Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut kotoa pois 18 vuotta sitten, siskoni reilu 20 vuotta sitten. Kuten kirjoitin, olen aloittanut opinnot aikuisiällä ja tämä on toinen tutkintoni. Eli nyt ei siitä ole kyse, että linnunpoikaset olisivat juuri pesästä lennähtäneet :D
En tosiaankaan vaadi vanhempiani olemaan koko aikaa hoitoapuna, kuten ilmeisesti oletat kommentillasi "En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan." Muutama pv vuodessa ei ole koko ajan. En myöskään odota mitään täyden vastuun ottamista, kuten kirjoitit, vaan kesälomalla muutaman päivän isovanhempana oloa.
Tsiisus, miten joku voikin kärjistää asian noin uskomattomiin sfääreihin. Kommenttisi perusteella voisi luulla, että olen ollut heivaamassa lapsiani vanhempien kokoaikaiseen huoltoon koko 6-vuotisten yliopisto-opintojeni ajalle.
AP
Isovanhempana oleminen ei ole synonyymi sille, että hoitaa lapsiasi, joista toisella on oikeus kunnalliseen hoitoon ja toiselle voit hankkia kotiin hoitajan. 6 vuotta yliopistossa on aika lailla pitkään, joten missä kaikessa olet sielläkin lusmuillut?
Ei kuusi vuotta ole monillakaan aloilla pitkään, joilla tehdään samaan aikaan kokoaikaisesti töitä ja on toinen lapsikin saatu. Esim lääkiksessä 6 vuotta on ihan perus
Kaikilla aloilla voi lusmuilla ja laiskotella, jos niin haluaa. Ap on nähtävästi näitä, joille lapset on pelkkä tekosyy sille, että ei saada gradua aikaan. Lääkiksessä sellaista ei muuten edes tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä vanhemmat siis ovat?
Tunnekylmiltä ap:n vanhemmat minusta kuulostavat. Omassa suvussa ja kaveripiirissä isovanhemmat ovat olleet poikkeuksetta innokkaasti mukana auttamassa lastensa perheissä, toki vointinsa, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Omat vanhempani hoitivat omaa lastani monta kuukautta, kun vanhempainvapaalla kirjoitin väitöskirjaani, tulivat päiväkoti-ikäistä hoitamaan aina, kun flunssa iski (eli kerran kuukaudessa), että me vanhemmat päästiin töihin, ja vieläpä muuttivat meidän asuinpaikkakunnalle 3 vuodeksi, kun lapsi meni kouluun. Sisareni perhettä avustettiin myös sairaan lapsen hoidossa ja muutenkin. Omat isovanhempani tulivat myös tarvittaessa meille apuun, kun olin pieni.
Ap:na lakkaisin pyytämästä ja toivomasta äidiltä apua. Ehkä voisit kysyä isääsi? Ehkä hänellä olisi enemmän annettavaa lastenhoitoon ja tunneälyä? Ja hanki joku koululainen/opiskelija vakkarilastenhoitajaksi.
Olipa outo valitus.
Provolta maistuu ja vahvasti.
Ja niin huonosti kirjoitettu kuin vain olla voi. Luulisi että opiskelevalla ihmisellä olisi selkeämpi ulosanti.
En usko sanakaan koko sepustuksesta.
Pelkkää horinan porinaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei viitsinyt lapsenlapselleen edes synttärionnitteluja lähettää, siis tekisi viestiä, korttia, mitään.
Ei taida nykyajan boomeri-isovanhemmat vain välittää muista kuin itsestään.
Nyt vedät kyllä mutkat suoriksi ja yleistät. Omat vanhempani hoitivat lapsiani paljon ja ihan omasta halustaan. Samaan aikaan etenivät urallaan johtotasolla. Jo nyt isoiksi kasvaneille lapsilleni isovanhemmat ovat edelleen tärkeitä ihmisiä. Olen iloinen tästä.
Siivoustiimin pomoksi pääsee aika lailla helpolla, vaikka vahtisi lapsenlapsia 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä mies on? Eikö olisi hänen vuoronsa katsoa lapsukaistensa perään nyt kun vaimo tarvitsee rauhallista aikaa? Eikö olisi isukin homma huolehtia lapsistaan?
Olen pahoillani että tilanne on tuo. Koeta löytää joku lapsenvahti vaikka vähäksikin aikaa. Isovanhemmista voin sanoa, että he ovat mitä ovat, eikä heitä voi parempiin vaihtaa.
Älä ota stressiä heidän takiaan vaikka se tuntuisikin kipeältä. Sinuna en sitten tuntisi huonoa omaatuntoa vaikka isovanhemmat turhaan kysyisivät teitä käymään. Tulkoot itse jos on ikävä, sinulla ei ole velvollisuutta jos ei ole heilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkan vielä aloitukseen:
Olen huomannut vuosien aikana, että siskoni perheineen ei juuri vietä vanhempieni luona aikaa eivätkä vanhemmat ole heidän lastensa elämässä kovinkaan paljon mukana. Loma-aikana saattavat yhden yön olla vanhempieni luona, mutta silloin saapuvat tyyliin illalla, ovat yötä ja seuraavana päivänä lähtevät viimeistään lounaalta siskon miehen vanhempien luokse tai omalle mökilleen tms. Perheen whatsapp-keskusteluun äitini usein laittelee "ikävä lapsenlapsia, laittakaa kuvia"-viestejä, mutta konkreettisiin toimiin ryhtyminen lastenlasten tapaamisen suhteen jää usein ajatuksen tasolle. Vertaistukea? Ajatuksia? Olenko kohtuuton, kun toivon/ajattelen, että äitini voisi tänne muutamaksi - edes kolmeksi - päiväksi vanhinta lastamme tulla katsomaan. Nuorin olisi päiväkodissa, koska äidillä ei kuulema vaan voimat riitä juosta taaperon perässä. (Ja kyllä nuorimmalle on tulossa useamman viikon loma päiväkodista, mutta vasta elokuussa, kun pidän opinnoista lomaa 2 vkoa ennen töiden ja esikoisen koulun alkua ja miehellä on siihen perään 2 viikkoa lomaa).
Kyllä, olet kohtuuton. Sukulaiset ei ole mikään hoitoautomaatti. Mukavilla ihmisillä on mummot lastenlasten kanssa, koska mukavat ei vaadi hoitoapua, he ovat itsekin läsnä vanhemmilleen ja nauttivat näiden seurasta. Lastenhoito tulee siinä ohessa, suurimmalla osalla isovanhemmat ei koko vierailulla joudu hoitajiksi, vaan he ovat arvostettuja ja odotettuja vieraita, joiden toivotaan viihtyvän. Siihen viihtymiseen kuuluu kiva seura, ei vaipanvaihto.
Älä pidä opinnoista lomaa, vaan te se gradu. Lapsi on sinulle pelkkä tekosyy laiskottelulle. Gradun kun voi hyvin tehdä iltaisin klo 21 -24, 3 sivua illassa ja 75 illassa sinulla on gradu valmiina ihan ilman lastenhoitajia. Aloita jo tänään.
Nimimerkillä lapset 5v, 4v ja 1v, kun tein graduni niin, että lapset ei olleet hoidossa.
Oletpa ylimielinen.
Olen eri, mutta olen ylpeä siitä mitä kaikkea olen saavuttanut seisomalla omilla jaloillani ja huolehtimalla samalla omista henkilökohtaisista arvovalinnoistani eli lapsistani.
Kaikilla ei ole mahdollista tehdä gradua klo 21-24.
Tarjoatko ap vanhemmillesi hotellitason majoitukset, ruuat 3xpv + parit kahvit, autoedun, vapaat illat ja käyttörahaa vai pitääkö teillä nukkua surkealla vuodesohvalla olohuoneessa, tehdä itse ruuat ja passata lastenlasten lisäksi tytär ja tämän puoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmiltä ap:n vanhemmat minusta kuulostavat. Omassa suvussa ja kaveripiirissä isovanhemmat ovat olleet poikkeuksetta innokkaasti mukana auttamassa lastensa perheissä, toki vointinsa, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Omat vanhempani hoitivat omaa lastani monta kuukautta, kun vanhempainvapaalla kirjoitin väitöskirjaani, tulivat päiväkoti-ikäistä hoitamaan aina, kun flunssa iski (eli kerran kuukaudessa), että me vanhemmat päästiin töihin, ja vieläpä muuttivat meidän asuinpaikkakunnalle 3 vuodeksi, kun lapsi meni kouluun. Sisareni perhettä avustettiin myös sairaan lapsen hoidossa ja muutenkin. Omat isovanhempani tulivat myös tarvittaessa meille apuun, kun olin pieni.
Ap:na lakkaisin pyytämästä ja toivomasta äidiltä apua. Ehkä voisit kysyä isääsi? Ehkä hänellä olisi enemmän annettavaa lastenhoitoon ja tunneälyä? Ja hanki joku koululainen/opiskelija vakkarilastenhoitajaksi.
Ap on samanlainen tunnekylmä kuin vanhempansakin. Sen lisäksi hän vielä syyllistää, uhkailee, jankuttaa ja haastaa riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut kotoa pois 18 vuotta sitten, siskoni reilu 20 vuotta sitten. Kuten kirjoitin, olen aloittanut opinnot aikuisiällä ja tämä on toinen tutkintoni. Eli nyt ei siitä ole kyse, että linnunpoikaset olisivat juuri pesästä lennähtäneet :D
En tosiaankaan vaadi vanhempiani olemaan koko aikaa hoitoapuna, kuten ilmeisesti oletat kommentillasi "En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan." Muutama pv vuodessa ei ole koko ajan. En myöskään odota mitään täyden vastuun ottamista, kuten kirjoitit, vaan kesälomalla muutaman päivän isovanhempana oloa.
Tsiisus, miten joku voikin kärjistää asian noin uskomattomiin sfääreihin. Kommenttisi perusteella voisi luulla, että olen ollut heivaamassa lapsiani vanhempien kokoaikaiseen huoltoon koko 6-vuotisten yliopisto-opintojeni ajalle.
AP
Joku ei nyt täsmää. Kirjoitit ensin, että vanhempasi ovat nuorehkoja ja tässä, että sisaresi muutti kotoa pois reilu 20v. sitten. Vaikka vanhempasi olisivat saaneet lapset vaikka 22v, niin sisaresi on ainakin 40v ja vanhempasi yli 62v. Minusta sen ikäiset eivät ole nuorehkoja.
Kyllästyttää aihe, josta on helppo provoilla.
Terve, työssäkäyvä reilu kuuskymppinen on mielestäni nykyään nuorehko isovanhemmaksi. Ainakin omissa sosiaalisissa ympyröissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä mies on? Eikö olisi hänen vuoronsa katsoa lapsukaistensa perään nyt kun vaimo tarvitsee rauhallista aikaa? Eikö olisi isukin homma huolehtia lapsistaan?
Missä on lasten isi ap?
Miksi olet ap vääntänyt toisenkin muksun, jos kerran opiskelut ovat noin pahasti vielä kesken.
Aikuiset ihmiset ja perheet ovat itse vastuussa itsestään.
Ja olen varma, että sä oot se ns, Tarina-täti, joka lähettelee tänne hulluja avauksia tämän tästä.
Eihän tossa sun tämän päiväisessäkään aloituksessasi ole päätä eikä häntää.
Keksit näitä juttuja omasta sairaasta mielikuvituksestasi.
On se niin moneen kertaan täällä nähty ja luettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn tarina lässähti, kun selvisi, että isovanhemmat ovatkin eläkeläisiä, eikä "nuorehkoja" vaativaa päivystyötä tekeviä uraihmisiä.
En lukenut kuin aloituksesi, mutta jos olisin samassa tilanteessa kuin vanhempasi, niin hyväpalkkaisessa palkkaisin sinulle lastenhoitoapua. Ja vaikka vielä sen päälle viikkosiivoojan kesälomani ajaksi.
Mulla on muuten jo molemmat rokotteet saatuna, mutta en silti lähtisi matkustamaan pitkää matkaa junalla tai bussilla. Ja lapseni perheen muutolle maksoin muuttofirman hoitamaan koko homman. En mennyt muuttoavuksi itse, vaan palkkasin ammattilaiset hoitamaan homman,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkan vielä aloitukseen:
Olen huomannut vuosien aikana, että siskoni perheineen ei juuri vietä vanhempieni luona aikaa eivätkä vanhemmat ole heidän lastensa elämässä kovinkaan paljon mukana. Loma-aikana saattavat yhden yön olla vanhempieni luona, mutta silloin saapuvat tyyliin illalla, ovat yötä ja seuraavana päivänä lähtevät viimeistään lounaalta siskon miehen vanhempien luokse tai omalle mökilleen tms. Perheen whatsapp-keskusteluun äitini usein laittelee "ikävä lapsenlapsia, laittakaa kuvia"-viestejä, mutta konkreettisiin toimiin ryhtyminen lastenlasten tapaamisen suhteen jää usein ajatuksen tasolle. Vertaistukea? Ajatuksia? Olenko kohtuuton, kun toivon/ajattelen, että äitini voisi tänne muutamaksi - edes kolmeksi - päiväksi vanhinta lastamme tulla katsomaan. Nuorin olisi päiväkodissa, koska äidillä ei kuulema vaan voimat riitä juosta taaperon perässä. (Ja kyllä nuorimmalle on tulossa useamman viikon loma päiväkodista, mutta vasta elokuussa, kun pidän opinnoista lomaa 2 vkoa ennen töiden ja esikoisen koulun alkua ja miehellä on siihen perään 2 viikkoa lomaa).
Kyllä, olet kohtuuton. Sukulaiset ei ole mikään hoitoautomaatti. Mukavilla ihmisillä on mummot lastenlasten kanssa, koska mukavat ei vaadi hoitoapua, he ovat itsekin läsnä vanhemmilleen ja nauttivat näiden seurasta. Lastenhoito tulee siinä ohessa, suurimmalla osalla isovanhemmat ei koko vierailulla joudu hoitajiksi, vaan he ovat arvostettuja ja odotettuja vieraita, joiden toivotaan viihtyvän. Siihen viihtymiseen kuuluu kiva seura, ei vaipanvaihto.
Älä pidä opinnoista lomaa, vaan te se gradu. Lapsi on sinulle pelkkä tekosyy laiskottelulle. Gradun kun voi hyvin tehdä iltaisin klo 21 -24, 3 sivua illassa ja 75 illassa sinulla on gradu valmiina ihan ilman lastenhoitajia. Aloita jo tänään.
Nimimerkillä lapset 5v, 4v ja 1v, kun tein graduni niin, että lapset ei olleet hoidossa.
Oletpa ylimielinen.
Olen eri, mutta olen ylpeä siitä mitä kaikkea olen saavuttanut seisomalla omilla jaloillani ja huolehtimalla samalla omista henkilökohtaisista arvovalinnoistani eli lapsistani.
Kaikilla ei ole mahdollista tehdä gradua klo 21-24.
No silloin gradua tekee klo 4-7 tai vaikka klo 2-5. Jos haluaa tehdä gradun, sille on aikaa ja jos ei halua sitä tehdä, niin sitten lomailee lasten kanssa.
Pistäppä vaan mollin sivulle ilmotus et palkkaat kesätyöhön lastenhoitajan. Kyllä lääkäriperheen penikoilla on millä mällätä, oon nähny.
Tai hutase se gradusi. Tai lykkää myöhmmäks. Teit lapset ennen " vaativaa" opiskelua ( kauppis? Kjeh kjeh...!) joten lapset tulee ensin.
Tuonkin esseenkirjottelus aikana olisit jo saattanu gradusi loppuun.
Ap: miten välit siskon kanssa? Hänellä ilmeisesti miehen puolelta osallistuvammat isovanhemmat? Liittoutukaapa te. Reissatkaa perheittäin, kyläilkää, siinä samalla saatte toisiltanne apua, kun omilta vanhemmilta ei tule. Ja perhe-whatsappiin hyvää matskua isovanhemmille #sukuonparas.
Olen eri, mutta olen ylpeä siitä mitä kaikkea olen saavuttanut seisomalla omilla jaloillani ja huolehtimalla samalla omista henkilökohtaisista arvovalinnoistani eli lapsistani.