Mikä on lapsen kaverisynttäreillä mielestänne sopiva lahjan arvo?

Ei tunnu oikeudenmukaiselle, mutta ei kai asialle mitään voi.

1) Väittäisin että ei oleteta. Veikkaan että ne kalliiden lahjojen ostajat ovat nimenomaan niitä joille rahalla ei ole merkitystä. Lahjojen hintoja kyttäävät ne, jotka muutenkin miettivät raha-asioita jatkuvasti.



2) Ei meidän lapsilla ole sellaisia rahoja että he pystyisivät ITSE lahjat hankkimaan, ei heillä ole tuloja vaan me vanhemmat elätämme heidät. Sitten kun he elävät omillaan niin asia on toki toisin. Jos halutaan lapsen hankkima lahja niin sitten se on joku kivi tai keppi pihalta tai itse askarreltua. Ei meillekään kukaan sellaista ole tuonut. Toki lapsi on joskus jotain kavereilleen askarrellut mutta se vasta vanhempien resursseja viekin. Ei minulla ole aikaa kehitellä ja hankkia askarreltavaa kymmenille kaverisynttäreille vuodessa ja vahtia, neuvoa ja opastaa kun lapsi tekee!



3) Edelleenkin, pointti ei ole se, että kukaan olisi VAATIMASSA kalliita lahjoja, vaan että haluan että minulla on oikeus ostaa se ensimmäinen vastaantuleva lahja eikä kukaan yritä velvoittaa minua kiertelemään ja etsimään viiden euron lahjaa. Eivät meidän lapset tiedä mitä mikäkin maksaa, eivät he osaa vaatia kalliita lahjoja eikä heille synttäreillä ole tärkeintä se mitä lahjoja saavat vaan se, että kaverit tulevat juhliin. Itse asiassa 9-vuotiaan huoneessa taitaa vieläkin olla avaamattomia legopaketteja toukokuun synttäreiltä. En ymmärrä kuka kasvattaa lapsensa niin että nämä osaavat vaatia kalliita lahjoja tai tietävät lahjojen arvon.



4) Sehän se pointti minullakin on. On todella hankalaa keksiä viiden tai kymmenen euron lahjaa jolla olisi jotain järkevää käyttöä, se menee väkisin rihkamapuolelle. Kun sijoittaa lahjaan vähän enemmän niin saa jotain fiksumpaa, jolle on käyttöä ja jonka pikkukrääsäosat eivät pursua rikkinäisinä pitkin lattioita. En ole ikinä vienyt lahjaksi ensimmäistäkään Barbieta tai Transformeria.





Minua ärsyttää tässä keskustelussa se, että (jälleen kerran) ne, joilla ei ole rahaa mutta on aikaa yrittävät määrittää mitä ne, joilla ei ole aikaa, mutta on rahaa saavat tehdä. Tämä asetelma on toistunut elämässäni yksinkertaisesti liian monta kertaa viime aikoina. Meillä on puutetta ajasta muttei rahasta. Sen vähän vapaa-aikani haluan käyttää lasteni ja perheeni kanssa enkä miettiä riittävän halpoja lahjoja lasten kavereille, kierrellä pitkin kauppoja tai organisoida askartelua.



Kyllä minun puolestani ne, joilla on enemmän aikaa kuin rahaa saavat aivan vapaasti askarrella, kierrellä ja pohtia ihan niin paljon kuin haluavat ja tuoda juuri sellaisia lahjoja kuin lystäävät. Kunhan eivät yritä velvoittaa minua samaan. Itse asiassa mieluiten olisin kokonaan ilman niitä lahjoja jos valita saisi koska krääsää on jo nyt ihan liikaa.



t. Se alkuperäinen selitysten perääjä.

niin eikös se ole silloin kiva juttu että joku tuo jonkun ison ja kivan lahjan?

Minua ärsyttää tässä keskustelussa se, että (jälleen kerran) ne, joilla ei ole rahaa mutta on aikaa yrittävät määrittää mitä ne, joilla ei ole aikaa, mutta on rahaa saavat tehdä. Tämä asetelma on toistunut elämässäni yksinkertaisesti liian monta kertaa viime aikoina. Meillä on puutetta ajasta muttei rahasta. Sen vähän vapaa-aikani haluan käyttää lasteni ja perheeni kanssa enkä miettiä riittävän halpoja lahjoja lasten kavereille, kierrellä pitkin kauppoja tai organisoida askartelua.

t. Se alkuperäinen selitysten perääjä.

Miksi sinusta on ok ja kaikkien pitäisi hyväksyä SINULLE helppo ratkaisu lapsen kaverisynttäreille= kallis lahja, joka tuottaa ongelman sekä sille saajalle että hänen vanhemmilleen? Lapset osaa kyllä viimeistään kouluiässä erottaa mikä on kallista ja mikä ei. Kukapa ei kalliista lahjasta / hienosta lelusta olisi iloinen; mieti miltä tuntuu siitä lapsesta, jonka lahja oli se halvempi ja synttärisankari viskaa suoraan sivuun?

Ja joku totesi että lapselle, joka ei saa edes kunnon ruokaa omassa kodissaan, tuottaisi iloa kallis lahja. Ehkä niin, mutta enemmin se lapsi varmaan tarvitsisi sitä ruokaa! Ja mitä tälläisen perheen lapsi voi viedä kaverisynttäreille omana viemisenään? [ Siinä epätodennäköisessä tilanteessa että näiden perheiden lapset edes tuntisivat toisiaan]

Keväällä lapsemme sai kutsun koulukaverin synttäreille. Kyseessä on yksinhuoltajaäidin lapsi, äiti on opiskelija ja heillä on ilmeisen tiukkaa rahasta. Näin olen ymmärtänyt niistä luokan yhteisistä sähköpostiviesteistä joissa äiti usein valittaa, että 5 euroa on liikaa johonkin retkeen tms.



No, minä sitten ajattelin että kun on kerran rahasta tiukkaa niin minun lapseni voisi viedä vähän isomman lahjan lasta ilahduttamaan. Niinpä ostimme lapselle ison legopaketin jonka oma lapseni tosi iloisena ja onnellisena vei vastaanottajalle, antamisen ilo oikein loisti silmistä.



Mutta tämä oli siis väärin tehty vai? Olisiko minun pitänyt ostaa lapselle 5 eurolla rihkamaa Tiimarista? Ja lähettää muovikassillinen ruokaa lahjan lisäksi? Vai olisiko lapsen pitänyt jäädä kokonaan pois synttäreiltä ettei tule kuluja tarjoamisista?

paremmalle kaverille n. 20e

En ole vaatimassa että kaikki toimisivat samalla tavalla vaan että kaikki hyväksyisivät ihmisten erilaiset toimintatavat ja elämäntilanteet. Myös lapset voi opettaa hyväksymään ne. Kyllä meillä on kaksi kouluikäistä lasta eikä kummallekaan lahjan arvolla näytä olevan väliä, kyllä he synttäreillä odottavat paljon enemmän sitä että kaverit tulevat käymään, että leikitään yhdessä ja että syödään herkkuja. Enkä ole mielestäni mitenkään erityisesti heitä edes siihen kasvattanut - meillä vain ei ole koskaan puhuttu tavaroiden hinnasta tai arvoista. Ja he eivät todellakaan ole saaneet kaikkea haluamaansa!



Kyllä minä voin synttärisankarille lahjoittaa muovikassillisen ruokaakin jos sitä halutaan - joko lahjan lisäksi tai sen ohessa. En vain ihan ymmärrä logiikkaasi - sekö ei sitten saa perhettä hämilleen? Minusta on ihan luonnollista että ne, joilla on enemmän rahaa antavat kalliimpia lahjoja ja ne joilla on enemmän aikaa antavat lahjoja joiden tekemiseen / hankkimiseen kuluu enemmän aikaa. Miksi asia on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä? Miksi olisi väärin antaa tarvitsevalle?

Ehkä hullua, mutta kokisin sen alentavaksi kun lahjan antajan vanhempi tietää etten itse voisi niin kallista lahjaa ostaa kaverisynttäreille.

Muualla maailmassa on ihan normaalia että rikkaammat antavat köyhille eikä vastaanottaminen ole ollenkaan alentavaa tai noloa. Ihmiset auttavat toisiaan puolin ja toisin.



Luulen että suomalainen sosiaalidemokratia ja yhteiskunta on ihan viimeisten 40 vuoden aikana muokannut ajatuksia näin voimakkaasti: kotiapulaisia tai siivoojia ei voi käyttää koska on alentavaa palvella toisia eikä kukaan voi lahjoittaa mitään kellekään suoraan koska se on noloa ja alentavaa.



Sinänsä minusta surullista että ihmisten normaali auttamishalu ja naapuriapu tehdään jotenkin vääräksi. Sama asenne pursuaa monista tämänkin palstan keskusteluista: kaikki pitää hankkia itse ja rahalla ja apua voi vastaanottaa ainoastaan yhteiskunnalta. On noloa ja alentavaa jos pyytää tuttavalta tai sukulaiselta apua lastenhoitoon, remonttiin, muuttoon, pihatöihin tai ihan mihin vaan.

Millä tavalla kallis lahja on pois köyhän perheen lapsen ruoasta?



Siis jos lapsi tarvitsisi ruokaa, niin hänelle ei saa antaa kallista lahjaa? Ruokaako pitäisi viedä lahjaksi?

Voisi sopia yhteisesti, että lahjan hinta on alle 10 euroa. Sillä saa jo jotain pientä mieluisaa, voipa etsiä jotain "oikeasti hyödyllistäkin". Mielikuvitusta peliin! Lahjat eivät ole se pääasia kaveripiirissä pidetyissä synttärijuhlissa. Ei uloteta kilpavarustelua lastenkin niskaan.

ostaa kunnollisen lahjan, eikä mitään muovikrääsää. Mitä ihmettä se on teiltä pois, jos joku ostaa kalliimman lahjan?? Mitä väliä??

ja synttärikutsuja tulee tuhottomasti. Yritän myös aina löytää 5€-10€ lahjoja. Niistäkin tulee välillä ihan hurja summa, kun on monet synttärt lähekkäin!

Varmaan löytää joo.



Viestissäsi on kolme avainsanaa: sopia, etsiä, mielikuvitusta



Entä jos ei ole aikaa näihin?



Voitaisiinko sopia myös, että lahjan vuoksi ei saa käydä useammassa kuin yhdessä kaupassa ja että ostopäätöksen syntymiseen ei saa kulua kahta minuuttia enempää?

ja vaikka en hintoihin kovin perehtynyt olekaan, niin ei täällä kyllä kukaan mitään 5 euron lahjaa tuo, kovin harva alle 10 euronkaan (paitsi tietty jos on kierrellyt jotain alennusmyyntejä sopivaan aikaan).



Aika tavallisia esim. poikien synttäreillä ovat Legon Racers, City ja Creator -paketit, sellaiset 20 x 25 cm kokoiset. Ne kai maksavat n. 12-15 €. Aika moni on laittanut mukaan vielä jotain muuta, kyniä, tarroja, vihkoja tms.

alle 10e lahjoja ei kyllä tuoda juuri lainkaan. Meillä tytöllä tällaisia "peruslahjoja" ovat petshop-paketit (ne isommat, maksaa n. 16e), bratzit, kirjat ym.

Synttäreitä voisi ennakoida ostamalla tavaroita etukäteen varastoon. Alet kannattaa käyttää hyödyksi. Kirjakauppojen alesta mukaan kirja, peli, askartelupakkaus, kyniä; vaatekaupoista sukat, huivi, pipo jne. Jos synttärit yllättää, lähistön ruokakaupasta tai kioskista löytää ainakin uuden sarjakuvalehden (ja karkkia). Tänne palstalle saisi kirjoittaa edullisista, onnistuneista lahjoista ja lahjaideoista.

Miten ihmeessä te ette voi ymmärtää että kaikilla ei ole aikaa sopia, etsiä, miettiä ja käyttää mielikuvitustaan. Eivät kaikki halua ennakoida ja ostaa varastoon, kierrellä alennusmyynneissä ja roikkua palstalla etsimässä vinkkejä.



Jos ihmisen tuntipalkka työssään lähentelee viittäkymmentä tai sataa euroa niin hänen ei ole mitään järkeä käyttää kahta tuntia aikaa löytääkseen 20 euroa halvemman lahjan. Miksi tällaisilla ihmisillä ei olisi oikeutta ostaa ensimmäisestä vastaantulevasta kaupasta ensimmäistä silmiin sattuvaa sopivaa lahjaa hinnasta riippumatta?



Kukaan ei estä teitä itseänne näkemästä vaivaa ja kiertelemästä alennusmyynneissä.

Miten ihmeessä te ette voi ymmärtää että kaikilla ei ole aikaa sopia, etsiä, miettiä ja käyttää mielikuvitustaan. Eivät kaikki halua ennakoida ja ostaa varastoon, kierrellä alennusmyynneissä ja roikkua palstalla etsimässä vinkkejä.

Jos ihmisen tuntipalkka työssään lähentelee viittäkymmentä tai sataa euroa niin hänen ei ole mitään järkeä käyttää kahta tuntia aikaa löytääkseen 20 euroa halvemman lahjan. Miksi tällaisilla ihmisillä ei olisi oikeutta ostaa ensimmäisestä vastaantulevasta kaupasta ensimmäistä silmiin sattuvaa sopivaa lahjaa hinnasta riippumatta?

Kukaan ei estä teitä itseänne näkemästä vaivaa ja kiertelemästä alennusmyynneissä.

Krääsää se on kalliimpikin krääsä. Vanhemmat voivat toteuttaa lapsen kalliimmat toiveet ja oikeiden ystävien ei tarvitse ostaa hyväksymistä.