Kadun vaimoani ja lapsiani.

Kuulostat ihan tyypilliseltä nykymieheltä. Perhe piti saada, mutta mikään ei riitä. Älä ihmettele jos vaimo jossain vaiheessa nostaa kytkintä ja päädyt viikonloppuisäksi. Tuskin hän loputtomiin jaksaa katsella miestä jolla koko ajan vitutus päällä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset miehet ovat nykyisin täysin akkojensa talutusnuorassa. Sitä sit kutsutaan tasa-arvoksi. Olkaa miehiä eikä jotain vaimoa pelkääviä hiirulaisia joiden pitää tulla vauva palstalle itkemään kohtaloaan.

Mihin tarvitaan vaimoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei miehet lähde yksin lomalle. Mikä teitä estää sillähän siitä vaimostakin pääsee jossei hälle sovi ikinä irtiotto. Itse ainakin nautin kun saan olla välillä yksin kotona.

Useinhan se pountti ei tunnu olevan asiaintilan ratkaisemisessa, vaan halutaan vaan piehtaroida ongelmassa - kunnes tulee joku (prinsessa) joka pelastaa tilanteen. Sitten vain suoraan suhteeseen ja mahdollisesti uutta perhettä perustamaan. Nämä on niin nähty.

Kunnes taas harmaa arki saapuu. Osa on jatkuvassa prinsessa/prinssi kierteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Itseellinen vanhemmuus? Ai niin, mutta perhearvot ja perinteet (totta kai!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

1. Kanna vastuusi.

2. Yritä rentoutua valitsemallasi tavalla kerran viikossa ilman perhettä.

3. Tarkista tilanne 5 vuoden päästä.

Meikäläiseltä tässä välissä hatunnosto kaikille äideille, jotka jaksavat olla näiden elämäänsä tyytymättömien ikuisten pikkupoikien lasten vastuullisia ja positiivisia, lapsilleen pikkulapsiaikana omistautuvia vanhempia.  Te pyöritätte tätä maata paremmin kuin kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis edes muutamaksi päiväksi jonnekin ihan yksin olemaan, niin jaksais taas. Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.

Tunne on varmasti molemminpuolinen, pieni asumusero ei tekis pahaa. Kyllähän jokainen kyllästyy samoihin naamoihin jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

En ikinä pysty tajuamaan sitä kuinka ihmisille tulee jotenkin suurena yllätyksenä se, kuinka rankkaa sen vastasyntyneen kanssa oikeasti on..kaikki lähipiirissäni on ollut tästä järkyttyneitä. Itse kyllä olen aina ajatellut nimenomaan että se on varmasti ihan hirveää..itse en lapsia edes halua.

Kyllä, se on uskomattoman rankkaa etenkin jos ei ole mitään turvaverkkoa. Rankkaa on myös olla kotiäiti eli aina ihan yksin lasten kanssa ja mies reissutöissä. Kivaa kun lapset sairastavat vuorotellen ja lopuksi äiti, joka kuitenkin samalla hoitaa pikkulapsia.

Palkaksi sitten sai kyselyjä: miten saat aikasi kulumaan kotona maatessasi!

Vierailija kirjoitti:

Meikäläiseltä tässä välissä hatunnosto kaikille äideille, jotka jaksavat olla näiden elämäänsä tyytymättömien ikuisten pikkupoikien lasten vastuullisia ja positiivisia, lapsilleen pikkulapsiaikana omistautuvia vanhempia.  Te pyöritätte tätä maata paremmin kuin kukaan muu.

Entäs ne isät, jotka pesee ja ruokkii lapset, hoitaa talon jne samaan aikaan kun se äiti on somessa 8 tuntia päivässä? Enemmän näitä näkee nykyään kuin perinteisiä  "äiti hoitaa kaiken" tapauksia.

_gunnar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikäläiseltä tässä välissä hatunnosto kaikille äideille, jotka jaksavat olla näiden elämäänsä tyytymättömien ikuisten pikkupoikien lasten vastuullisia ja positiivisia, lapsilleen pikkulapsiaikana omistautuvia vanhempia.  Te pyöritätte tätä maata paremmin kuin kukaan muu.

Entäs ne isät, jotka pesee ja ruokkii lapset, hoitaa talon jne samaan aikaan kun se äiti on somessa 8 tuntia päivässä? Enemmän näitä näkee nykyään kuin perinteisiä  "äiti hoitaa kaiken" tapauksia.

Liikumme ilmeisesti hyvin eri piireissä. En ole nähnyt yhtään tuollaista isää, enkä yhtään tuollaista äitiä.

_gunnar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikäläiseltä tässä välissä hatunnosto kaikille äideille, jotka jaksavat olla näiden elämäänsä tyytymättömien ikuisten pikkupoikien lasten vastuullisia ja positiivisia, lapsilleen pikkulapsiaikana omistautuvia vanhempia.  Te pyöritätte tätä maata paremmin kuin kukaan muu.

Entäs ne isät, jotka pesee ja ruokkii lapset, hoitaa talon jne samaan aikaan kun se äiti on somessa 8 tuntia päivässä? Enemmän näitä näkee nykyään kuin perinteisiä  "äiti hoitaa kaiken" tapauksia.

Aajankäyttötilastoissa tilanne ei näytä ollenkaan tuolta. Mutta jatka toki mutuilua.

Itse olen yksinäinen ja aina aika ajoin jaksan sääliä itseäni siitä hyvstä, mutta kun tätä ketjua luen, muistan taas sen ankean helvetin, jota avoliitotkin jo olivat ja ihan ilman lapsia.

Parisuhde tuo aidon, sisällyksekkään, pitkäkestoisen onnen vain harvalle. Aika monelle se on alusta saakka pelkkkää tyytymistä puolin ja toisin, kun ei saakaan sellaista, jota ihan oikeasti haluaa. Monellako täälläkin suhde on lähtenyt lähinnä siitä, että toinen kysyy, alakko olee ja toinen ei kehtaa kieltäytyäkään... 

Taidan ehkä sittenkin päätyä onnittelemaan itseäni siitä, että lopulta jättäydyin kokonaan noiden kuvioiden ulkopuolle ja voin keskittyä siihen, mihin itse eniten tuntee vetoa (sijoittaminen, pyrkimys rikastumiseen, kirjallisuus...).

Elämässä on niin paljon muutakin kuin toi kovasti teinihenkinen "tykkääminen", johon kaikkien pitäisi keskittyä, niinhän meille elokuvissa opetetaan. Mutta käytännössä se on helvetillinen pallo jalassa, vielä sellaisena ja aikakautena ja sellaisen elintason ja mahdollisuuksien maassa, kun sitä palloa ei tarvitsisi enää ottaa. Onkohan meidät kaikki aivopesty, jotta valtio saisi lisää veronmaksajia?

Parisuhteen ja lasten hankkimisen etuja on vahvasti liioiteltu ja yksinelämisen hyviä puolia ei haluta nähdä ollenkaan. Yksinelämisessä ehkä jotain huonoja juttuja on, mutta tätäkin ketjua lukiessa en voi kuin hengähtää helpotuksesta: ainakaan noita ongelmia ei ole minun elämässäni ja sitten kun ajattelee vielä tarkemmin, että niin mitä ongelmia tässä yksin elämisessä sitten on, niin ei niitä kyllä ole. Jostain syystä vain kaikkien pitäisi ajatella, että tää on nyt niin megatraagista, niin megatraagista. Ei ole. Sitten ehkä on, jos siihen liittyy taloudellinen turvattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.

N38

Onnea matkaan! Toivottavasti terapeutin avulla oma ura, kroppa ja elämä sitten löytyy, sieltä perhe-elämän roskakorin pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

No on tässä tarkoitus terapiaan mennäkin, että ihan ajattelin vastuuni kantaa. Toivottavasti siellä ei oo vastassa tuollaista tylyttäjää.

N38

Onnea matkaan! Toivottavasti terapeutin avulla oma ura, kroppa ja elämä sitten löytyy, sieltä perhe-elämän roskakorin pohjalta.

Kiitos. Mä todella toivon että sä et palkkatyössäsi tuomitse täysin olemattomien tietojen pojalta ihmisiä paskoiksi. Et anna kovin ammattitaitoista kuvaa, ehkä sun vauvapalstaterapeutin paperit löytyy sen saman roskiksen pohjalta?

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.