Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

En ikinä pysty tajuamaan sitä kuinka ihmisille tulee jotenkin suurena yllätyksenä se, kuinka rankkaa sen vastasyntyneen kanssa oikeasti on..kaikki lähipiirissäni on ollut tästä järkyttyneitä. Itse kyllä olen aina ajatellut nimenomaan että se on varmasti ihan hirveää..itse en lapsia edes halua.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin tätä. 15v pojille pitäisi jo koulussa olla oppiaine, jossa miehen elämän raadollisuus käydään kaikkine likaisine yksityiskohtineen läpi.

Sen jälkeen tarjottaisiin mahdollisuus vasektomiaan.

Miehen elämää näkee ihan kotona. Ei sitä koulussa tarvitse opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

Jokainen vanhempi voi myös edes ohikiitävän ajan miettiä silloin tällöin sitä, että se lapsi siinä vieressä tai sylissä ei ole itsestäänselvyys. Voi käydä vaikka lasten syöpäosastolla saamassa ymmärrystä siitä, miten hauras elämä voi olla ja miten lopulta lyhyt, vaikka sitä saisikin sen aikuisiän verran. Jos sinulla on perhe, jossa ollaan terveitä ja hyvintoimeentulevia ja onnellisia, niin opettele arvostamaan sitä, äläkä kitise omissa lapsellisissa haavekuvissasi vastuuttomasta elämästä.  Sinun suurin merkityksesi on lapsissasi.

Vierailija kirjoitti:

Halusitko ap avioliittoa ja lapsia alunperin ollenkaan, vai oletko vaan suorittanut elämää niinkuin sitä joidenkin ulkopuolisten normien mukaan ”kuuluisi” elää?

Tämä on asia, mitä jokaisen kannattaisi omalla kohdallaan pohtia ennen perheen perustamista. Nyt kun lapset on hankittu, on myös vastuu kannettava, vaikka ei aina huvittaisikaan.

Tämähän se on parasta viisautta, tämä jälkiviisaus.

Meillä on useampia lapsia ikävälillä 3-13. Ei tämä nyt mitään erityisen raskasta ole. Vauva-aika oli mun mielestä sitä parasta aikaa. Nyt jo vähän harmittaa kun kaikki lapset ovat kasvaneet siitä yli. Eikä meillä mitään tukiverkkoja ole. Vuosiin ei olla käyty yhdessä missään, joskus harvoin omien kavereiden kanssa kun toinen on ollut lasten kanssa kotona. Molemmilla on työt ja omat kivat harrastukset. En tajua miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeeta. Parisuhteessa on tärkeää pitää se oma turpa välillä kiinni ja katsoa tietyt asiat läpi sormien. Ei täällä kukaan ole täydellinen ja jokainen mokaa joskus.

Surullista, jos katuu omia lapsiaan. Mulle lapset on tuoneet niin paljon rakkautta ja hellyyttä elämään. Ja pienet lapset erityisesti. Ymmärrän toki, että elämässä on muutakin sisältöä, mutta silti...Kaikilla ei vaan ole sydäntä lapsille. Hyvä sekin, jos on edes velvollisuudentunnetta. Ap, olet VASTUUSSA lapsistasi. Ole mies ja kanna vastuusi, katso eteenpäin äläkä taaksepäin, sillä takana ei ole enää mitään. Onni tulee usein siitä, että kantaa vastuunsa ja yrittää olla hyvä ihminen, niin itselleen kuin muille. Hedonismi ja omaan napaan tuijottaminen ei tuo pysyvää onnea. Näistä.en toki ap:ta syytäkään. Vaikeat tunteet on toki hyvä myöntää itselleen ja käsitellä.

Parental burnout. Ihan normaalia. Jos mahdollista niin vähän enemmän omaa aikaa, harrastuksia tms. Mä olen yhä ja aina joskus tulee vaiheita kun tekisi mieli vaan lähteä. Se on ihan normaali tunne, että on tyytymätön. Itellä noi kyllä mennyt aina ohi. Pian ne lapsetkin kasvaa ja aikaa omille jutuille tulee lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Tai sitten koeta kovasti miettiä millaista olisi rivarikaksiossa yksikseen niinä viikkoina kun lapset ovat äidillään. Rauhaa ja vapautta. Auttaa kestämään ne toiset kaks viikkoa kuukaudessa lasten kanssa.

Tindereitä ei tarvitse kun etsii sen rivarikämppänsä alueelta jossa on leikkipuistoja ja päiväkoteja. Niiden lähistöllä asuu myös vastaavassa tilanteessa olevia naisia joiden lapset on kaks viikkoa kuukaudessa isällään :) Mietipä niitä aikoja kun voitte olla uuden viehättävän naisystävän kanssa kahdestaan ja käydä leffassa/lenkillä/viikonloppumatkoilla.

Kyllä semisinkkuelämä aina parisuhteen voittaa.

Hänhän kirjoitti, että vaimo on ihana. Miksi pitäisi hommata uusi nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Tai sitten koeta kovasti miettiä millaista olisi rivarikaksiossa yksikseen niinä viikkoina kun lapset ovat äidillään. Rauhaa ja vapautta. Auttaa kestämään ne toiset kaks viikkoa kuukaudessa lasten kanssa.

Tindereitä ei tarvitse kun etsii sen rivarikämppänsä alueelta jossa on leikkipuistoja ja päiväkoteja. Niiden lähistöllä asuu myös vastaavassa tilanteessa olevia naisia joiden lapset on kaks viikkoa kuukaudessa isällään :) Mietipä niitä aikoja kun voitte olla uuden viehättävän naisystävän kanssa kahdestaan ja käydä leffassa/lenkillä/viikonloppumatkoilla.

Kyllä semisinkkuelämä aina parisuhteen voittaa.

Hänhän kirjoitti, että vaimo on ihana. Miksi pitäisi hommata uusi nainen?

No, jos kyseessä on joku keski-iän kriisi, niin se hoitunee kotona ostamalla moottoripyörän tai jonkun muun tarpeettoman härpäkkeen. Jos se ei hoidu kotona noilla konstein, niin mitäköhän mies sitten on vailla? 

Vierailija kirjoitti:

Monet eroaa koska ajattelee että niin saa edes joka toinen viikko omaa lapsi vapaata aikaa ja saa ikäänkuin samassa paketissa sinkku ja perhe-elämän. Todellisuudessa kukaan ei kerto miten yksinäistä ja raskasta on etenkin lapsi viikot ainoana aikuisena kun joutuu olekaan silmät selässä 24/7 eikä tosiaan edes lenkille pääse tai voi jakaa kotitöitä tai ole seuraa mökille. Puhumattakaan jos siihen löytää uuden kumppanin miten hankalia ovat uusperhekuviot! Ihan helvetistä. On sinun lapset ja minun lapset eri tapoineen ja kasvatuksineen ja geeneineen. On sinun rahat ja minun rahat ja söikö sinun lapsesi minun ostamat mansikat ja kumman lapselle laitettiin säästöön 50 e ja mistä rahoista se tingittiin? Ja kenen omistamaa asuntoa lyhennetään ja kenen kuuluu sitä sitten korjata tai siivota tai ostaa kesäkukat? Argh. Olisipa somessa ja joka puolella kerrottu mieluummin ydinperheen hyvistä puolista ja tosiaan tuosta ettei se pahin aika kestä siinä kun sen 10 vuotta. Uusperheessä väännöille löytyy aiheita hamaan tappiin. Mahdollisuus Me yksikölle on mahdollista mutta todella paljon epätodennäköisempää. Miksi 50/50 elämää tai eroja ylipäätään ihannoidaan somessa ja yleisesti??? Suurin kusetus ikinä. Jos ydinperhe olisi mitenkään mahdollista ottaisin sen heti takaisin.

Ihan kiva, mut entäs kun se puoliso istuu nenä kiinni ruudussa vknloput ja loma-ajatkin, ja itse hoidat vauvaa ja kotia 24/7. Kyllä siin ero käy mielessä. Jospa edes silloin voisi sopia vastuun jakamisesta. Silti pelottaa aikuisseuran puute. Yksin lasten kanssa...se on yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet eroaa koska ajattelee että niin saa edes joka toinen viikko omaa lapsi vapaata aikaa ja saa ikäänkuin samassa paketissa sinkku ja perhe-elämän. Todellisuudessa kukaan ei kerto miten yksinäistä ja raskasta on etenkin lapsi viikot ainoana aikuisena kun joutuu olekaan silmät selässä 24/7 eikä tosiaan edes lenkille pääse tai voi jakaa kotitöitä tai ole seuraa mökille. Puhumattakaan jos siihen löytää uuden kumppanin miten hankalia ovat uusperhekuviot! Ihan helvetistä. On sinun lapset ja minun lapset eri tapoineen ja kasvatuksineen ja geeneineen. On sinun rahat ja minun rahat ja söikö sinun lapsesi minun ostamat mansikat ja kumman lapselle laitettiin säästöön 50 e ja mistä rahoista se tingittiin? Ja kenen omistamaa asuntoa lyhennetään ja kenen kuuluu sitä sitten korjata tai siivota tai ostaa kesäkukat? Argh. Olisipa somessa ja joka puolella kerrottu mieluummin ydinperheen hyvistä puolista ja tosiaan tuosta ettei se pahin aika kestä siinä kun sen 10 vuotta. Uusperheessä väännöille löytyy aiheita hamaan tappiin. Mahdollisuus Me yksikölle on mahdollista mutta todella paljon epätodennäköisempää. Miksi 50/50 elämää tai eroja ylipäätään ihannoidaan somessa ja yleisesti??? Suurin kusetus ikinä. Jos ydinperhe olisi mitenkään mahdollista ottaisin sen heti takaisin.

Ihan kiva, mut entäs kun se puoliso istuu nenä kiinni ruudussa vknloput ja loma-ajatkin, ja itse hoidat vauvaa ja kotia 24/7. Kyllä siin ero käy mielessä. Jospa edes silloin voisi sopia vastuun jakamisesta. Silti pelottaa aikuisseuran puute. Yksin lasten kanssa...se on yksinäistä.

Yksin aikuisen ihmisen kanssa on paljon yksinäisempää kuin itsellisenä ihmisenä lasten kanssa.

Tinderissä näkee tänä päivänä rehellisiä ilmoituksia: vain seksiä.

Olisit sinäkin ollut silloin aikanaan yhtä rehellinen. Seksiä saa tarvittaessa escortilta, samoin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta kylä pitäisi puhua rutkasti enemmän. Siis siitä, että katuu lapsien saamista. Aihe on oikeasti yleisempi kuin luullaan, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tietenkään ei pidä puhua niille lapsille, eikä ehkä suoranaisesti kumppanilleenkaan, että KATUU asiaa, mutta tunteitaan voi sanoittaa ettei tunnu hyvältä. Elämässä voi kaikki olla ihan hyvin kuten apkin sanoo, eli että on hyvä vaimo/mies ja hyvät lapset, mutta silti tuntee tyhjyyden eikä saa iloa siitä mitä on. Kuulostaa hieman masennukselta, eli ap:n voisi olla ihan paikallaan käydä lääkärin juttusilla josko saisi muutaman kerran menä juttelemaan ammattilaiselle asiasta. Usein jo se että saa vain purkaa tuntonsa jollekin, jolla on koulutus siihen kuunteluun ja ohjailuun, joka on täysin anonyymi persoona jonka kanssa on kliinisesti tekemisissä vain ja ainoastaan juttelun vuoksi, ja jolle sitä maksetaan, auttaa jo paljon.

Mutta siis palaten siihen, että isompi osa katuu lapsien saamista kuin sitä, ettei koskaan vapaaehtoisesti niitä päättänyt haluta, tulisi kiinnittää enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda aihetta päivänvaloon ilman tuomitsemista. Hirveän monen ihmisen ja pariskunnan soisi todellakin miettivän enemmän ja kauemmin, ennenkuin lapsia aletaan lykkäämään. Ja keskustelevan vilpittömästi sekä rakentavasti ja realistisesti, mitä todellisuus on. Lapsiin menee rahaa, pikkulapset ovat rodella rasittavia ison osan ajasta, eikä se siitä helpota muutamaan vuoteen vaikka lapsia olisikin vain se yksi tai kaksi. Hirveän helposti elämä luisuu liikaa lapsen ehdoilla lusinnaksi eikä ole enää kivaa, parisuhde repeilee liitoksistaan ja/tai tyhjyyden tunne täyttää mielen ja ruumiin. Puhukaa enemmän ennen lasten hankkimista. Puhukaa vaikka anonyymisti kuten täällä, jos olette jo tehneet lapset tai vaikkette olisikaan. Ihmisten ei myöskään tulisi tuomita muita noista tunnoista, vaikka tietyssä mielessä onkin turha itkeä on p*ska on housuissa. Se ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa, koska ei se muuta sitä tilannetta miksikään. Uskallan väittää että melkein jokaiselle vanhemmalle tulee joskus hetkiä, milloin edes ohikiitävän ajan miettii, mitä elämä olisi ilman lapsia ja menneitä valintoja. Niistä ei pääse eroon, kun kyseessä on lapset, mutta ratkaisuja voi koittaa hakea.

En ikinä pysty tajuamaan sitä kuinka ihmisille tulee jotenkin suurena yllätyksenä se, kuinka rankkaa sen vastasyntyneen kanssa oikeasti on..kaikki lähipiirissäni on ollut tästä järkyttyneitä. Itse kyllä olen aina ajatellut nimenomaan että se on varmasti ihan hirveää..itse en lapsia edes halua.

Sama! Tiedän, siis yksinkertaisesti tiedän, että tulisin enemmän tai vähemmän hulluksi perhe-elämässä, vaikka olisikin osallistuva puoliso siinä rinnalla tai puoliso, joka hoitaa suurimman osan perheen ja lasten tuomasta vastuusta ja taakasta. Miten se voi olla yllätys, että lapset OVAT vaativia, että perhe-elämä ON rankkaa, että elämä MUUTTUU tosi paljon suurimmalla osalla ihmisistä jo yhdenkin lapsen myötä kuin ilman lasta.

Olen itsekin tietoisesti päättänyt pysyä lapsettomana, koska en halua tuoda tänne yhtään uutta ihmistä kärsimään sen takia, että kun äiti ei jaksa ja äidin persoonaan ei sovi äitiys ja perhe.

N40

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

Mistä me voitais tietää, mikä sua ap vaivaa. Mikset menisi terapiaan ratkomaan mistä paha olo johtuu? 

Miksei miehet lähde yksin lomalle. Mikä teitä estää sillähän siitä vaimostakin pääsee jossei hälle sovi ikinä irtiotto. Itse ainakin nautin kun saan olla välillä yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

Et ole yhtään sen parempi mitä aloittajakaan. Jos uskotte moniavioisuuteen, ette ota ketään vakituista. Lapset pystyy saamaan yksinkin tai kumppanuusvanhemman kanssa.

Liikaa näkee pölyttyneitä vanhempia varustettuna 1950- luvun ajatusmaailmalla.

Joo, syntyvyys laskee jne., mitä sitten? Ihmiset olisivat ainakin paljon onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Miksei miehet lähde yksin lomalle. Mikä teitä estää sillähän siitä vaimostakin pääsee jossei hälle sovi ikinä irtiotto. Itse ainakin nautin kun saan olla välillä yksin kotona.

Useinhan se pountti ei tunnu olevan asiaintilan ratkaisemisessa, vaan halutaan vaan piehtaroida ongelmassa - kunnes tulee joku (prinsessa) joka pelastaa tilanteen. Sitten vain suoraan suhteeseen ja mahdollisesti uutta perhettä perustamaan. Nämä on niin nähty.

Suomalaiset miehet ovat nykyisin täysin akkojensa talutusnuorassa. Sitä sit kutsutaan tasa-arvoksi. Olkaa miehiä eikä jotain vaimoa pelkääviä hiirulaisia joiden pitää tulla vauva palstalle itkemään kohtaloaan.

Keski-ikä, testosteronitason lasku, miehen vaihdevuodet, joku käsittelemätön ongelma? Terapia?