Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.

Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.

Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.

Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?

Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.  

Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.

Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!

Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.

N38

Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?

Tuo on merkki kypsyttömyydestä.

no itsepähän kirjoititt ettet kestä Avioelämää, et Perhettäsi ja koko ajan haluat lähtä pois . Niin kyllä se Näin on mitä kirjoitit , . Käy sääliksi Sinun perhettäsi . Muuten En millään pahalla , mutta näin asia on ymmärretty.

,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu laAikani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Normaalit, kypsät aikuiset ihmiset keksivät elämäänsä jotain muuta sisältöä kuin vieraissa juoksemisen. Jos ei oikeasti muuhun kykene kuin levittelemään lettua tai heiluttelemaan heppiä, niin aika heikosti menee. Itse en ainakaan sympatiseeraa pettäjiä yhtään. Aika monelle pettäjälle käy enemmin tai myöhemmin ohrasesti tavalla tai toisella, ihan oikein heille. Muistuu aina mieleen koppava ex-kollega, joka petti ukkoaan milloin missäkin firman kinkereissä. Ukko sai tarpeekseen ja eukko lensi pihalle arvoalueella sijainneesta omakotitalosta. Nykyään asuu kuulemma vuokrakaksiossa ja ex-miehellä on talossa uusi vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.

Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.

Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.

Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?

Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.  

Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.

Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!

Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.

N38

Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?

Sanohan tääl aaveella ykski muija voivansa elää rahakkaassa kulissiliitossa, mikäli saa luvan käydä muualla. Siispä epäilen 🤑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

En kyllä tunnista yhtään tuota kuvaamaasi perheidylliä. Mun perheidylliin kuuluu kyllä hellyys ja seksi ja läheisyys eikä ketään tässä perheessä kiinnosta sisustus eikä puutarhanhoito. Ihan puuhaillaan just sitä, mikä ketäkin kiinnostaa. Ei tuollaiseen perheidylliin tartte hypätä mukaan, vaan voi luoda ihan omansa. Ei kai ihmiskunnan historiassa juuri enempää vapautta ole ollut kuin juuri nyt. Jos itse haluaa itselleen vankilan luoda, niin se on sitten oma valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Kehtaatkin syyllistää vakavasta masennuksesta kärsinyttä äitiäsi joka yritti parhaansa mukaan pitää perheen kasassa.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Niinpä. Lasi vain puoliksi täynnä tai ihan tyhjä, vissiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

En kyllä tunnista yhtään tuota kuvaamaasi perheidylliä. Mun perheidylliin kuuluu kyllä hellyys ja seksi ja läheisyys eikä ketään tässä perheessä kiinnosta sisustus eikä puutarhanhoito. Ihan puuhaillaan just sitä, mikä ketäkin kiinnostaa. Ei tuollaiseen perheidylliin tartte hypätä mukaan, vaan voi luoda ihan omansa. Ei kai ihmiskunnan historiassa juuri enempää vapautta ole ollut kuin juuri nyt. Jos itse haluaa itselleen vankilan luoda, niin se on sitten oma valinta. 

Ehkä sulla on pointti tuossa. Mulle ei ole vielä valjennut että mitä se omannäköinen elämä on, ei ehkä jotenkaan perusoletusten mukaista.

Onnittelut täydellisestä elämästä!

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.

Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.

Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.

Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?

Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.  

Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.

Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!

Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.

N38

Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?

Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Jaksankohan mä edes selittää sulle mitä kaikkea nainen saattaa joutua elämässään uhraamaan hankkiessaan yhdenkin lapsen. Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että enpä taida vaivautua.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

En kyllä tunnista yhtään tuota kuvaamaasi perheidylliä. Mun perheidylliin kuuluu kyllä hellyys ja seksi ja läheisyys eikä ketään tässä perheessä kiinnosta sisustus eikä puutarhanhoito. Ihan puuhaillaan just sitä, mikä ketäkin kiinnostaa. Ei tuollaiseen perheidylliin tartte hypätä mukaan, vaan voi luoda ihan omansa. Ei kai ihmiskunnan historiassa juuri enempää vapautta ole ollut kuin juuri nyt. Jos itse haluaa itselleen vankilan luoda, niin se on sitten oma valinta. 

Ehkä sulla on pointti tuossa. Mulle ei ole vielä valjennut että mitä se omannäköinen elämä on, ei ehkä jotenkaan perusoletusten mukaista.

Onnittelut täydellisestä elämästä!

N38

Ehkä sulla on pointti tuossa, oman elämäsi suhteen. Mä en ole ikinä ajatellut, että elämän tarvitsisi olla täydellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu laAikani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Normaalit, kypsät aikuiset ihmiset keksivät elämäänsä jotain muuta sisältöä kuin vieraissa juoksemisen. Jos ei oikeasti muuhun kykene kuin levittelemään lettua tai heiluttelemaan heppiä, niin aika heikosti menee. Itse en ainakaan sympatiseeraa pettäjiä yhtään. Aika monelle pettäjälle käy enemmin tai myöhemmin ohrasesti tavalla tai toisella, ihan oikein heille. Muistuu aina mieleen koppava ex-kollega, joka petti ukkoaan milloin missäkin firman kinkereissä. Ukko sai tarpeekseen ja eukko lensi pihalle arvoalueella sijainneesta omakotitalosta. Nykyään asuu kuulemma vuokrakaksiossa ja ex-miehellä on talossa uusi vaimo.

Se nainen saattaa olla siellä vuokrakaksiossa jopa onnellisempi kuin oli arvoalueella trophy-vaimona. Elämä ei aina ole sitä miltä näyttää. Mies on saattanut olla ihan mitä tahansa siellä omakotitalon seinien sisällä. Ihan vaan ajatuksena sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.

N38

Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.

Jaksankohan mä edes selittää sulle mitä kaikkea nainen saattaa joutua elämässään uhraamaan hankkiessaan yhdenkin lapsen. Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että enpä taida vaivautua.

N38

No itse asiassa tämä palsta on täynnä naisia, joista monella on enemmän lapsia kuin sinulla. Minulla itselläni saman verran. Joten älä viitsi olla alentuva.

Viesteistäsi saa kyllä kuvan siitä, että uhrimielialaa löytyy. Se on ikävä luonteenpiirre, joka tekee onnellisesta elämästä ja hyvien asioiden löytämisestä hirmu vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.

Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.

Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.

Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?

Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.  

Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.

Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!

Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.

N38

Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?

Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.

Kyllä usein virheiden syiden ymmärtäminen estää tekemästä uusia vastaavia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

No onko ihmekään jos kärsii puutteesta, eukkonsa näköjään jaka mielummin vieraille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.

Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.

N38

Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.

Kehtaatkin syyllistää vakavasta masennuksesta kärsinyttä äitiäsi joka yritti parhaansa mukaan pitää perheen kasassa.

N38

Avioliitto on valinta, samoin lapset. Kukaan ei pakottanut äitiä naimaan faijan kanssa ja ottamaan sormusta sormeen. Ihan ite päätti kirjoittaa faijalle henkilökohtaista palstan kautta.