Onnistuuko suhde jos on eri siisteys käsitykset miehen kanssa?

Voi onnistua, tai sitten ei. Riippuu, pystyttekö keskustelemaan asiasta rakentavasti ja löytämään sopivan kompromissin.

Yhteen muuttamista ei kannata edes harkita ennen kuin keskustelu tästä aiheesta on käyty, ja todettu, että kummankaan ei tarvitse joustaa liikaa. Mielestäni vähemmän siistin pitää olla valmis siivoamaan enemmän kuin hänen mielestään olisi tarpeen (kunnioitus puolisoa kohtaan), ja enemmän siistin hyväksyttävä, että joutuu siivoamaan enemmän kuin kumppani, ja sietämään jonkin verran "ylimääräistä sotkua" (kunnioitus kumppania kohtaan).

Mutta jos kumpi tahansa osapuoli ei pysty joustamaan yhtään, silloin ei ainakaan yhteen kannata muuttaa.

En usko, että onnistuu

Mikä ongelma? Miksi Miehen edes pitäisi niitä naiselle kuuluvia vähäisiä hommia hoitaa? 

Sinä et ole mikään prinsessa, vaikka isäsi niin sinulle valehtelikin.

Herää jo todellisuuteen ja jatka tiskaamista! Tuhkimo. 

Miten saa tiskikoneesta lumilingon?

Antamalla lapion ja komentamalla ulos. 

Ei tule onnistumaan.

Itse olen viskannut 2 yyhhoo naista pihalle talostani kun olivat niin sottaisia.

Tai no ,eivät he alunperin yyhhoita olleet, mutta minäpä tein heistä sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule onnistumaan.

Itse olen viskannut 2 yyhhoo naista pihalle talostani kun olivat niin sottaisia.

Tai no ,eivät he alunperin yyhhoita olleet, mutta minäpä tein heistä sellaisen.

Naiset harvemmin tajuat kuka käskee ja kuka määrää. Kannattaisi oikeasti opetella kuuntelemaan mitä sanotaan ja totella! Noin siinä sitten käy.

Kyseessä siis exäni josta erosin jokin aika sitten. Mies muuten mukava ja tekee kaikkea puolestani ja ei juo tai rellestä. Mutta ollaan joissain asioissa erilaisia. Mutta koska olen mt syistä eläkkeellä niin kuvittelen ettei muut huoli minua ja olen parisuhdeihminen. Ei ex muutu ei muuttunut vuosien saatossa. En oikein tiedä mitä tehdä. Olen surullinen koska on paras ystäväni ja ei halua olla ystäväni jos ei olla suhteessa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi onnistua, tai sitten ei. Riippuu, pystyttekö keskustelemaan asiasta rakentavasti ja löytämään sopivan kompromissin.

Yhteen muuttamista ei kannata edes harkita ennen kuin keskustelu tästä aiheesta on käyty, ja todettu, että kummankaan ei tarvitse joustaa liikaa. Mielestäni vähemmän siistin pitää olla valmis siivoamaan enemmän kuin hänen mielestään olisi tarpeen (kunnioitus puolisoa kohtaan), ja enemmän siistin hyväksyttävä, että joutuu siivoamaan enemmän kuin kumppani, ja sietämään jonkin verran "ylimääräistä sotkua" (kunnioitus kumppania kohtaan).

Mutta jos kumpi tahansa osapuoli ei pysty joustamaan yhtään, silloin ei ainakaan yhteen kannata muuttaa.

Tämä oli ihan hyvä viesti minusta, mutta lisäisin että keskusteluista huolimatta on varsin mahdollista että ajan kanssa asia alkaa hiertämään. Viimeistään sitten kun tulee ehkä muksut kuvioihin mukaan.

Ja siis rakastan exää vielä ja elämä ilman häntä tuntuu surulliselta. Mutta yksi syy eroon oli myös se etten jaksanut enää sanoa asioista vaan hyväksyin ne hiljaa ja voin pahoin.

Ap

Voi toki onnistua. -Saattanee onnistua vielä paremmin, jos ette asu ja elä saman katon alla. Mutta kannattanee silti puntaroida, että mikä tai mitkä asiat teitä sitten vastaavasti yhdistää? Mikä on se liima, joks saa teidät haluamaan olla ja elää yhdessä pariduhtressa, ettekä "vain" ystävinä?  - (Yhtään kumpaakaan -ystävyyttä tai parisuhdetta- väheksymättä).

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi onnistua, tai sitten ei. Riippuu, pystyttekö keskustelemaan asiasta rakentavasti ja löytämään sopivan kompromissin.

Yhteen muuttamista ei kannata edes harkita ennen kuin keskustelu tästä aiheesta on käyty, ja todettu, että kummankaan ei tarvitse joustaa liikaa. Mielestäni vähemmän siistin pitää olla valmis siivoamaan enemmän kuin hänen mielestään olisi tarpeen (kunnioitus puolisoa kohtaan), ja enemmän siistin hyväksyttävä, että joutuu siivoamaan enemmän kuin kumppani, ja sietämään jonkin verran "ylimääräistä sotkua" (kunnioitus kumppania kohtaan).

Mutta jos kumpi tahansa osapuoli ei pysty joustamaan yhtään, silloin ei ainakaan yhteen kannata muuttaa.

Tämä oli ihan hyvä viesti minusta, mutta lisäisin että keskusteluista huolimatta on varsin mahdollista että ajan kanssa asia alkaa hiertämään. Viimeistään sitten kun tulee ehkä muksut kuvioihi

Hiertämisriskiä voi vähän pienentää sillä että ei jätetä pelkkään keskusteluun vaan laitetaan ihan paperille että mikä se yhteisesti sovittu taso on ja miten siihen päästään, eikä lipsuta siitä. Ajan kanssa siitä tulee rutiini mikä ei häiritse vaikka ei ihan omaa ihannetta vastaakaan. 

Joka ikisellä naisella on eri pikkumainen siisteyskäsityksensä kuin miehellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siis exäni josta erosin jokin aika sitten. Mies muuten mukava ja tekee kaikkea puolestani ja ei juo tai rellestä. Mutta ollaan joissain asioissa erilaisia. Mutta koska olen mt syistä eläkkeellä niin kuvittelen ettei muut huoli minua ja olen parisuhdeihminen. Ei ex muutu ei muuttunut vuosien saatossa. En oikein tiedä mitä tehdä. Olen surullinen koska on paras ystäväni ja ei halua olla ystäväni jos ei olla suhteessa

 

Ap

Tiedätkö miksi exäsi lähti?

Tässä vihje..

Up

Ei kannata jatkaa. Suosittelen molemmille itsemurhaa.  Helpointa kaikille jälkeenjääville.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jatkaa. Suosittelen molemmille itsemurhaa.  Helpointa kaikille jälkeenjääville.

Hyvä idea ap:n kaltaisille jälkeen jääneille.

Niin se vaan menee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jatkaa. Suosittelen molemmille itsemurhaa.  Helpointa kaikille jälkeenjääville.

Hyvä idea ap:n kaltaisille jälkeen jääneille.

Niin se vaan menee..

Puhutte hulluja!

Ei onnistu. Vituttaa pidemmän päälle sottapyttynaiset joilta ei siisti ja järjestelmällinen elämä onnistu.

Entäs jos

teettekin ensin ihan ikiomat työlistat, joissa on kummankin inhokit ja mieleiset työt ja vertailette tuloksia, ja seuraavaksi teette kummallekin oman ja jaatte hommat tasapuolisesti riitelemättä puoliksi.

Yhdessähän ne kuitenkin pitää sopia, jotta molemmat ovat tyytyväisiä ja homma toimii. Työt voi tehdä itsenäisesti ilman toisen valvontaa, työkin sujuu paremmin ja turha nipotus ja joutava kissanhännänveto jää pois. Ennakointi on se juttu.

Mä voin ottaa sun miehen. Omani on varsinainen nipo enkä jaksais enää kuunnella mitkä kaikki asiat teen väärin.

"Tiskiharjat on väärässä järjestyksessä", "vaatteet pitää kuivata kuivausrummussa energy toiminnolla", "mun puuvillaisia t-paitoja ei saa laittaa kuivariin", "mun urheiluvaatteet pitää pestä 40ssä vaikka pesulapussa lukee 30", bokserit pitää ripustaa narulle kuppi osa ylöspäin", "pepsi tölkki jäi tiskipöydälle (kaikki muu siivottu, lattiat pesty, lakanat vaihdettu, ruoka laitettu...)", "mä en jaksa tehdä näitä kaikkia enää yksin! (Kun muut tekee ne väärin)."