Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä pettämisestä alkaneissa suhteissa eläviä?
10.07.2014 |
Tilastothan sanoi että on tuhoon tuomittua. Onko täällä jollain kuitenkin käynyt hyvin?
Mä olen ollut 3 vuotta miehen kanssa, ja suhde alkoi kun mies petti raskaana olevaa avovaimoansa mun kanssa mun tietämättä. Sain tietää asiasta vasta kun olivat jo eronneet ja mies muutti mun luokse. Päätin antaa anteeksi ja yrittää. Mies on mua pettänyt kerran alkuaikoina, ei enää sen jälkeen tietääkseni, mutta kuten arvata saattaa, ei luottamusta ole. Onnellisia ollaan kuitenki. Uskon että mies vielä pettää ja meidän suhde loppuu siihen.
Onko täällä siis positiivisempia tarinoita? Onko jollekin käynyt tilastoiden vastaisesti hyvin?
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:32"]
Mä olen sitten tilastopoikkeus kans. Petin ensimmäistä aviomiestäni ja nyt olen tämän uuden kanssa onnellisesti naimisissa (16vuotta oltu) ja lapsiakin on. Ei tulisi mieleenkään enää pettää, ja toivottavasti ei miehellekään.
[/quote]
Sama täällä,, mutta olin krooninen pettäjä. Petin eksääni useamman kerran ja useamman miehen kanssa. Yhden illan juttuja, pidempiä seksisuhteita, ihastumisjuttuja jne. Yhdessä olimme eksän kanssa yhdeksän vuotta, joista viimeiset kolme naimisissa. Lopulta tuli sitten vastaan se humaus, kun alkoi taas uusi sivusuhde ja rakastuin tosissani. Erosin, menin samantein yhteen nykyisen kanssa ja kaksi lastakin saatiin kolmessa vuodessa tapaamisesta. Nykyisen kanssa takana 14 vuotta ja ei ole käynyt edes mielessä muut, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut siinä kuin aikaisemmin. Rakastan miestäni ja en oikeasti haluaisi ikinä loukata häntä pettämällä.
En koe myöskään mitään huonoa omaatuntoa menneistä. Eksä oli kiltti mies, mutta en rakastanut häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 18:38"]
Pettämisestä alkaneen suhteen osapuolilla on varmaan mukava kertoa suvulle, ystäville ja mahdollisille lapsille miten suhde on alkanut. Vai kerrotaanko niitä tositapahtumia edes, kun ehkä hävettää ja nolottaa? Saattaisi tulla siinä samassa annettua itsestä/puolisosta muille kuva empatiakyvyttömästä, selkärangattomasta rassukasta, joka ei osaa ensin erota vaan pitää pettää.
[/quote]
Mua ei ainakaan hävetä kertoa, että löysin nykyisen mieheni vielä kun asuin edellisen kanssa yhdessä. Ihan siksi, että rakastan miestäni ja mua ei muiden moralisoinnit sen takia kiinnosta. Siinäpä paheksuu, en ole heidän pöksyihinsä menossa.
Mä tiedän yhden pariskunnan, suhde alkoi kun olivat n. 22 ja nyt ovat kohta 40. Nainen petti sinkkumiehen kanssa, pisti poikaystävänsä kanssa poikki viikon sisällä tapahtuneesta.
Ai joo, toisenkin tiedän. Nainen oli pettänyt lukuisia poikaystäviään (en tiedä miksi koska kaikki ovat olleet ihan hyviä tyyppejä), mutta tätä viimeistä ei. Yhdessä ovat olleet kai n.5 v tällä hetkellä.
Meidän on, olemme nyt kymmenettä vuotta yhdessä. Naimisissa 8v. Olemme jo iäkkäämpiä ja näyttää siltä, että eiköhän tässä köpötellä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon nyt kihloissa exäni entisen parhaan kaverin kanssa. Meidän parivuoteessa petin ja siinä samassa vuoteessa nukun nyt uudenkin miehen kanssa.
Exäni petti minua pari kk ja aloitti sitten suhteen tämän naisen kanssa,nainen kai edelleen kuvittelee että ovat onnellisia yms,mutta exä säännöllisesti vonkaa minulta pillua ja muutakin viritystä kuulemma on...Huoh,onneksi pääsin eroon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä jatkuneita suhteita ties kuinka paljon.
Mä petin ex:ää, lasteni isää. Ollaan nyt 1,5 vuotta oltu yhdessä tämän toisen miehen kanssa. Ei se kauaa tietenkään ole, mutta paljon vahvempi ja parempi suhde meillä on kuin ex:n kanssa ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tapasin naisystäväni, kun hän oli vielä naimisissa. Suhde jatkui pari kuukautta, ennen kuin vaimoni laittoi eron vireille ja muutti pois kotoa. Hän ei kertonut koskaan suhteesta, enkä ole varma, onko ex-mies saanut siitä koskaan tietää.
Ihan hyvin on sujunut. Olemme nyt kuudetta vuotta yhdessä ja hyvin onnellisia.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 22:17"]Mä petin ex:ää, lasteni isää. Ollaan nyt 1,5 vuotta oltu yhdessä tämän toisen miehen kanssa. Ei se kauaa tietenkään ole, mutta paljon vahvempi ja parempi suhde meillä on kuin ex:n kanssa ikinä.
[/quote]
Niin ja en todellakaan kulje kylillä kertomassa, että olen pettänyt. Läheiset ystävät tietää. Lapset ei, suku ei, ex ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä. Itse tunnen 83-vuotiaan miehen, joka meni parikymppisenä naimisiin ja oltuaan naimisissa 10 vuotta, jäi vaimolleen kiinni pettämisestä rakastajattarensa kanssa. Erosi, meni rakastajattaresa kanssa naimisiin ja sillä tiell on vieläkin:)
On. Petin pihtaavaa, tissuttelevaa ja papin aamen jälkeen parisuhteestamme epäkiinnostunutta ex-miestä nykyiseni kanssa. Parisuhteessa ollaan oltu nyt 5vuotta, en ole pettänyt, enkä todellakaan halua loukata nykyistä miestä niin paljoa, enkä varsinkaan menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on nimenomaan heikon ihmisen tapa ratkaista asioita, ja siksi on vaikea uskoa näitä onnellisia tarinoita pettämisen jälkeen. Se heikkous kun ei häviä ihmisestä mihinkään ja kaiken lisäksi ihminen toimii aina "koodattuna" eli oppimiensa asioiden mukaisesti. Jos vaikeuksien tulleen pakenee eikä selvitä ongelmia, ei tuosta noin vaan parane vaan myös uudessa parisuhteessa toimii saman kaavan mukaan. Niin kauan kun elämä ei heitä eteen ongelmia, voi se uusi parisuhde toimia. Ehkä se voi toimia myös siksi, että se uusi puoliso on vahva, johon on turvallista nojata. Ongelmana vain on se, että kun se uusi puoliso ei pystykään enää kannattelemaan suhdetta, ryhtyy se pettäjä taas ratkomaan ongelmia tutulla kaavalla. Pettäjään ei voi luottaa vaikeuksien tullen.
Onhan se tietenkin hienoa kertoa lapsille, että kun tapasin isänne, niin valehtelin ja huijasin, kun halusin niin kovasti täyttää vain omia tarpeitani eikä yhtään hävetä, vaikka loukkasin sitä ensimmäistä miestäni pahasti, koska minun tarpeeni nyt vain ovat ne tärkeimmät. Jos teidän isänne ei täytä minun tarpeitani, niin sama odottaa häntäkin ja ehkä teitäkin.
Pettäminen ja rakastuminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Rakastua ja erota voi täysin ilman pettämistä, ja fiksut, empaattiset ja normaalisti kehittyneet ihmiset toimivatkin näin. Jos pettäminen ei yhtään hävetä, täytyy olla persoonaltaan todella rikkinäinen ihminen, empatiakyvytön ja täydellisen itsekeskeinen.
Me ollaan oltu 19v. yhdessä ja suhde alkoi kun mies petti arvokkiaan ja mä silloista poikaystävääni:-) Ollaan väleissä molempien kanssa edelleen!
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 21:13"]Me ollaan oltu 19v. yhdessä ja suhde alkoi kun mies petti arvokkiaan ja mä silloista poikaystävääni:-) Ollaan väleissä molempien kanssa edelleen!
[/quote].
Jatkan vielä.. Enkä ymmärrä miks mun pitäis kertoa yhtään kellekään, koskaan et miten me tavattiin tai ylipäänsä, mitä se kuuluu muille miten me tavattiin???
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 18:38"]
Pettämisestä alkaneen suhteen osapuolilla on varmaan mukava kertoa suvulle, ystäville ja mahdollisille lapsille miten suhde on alkanut. Vai kerrotaanko niitä tositapahtumia edes, kun ehkä hävettää ja nolottaa? Saattaisi tulla siinä samassa annettua itsestä/puolisosta muille kuva empatiakyvyttömästä, selkärangattomasta rassukasta, joka ei osaa ensin erota vaan pitää pettää.
[/quote]
Tätä minäkin olen miettinyt. Erityisesti, että kuinka itse pystyy elämään sen asian kanssa? Jos oletetaan, että edellisessä miehessä ei sinänsä ole ollut mitään vikaa (ei väkivaltaa, alkoholismia...) Menevätkö ihan vaikeaksi, kun kysytään miten ovat tavanneet? Vai kertovatko vaan sen osan, miten ovat tavanneet, eivätkä kerro olleensa varattuja vielä silloin. Mun mielestä siinä on pettäjille rangaistus, että joutuvat loppuikänsä elämään asian kanssa ja häpeämään sitä, miten suhde on saanut alkunsa. Varsinkin, kun kaikki vielä tietävät asiasta, mutta siitä ei vain puhuta.
Olen itse ollut pitkässä suhteessa kun tapasin nykyisen mieheni. Se oli menoa melko lailla heti, eikä ole tarvinnut katua. Nyt yhdessä yli 17v. ja kolme yhteistä lasta.
34:n pitää näköjään jatkaa, ettei hävetäkään yhtään vaikka joku yritti sitäkin. Miksi rakkautta pitää hävetä? Lapsille olen sanonut että esikoisen isä jäi kun tapasin teidän isän.
Mä olen sitten tilastopoikkeus kans. Petin ensimmäistä aviomiestäni ja nyt olen tämän uuden kanssa onnellisesti naimisissa (16vuotta oltu) ja lapsiakin on. Ei tulisi mieleenkään enää pettää, ja toivottavasti ei miehellekään.