Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Se on, pojat, niin, että kun lapset on päätetty tehdä, niin katumiseen ei ole varaa. Se olisi pitänyt tajuta ennen hommaan ryhtymistä. Nyt on vain velvollisuus tehdä lasten elämästä paras mahdollinen. On ikävää jos aikuinen mies ei siitä saa elämälleen tarvittavaa sisältöä kaiken kuun ohella, mutta minulta ei riitä sympatiaa teille ruikuttajille.

Näin se menee. Vaimollasi on varmasti joskus ihan samat ajatukset. Lapset kasvaa nopeasti ja sitten voi ruveta elämään vapaampaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Se on, pojat, niin, että kun lapset on päätetty tehdä, niin katumiseen ei ole varaa. Se olisi pitänyt tajuta ennen hommaan ryhtymistä. Nyt on vain velvollisuus tehdä lasten elämästä paras mahdollinen. On ikävää jos aikuinen mies ei siitä saa elämälleen tarvittavaa sisältöä kaiken kuun ohella, mutta minulta ei riitä sympatiaa teille ruikuttajille.

Näitä tapauksia on koska ihmisille VALEHDELLAAN, että lapset ja perhe-elämä on autuaaksi tekevä asia, tai että se kuuluu jokaisen aikuisen ihmisen normaaliin elämään. Hienoa että ap puhuu. Pitääkin puhua eikä kenenkään pidä syyllistyä siitä että on joutunut kanaemokulttuurin aivopesemäksi.

Vaimo on joissakin asioissa hyvä, mutta joissakin liian yksinkertainen... tai siis, monimutkainen? 

Ota itsellesi enemmän "omaa aikaa" - "karkaile" joka viikko, joka päivä. Käytä perhettä itsellesi sopivalla tavalla, omilla ehdoillasi. Vain lapsilla on sinuun oikeuksia mutta siinäkin on valinnanvaraa.

Nyt vaan tähän väliin biletystä ja vieraita naisia, niin ne muutkin tekee. Pian voi huomata saaneensa sitä, mitä toivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on joissakin asioissa hyvä, mutta joissakin liian yksinkertainen... tai siis, monimutkainen? 

Ota itsellesi enemmän "omaa aikaa" - "karkaile" joka viikko, joka päivä. Käytä perhettä itsellesi sopivalla tavalla, omilla ehdoillasi. Vain lapsilla on sinuun oikeuksia mutta siinäkin on valinnanvaraa.

Tämä viesti laminoituna kaikille suomalaisille lisääntymisikäisille  naisille postissa jääkaapin oveen laitettavaksi. Siinä se muistuttaa joka päivä siitä, miten tärkeää on olla valikoiva ja nirso kun pohtii perheen perustamista iehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hanki salarakas, niin helpottaa. Melkein kaikilla miehillä on sivusuhde, useimmilla monta.

tähän.

Voi vain suositella.

Pattayalle miettimään pariksi kuukaudeksi.

Siellä on monet sydänsurut ratkaistu sivistyneesti.

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Kaikenlaisia "ahdinkoja" sitä ihmisillä on. No, toivottavasti asiasta ei tule lapsillenne suurempi, oikea ahdinko.

Vaimon vika, että sinulla on tylsää? Edelleenkään vastuu omasta elämänilosta ei kuulu muille kuin sinulle. Mikä estää lähtemästä yksin jonnekin? Mikä estää puhumasta asiasta vaimon kanssa? Ehkä vaimolla on samat tuntemukset ja ajatukset? Tai vaimo havahtuu keskusteluissanne siihen, että asiat pitää muuttua jne.

Aukaise suusi, aikuinen mies.

En kyllä itse tunne ketään, joita ei kumppani ole välillä vituttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Tai sitten koeta kovasti miettiä millaista olisi rivarikaksiossa yksikseen niinä viikkoina kun lapset ovat äidillään. Rauhaa ja vapautta. Auttaa kestämään ne toiset kaks viikkoa kuukaudessa lasten kanssa.

Tindereitä ei tarvitse kun etsii sen rivarikämppänsä alueelta jossa on leikkipuistoja ja päiväkoteja. Niiden lähistöllä asuu myös vastaavassa tilanteessa olevia naisia joiden lapset on kaks viikkoa kuukaudessa isällään :) Mietipä niitä aikoja kun voitte olla uuden viehättävän naisystävän kanssa kahdestaan ja käydä leffassa/lenkillä/viikonloppumatkoilla.

Kyllä semisinkkuelämä aina parisuhteen voittaa.

Eihän hän halua olla nykyisenkään naisen kanssa, miksi sitten jonkun toisen?

Joskus oma ahdistus tulee projisoitua kumppaniin. Eli itsellä on joku kriisi ja siitä alkaa syyttää kumppaniaan. Kannattaa miettiä tarkkaan mikä on todellinen ongelma.

Terveisin, ahdistuneisuudesta kärsivä

En pysty auttamaan ap kun aloituksesi on niin ristiriitainen. "Hyvä elämä", "ihana vaimo". Ei ketään vituta hyvä elämä ja ihana vaimo. Mitä jos puhuisit rehellisesti niin sitten ehkä osataan auttaa?

Puolisoa saa aina katua mutta lapsia ei. Jos olet ne tietoisesti hankkinut niin niistä pitää pitää 18 vuotta huolta.

Lapset on pieniä? Tee itsesi kanssa sopimus, että kun lapset on vaikka yli 10v., nostat kytkintä, jos siltä tuntuu vielä.

Usko pois. Se helpottaa. Teillä on kovin pienellä ikäerolla lapset. Pienet lapset on ihania, mutta tuhottoman rasittavia. Elämä on helposti sellaista mössöä niiden kanssa. Omani ovat jo 17 ja 14. Elämä on tosi kivaa. Lapsista ei ole mitään haittaa (paitsi tuhoton rahanmeno), mutta iloa paljon. Toki vähän pitää katsoa perään ja miettii aina, ettei joudu huonoon seuraan yms. Muuten saan nauttia elämästä melkein lapsettomana.

Miehen kanssa juteltiin eilen viimeksi, että me käymme kahdestaan jo uimassakin, koska tietysti teinit menee kavereiden kanssa (ovat menneet vuosia jo, tuosta 10-11 -vuotiaasta lähtien) ja mehän ei voida edes samalle rannalle mennä. Noloja ollaan. Melkein aina istumme kaksin täällä kotona. Ruokaa laitetaan koko perheelle välillä, teinit kyllä tekee itselleen ohimennen tarvittaessa, jos ei ole meidän ruoka-aika. Jos väsyttää, voi nukkua. Jos haluaa lähteä koko päiväksi johonkin, lähtee vaan. Oikeastaan en juurikaan tiedä, mitä vapautta elämästäni puuttuu verrattuna lapsettomien elämään. Ainakaan sellaista, millä olisi merkitystä. Ei sitä nyt keski-iässä kuitenkaan halua baarireissulta kotiutua kolmen päivän päästä.

Hakeudu hoitoon tai terapiaan!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Itse sinkkuna ihmettelen miten joku suostuu jonkun salarakkaasi. Toisella on puoliso, lapset, kahden palkan tuoma taloudellinen vauraus ja ihminen, joka jakaa kaikki arjen vastuut. Mutta mikään ei riitä. Pitää saada vielä lisää.

Miksi suostuisin olemaan tämä ”lisä”. Minulla ei ole mitään edellä mainituista ja varatulta saisin vain hetkittäisiä murusia. Ei, ei. Ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.

Tai sitten koeta kovasti miettiä millaista olisi rivarikaksiossa yksikseen niinä viikkoina kun lapset ovat äidillään. Rauhaa ja vapautta. Auttaa kestämään ne toiset kaks viikkoa kuukaudessa lasten kanssa.

Tindereitä ei tarvitse kun etsii sen rivarikämppänsä alueelta jossa on leikkipuistoja ja päiväkoteja. Niiden lähistöllä asuu myös vastaavassa tilanteessa olevia naisia joiden lapset on kaks viikkoa kuukaudessa isällään :) Mietipä niitä aikoja kun voitte olla uuden viehättävän naisystävän kanssa kahdestaan ja käydä leffassa/lenkillä/viikonloppumatkoilla.

Kyllä semisinkkuelämä aina parisuhteen voittaa.

Eihän hän halua olla nykyisenkään naisen kanssa, miksi sitten jonkun toisen?

Siksi kun uuden kanssa on aina jännää ja helppoa, aikansa. En usko hetkeäkään että hän seksitöntä elämää kaipailee. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on joissakin asioissa hyvä, mutta joissakin liian yksinkertainen... tai siis, monimutkainen? 

Ota itsellesi enemmän "omaa aikaa" - "karkaile" joka viikko, joka päivä. Käytä perhettä itsellesi sopivalla tavalla, omilla ehdoillasi. Vain lapsilla on sinuun oikeuksia mutta siinäkin on valinnanvaraa.

Toisten ihmisten käyttäminen on sairasta, eikä perhe-elämässä aina voi tehdä asioita omilla ehdoillaan, toistenkin tarpeet tulee huomioida. Miehellä on velvollisuuksia paitsi lapsiaan kohtaan, myös vaimoaan kohtaan. Niinhän sitä on papin tai tuomarin edessä luvattu. 

0/5