matkaa vanhempiensa luona liian pitkänä, että veisi esikoisen sinne itse hoitoon? Mutta sama matka olisi aivan ok isovanhemmille ajella kahta lasta hoitamaan?
Eli nuori terve äiti jaksaa vähemmän kuin isovanhemmat?
Ap, opettele kappalejako ja muutenkin kirjoittamaan ennen kuin yrität saada gradua aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuota se oli meilläkin, omia vanhempia ei kiinnostanut. Miehen vanhemmat oli kuolleet. Pärjättävä oli, välillä oli tosi rankkaa. Nyt vanhempi jo 18 ja nuorempi 16, joten apuja ei enää tarvita. Voin kyllä kertoa, että on ollut turha pyytää meilläkään apua sen jälkeen.
Minä taas ajattelen että koska äitini ja isäni ovat minut hoitaneet/kasvattaneet aikuisuuteen ja olleet aina apuna ja tukena silloin on minun velvollisuuteni heitä myös nyt auttaa. En niin että heidän pitää myös lapseni hoitaa. Toki olen onnellinen ja kiitollinen siitä jos he itse haluavat lasteni kanssa aikaa viettää mutta mitään velvollisuutta heillä ei ole. Minä itse aikuisena ihmisenä olen päättänyt lapsia hankkia ja minä ne myös itse hoidan tai hoidon heille järjestän. Johonkinhan se raja täytyy vetää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävän vihamielistä kommentointia ap:lle! Hän on pyytänyt ainoastaan 3-4 pv lastenhoitoapua äidiltään ja hyvästä syystä (gradu) ja saanut kieltävän vastauksen.
Vanhempasi ovat valinneet, mitä he elämältään tahtovat nyt, kun te aikuisina ette heitä enää vanhempina tarvitse(siis heidän näkökulmansa). Tunnen tietynlaista myötätuntoa aloittajaa kohtaan, siltikin,vaikka lähtökohtamme ja elämäntarinamme noin muutenkin ovat selkeästi täysin erilaiset. Oma äitini minut jätti täysin yksin selviämään,mutta siinä olikin taustalla alkoholismi ja muut rasitteet ja lapsena siihen tietysti jo tottui, että ruokaa ei aina ollut kaapissa koska juotavaa oli tärkeämpi saada. Siitä huolimatta olisin niin toivonut, että hän olisi voinut olla selvinpäin edes sen yhden ainoan päivän tai muutaman tunnin päivästä viettääkseen aikaansa lapsenlapsensa kanssa, vaikka ei olisi hoitoapua varsinaisesti voinutkaan antaa. Yksinhuoltajaksi jääminen ei varsinaisesti helpottanut elämäämme, avioerostani ja muista vaikeuksista puhumattakaan,mutta apua etsin sitten muualta sen mitä löysin ja eteenpäin on vain mentävä päivä kerrallaan. Minkäänlaisista opiskeluista tms. en ole voinut edes haaveilla tilanteestani johtuen vuosiin, mutta ehkäpä omaksi huvikseni sitten,kun lapsi on kyllin vanha. Yksin on tullut hoidettua äidin hautajaisista lähtien itseasiassa melkeinpä kaikki muukin, joten siltä osin en tietenkään kykene samaistumaan apn valituksiin jaksamisensa suhteen. Hänellä on kuitenkin ollut ilmeisen hyvät lähtökohdat verrattuna moniin muihin ihmisiin tässä maassa, joten jos ei energiaa opintoihin liikene, niitä siirretään lapsen tarpeiden tieltä.
Ei ole maailmanloppu, jos ei ole läheisiä välejä omiin vanhempiin/isovanhempiin-he ovat valintansa tehneet, sen kanssa on vain opittava elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivätpä saa eläkeläiset sitten itsekään apua, jos vanhoina tarvitsevat. ☹️
Eiköhän niillä ole varaa ostaa tarvitsemansa apu. Sitten ei vaan tipu perintöä... Tätä voi jatkaa loputtomiin tätä nokittelua.
Toisekseen, ei noin pitkän matkan päästä kukaan jaksa ketään käydä hoitamassa ja auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mies on? Eikö olisi hänen vuoronsa katsoa lapsukaistensa perään nyt kun vaimo tarvitsee rauhallista aikaa? Eikö olisi isukin homma huolehtia lapsistaan?
Missä on lasten isi ap?
Tekee päivisin töitä, toisinaan päivystää iltoja ja viikonloppuja. Se, että toivoisin isovanhempien käyvän kerran vuodessa pitkällä kesälomallaan katsomassa lapsenlapsiaan ei tarkoita sitä, ettei lapsen isä osallistuisi ihan normaalisti arkeen tasavertaisena vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut kotoa pois 18 vuotta sitten, siskoni reilu 20 vuotta sitten. Kuten kirjoitin, olen aloittanut opinnot aikuisiällä ja tämä on toinen tutkintoni. Eli nyt ei siitä ole kyse, että linnunpoikaset olisivat juuri pesästä lennähtäneet :D
En tosiaankaan vaadi vanhempiani olemaan koko aikaa hoitoapuna, kuten ilmeisesti oletat kommentillasi "En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan." Muutama pv vuodessa ei ole koko ajan. En myöskään odota mitään täyden vastuun ottamista, kuten kirjoitit, vaan kesälomalla muutaman päivän isovanhempana oloa.
Tsiisus, miten joku voikin kärjistää asian noin uskomattomiin sfääreihin. Kommenttisi perusteella voisi luulla, että olen ollut heivaamassa lapsiani vanhempien kokoaikaiseen huoltoon koko 6-vuotisten yliopisto-opintojeni ajalle.
AP
Isovanhempana oleminen ei ole synonyymi sille, että hoitaa lapsiasi, joista toisella on oikeus kunnalliseen hoitoon ja toiselle voit hankkia kotiin hoitajan. 6 vuotta yliopistossa on aika lailla pitkään, joten missä kaikessa olet sielläkin lusmuillut?
Esim. psykologian maisterilla tavoiteaika 5,5 vuotta, on muitakin. Jos perheellisenä opiskelee puoli vuotta pidempään kuin muut, pidät sitä lusmuiluna? Samoin tuo ylempi. Ap:n isovanhemmat selvästi linjoilla. Varmaan lukivat tenttiin synnärilläkin ponnistaessaan.
Kuten joku kirjoitti: ap:lle lapset ovat tekosyy! Perheelliset valmistuvat hyvinkin tavoiteajassa, perheettömistä moni saa opinnot valmiiksi 4 vuodessa. Miksi edes hankkia lisää lapsia opintojen melkein loppuvaiheessa, jos ei halua valmistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se oli meilläkin, omia vanhempia ei kiinnostanut. Miehen vanhemmat oli kuolleet. Pärjättävä oli, välillä oli tosi rankkaa. Nyt vanhempi jo 18 ja nuorempi 16, joten apuja ei enää tarvita. Voin kyllä kertoa, että on ollut turha pyytää meilläkään apua sen jälkeen.
Minä taas ajattelen että koska äitini ja isäni ovat minut hoitaneet/kasvattaneet aikuisuuteen ja olleet aina apuna ja tukena silloin on minun velvollisuuteni heitä myös nyt auttaa. En niin että heidän pitää myös lapseni hoitaa. Toki olen onnellinen ja kiitollinen siitä jos he itse haluavat lasteni kanssa aikaa viettää mutta mitään velvollisuutta heillä ei ole. Minä itse aikuisena ihmisenä olen päättänyt lapsia hankkia ja minä ne myös itse hoidan tai hoidon heille järjestän. Johonkinhan se raja täytyy vetää?
Lapsi ei ole huollostaan mitään velkaa vanhemmilleen. Hänen tehtävänsä on aikanaan kasvattaa omat lapsensa. Mutta auttaminen, omien vanhenevien vanhempien auttaminen ja omien lasten auttaminen esim juuri lapsiperheen ruuhkavuosissa, on sitä ihmisyyttä ja useimmille meille luonnollista. Vaan ei ap:n vanhemmille.
T. Paljon omilta vanhemmiltaan apua saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mies on? Eikö olisi hänen vuoronsa katsoa lapsukaistensa perään nyt kun vaimo tarvitsee rauhallista aikaa? Eikö olisi isukin homma huolehtia lapsistaan?
Missä on lasten isi ap?
Tekee päivisin töitä, toisinaan päivystää iltoja ja viikonloppuja. Se, että toivoisin isovanhempien käyvän kerran vuodessa pitkällä kesälomallaan katsomassa lapsenlapsiaan ei tarkoita sitä, ettei lapsen isä osallistuisi ihan normaalisti arkeen tasavertaisena vanhempana.
Ethän sinä toivonut isovanhempia katsomaan lapsiasi, toivoit heidän ottavan hoitovastuun. Todella itsekästä ihmiseltä, jolla on ollut kaikki ehkäisymahdollisuudet käytössään.
Vierailija kirjoitti:
jatkan vielä aloitukseen:
Olen huomannut vuosien aikana, että siskoni perheineen ei juuri vietä vanhempieni luona aikaa eivätkä vanhemmat ole heidän lastensa elämässä kovinkaan paljon mukana. Loma-aikana saattavat yhden yön olla vanhempieni luona, mutta silloin saapuvat tyyliin illalla, ovat yötä ja seuraavana päivänä lähtevät viimeistään lounaalta siskon miehen vanhempien luokse tai omalle mökilleen tms. Perheen whatsapp-keskusteluun äitini usein laittelee "ikävä lapsenlapsia, laittakaa kuvia"-viestejä, mutta konkreettisiin toimiin ryhtyminen lastenlasten tapaamisen suhteen jää usein ajatuksen tasolle. Vertaistukea? Ajatuksia? Olenko kohtuuton, kun toivon/ajattelen, että äitini voisi tänne muutamaksi - edes kolmeksi - päiväksi vanhinta lastamme tulla katsomaan. Nuorin olisi päiväkodissa, koska äidillä ei kuulema vaan voimat riitä juosta taaperon perässä. (Ja kyllä nuorimmalle on tulossa useamman viikon loma päiväkodista, mutta vasta elokuussa, kun pidän opinnoista lomaa 2 vkoa ennen töiden ja esikoisen koulun alkua ja miehellä on siihen perään 2 viikkoa lomaa).
Et ole mielestäni kohtuuton.
Minä ajattelen niin että kun tekee lapsia, on isovanhemmuus itsestäänselvä osa vanhemmuutta .
Teitäkin on kuitenkin kaksi että jos olisi ensimmäisen jälkeen huomannut tehneensä virheen, ei kai olisi hankkinut enempää.
Se on sitten toinen asia minkä verran jaksaa ihan hoitaa kun on jo ikää ja työelämä vaativaa.
Itse koen lastenlasten kanssa touhuamisen vastapainoksi ja niin erilaiseksi verrattuna työhön että mielelläni olen heidän kanssaan ja hoidankin silloin tällöin.
Minulla onkin läheiset välit lastenlasten kanssa ja sen koen suureksi rikkaudeksi.
Paras kun annat vanhempiesi olla. Voisitteko vuorotella siskosi kanssa?
Toinen hoitaisi kaikki lapset muutaman päivän ja sitten vaihdatte. Siinä saisi kumpikin vähän vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän vihamielistä kommentointia ap:lle! Hän on pyytänyt ainoastaan 3-4 pv lastenhoitoapua äidiltään ja hyvästä syystä (gradu) ja saanut kieltävän vastauksen.
Onhan se järkyttävää, kun ap ei suostu kirjoittamaan gradua lasten nukkuessaeikä hankkimaan lastenhoitoapua omalta paikkakunnalta. Miksi nykyvanhemmat ovat noin avuttomia? Isot tulot, mutta rahaa jemmataan itselle vaatien isovanhempia maksajiksi ja hoitajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän vihamielistä kommentointia ap:lle! Hän on pyytänyt ainoastaan 3-4 pv lastenhoitoapua äidiltään ja hyvästä syystä (gradu) ja saanut kieltävän vastauksen.
KIITOS! Ilmeisesti yleinen mielipide on se, että on täysin kohtuutonta odottaa isovanhempia käymään edes sen kerran vuoteen. Ja toki ihan hyvällä syyllä sitä hoitoapua myös olisin samalla kaivannut.
En jaksa kommentoida enää jokaista kommenttia, joten jatkan tähän samaan perään. Tuolla joku kysyi, millaiset puitteet isovanhemmille tarjottaisiin. He kävivät täällä kylässä viimeksi aikana ennen koronaa, jolloin en odottanut enkä pyytänyt hoitoapua. Tarjosin heille nukkumapaikat valmiiksi sijatussa, siistissä vierashuoneen parisängyssä. Ruoat olin tottakai kokannut valmiiksi, leiponut kahvin seuraksi, siivonnut huolella jne. Siksi, että heidän olisi meillä mukava olla ja ehkä jatkossa kävisivät useammin. Joskus he ovat myös olleet hotellissa, kun tarvitsevat omaa rauhallista aikaa iltoihin. Senkin ymmärrän. Tosin yhdellä hotellireissullaan tekivät niin, että lupasivat aamulla hakea esikoisen kanssaan hiihtämään. Esikoinen sitten aamulla odotti eteisessä suksien kanssa. Isovanhemmat eivät vastanneet puhelimeen. Olivat menneet kaksin, koska halusivat kuulema tehdä kunnon hikilenkin. Kun kerroin esikoisen pahoittaneen asiasta mielensä he totesivat, ettei se illan hiihtoa koskeva keskustelu tytön kanssa ollut ns. kiveen hakattu. Eli ehkä tämä turhautumiseni kumpuaa useista menneiden vuosien tapahtumista, joita en kaikkia tässä nyt ala avaamaan.
Toisinaan olemme myös ostaneet lastenhoitoapua, täytynee turvautua siihen (ja opiskeluun öisin) entistä enemmän, jotta tämän kesän yli selvitään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt näissä vastauksissa on ihmeellisiä "mummin koko kesä ja oma aika menisi lastenlasten perässä"-kommentteja. Jos siis mummilla on neljä-viisi viikkoa lomaa, niin onko 3-4 pv lastenlasten kanssa koko loma? Minun matematiikallani ei ole.
Lukekaa se teksti ajatuksella, ennen kommentointia. Moni kommentoi ns. ennakkokäsityksensä perusteella lukematta koko aloitusta. Vaikka lukeminen kieltämättä raskasta, kun kuohuksissani kirjoitin ilman kappalejakoa, sen myönnän :D
AP
3-4 päivää 500km päässä kotoa tarkoittaa viikkoa kesälomasta. 2 päivää matkoihin, pakkaamiseen ja kassien purkamiseen, 4 päivää lastenvahtina toimimiseen + pari päivää henkiseen ja fyysiseen toipumiseen.
Ensimmäinen lomaviikko voi muutenkin mennä kokonaan siihen, että alkaa vasta oikeasti palautua haastavasta työstä ja on saanut nukuttua ja levättyä.
Käyttäisitkö itse yhden lomaviikon mielelläsi työhön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se oli meilläkin, omia vanhempia ei kiinnostanut. Miehen vanhemmat oli kuolleet. Pärjättävä oli, välillä oli tosi rankkaa. Nyt vanhempi jo 18 ja nuorempi 16, joten apuja ei enää tarvita. Voin kyllä kertoa, että on ollut turha pyytää meilläkään apua sen jälkeen.
Minä taas ajattelen että koska äitini ja isäni ovat minut hoitaneet/kasvattaneet aikuisuuteen ja olleet aina apuna ja tukena silloin on minun velvollisuuteni heitä myös nyt auttaa. En niin että heidän pitää myös lapseni hoitaa. Toki olen onnellinen ja kiitollinen siitä jos he itse haluavat lasteni kanssa aikaa viettää mutta mitään velvollisuutta heillä ei ole. Minä itse aikuisena ihmisenä olen päättänyt lapsia hankkia ja minä ne myös itse hoidan tai hoidon heille järjestän. Johonkinhan se raja täytyy vetää?
Lapsi ei ole huollostaan mitään velkaa vanhemmilleen. Hänen tehtävänsä on aikanaan kasvattaa omat lapsensa. Mutta auttaminen, omien vanhenevien vanhempien auttaminen ja omien lasten auttaminen esim juuri lapsiperheen ruuhkavuosissa, on sitä ihmisyyttä ja useimmille meille luonnollista. Vaan ei ap:n vanhemmille.
T. Paljon omilta vanhemmiltaan apua saanut
On yksi asia auttaa, jos asutaan lähekkäin, ja kokonaan toinen vaatia auttamaan satojen kilometrien päästä. Pelkästään ajamiseen menee päivä suuntaansa, ja pitkän ajamisen/istumisen jälkeen useimmilla menee toinen toipumiseen.
Kaikki tämä siitä ilosta, että saisi nukkua vuodesohvalla ja vahtia vieraaksi jääneitä lapsenlapsia.
Kun se matka on toiseen suuntaan niin kovin pitkä, ettei ap pyytämättä käy vanhempiaan tapaamassa eikä mitenkään voi viedä isompaa lasta hoidettavaksi itse...
No, ap:n vanhemmilla ei ole mitään syytä osallistua lasten hoitoon. Hehän ovat omat lapsensa hoitaneet. Ap ei nyt kovin paljoa pyydä, jos siis nyt oli kyseessä lapsenhoito kerran vuodessa?
Tämä isovanhempien oma päätös olla osallistumatta hoitoon tulee todennäköisesti vaikuttamaan sitten tulevaisuudessa perheen sisäisiin väleihin. Tarkoitan vain, että oman lähipiirin kokemuksen perusteella isovanhempien on turha toivoa/vaatia apua sitten myöhemmin, jos eivät nyt auta omia lapsiaan. Tämä on toki heidän päätöksensä. Lapsenlapsille ei tule tyhjästä muodostumaan tunnesidettä heihin. Omille lapsille taas ei ole muodostunut kuvaa vanhemmista hädässä auttajina, joka varmasti tulee nostamaan kynnystä auttaa myös isovanhempia tulevaisuudessa. Meillä ihmisillä nyt tuppaa olemaan niin, että omista teoista on aina seurauksia. Sitä niittää mitä kylvää. Voi olla, että isovanhempien kohdalla ongelma paljastuu vasta toisen jäätyä leskeksi. Siinä sitä istuu sitten omassa pirtissä yksin ja pohtii, miksei sukulaiset vieraile "tuntemattoman" ja etäisen luona.
Kuulehan ap- se, että vanhempasi , esim isäsi hoitaisi vanhempaa lastasi 3-4 pv kesällä , ei edistä tipan tippaa sun gradun tekoa. Palkkaa viikoksi / pariksi joku kiva lukioleistyttö hoitamaan. Varmaan kokegallasi on sen ikäisiä lapsia ,jotka mieluusti katsoisiva hänen perään ja saisivat taskurahaa.
Meiilä isovanhemmat olivat vahoja ja 800km:n päässä. Kesälomilla palkkasin just kivoja tyttöjä hoitamaan 2-4 vk. Tein osan ruokia valmiksi ja tyttö oli lasten seurana ,vei rannalle, puistoon ja koti oli kunnossa ,kun tulimme töistä.
Kerroit mille alallae olet suurin piirtein valmistumassa. Kyllä teillä on varaa maksaa tytöille.
Vahemmillasi on vaativa työ ja he ovat lomansa vapaana ansainneet, kun ei hoito nappaa. Ehkä ne ei vaan tykkää olla teillä. ME ISOVANHEMMATKIN OLEMME TUNTEVIA IHMISIÄ. Jos ei huvita hoito niin ei.
Minä olin työelämässä kun lapsenlapseni 2 kpl olivat hoitoa tarvitsevassa iässä ja vanhemmat vaativilla aloilla. Into piukeana menin sinne USEIN töiden jälkeen ja viikoloppupäivystyksien aikana. Se oli minusta hauskaa. Kodinkin laitoin buts blank kuntoon. Nyt ei lapset tarvi hoitajaa enää ja nautimme olostamme uiskennellen ja kalastellen ,kun olemme jo iäkkäitäkin.
Juuri niin. Ei täsmää.
Tää ap just se sama tyyppi, joka postailee palstalle liukuhihnalta provoa.
Selkeä mt-tapaus, kukaan järkevä ihminen ei tuollaiseen pysty, eikä ole edes aikaa tuommoisiin lässytuksiin.
Alkanut jo rankasti kyllästyttää nämä ap:n toistuvat trollit.
Miten tuolle ihmiselle sais kiellon palstalle, edes vähäksi aikaa.