Lue keskustelun säännöt.
Kadun vaimoani ja lapsiani.
05.07.2021 |
Menin naimisiin 4 vuotta sitten. Minulla on hyvä elämä, 2 lasta, ihana vaimo. Silti koko ajan vituttaa ja haluaisin lähteä omille teilleni. En tätä kyllä tule tekemään. Osaatteko kertoa mistä tämä ahdistus johtuu? Ei ole mukavaa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.
N38Onnea matkaan! Toivottavasti terapeutin avulla oma ura, kroppa ja elämä sitten löytyy, sieltä perhe-elämän roskakorin pohjalta.
Kiitos. Mä todella toivon että sä et palkkatyössäsi tuomitse täysin olemattomien tietojen pojalta ihmisiä paskoiksi. Et anna kovin ammattitaitoista kuvaa, ehkä sun vauvapalstaterapeutin paperit löytyy sen saman roskiksen pohjalta?
N38
En sanonut yllä mitään, mitä et itse olisi tilanteestasi sanonut. Eikö se kuulostakaan enää yhtä kivalta ja harmittomalta ja voimaantuneelta, kun se tulee jonkun muun suusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Jos tietäisin mieheni kokevan yhteisen elämän tuollaiseksi, niin antaisin hänelle vapauden heti. Minä en ole kenenkään onnen tiellä enkä halua miestä, joka ei halua minua. Ressukkakin vielä, kun tällaisella palstalla purkautuu, mutta ei uskalla päin naamaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.
N38Onnea matkaan! Toivottavasti terapeutin avulla oma ura, kroppa ja elämä sitten löytyy, sieltä perhe-elämän roskakorin pohjalta.
Kiitos. Mä todella toivon että sä et palkkatyössäsi tuomitse täysin olemattomien tietojen pojalta ihmisiä paskoiksi. Et anna kovin ammattitaitoista kuvaa, ehkä sun vauvapalstaterapeutin paperit löytyy sen saman roskiksen pohjalta?
N38En sanonut yllä mitään, mitä et itse olisi tilanteestasi sanonut. Eikö se kuulostakaan enää yhtä kivalta ja harmittomalta ja voimaantuneelta, kun se tulee jonkun muun suusta?
Niin, poislukien toi passiivis-aggressiivinen tuomitseva veetuilu. Mun on kauhean vaikea nähdä että sä olisit sellainen ihminen joka on ihan aidosti kiinnostunut auttamaan muita. Oletkohan oikealla alalla sittenkään?
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kiitos. Vihdoinkin joku ymmärsi ❤️ Mä peruin juuri suunnitelmani mennä terapiaan, mä en kestä jos käytän aikaani ja rahaani jonkun ilkeilyn kuuntelemiseen. Ehkä on olemassa muitakin keinoja työstää asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.
N38Onnea matkaan! Toivottavasti terapeutin avulla oma ura, kroppa ja elämä sitten löytyy, sieltä perhe-elämän roskakorin pohjalta.
Kiitos. Mä todella toivon että sä et palkkatyössäsi tuomitse täysin olemattomien tietojen pojalta ihmisiä paskoiksi. Et anna kovin ammattitaitoista kuvaa, ehkä sun vauvapalstaterapeutin paperit löytyy sen saman roskiksen pohjalta?
N38En sanonut yllä mitään, mitä et itse olisi tilanteestasi sanonut. Eikö se kuulostakaan enää yhtä kivalta ja harmittomalta ja voimaantuneelta, kun se tulee jonkun muun suusta?
Niin, poislukien toi passiivis-aggressiivinen tuomitseva veetuilu. Mun on kauhean vaikea nähdä että sä olisit sellainen ihminen joka on ihan aidosti kiinnostunut auttamaan muita. Oletkohan oikealla alalla sittenkään?
N38
Kyllä minä olen. Terapeuttina minä kuuntelen sitä ihmiset sanovat ja haastan heitä sen suhteen. En ole se ihminen, joka vain ymmärtää ja silittää hiuksia, se ei ole tarkoitukseni eikä tavoitteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.
N38Onnea matkaan! Toivottavasti terapeutin avulla oma ura, kroppa ja elämä sitten löytyy, sieltä perhe-elämän roskakorin pohjalta.
Kiitos. Mä todella toivon että sä et palkkatyössäsi tuomitse täysin olemattomien tietojen pojalta ihmisiä paskoiksi. Et anna kovin ammattitaitoista kuvaa, ehkä sun vauvapalstaterapeutin paperit löytyy sen saman roskiksen pohjalta?
N38En sanonut yllä mitään, mitä et itse olisi tilanteestasi sanonut. Eikö se kuulostakaan enää yhtä kivalta ja harmittomalta ja voimaantuneelta, kun se tulee jonkun muun suusta?
Niin, poislukien toi passiivis-aggressiivinen tuomitseva veetuilu. Mun on kauhean vaikea nähdä että sä olisit sellainen ihminen joka on ihan aidosti kiinnostunut auttamaan muita. Oletkohan oikealla alalla sittenkään?
N38Kyllä minä olen. Terapeuttina minä kuuntelen sitä ihmiset sanovat ja haastan heitä sen suhteen. En ole se ihminen, joka vain ymmärtää ja silittää hiuksia, se ei ole tarkoitukseni eikä tavoitteeni.
Onko tullut mieleen että jollekin toi sun "haastaminen" vaikuttaa vaan siltä että haluat moralisoida ja tuomita ja korostaa omaa hyvyyttäsi? Onko sun motiivi työssä tuntea ylemmyydentunnetta asiakkaita kohtaan?
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki salarakas, niin helpottaa. Melkein kaikilla miehillä on sivusuhde, useimmilla monta.
Nämä kommentit oikein loistaa typeryydellään. Yleensä näiden kommenttien taustalta löytyy mies, joka saa kokeilla vain sukkahousun päältä. Täydellisen vässykän kommentti. Olet sellainen, joka naisen kohdatessaan, ei oikein tiedä, mitä sille makuuhuoneessa pitäisi tehdä, selin, vatsallaan, miten päin, ainoa mitä osaat on korkeintaa on hiplata ja nyplätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tätä. 15v pojille pitäisi jo koulussa olla oppiaine, jossa miehen elämän raadollisuus käydään kaikkine likaisine yksityiskohtineen läpi.
Sen jälkeen tarjottaisiin mahdollisuus vasektomiaan.
Ei kun sterilisaation suositus!
N38, tsemppiä! Olen sinun puolellasi tässä (ja en ole N38, joka vastailee itselleen vaan ihan vain ketjua seuraava henkilö). Ei ole mikään maailman suurin synti, jos pettää, eikä siinä nyt itseään niin sairaaksi tarvitse tuntea, että menee johonkin terapiaan. Sellaista nyt vaan sattuu, kuten elämässä nyt sattuu ja tapahtuu muutenkin kaikenlaista, parisuhteet eivät ole satua, jossa on vain kaikkea hyvää ja mukavaa. Tuo, joka väittää itseään terapeutiksi, ei kyllä yhtään kuulosta sellaiselta. Jos pettäminen oli virhe, jatka liittoa, äläkä ikinä satuta puolisoasi tunnustamalla hänelle tuota asiaa. Jos taas liitto oli virhe, saat ehkä joku päivä rohkeutta lopettaa sen. En tiedä.... joskus tuntuu, että sellainen vähän ranskalaisempi liitto voisi olla hyvä täällä Suomessakin. Siellä pystytään paremmin nielemään se, että liittoihin tulee hetkiä, kun on sivusuhteita ja kukaan nyt ei ainakaan itseään hulluksi tai hoidon tarpeessa olevaksi sen takia leimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein eniten säälin Suomi-Vässyköiden lapsia, tällaisen ajattelutekniikan täytyy vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin ja heidän kehitykseensä. Kun Suomi-Vässykän lapset varttuvat aikuisiksi miehiksi ja naisiksi, olisi reilua kertoa heti, että mitä äidistä ja heistä on ollut mieltä, ja toivon, että sen Suomi-Vässykän aikuinen poika muiluttaa kunnolla ja ...PIIP - PIIP sinne ja tänne. PIIP, vanhaa isäukkoaan.
Lapset on jo lähtenyt kotoa ja ollaan kahdestaan puolison kanssa. Silti tulee vielä oloja että tekisi mieli ottaa reppu selkään ja lähteä. Näitä oli jo aiemminkin. Kuitenkin tarkkaan tunteitani tutkittuani tulin siihen tulokseen, että en ollut kyllästynyt siihen toiseen tai tähän elämään, vaan itseeni. Ihminen voi olla kyllästynyt itseensä ja projisoida ne tunteensa niin että kuvittelee olevansa kyllästynyt niihin muihin tai siihen ympäristöönsä. Jos lähdet nyt kokonaan tai pettämään niin hetken elämä voi tuntua erilaiselta, mutta kohta olet samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Se ei siis ole ratkaisu.
Olen omalla kohdalla keksinyt erilaisia projekteja oman elämän sisällä mistä olen saanut vaihtelua ja innostusta tuhoamatta elämääni oman kyllästymiseni vuoksi. Painon pudotus, kunnon kohotus, konmaritus, projektit, piha, oma yritys jne.
Luulen että perusonnellinen perhe-elämä voi tuntua ajoittain tylsältä jos on oma lapsuus ollut yhtä draamaa. Esm. alkoholismin, avioeron, rahavaikeuksien, väkivallan vuoksi. Isäni oli alkoholisti ja eron jälkeen yksinhuoltajaperheessä kaikki oli rajoitettua kun rahat oli tiukilla. Elämä oli yhtä selviämistaistelua päivästä toiseen. Sellaisen jälkeen voi normielämä tuntua tylsältä ja puuduttavalta.
On tärkeää ymmärtää mistä omat tunteet ja etenkin se levottomuus kumpuavat.
Vasta keski-iässä olen antanut itseni olla onnellinen ilman turhaa draamaa. Nyt kun ketuttaa niin menen ensin peilin eteen enkä etsi syitä muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
N38, tsemppiä! Olen sinun puolellasi tässä (ja en ole N38, joka vastailee itselleen vaan ihan vain ketjua seuraava henkilö). Ei ole mikään maailman suurin synti, jos pettää, eikä siinä nyt itseään niin sairaaksi tarvitse tuntea, että menee johonkin terapiaan. Sellaista nyt vaan sattuu, kuten elämässä nyt sattuu ja tapahtuu muutenkin kaikenlaista, parisuhteet eivät ole satua, jossa on vain kaikkea hyvää ja mukavaa. Tuo, joka väittää itseään terapeutiksi, ei kyllä yhtään kuulosta sellaiselta. Jos pettäminen oli virhe, jatka liittoa, äläkä ikinä satuta puolisoasi tunnustamalla hänelle tuota asiaa. Jos taas liitto oli virhe, saat ehkä joku päivä rohkeutta lopettaa sen. En tiedä.... joskus tuntuu, että sellainen vähän ranskalaisempi liitto voisi olla hyvä täällä Suomessakin. Siellä pystytään paremmin nielemään se, että liittoihin tulee hetkiä, kun on sivusuhteita ja kukaan nyt ei ainakaan itseään hulluksi tai hoidon tarpeessa olevaksi sen takia leimaa.
Kiitos ❤️ Mua alkoi itkettää kun luin kommenttisi. Tunnustin puolisolle ekan kerran jälkeen, mutta hän ei (vielä) tiedä että sama meno jatkuu. Todellakin teen asialle jotain. Lapset ei tästä (vielä) kärsi, luulen että jos jatkan kulissiavioliittoa niin siitä ne vasta tuleekin kärsimään.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.
Terapeutti ei varmaan suosittelisi mitään, vaan punnitsisi yhdessä erilaisia vaihtoehtoja ja tapoja nähdä asiat - hyvässä ja pahassa. Eihän kukaan voi sanoa aikuiselle ihmiselle mitä elämässä tulisi tehdä. Joskus hyviä vaihtoehtoja ei ole, ja täytyy tehdä huonosta mahdollisimman hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.
Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.
Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.
N38Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.
Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.
Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.
Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?
Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.
Tämä ei ollut N38 kommentti johon vastasit.
Eli ilmeisesti joku muukin täällä on sitä mieltä että kaiken uhraava äiti ei ole kenenkään etu.
N38
Kadun aurinkoisella puolella.