Valittelin miehelle eilen kyllästyneeni kaikkeen tähän elämään
oli todella ihana vastaus. "sitten ei auta kuin kuula kalloon ja manalaan." ok. sillähän sitä kaikki asiat ratkeaa. saa olla väsy mutta miksi siitä pitää sanoa, tai miksi vasta illalla ku pitäisi nukkumaan mennä. mutta en oo lähdössä mihinkään manalaan, aijon kyllä täällä pysyä ja lapseni hoitaa. helppohan se on sen sanoa ja ihmetellä miten voin kaivata omaa aikaa. mitenkähän.
huomenna jos vaan on toinenkin auto niin lähden kyllä lasten kanssa loman viettoon. kyselköön kotiin jos noin paljon kaipaa.
Kommentit (29)
Blaah, boring. Kai sä nyt yhden kakaran jaksat hoitaa. Jos et, niin onhan sittenkin vaihtoehtoja.
Nolottaa teidän ansarikukkaäitien puolesta. Pieni valvominen on joo ihan ylivoimaista, huh....
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:42"]
Blaah, boring. Kai sä nyt yhden kakaran jaksat hoitaa. Jos et, niin onhan sittenkin vaihtoehtoja.
Nolottaa teidän ansarikukkaäitien puolesta. Pieni valvominen on joo ihan ylivoimaista, huh....
[/quote]
meillä kaksi lasta joista nuorempi pitkäaikas sairas.
pieni valvominen, 8 kuukauteen en oo nukkunut montaa kokonaista yötä, ja parhaimmillaan saan nukuttua 6 tuntia, ja silloinkin heräilen vähän väliä lasta hoitamaan! en muista edes milloin olisin noin hyvin saanut nukuttua. alan olla niin väsynyt, että nukahtelen päivällä istualleen. mutta sehän on pientä. ;)
Jos ei mieheltä löydy empatiakykyä eikä häntä kiinnosta sinun väsymyksesi niin puhu jollekulle muulle. Et sinä voi toista muuttaa. Jos ei kiinnosta, ei kiinnosta. Kyllä sitä saa väsymyksestään puhua, ei kaikki ole aina valittamista mutta ukkosi tekee nähtävästi juuri kuten hänelle parhaiten sopii. Kestä sitten se, muuta omaa suhtautumistasi tai lähde.
Aina silloin tällöin tulee näitä ketjuja, joissa aloittajaa, jolla on joku ihan oikea vakava ongelma, aletaan haukkua ja dissata. Mielestäni ap:n mies on mulkku ja monessa muussa ketjussa vastaavat ukot haukutaankin, tässä ei. Ilmeisesti paikalla on näiden ketjujen aikaan joku tietty ihminen, joka nauttii sadismista. Ehkä joku, joka näkee, mistä viesti tulee, eikä ole pitänyt ko. kirjoittajan aiemmista viesteistä.
Ap, ymmärrän sua ton miehen kohdalla. Meillä aikalailla sama tilanne. Meillä kyllä nukutaan ja lapset terveitä. Aktiivisia kylläkin. Itse oon työtön.
Mutta koittakaa selvittää miehesi kanssa välinne ja tilanteenne. Puhukaa puhukaa puhukaa. (Tiedän, voi olla vaikeeta).
Me ei osata puhua ja nyt mä vaan odota jotain tilannetta, mikä liekään... mikä auttais tai jotenkin ratkaisisi meidän tilanteen... Tyhmää touhua.
Älkää te tehkö niin :)
Tsemppiä.
Yritäpä hakea jostakin apua. Tee vaikka lastensuojeluilmoitus, ettet jaksa hoitaa, jos et muuta tahoa keksi.
Saat sitä kautta apua.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:08"]
Lapsettoman on ihan turha alkaa täällä huudella, että kannattaa miettiä pitääkö lapsen. Sinä et voi tietää äidin rakkaudesta lasta kohtaan yhtään mitään. Omaa lastaan ei noin vain tapa, ja abortti ei olisi ollut edes mahdollista enkä sitä kyllä olisi ikinä hyväksynyt. (vauvan sairaus selvisi vasta rv 32), ja todelliset vaikeudet vasta myöhemmin.
Ja toki sitä jo siinä vaiheessa kun alkaa lapsia "suunnitella", tietää, että jotain voi olla vialla. Mtuta pitäisikö sen takia olla ilman lapsia.?!
On se sairasta, jos ei enään nykyään parisuhteessa saa kertoa omia tunteitaan. Eriasia jos niistä ruikuttaa kokoajan, mutta minä erittäin harvoin miehelle puhun omista tunteista. Ja sitten hän valittaa, että kun en kerro mikä on. Ai yllätys miksi en kerro. Ei vain satu olla herralla minkäälaista empatiakykyä enään nykyään ja ymmärrystä, että minua voi väsyttää ja ottaa pannuun.
ap
[/quote]
Mutta miksi valittaa väsymystään vasta äärimmäisessä väsymyksessä?
Ja miksi olla jonkun kanssa joe ette osaa olla toistenne tukena? Siinä istut ja valitat miehestäsi, jos meinaan valittaisit miehelle (jonka kanssa jaat elämäsi) ja jolle kuuluisi valittaa niin hän sanoisi takaisin. Ette siis osaa puhua ja kuunnella.
Jos te ette pysty toisen väsymystä ottaa tosissaan niin miksi olla yhdessä? Etkö osaa huolehtia itsestäsi vaan toisen lompakolla pakko siivestää? Tuollaiselle on nimityskin..
Tottakai sinulla on oikeus omaan tekemiseen, kuten miehelläkin. Eli työpäivän jälkeen on hyvä harrastaa mutta kuten me perheelliset tiedetään niin lapset pitää hoitaa. Se että olet kotona on sinun valinta-
Lapset voisi laittaa hoitoon (se on normaalia) ja tehdä työtä tai opiskella. Muttei sekään vielä ole sitä "omaa-aikaa".
Kun olette illalla kotona niin mitä te teette? Kai edes lapsen harrastamisesta ja liikkumisesta ollaan kiinnostuneita? Vai mökötättekö kotona kunnes tulee riita?
Miksi olla yhdessä?
Sairas lapsi jo bonuksena.
Lisää löylyä ap.
Meillä myös on takana jo 9 vuotta "ympäripyöreitä" vuorokausia. Vasta ihan vuoden -kaksi on nukuttu jokseenkin kokonaisia öitä klo 23 tai 24 ja aamu viiden välillä. Kuuden tunnin yöuni on nyt ihan luksusta, jota viimein saamme elää. Alkuvuosina heräsimme varttitunnin välein kahden lapsen yöparkuihin.
Meillä on 2 lasta, jotka tarvitsevat avustamista kaikessa arjessa syöttämisestä pukemiseen. Touhua on jaksanut hengissä vain siksi, että olemme oppineet miehen kanssa vuorottelemaan nukkumisia ja jakamaan töitä kummallekin. Yksin jaksaa kyllä hoitaa molempia sen 2h tai tarvittaessa kokonaisen vuorokauden, jotta toinen voi välillä nukkua tai ottaa omaa aikaa hengähtämiseen. Se voimalla jaksaa päivästä toiseen kauan aikaa.
Kuolemalla tai erolla uhkailu ei kanna hedelmää. Mille teini-angstivaiheelle olet jumittunut?
Jos oma mieheni alkaisi uhota että kuolema olisi ratkaisu niin huolestuisin ja varaisin ajan perheneuvolaan. Eihän kukaan järkevä noin puhu muille vaikka olisikin vaikeaa!
Sen käsitän että jos on vaikeaa niin tahtoo sen tilanteen loppuvan, mutta aidosti voisi koittaa selvittää tilannetta ja puhua niistä oikeilla nimillä: et tahdo kuolla vaan tahdot että ongelma ratkaistaan. Ehkä tuo on ollut sinun malli joskus saada huomiota?
Mutta se on terapiantarvetta. Ja nimenomaan terapiassa oppisit omia toimintatapoja ja miksi toimii kuten toimii ja koittaa saada opittua erilaisia tapoja toimia.
Säälittävää yhteiskunnassa on että terapia nähdään huonona asiana, jos ihminen joutuu onnettomuuteen niin hän menee kuntoutusterapiaan ja erilaisia koukkuja hoidetaan terapiassa, mutta jos ei osaa riidellä tai toimii kuin pieni lapsi eikä osaa ratkoa ongelmiaan parisuhteessaan niin siihen terapia ei sovikaan?
Neuvolan kautta pääsette neuvolaterapiaan tai perheterapiaan. Eikä lasta oteta huostaan.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 14:22"]Älä sano että olet kyllästynyt kaikkeen elämään koska jos se on totta niin ansaitsetkin ko vastauksen. Oletko todella niin kyllästynyt? Kaikkeen? Minkä sitten luulet auttavan?
Miehet ovat järkiolentoja ja pystyvät käsittelemään vain täsmävalituksia. Kun kerrot miehelle sellaisen, hän keksii siihen ratkaisun. Empatian ja lohduttamisen järkimiehet voivat kokea kiusalliseksi. Sitä varten on olemassa ystävättäret.
[/quote]
No jo on. Kyllä puolisolta voi odottaa empatiaa han sukupuoleen katsomatta! Jos on uupunut eikä tilanteeseen ole mitään helppoa ratkaisua, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa, niin kai siitä nyt saa puhua. Eikä vastaus voi olla että "tapa ittes sitten". Toki kannattaa miettiä miten viestinsä saisi parhaiten perille ilman, että toisella herää puolustusreaktio.
Itselläni hankala olotila myös nyt, ahdistusta...kotiäitinä olen ja kyllä huvittaa ihmiset jotka valittavat miten helppoa kotiäidillä on. Enpä voi kotitöistä otta saikkua
Missä mun saikku on kun yksinhuoltajana olen vatsataudissa? Mm. Norovirus... Että repikööt ukot siittä.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:50"]Missä mun saikku on kun yksinhuoltajana olen vatsataudissa? Mm. Norovirus... Että repikööt ukot siittä.
[/quote]Eikä muuten riitä neljä pientä lasta.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 12:12"]Minä erittäin harvoin sanon miehelleni että olen väsynyt. Ja silloin olen jo todella väsynyt jos sen sanon. Sillä turhaan sanon, kun se ei mitään auta.
Hän on se, jolla aina kaikki niin kurjasti ja on sieltä ja täältä kipeä ja oli niiin väsyttävä päivä töissä että hän ei kyllä tee koko iltana kotona mitään. Ymmärrän kyllä että töissä on väsyttävää kulkea ja hänellä ei mikään helpoin työ.
Mutta minua ei saa väsyttää koskaan.
ap
[/quote]
Mene terapeutille juttelee äläkä kiusaa miestäsi
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:50"]Missä mun saikku on kun yksinhuoltajana olen vatsataudissa? Mm. Norovirus... Että repikööt ukot siittä.
[/quote]
Tarviiko sitä persettä jakaa
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 12:57"]
kannattaa varmaan miettiä noi lasten hankkimiset etukäteen.
[/quote]
enpä tiennyt että syntyy sairas lapsi joka vaatii huomiota 24/7 ja sen jälkeen mies muuttuu tuollaiseksi mulkeroksi jota ei kiinnosta enään kuin oma napa.
ap
[/quote]
Hyväksyit riskit, kun päätit pitää lapsen. Ei varmaan ollut yllätys, että lapsi voisi olla vakavasti sairas?
Itse olen lapseton, koska en halua ottaa tuota riskiä. Olen erittäin tytyväinen päätökseeni.
Lapsettoman on ihan turha alkaa täällä huudella, että kannattaa miettiä pitääkö lapsen. Sinä et voi tietää äidin rakkaudesta lasta kohtaan yhtään mitään. Omaa lastaan ei noin vain tapa, ja abortti ei olisi ollut edes mahdollista enkä sitä kyllä olisi ikinä hyväksynyt. (vauvan sairaus selvisi vasta rv 32), ja todelliset vaikeudet vasta myöhemmin.
Ja toki sitä jo siinä vaiheessa kun alkaa lapsia "suunnitella", tietää, että jotain voi olla vialla. Mtuta pitäisikö sen takia olla ilman lapsia.?!
On se sairasta, jos ei enään nykyään parisuhteessa saa kertoa omia tunteitaan. Eriasia jos niistä ruikuttaa kokoajan, mutta minä erittäin harvoin miehelle puhun omista tunteista. Ja sitten hän valittaa, että kun en kerro mikä on. Ai yllätys miksi en kerro. Ei vain satu olla herralla minkäälaista empatiakykyä enään nykyään ja ymmärrystä, että minua voi väsyttää ja ottaa pannuun.
ap