Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis edes muutamaksi päiväksi jonnekin ihan yksin olemaan, niin jaksais taas. Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.

"voi kun pääsis...", oletko miettinyt, vaimosi ehkä haaveilee aivan samasta, tuskin sinä nyt niin hiton ihana olet, koska tuollaisia taka-ajatuksia. Olisit pitänyt sepaluksen kiinni ja itsesi poikamiehenä, aika ala-arvoisen epämiehekästä valittaa nyt, kun baskat on jo bykässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on joissakin asioissa hyvä, mutta joissakin liian yksinkertainen... tai siis, monimutkainen? 

Ota itsellesi enemmän "omaa aikaa" - "karkaile" joka viikko, joka päivä. Käytä perhettä itsellesi sopivalla tavalla, omilla ehdoillasi. Vain lapsilla on sinuun oikeuksia mutta siinäkin on valinnanvaraa.

Toisten ihmisten käyttäminen on sairasta, eikä perhe-elämässä aina voi tehdä asioita omilla ehdoillaan, toistenkin tarpeet tulee huomioida. Miehellä on velvollisuuksia paitsi lapsiaan kohtaan, myös vaimoaan kohtaan. Niinhän sitä on papin tai tuomarin edessä luvattu. 

Hyvä puolisomateriaali tunnistettu. :) <3

Lasten tekemiseen ja aivioliiton solmimiseen 6 kuukauden harkinta-aika, jolloin pitäisi oikeasti käsitellä sitä, millainen ihminen on, millaista elämää halua aelää ja millaiseen elämään on oikeasti valmis. Panokset ovat puolison ja lasten kannalta aika korkeat, kun tällaiset minäminä-ihmiset ajautuvat lisääntymään ja pilaamaan perheensäkin elämän tyytymättömyydellään ja kyvyttömyydellään sitoutua oikeasti, myös tunnetasolla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Itse sinkkuna ihmettelen miten joku suostuu jonkun salarakkaasi. Toisella on puoliso, lapset, kahden palkan tuoma taloudellinen vauraus ja ihminen, joka jakaa kaikki arjen vastuut. Mutta mikään ei riitä. Pitää saada vielä lisää.

Miksi suostuisin olemaan tämä ”lisä”. Minulla ei ole mitään edellä mainituista ja varatulta saisin vain hetkittäisiä murusia. Ei, ei. Ei onnistu.

Entä jos ei haluakaan mitään muuta? Jos suhde palvelee kaikkia osapuolia niin mikäs siinä.

Olet vanki. Mitäs myit vapautesi p×llun reiästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Itse sinkkuna ihmettelen miten joku suostuu jonkun salarakkaasi. Toisella on puoliso, lapset, kahden palkan tuoma taloudellinen vauraus ja ihminen, joka jakaa kaikki arjen vastuut. Mutta mikään ei riitä. Pitää saada vielä lisää.

Miksi suostuisin olemaan tämä ”lisä”. Minulla ei ole mitään edellä mainituista ja varatulta saisin vain hetkittäisiä murusia. Ei, ei. Ei onnistu.

Entä jos ei haluakaan mitään muuta? Jos suhde palvelee kaikkia osapuolia niin mikäs siinä.

Kaupan ehdot pitäisi olla kaikkien luettavissa. Ei voi jonkun selän takana toimia ja todeta, että "onhan se tyytyväinen tähän järjestelyyn". En olisi ikinä tyytyväinen mihinkään mikä selkäni takana tehdään ja esitetään jonain ihan muuna kuin mitä se oikeasti on.

Voi kun pääsisi...siis mikä estää?Vaimolle toki reilua antaa siten sama mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Itse sinkkuna ihmettelen miten joku suostuu jonkun salarakkaasi. Toisella on puoliso, lapset, kahden palkan tuoma taloudellinen vauraus ja ihminen, joka jakaa kaikki arjen vastuut. Mutta mikään ei riitä. Pitää saada vielä lisää.

Miksi suostuisin olemaan tämä ”lisä”. Minulla ei ole mitään edellä mainituista ja varatulta saisin vain hetkittäisiä murusia. Ei, ei. Ei onnistu.

Entä jos ei haluakaan mitään muuta? Jos suhde palvelee kaikkia osapuolia niin mikäs siinä.

Palvelee ilmeisesti teitä pettäjiä. Se kai sitten riittää.

Joskus ihmiset eivät ymmärrä, millaisten asioiden kanssa leikkivät itsekeskeisyydessään.

Monet eroaa koska ajattelee että niin saa edes joka toinen viikko omaa lapsi vapaata aikaa ja saa ikäänkuin samassa paketissa sinkku ja perhe-elämän. Todellisuudessa kukaan ei kerto miten yksinäistä ja raskasta on etenkin lapsi viikot ainoana aikuisena kun joutuu olekaan silmät selässä 24/7 eikä tosiaan edes lenkille pääse tai voi jakaa kotitöitä tai ole seuraa mökille. Puhumattakaan jos siihen löytää uuden kumppanin miten hankalia ovat uusperhekuviot! Ihan helvetistä. On sinun lapset ja minun lapset eri tapoineen ja kasvatuksineen ja geeneineen. On sinun rahat ja minun rahat ja söikö sinun lapsesi minun ostamat mansikat ja kumman lapselle laitettiin säästöön 50 e ja mistä rahoista se tingittiin? Ja kenen omistamaa asuntoa lyhennetään ja kenen kuuluu sitä sitten korjata tai siivota tai ostaa kesäkukat? Argh. Olisipa somessa ja joka puolella kerrottu mieluummin ydinperheen hyvistä puolista ja tosiaan tuosta ettei se pahin aika kestä siinä kun sen 10 vuotta. Uusperheessä väännöille löytyy aiheita hamaan tappiin. Mahdollisuus Me yksikölle on mahdollista mutta todella paljon epätodennäköisempää. Miksi 50/50 elämää tai eroja ylipäätään ihannoidaan somessa ja yleisesti??? Suurin kusetus ikinä. Jos ydinperhe olisi mitenkään mahdollista ottaisin sen heti takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Itse sinkkuna ihmettelen miten joku suostuu jonkun salarakkaasi. Toisella on puoliso, lapset, kahden palkan tuoma taloudellinen vauraus ja ihminen, joka jakaa kaikki arjen vastuut. Mutta mikään ei riitä. Pitää saada vielä lisää.

Miksi suostuisin olemaan tämä ”lisä”. Minulla ei ole mitään edellä mainituista ja varatulta saisin vain hetkittäisiä murusia. Ei, ei. Ei onnistu.

Entä jos ei haluakaan mitään muuta? Jos suhde palvelee kaikkia osapuolia niin mikäs siinä.

Kaupan ehdot pitäisi olla kaikkien luettavissa. Ei voi jonkun selän takana toimia ja todeta, että "onhan se tyytyväinen tähän järjestelyyn". En olisi ikinä tyytyväinen mihinkään mikä selkäni takana tehdään ja esitetään jonain ihan muuna kuin mitä se oikeasti on.

Niinpä. Kaveripiirissä tällainen tapaus, jossa pettämisen jälkeen avioero ja petetty puoliso suutuspäissään kertoi vaimonsa törkeät pettämiskuviot teini-ikäisille lapsille. Siinä meni pettäjältä mies ja lasten kunnioitus. Toivottavasti seksi oli sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsisi...siis mikä estää?Vaimolle toki reilua antaa siten sama mahdollisuus.

Kasva nyt sinäkin ttu aikuiseksi. Siinä on ne lapset. Ei ne ole mitään huonekaluja vaan tarvii täysipäivästä huolenpitoa molemmilta. Mikä ajatus siinä on että ensisijalla on ne vanhempien seksimenot eikä ne lasten tarpeet?

Olet vapaa lähtemään, mutta tee ”perheellesi” palvelus, ja poistu heidän elämästään kokonaan. Eli ei mitään viikko-viikko -systeemejä eikä varsinkaan _omat lapset_ kahtena viikonloppuna kuukaudesta ”yökylässä” -tyylisiä rusinat-pullasta.

Vaimollekin erosta toipuminen käy nopeammin kun ei joudu katselemaan naamaasi, ja toinen valitettava totuus on, että jos jäät ns. osa-aikavanhemmaksi, niin jossain vaiheessa alat ”katumaan” tai ahdistumaan siitäkin.

Lapsivapaat viikot tuntuvat siltä Aidolta Oikealta Elämältä, mikä puolestaan saa lapsista huolehtimisen tuntumaan entistä pahemmalta pakkopullalta. Vaikka näkisit heitä vain muutamana päivänä kuukaudesta, lopulta huomaat kiroavasi kuinka sinulla on lapsiviikonloppu Juuri Silloin, kun naapurikaupungissa olisi ollut mieleisesi konsertti/kun Tinder-deittisi ehdottaa treffejä/kun sinulla olisi ollut mahdollisuus mennä äijäporukalla mökille…

Palaa siis suosiolla sinkkuelämään, mutta älä pakota ex-vaimoasi ja ”ex-lapsiasi” osaksi nihkeilyäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on, pojat, niin, että kun lapset on päätetty tehdä, niin katumiseen ei ole varaa. Se olisi pitänyt tajuta ennen hommaan ryhtymistä. Nyt on vain velvollisuus tehdä lasten elämästä paras mahdollinen. On ikävää jos aikuinen mies ei siitä saa elämälleen tarvittavaa sisältöä kaiken kuun ohella, mutta minulta ei riitä sympatiaa teille ruikuttajille.

Näitä tapauksia on koska ihmisille VALEHDELLAAN, että lapset ja perhe-elämä on autuaaksi tekevä asia, tai että se kuuluu jokaisen aikuisen ihmisen normaaliin elämään. Hienoa että ap puhuu. Pitääkin puhua eikä kenenkään pidä syyllistyä siitä että on joutunut kanaemokulttuurin aivopesemäksi.

Jos on niin tyhmä ettei tajua että lapsiperhearki on helvetin rankkaa, niin saakin kärsiä. Elätkö muutenkin siis elämäsi niin kuin se muiden mielestä kuuluu elää, etkä niin kuin itse oikeasti haluat? Silloinkin, tyhmästä päästä kärsii...

- Ap nyt sopii vapaavuoroista rouvansa kanssa ja järjestätte tukiverkkojen / palkatun hoitajan avulla säännöllistä parisuhdeaikaa. Teette siitä kirotusta elämästänne elämisen arvoista kaikille.

- Tai menee luostariin. Siellä ei tarvitse sietää perheitä.

Suhteesta voi aina erota, siinä ei ole mitään pahaa jos suhde ei toimi.

Lasten osalta ei mene samalla tavalla. Kun lapset on kerran tehnyt, niin niistä on pidettävä huoli.

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

Mikä vituttaa? Perheessä elää yksilöitä. Ei ne omat ongelmat aina johdu perheestä eikä ne mihinkään katoa sillä että saa perheen tai jättää perheensä. Yritä miettiä mitä kaipaat ja järjestä sitä itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Itse sinkkuna ihmettelen miten joku suostuu jonkun salarakkaasi. Toisella on puoliso, lapset, kahden palkan tuoma taloudellinen vauraus ja ihminen, joka jakaa kaikki arjen vastuut. Mutta mikään ei riitä. Pitää saada vielä lisää.

Miksi suostuisin olemaan tämä ”lisä”. Minulla ei ole mitään edellä mainituista ja varatulta saisin vain hetkittäisiä murusia. Ei, ei. Ei onnistu.

Jos vertailee vain itseensä ja omiin arvoihinsa sekä tuomitsee toisin ajattelevat eikä suostu vilkuilemaan oman kuplansa ulkopuolelle, ei koskaan opi ymmärtämään muiden ihmisten motiiveja. Naisissakin on niitä jotka haluavat varattua miestä nimen omaan siksi että tykkäävät vaihtelusta, tai eivät ole onnistuneet löytämään puolisoa jossa kaikki kriteerit täyttyisivät yhdessä paketissa.

Kaikki ihmiset eivät ole omistushaluisia. Jotkut tykkäävät asua omistusasunnossa ja käydä kirjakaupassa, toiset taas mieluummin asuvat vuokralla ja käyttävät kirjastoa.

Tää on niin tätä. 15v pojille pitäisi jo koulussa olla oppiaine, jossa miehen elämän raadollisuus käydään kaikkine likaisine yksityiskohtineen läpi.

Sen jälkeen tarjottaisiin mahdollisuus vasektomiaan.

Halusitko ap avioliittoa ja lapsia alunperin ollenkaan, vai oletko vaan suorittanut elämää niinkuin sitä joidenkin ulkopuolisten normien mukaan ”kuuluisi” elää?

Tämä on asia, mitä jokaisen kannattaisi omalla kohdallaan pohtia ennen perheen perustamista. Nyt kun lapset on hankittu, on myös vastuu kannettava, vaikka ei aina huvittaisikaan.