Lue keskustelun säännöt.
Kadun vaimoani ja lapsiani.
05.07.2021 |
Menin naimisiin 4 vuotta sitten. Minulla on hyvä elämä, 2 lasta, ihana vaimo. Silti koko ajan vituttaa ja haluaisin lähteä omille teilleni. En tätä kyllä tule tekemään. Osaatteko kertoa mistä tämä ahdistus johtuu? Ei ole mukavaa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.
Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.
N38Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.
En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija
N38No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.
Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.
N38Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta.
Niin totta.
N38Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.
Niin jatkankin. Kunnes keksin ratkaisun.
N38Sellaista ei sinulle taivaalta putoa, eiköhän kaikki ratkaisuvaihtoehdot ole sinulle jos selviä. Kuulostat ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista moraalista selkärankaa ja joka kääntyilee hitusen jokaisen tuulen mukana, ei koskaan oikeasti ja pysyvämmin mihinkään suuntaan.
Mitä sä niinkun itse saat siitä että tylytät ja moralisoit tuntemattomia ihmisiä vauvapalstalla? Tuosta kommentistasi ei ollut yhtään mitään hyötyä kenellekään. Ihan mielenkiinnosta kysyn.
N38Sinä täällä kyselet loputtomiin neuvoja oman elämäsi setvimiseen. Sulle on sanottu monen ihmisen näppikseltä että tee nyt joku päätös ja hoida hommat. Sä et aio tehdä mitään. Ehkä nautit tosta draamasta, en voi tietää. Jos haluut neuvoja joltain joka on sun puolella eikä anna "tough lovea" niin kysele ystäviltäsi. Me ei sua tunneta eikö meillä oo velvollisuutta sua lohdutella.
No, jotkut täällä on päässeet sen moralisointiöyhötyksen yläpuolelle ja antaneet ihan toimivaa näkökulmaa. Sä et varmaan voi ymmärtää millanen prosessi tällaisen asian pohtiminen voi olla. Sä olisit jo käyttänyt pari minuuttia siihen että olisit päräyttänyt asian miehelles. Kato kun kaikki ei ole niinkuin sinä.
Kyllä mä kestän teidän tough lovea mutta jos ainoa pointti on se että mä oon paska ihminen niin se on nollainformaatiota koska sen mä tiedän jo.
Jos tää keskustelu tuntuu raskaalta niin voit tehdä muuta. Oliskohan vadelmat jo kypsyneet?
N38
Ei toi sun tilaanne nyt niin erityisen dramaaattinen ole, etteikö muytkin ihmiset olisi joutuneet tekemään samanlaisia tai jopa vaaikeempia päätöksiä elämässään. Ja ne on vaan tehtävä. Ja kiitso, mä osaan ihan itse päättää mitä teen ja koska poimin vadelmat, en pyytele siihen sulat neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tällasia ruikuttajia. Arvosta sitä mitä sinulla on. On ihan normaalia välillä haikailla asioiden perään, joita ei ole mutta äly hoi.
Tuskin oikeasti heitä kadut. Kuulostat siltä että olet keski-iän kriisissä, ja tota menoa jäät vielä ilman tuota aarretta mitä sinulla jo on.
En lukenut ketjua, mutta otsikko kuulostaa kauhealta, että joku katuu lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.
Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.
N38Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.
En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija
N38No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.
Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.
N38Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta.
Niin totta.
N38Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.
Niin jatkankin. Kunnes keksin ratkaisun.
N38Sellaista ei sinulle taivaalta putoa, eiköhän kaikki ratkaisuvaihtoehdot ole sinulle jos selviä. Kuulostat ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista moraalista selkärankaa ja joka kääntyilee hitusen jokaisen tuulen mukana, ei koskaan oikeasti ja pysyvämmin mihinkään suuntaan.
Mitä sä niinkun itse saat siitä että tylytät ja moralisoit tuntemattomia ihmisiä vauvapalstalla? Tuosta kommentistasi ei ollut yhtään mitään hyötyä kenellekään. Ihan mielenkiinnosta kysyn.
N38Sinä täällä kyselet loputtomiin neuvoja oman elämäsi setvimiseen. Sulle on sanottu monen ihmisen näppikseltä että tee nyt joku päätös ja hoida hommat. Sä et aio tehdä mitään. Ehkä nautit tosta draamasta, en voi tietää. Jos haluut neuvoja joltain joka on sun puolella eikä anna "tough lovea" niin kysele ystäviltäsi. Me ei sua tunneta eikö meillä oo velvollisuutta sua lohdutella.
No, jotkut täällä on päässeet sen moralisointiöyhötyksen yläpuolelle ja antaneet ihan toimivaa näkökulmaa. Sä et varmaan voi ymmärtää millanen prosessi tällaisen asian pohtiminen voi olla. Sä olisit jo käyttänyt pari minuuttia siihen että olisit päräyttänyt asian miehelles. Kato kun kaikki ei ole niinkuin sinä.
Kyllä mä kestän teidän tough lovea mutta jos ainoa pointti on se että mä oon paska ihminen niin se on nollainformaatiota koska sen mä tiedän jo.
Jos tää keskustelu tuntuu raskaalta niin voit tehdä muuta. Oliskohan vadelmat jo kypsyneet?
N38Ei toi sun tilaanne nyt niin erityisen dramaaattinen ole, etteikö muytkin ihmiset olisi joutuneet tekemään samanlaisia tai jopa vaaikeempia päätöksiä elämässään. Ja ne on vaan tehtävä. Ja kiitso, mä osaan ihan itse päättää mitä teen ja koska poimin vadelmat, en pyytele siihen sulat neuvoja.
Vau, osaat itse päättää milloin poimit vadelmat. Olen mykistynyt päätöskykysi edessä.
N38
No kuka ei? Onneksi voi avautua anonyymisti niin jaksaa vetää Pepsodentti-hymyä oikeassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku edempänä viittasi vaimon ja lasten olevan sama asia kuin lihominen. Lihava voi laihtua, lapsia et pysty poistamaan.
Älä elä "epäterveellisesti", ellet kestä naisen läsnäoloa ja lapsia.
Ole rehellinen itsellesi ja muille.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, mutta otsikko kuulostaa kauhealta, että joku katuu lapsiaan.
Tabu se on. Minullekin on oma emä tunnustanut sen. Olisipa ollut älyä hänellä edes sen verran, että olisi avautunut jossain keskustelupalstalla sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!
Hyvä jumala sentään, mikä neuvo. Että sinusta on oikein roikottaa tietämätöntä puolisoa löysässä hirressä talouden takaajana ja lastenhoitoapuna sillä ajatuksella, että nainen etsii siinä sivussa parempaa suhdetta johon kärrätä suoraan itsensä ja osa-aikalapsensa. Siinä sitä on moraalia pettämisen jatkoksi.
No niin ne ukotkin tekee. Sitä paitsi niin kauan, kun tilanne on auki eikä siitä kerrota kelleen, se voi kääntyä mihin suuntaan tahansa, jopa vaikka siihen, että vaimo huomaa tehneensä virheen ja loppuelämänsä rakastaa tätä miestään uskollisesti. No, niin ei ehkä käy eikä ole tarviskaan, mutta tuossa on nyt monta ihmistä, joiden elämän ero rikkoo. Satavarmasti tilanne on heille kaikille kurjempi erotilanteessa kuin tämä nykyinen eli että vaimolla on sivusuhde, jonka hän elää läpi tai johon hän jää tai mitä ikinä mutta joka tapauksessa tekee vasta sitten isoja ratkaisuja, kun tietää, mitä tekee. Tämä ratkaisu, että pelkkien omantunnontuskien ja muiden moralisoinnin takia aletaan rikkoa perhettä, on ainakin täysin hölmöä.
Sinä ajattelet tätä asiaa nyt reviirinpuolustus -silmälasit päässä. Olet niin vauhkona jo ajatuksesta, että sinua petettäisiin, että siksi samalla vimmalla yrität mestaroida jopa muiden parisuhteita. Ei sun ukko sua petä, vaikka tämän sinulle ihan ventovieraan ihmisen parisuhteessa olisikin astetta monimutkaisempi tilanne. Joten rauha nyt.
Aivan loistava kommentti, harmi etten huomannut aiemmin kun palsta jotenkin hajosi.
Ilahduttavaa huomata että on olemassa ihmisiä joille asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Ja mulla on sama fiilis tuosta, että kun joku avautuu pettämisestä niin osa porukasta (naisia?) ottaa asian jotenkin henk koht ja näkee ympärillään uhkia omalle avioliitolleen. Sillä varmaan selittyy suurin osa tästä ryöpytyksestä jota oon täällä saanut osakseni.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.
Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.
N38Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.
N36
Olisit varmaan voinut sen oman ajan käyttää rakentavammin etkä noin raukkamaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskusteluketjusta opittua: Pettäminen ratkaisee parisuhdeongelmat
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskusteluketjusta opittua: Pettäminen ratkaisee parisuhdeongelmat
Joo, pettämällä parisuhde ja perhe-elämä uuteen kukoistukseen. Pettävä osapuoli ei koskaan ollut perheensä kanssa eläessään onnellisempi kuin vieraan kanssa paneskellessaan. Tämä kannattaa kirjoittaa päiväkirjaan jälkipolvillekin opiksi. Ja joka muuta ajattelee on ainoastaan epävarma ja kateellinen (mistä, ei hajuakaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!
Hyvä jumala sentään, mikä neuvo. Että sinusta on oikein roikottaa tietämätöntä puolisoa löysässä hirressä talouden takaajana ja lastenhoitoapuna sillä ajatuksella, että nainen etsii siinä sivussa parempaa suhdetta johon kärrätä suoraan itsensä ja osa-aikalapsensa. Siinä sitä on moraalia pettämisen jatkoksi.
No niin ne ukotkin tekee. Sitä paitsi niin kauan, kun tilanne on auki eikä siitä kerrota kelleen, se voi kääntyä mihin suuntaan tahansa, jopa vaikka siihen, että vaimo huomaa tehneensä virheen ja loppuelämänsä rakastaa tätä miestään uskollisesti. No, niin ei ehkä käy eikä ole tarviskaan, mutta tuossa on nyt monta ihmistä, joiden elämän ero rikkoo. Satavarmasti tilanne on heille kaikille kurjempi erotilanteessa kuin tämä nykyinen eli että vaimolla on sivusuhde, jonka hän elää läpi tai johon hän jää tai mitä ikinä mutta joka tapauksessa tekee vasta sitten isoja ratkaisuja, kun tietää, mitä tekee. Tämä ratkaisu, että pelkkien omantunnontuskien ja muiden moralisoinnin takia aletaan rikkoa perhettä, on ainakin täysin hölmöä.
Sinä ajattelet tätä asiaa nyt reviirinpuolustus -silmälasit päässä. Olet niin vauhkona jo ajatuksesta, että sinua petettäisiin, että siksi samalla vimmalla yrität mestaroida jopa muiden parisuhteita. Ei sun ukko sua petä, vaikka tämän sinulle ihan ventovieraan ihmisen parisuhteessa olisikin astetta monimutkaisempi tilanne. Joten rauha nyt.
Aivan loistava kommentti, harmi etten huomannut aiemmin kun palsta jotenkin hajosi.
Ilahduttavaa huomata että on olemassa ihmisiä joille asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Ja mulla on sama fiilis tuosta, että kun joku avautuu pettämisestä niin osa porukasta (naisia?) ottaa asian jotenkin henk koht ja näkee ympärillään uhkia omalle avioliitolleen. Sillä varmaan selittyy suurin osa tästä ryöpytyksestä jota oon täällä saanut osakseni.
N38
Suurin osa johtunee siitä, että pettäminen pikkulapsiperheessä on vaan typerää, erityisesti niiden lasten kannalta. Koettaisitte nyt aikuiset ihmiset pitää ns. shittinne kasassa ainakin niin kauan, että lapset on isompia. Jos ero tulee, voin luvata hemmetinmoisia vääntöjä tuleville vuosille noin pienten lasten eroperheissä.
Onneksi voi täällä avautua anonyymisti, vaikka näköjään siitäkin joku osaa närkästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kuitenkin hyvä, että tällaisista asioista voidaan puhua avoimesti. Itse lapsettomana sinkkumiehenä, joka tulee vanhoollisesta suvusta olen joutunut pohtimaan mahdollista perhe-elämää. Näistä kääntöpuolista ei kyllä kukaan suoraan puhu. Olen aina epäillyt soveltuvuuttani vanhemmaksi tai edes ylipäätään parisuhteeseen joten nämä toisten miesten (ja miksipä ei naistenkin) jakamat kokemukset ovat todella arvokkaita.
Rehellisesti sanottuna en usko, että henkiset voimavarani riittäisivät perhearkeen. Väsyn ihmisten kanssa touhuamisesta ja tarvitsen omaa rauhaa. Myös kaveripiirini on minulle tärkeä. En usko pystyväni tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvää elämää.
Vaikutat fiksulta ja pohdiskelevalta, ja sillä perusteella sanoisin että olisit paljon parempi isä kuin moni muu. Mutta ei lapsia tietenkään kannata hankkia, jos niitä ei erityisesti halua.
Olen voimakkaasti introvertti, kuormitun helposti ja tarvitsen paljon omaa aikaa, samoin mieheni. Perhe-elämä sujuu kuitenkin hyvin, emme vain osallistu jokaiseen vanhempainyhdistykseen, talkoisiin ja muihin ylimääräisiin juttuihin. Pikkulapsiaika oli totta kai kuormittavaa eikä omaa aikaa ollut aina tarpeeksi, mutta sekin on loppujen lopuksi nopeasti ohi. Nyt lapset ovat koululaisia ja elämä on helppoa, ja yhdessä tekeminen ja touhuaminen kivaa. Vastaavasti kavereita tulee kyllä nähtyä aika harvoin. Suurin osa on onneksi samanlaisia erakkoluonteita ja juttu jatkuu sujuvasti siitä, mihin se jäi vuosi sitten :D
Tuo lasten katuminen taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Hyvin usein se on vasta aikuinen lapsi, joka sen ison pettymyksen ja huolenaiheen tuottaa. Minä olin sellainen, välit kotiin tätä nykyä viileät. Kunpa ihmiset miettisivät tuhat kertaa pidemmälle, ennen kuin lisääntyvät.
Aivoton mies tapaa aivottoman naisen ja kehtaavat vielä tehdä lapsia tähän maailmaan. Mielestäni maailmassa on tilaa kaikille ihmisille rodusta ja uskonnosta välittämättä. Mutta tämän ap:n kaltaiset idiootit saisi kuolla sukupuuttoon.
Mulle lapset sopii koska elän yhtä saamatonta höpö höpö elämää täällä kotona kuin ennenkin lapsia, ja pääsisin kyllä joskus baariin mutta jumitan usein vaan tänne kotiin.
Kai sitä joskus voisi kokeilla olla joku " muu" mutta pidemmän päälle vain huijaisin itseäni. En tykkää myöskään enää mistään epäsovusta ja liasta, melusta joten en lähde tavoittelemaan mitään outoja viritelmiä edes mielikuvissani.
Kummallinen keskustelu. Mutta toiv ap:llä jokin jo helpottaa.
No, jotkut täällä on päässeet sen moralisointiöyhötyksen yläpuolelle ja antaneet ihan toimivaa näkökulmaa. Sä et varmaan voi ymmärtää millanen prosessi tällaisen asian pohtiminen voi olla. Sä olisit jo käyttänyt pari minuuttia siihen että olisit päräyttänyt asian miehelles. Kato kun kaikki ei ole niinkuin sinä.
Kyllä mä kestän teidän tough lovea mutta jos ainoa pointti on se että mä oon paska ihminen niin se on nollainformaatiota koska sen mä tiedän jo.
Jos tää keskustelu tuntuu raskaalta niin voit tehdä muuta. Oliskohan vadelmat jo kypsyneet?
N38