Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadun vaimoani ja lapsiani.
05.07.2021 |
Menin naimisiin 4 vuotta sitten. Minulla on hyvä elämä, 2 lasta, ihana vaimo. Silti koko ajan vituttaa ja haluaisin lähteä omille teilleni. En tätä kyllä tule tekemään. Osaatteko kertoa mistä tämä ahdistus johtuu? Ei ole mukavaa.
Kommentit (540)
Ystävä oli eroamasss. ONNEKSI miehen äiti sanoi menkää puhumaan.
Kävivät seurakunnan avioliittoneuvojalla, ilmainen ! Anoppi jatkuvasti sanoi pojalleen nyt sanot mikä sinua painaa. Ja oli avannut suunsa.
Mies sanoi hän kaipaa omaa aikaa. On kateellinen ystävilleen, jotka saavat käydä baareissa, matkustaa jne.
He sopivat kerran viikossa mies meni lapsuudenkotiinsa, kävi ystävien kanssa basreissa, kävi raveissa, risteilyillä, Lapissa.
Vuoden verran jaksoi mennä. Sitten sanoi nyt riittää.
Tästä on ehkä 5 v aikaa, sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Anoppi sanoi hänen oma mies oli samanlainen ja tunnisti heti. Sanoi miniälle jos haluat mennä, tänne pääset yöksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!
Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.
N38Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?
Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.
Kyllä usein virheiden syiden ymmärtäminen estää tekemästä uusia vastaavia.
Kyllä, mutta jonkun palstailijan ylemmyydentuntoinen "miksi ihmeessä teit lapsia tuon kanssa" -tyyppinen kettuilu ei auta eikä varsinkaan innosta vastailemaan. Kuten ei myöskään jonkun lapsettoman mitäs läksit -ilkkuminen.
Kuulostaa tyypillisen pokaalivaimon elämältä. Pidetään vastenmielistä maksajaa ottaen toisella kädellä rakastajaa. Ei kuulu mulle, ihmettelen vaan miksi pokaalin hankkiminen on noinkin tärkeää ettei välitetä mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!
Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.
N38Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?
Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.
Kyllä usein virheiden syiden ymmärtäminen estää tekemästä uusia vastaavia.
Kyllä, mutta jonkun palstailijan ylemmyydentuntoinen "miksi ihmeessä teit lapsia tuon kanssa" -tyyppinen kettuilu ei auta eikä varsinkaan innosta vastailemaan. Kuten ei myöskään jonkun lapsettoman mitäs läksit -ilkkuminen.
Joo, sori että me ei nyt vastailla siihen malliin, mitä haluat. Ja sori, että sun elämästä ei tullutkaan sellaista kun sä itse halusit. Joku muu siihenkin on varmaan syypää kuin sinä itse, asenteestasi päätellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.
Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.
N38Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.
Pidän lapsia ihan ikätasoisinaan. 2 ja 4 -vuotiaat ei vielä paljoa ymmärrä vanhempiensa kriiseistä jos päälle päin näkyy vaan onnellista ja normaalia perhe-elämää. Toistaiseksi lapset ovat nähneet korkeintaan vähän eloisemman ja onnellisemman äidin joka on kerrankin saanut jotain itselleen.
N38Siis sä olet elänyt pikkulapsiperhe-elämää 4 vuotta ja koet vain uhranneesi kaiken? En vain ymmärrä. Mutta elämähän on pitkälti asennekysymys.
Jaksankohan mä edes selittää sulle mitä kaikkea nainen saattaa joutua elämässään uhraamaan hankkiessaan yhdenkin lapsen. Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että enpä taida vaivautua.
N38
Uhriudut koko ajan. Mikään ei ole sinun syytäsi?
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli eroamasss. ONNEKSI miehen äiti sanoi menkää puhumaan.
Kävivät seurakunnan avioliittoneuvojalla, ilmainen ! Anoppi jatkuvasti sanoi pojalleen nyt sanot mikä sinua painaa. Ja oli avannut suunsa.Mies sanoi hän kaipaa omaa aikaa. On kateellinen ystävilleen, jotka saavat käydä baareissa, matkustaa jne.
He sopivat kerran viikossa mies meni lapsuudenkotiinsa, kävi ystävien kanssa basreissa, kävi raveissa, risteilyillä, Lapissa.
Vuoden verran jaksoi mennä. Sitten sanoi nyt riittää.
Tästä on ehkä 5 v aikaa, sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Anoppi sanoi hänen oma mies oli samanlainen ja tunnisti heti. Sanoi miniälle jos haluat mennä, tänne pääset yöksi
Nyt oli fiksu anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ikinä sano että kadut vaimoasi ja lapsiasi. Kun tuollalailla tuomitset perheenjäsenesi tulee mieleen että en tosiasiassa kadu heitä vaan tämänhetkistä tilannettasi. Se on eri asia. Se on normaalia etenkin kun elämässä on paljon vastoinkäymisiä ja haastavia tilanteita. Aikuisena kuitenkin tiedät mikä on roolisi. Joko hankit apua itsellesi tai jotain muuta tai sitten eroat (mikä ei sitten tietenkään ole lasten kannalta hyvä). Älä tee hätäsiä johtopäätöksiä vaan yritä löytää tunteillesi perimmäinen syy ja korjaa tilanne. Jos teet näin niin näytät ainakin että yrität.
Ajaudu erilleen. Yksi elämä ja aikaa et saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli eroamasss. ONNEKSI miehen äiti sanoi menkää puhumaan.
Kävivät seurakunnan avioliittoneuvojalla, ilmainen ! Anoppi jatkuvasti sanoi pojalleen nyt sanot mikä sinua painaa. Ja oli avannut suunsa.Mies sanoi hän kaipaa omaa aikaa. On kateellinen ystävilleen, jotka saavat käydä baareissa, matkustaa jne.
He sopivat kerran viikossa mies meni lapsuudenkotiinsa, kävi ystävien kanssa basreissa, kävi raveissa, risteilyillä, Lapissa.
Vuoden verran jaksoi mennä. Sitten sanoi nyt riittää.
Tästä on ehkä 5 v aikaa, sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Anoppi sanoi hänen oma mies oli samanlainen ja tunnisti heti. Sanoi miniälle jos haluat mennä, tänne pääset yöksi
Nyt oli fiksu anoppi.
Toki. Olisikohan miehelle sopinut se, että vaimo olisi viettänyt vuoden noin? Ehkä, mutta en olisi ihan vakuuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!
Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.
N38Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?
Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.
Kyllä usein virheiden syiden ymmärtäminen estää tekemästä uusia vastaavia.
Kyllä, mutta jonkun palstailijan ylemmyydentuntoinen "miksi ihmeessä teit lapsia tuon kanssa" -tyyppinen kettuilu ei auta eikä varsinkaan innosta vastailemaan. Kuten ei myöskään jonkun lapsettoman mitäs läksit -ilkkuminen.
Joo, sori että me ei nyt vastailla siihen malliin, mitä haluat. Ja sori, että sun elämästä ei tullutkaan sellaista kun sä itse halusit. Joku muu siihenkin on varmaan syypää kuin sinä itse, asenteestasi päätellen.
Joo sori, että tämä kirjoittaja ei nyt vastaile sulle niinkuin sä haluaisit ja kertoisi elämänsä tarinaa, jotta sä pääsisit ilkkumaan ja tuntemaan ylemmyyttä..
T. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!
Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.
N38Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?
Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.
Kyllä usein virheiden syiden ymmärtäminen estää tekemästä uusia vastaavia.
Kyllä, mutta jonkun palstailijan ylemmyydentuntoinen "miksi ihmeessä teit lapsia tuon kanssa" -tyyppinen kettuilu ei auta eikä varsinkaan innosta vastailemaan. Kuten ei myöskään jonkun lapsettoman mitäs läksit -ilkkuminen.
Joo, sori että me ei nyt vastailla siihen malliin, mitä haluat. Ja sori, että sun elämästä ei tullutkaan sellaista kun sä itse halusit. Joku muu siihenkin on varmaan syypää kuin sinä itse, asenteestasi päätellen.
Joo sori, että tämä kirjoittaja ei nyt vastaile sulle niinkuin sä haluaisit ja kertoisi elämänsä tarinaa, jotta sä pääsisit ilkkumaan ja tuntemaan ylemmyyttä..
T. eri
Mä en ole kysynyt häneltä mitään enkä halua erityisesti tietää mitään enempää. Eiköhän tässä ole tullut tietoa ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Kaikki eronneet ja yksinelävät eivät ole alkoholisteja tai riippuvaisia muiden ihmisten jatkuvasta läsnäolosta. Lapsiin voi luoda terveen ja hyvän suhteen eronneenakin. Uskon, että kun lapset tehdään nuorena, luodaan uraa ja joudutaan ehkä velkoihinkin, ei monilla ole vielä käsitystä siinä vaiheessa mitä elämältä haluaa - perheen perustaminen on vain ollut "luonnollinen jatkumo". Kun lähestyy 35-40 ikävuotta ja tulee mahdollisesti ne ensimmäiset kokemukset kuolemaan ja menetykseen (esim. vanhempien menetys), se voi olla vasta ensimmäinen sysäys miettimään kuka on ja mitä haluaa olla, ja ehkä silloin huomaa valinneensa väärän tien? Elämä on liian lyhyt elettäväksi muiden mieliksi ja huonossa suhteessa. Sitä paitsi se ilottomuus, tyytymättömyys ja haluttomuus kuultaa läpi ennen pitkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.
Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.
N38Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.
Kehtaatkin syyllistää vakavasta masennuksesta kärsinyttä äitiäsi joka yritti parhaansa mukaan pitää perheen kasassa.
N38Avioliitto on valinta, samoin lapset. Kukaan ei pakottanut äitiä naimaan faijan kanssa ja ottamaan sormusta sormeen. Ihan ite päätti kirjoittaa faijalle henkilökohtaista palstan kautta.
Ja kun se kerran oli tehty, siinä oli pysyttävä hymyhuulin? Olet lapsellinen.
Hyväksy asiat sellaisina kuin ovat ja ryhdistäydy. Turha haikailla jotakin, mitä ei ole. Nyt on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Miten mä missasin näin mahtavan kommentin!
Sanopa se, annan 10 000 sille joka keksii ongelmaan toimivan ratkaisun.
N38Itseäni kiinnostaa miten te molemmat olette päätyneet juon, puhumattoman ja pussaamattoman miehen kanssa yhteen ja vielä tehneet lapsiakin?
Sehän ei kuulu sinulle millään tavalla, eikä menneen miettiminen auta nykytilanteeseen mitenkään.
Kyllä usein virheiden syiden ymmärtäminen estää tekemästä uusia vastaavia.
Kyllä, mutta jonkun palstailijan ylemmyydentuntoinen "miksi ihmeessä teit lapsia tuon kanssa" -tyyppinen kettuilu ei auta eikä varsinkaan innosta vastailemaan. Kuten ei myöskään jonkun lapsettoman mitäs läksit -ilkkuminen.
Joo, sori että me ei nyt vastailla siihen malliin, mitä haluat. Ja sori, että sun elämästä ei tullutkaan sellaista kun sä itse halusit. Joku muu siihenkin on varmaan syypää kuin sinä itse, asenteestasi päätellen.
Joo sori, että tämä kirjoittaja ei nyt vastaile sulle niinkuin sä haluaisit ja kertoisi elämänsä tarinaa, jotta sä pääsisit ilkkumaan ja tuntemaan ylemmyyttä..
T. eri
Jos ylläoleva N38 olisi luonut oman topan sitä ois helppo käyttää esimerkkinä tuontivaimoja kuolaaville tontuille. Eihän tossa sinällään ole mitään shokeraavaa. Ainoastaan totuus.
"Rahalla ei saa rakkautta"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jotenkin ihan huijattu ja aivopesty olo siitä että kaikkien kuuluu vaan haluta jotain samanlaista perheidylliä. Naisen kuuluu olla sellainen frigidi Muumimamma jota kiinnostaa vaan sisustus ja puutarhanhoito. Mies kärsii seksin puutteessa mutta ymmärtää lopulta luopua itsekkäistä pahoista ajatuksistaan, laittaa munaskut solmuun ja menee Muumipappana riippumattoon pötköttämään.
Sitten eletään sellaisessa kollektiivisessa prinsessaharhassa, ja jos joku uskaltautuu sitä kyseenalaistamaan niin laitetaan silmät kiinni ja korvat lukkoon niin että paha menee pois.
N38Miksi mahdollistat tota? Pidät lapsia tyhminä kuvitellen ettei he näe mikä on homman nimi. Mä tajusin jo viiden vanhana. Näin äidin ilmeestä hänen olleen kyrsiintynyt. Avautui vasta mun ollessa 19v. olleensa syvästi masentunut. Silti jatkoi masennusta aiheuttavassa liitossa luullen etten tajunnut.
Kehtaatkin syyllistää vakavasta masennuksesta kärsinyttä äitiäsi joka yritti parhaansa mukaan pitää perheen kasassa.
N38Avioliitto on valinta, samoin lapset. Kukaan ei pakottanut äitiä naimaan faijan kanssa ja ottamaan sormusta sormeen. Ihan ite päätti kirjoittaa faijalle henkilökohtaista palstan kautta.
Ja kun se kerran oli tehty, siinä oli pysyttävä hymyhuulin? Olet lapsellinen.
Miehestä voi erota.
Äiti opetti kylläkin sen ettei naimisiinmeno kannata ja että lapsettomana on parempi.
Saiko äippä tästä mitään palkintoa? Ei. Masennuslääkkeiden syönti jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.
:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Jos koet perhe-elämän noin vastenmielisenä, niin miksi sulla on lapsia useampi? Kyllä monilla perheellisillä naisilla on ura ja muutakin elämää ja harrastuksia. Ja mitä kroppaan tulee, niin tuossa iässä se joka tapauksessa vaati jo vaivannäköä, oli synnyttänyt tai ei. Kuulostat rasittavalta marisijalta.
:D no mitäpä tuohon voi lisätä, rasittava marisija. Ehkä vaan lopetan marisemisen ja ryhdyn onnelliseksi.
N38
Onnellisuutta on tutkittu viime vuosina tosi paljon. On paljon kirjallisuutta, jota voi kahlata ja käyttää hyödykseen. Toistan: hyödykseen. Toisaalta aika suuri konsensus on myös siitä, että onnellisuus ei ehkä ole se juttu, jota ihmisen kannattaa tavoitella. Se on aina ohimenevää. Jos tavoittelee merkityksellistä elämää, on tietty mielen hyvinvointi paremmin taattu. Sitä voi sitten kukin miettiä, mikä tuo elämään merkityksellisyyttä. Se ei aina ole se kiiltävin ja seksikkäin juttu, vaan usein, hyvin usein se arkisempi ja nukkavierumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli eroamasss. ONNEKSI miehen äiti sanoi menkää puhumaan.
Kävivät seurakunnan avioliittoneuvojalla, ilmainen ! Anoppi jatkuvasti sanoi pojalleen nyt sanot mikä sinua painaa. Ja oli avannut suunsa.Mies sanoi hän kaipaa omaa aikaa. On kateellinen ystävilleen, jotka saavat käydä baareissa, matkustaa jne.
He sopivat kerran viikossa mies meni lapsuudenkotiinsa, kävi ystävien kanssa basreissa, kävi raveissa, risteilyillä, Lapissa.
Vuoden verran jaksoi mennä. Sitten sanoi nyt riittää.
Tästä on ehkä 5 v aikaa, sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Anoppi sanoi hänen oma mies oli samanlainen ja tunnisti heti. Sanoi miniälle jos haluat mennä, tänne pääset yöksi
Nyt oli fiksu anoppi.
Paitsi oli kerran kuussa. Pahoittelen.
Kerran kk oli lapsuudenkodissa viikonlopun ja sai sitä omaa aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli eroamasss. ONNEKSI miehen äiti sanoi menkää puhumaan.
Kävivät seurakunnan avioliittoneuvojalla, ilmainen ! Anoppi jatkuvasti sanoi pojalleen nyt sanot mikä sinua painaa. Ja oli avannut suunsa.Mies sanoi hän kaipaa omaa aikaa. On kateellinen ystävilleen, jotka saavat käydä baareissa, matkustaa jne.
He sopivat kerran viikossa mies meni lapsuudenkotiinsa, kävi ystävien kanssa basreissa, kävi raveissa, risteilyillä, Lapissa.
Vuoden verran jaksoi mennä. Sitten sanoi nyt riittää.
Tästä on ehkä 5 v aikaa, sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Anoppi sanoi hänen oma mies oli samanlainen ja tunnisti heti. Sanoi miniälle jos haluat mennä, tänne pääset yöksi
Nyt oli fiksu anoppi.
Paitsi oli kerran kuussa. Pahoittelen.
Kerran kk oli lapsuudenkodissa viikonlopun ja sai sitä omaa aikaa
Kuulostaa fiksulta, ja vielä jos sama mahdollisuus myös puolisolla niin todella hyvä juttu.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, mutta jonkun palstailijan ylemmyydentuntoinen "miksi ihmeessä teit lapsia tuon kanssa" -tyyppinen kettuilu ei auta eikä varsinkaan innosta vastailemaan. Kuten ei myöskään jonkun lapsettoman mitäs läksit -ilkkuminen.