Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

Seksi ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus eikä myöskään oikeus. Se on kahden ihmisen välistä täysin vapaaehtoista toimintaa. Tämä totuus ei tunnu miehille menevän kaaliin. Avioliitossa ei allekirjoiteta sopimusta velvollisuusseksistä.

Satavarmasti avioliittosopimus ei ole myöskään valtakirja lukita puoliso loppuiäksi seksinpuutteeseen, sehän olisi sadismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta. 

Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.

N38

Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte.  Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.

Ootkohan sä nyt ymmärtänyt että sä kommentoit ihmiselle joka ei näe tilanteeseensa mitään "fantsuja" ratkaisuja? Tässä näyttäisi olevan vaan paskoja ja katastrofaalisia ratkaisuja. Ja "ei ratkaisuja".

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta. 

Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.

N38

Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte.  Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.

Ootkohan sä nyt ymmärtänyt että sä kommentoit ihmiselle joka ei näe tilanteeseensa mitään "fantsuja" ratkaisuja? Tässä näyttäisi olevan vaan paskoja ja katastrofaalisia ratkaisuja. Ja "ei ratkaisuja".

N38

Vaikuttaa ihan tyypilliseltä vaiheilulta tilanteessa, jossa ihminen ei onnistu ajattelemaan asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan ja tekemään päätöksiä elämästään. Ei sen ihmeempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

Seksi ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus eikä myöskään oikeus. Se on kahden ihmisen välistä täysin vapaaehtoista toimintaa. Tämä totuus ei tunnu miehille menevän kaaliin. Avioliitossa ei allekirjoiteta sopimusta velvollisuusseksistä.

Satavarmasti avioliittosopimus ei ole myöskään valtakirja lukita puoliso loppuiäksi seksinpuutteeseen, sehän olisi sadismia.

Avioliitosta voi irtautua koska tahansa yksipuolisella ilmoituksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta. 

Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.

N38

Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte.  Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.

Ootkohan sä nyt ymmärtänyt että sä kommentoit ihmiselle joka ei näe tilanteeseensa mitään "fantsuja" ratkaisuja? Tässä näyttäisi olevan vaan paskoja ja katastrofaalisia ratkaisuja. Ja "ei ratkaisuja".

N38

Vaikuttaa ihan tyypilliseltä vaiheilulta tilanteessa, jossa ihminen ei onnistu ajattelemaan asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan ja tekemään päätöksiä elämästään. Ei sen ihmeempää.

Todennäköisesti.

No mutta mitkäs ne hyvät vaihtoehdot on vaikkapa mun miehen ja lasten kannalta?

Erotaan? Siinä on myös paljon huonoja puolia ja vaikeutta. Mä lopetan pettämisen, saan ehkä anteeksi ja sitten jatketaan onnellisena loppuelämä? Hieman toisenlaisessa mutta sosiaalisesti hyväksytyssä valheessa.

Olisko sulla ideoita?

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Niin totta.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta. 

Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.

N38

Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte.  Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.

Ootkohan sä nyt ymmärtänyt että sä kommentoit ihmiselle joka ei näe tilanteeseensa mitään "fantsuja" ratkaisuja? Tässä näyttäisi olevan vaan paskoja ja katastrofaalisia ratkaisuja. Ja "ei ratkaisuja".

N38

Vaikuttaa ihan tyypilliseltä vaiheilulta tilanteessa, jossa ihminen ei onnistu ajattelemaan asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan ja tekemään päätöksiä elämästään. Ei sen ihmeempää.

Todennäköisesti.

No mutta mitkäs ne hyvät vaihtoehdot on vaikkapa mun miehen ja lasten kannalta?

Erotaan? Siinä on myös paljon huonoja puolia ja vaikeutta. Mä lopetan pettämisen, saan ehkä anteeksi ja sitten jatketaan onnellisena loppuelämä? Hieman toisenlaisessa mutta sosiaalisesti hyväksytyssä valheessa.

Olisko sulla ideoita?

N38

Sehän voi olla että kun kerrot miehellesi niin päätös on tehty puolestasi ja sinun ei enää tarvitse sitä ajatella.

Ulkopuolisena asian on hyvin selvä. Sinulla on mies jota väität rakastavasi ja pienet lapset joita oletan sinun rakastavan. Kokonaisuuden kannalta tässä minusta ei ole mitään erityisen epäselvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Niin totta.

N38

Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta. 

Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.

N38

Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte.  Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.

Ootkohan sä nyt ymmärtänyt että sä kommentoit ihmiselle joka ei näe tilanteeseensa mitään "fantsuja" ratkaisuja? Tässä näyttäisi olevan vaan paskoja ja katastrofaalisia ratkaisuja. Ja "ei ratkaisuja".

N38

Vaikuttaa ihan tyypilliseltä vaiheilulta tilanteessa, jossa ihminen ei onnistu ajattelemaan asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan ja tekemään päätöksiä elämästään. Ei sen ihmeempää.

Todennäköisesti.

No mutta mitkäs ne hyvät vaihtoehdot on vaikkapa mun miehen ja lasten kannalta?

Erotaan? Siinä on myös paljon huonoja puolia ja vaikeutta. Mä lopetan pettämisen, saan ehkä anteeksi ja sitten jatketaan onnellisena loppuelämä? Hieman toisenlaisessa mutta sosiaalisesti hyväksytyssä valheessa.

Olisko sulla ideoita?

N38

Ei kaikkiin tilanteisiin ole hyviä ratkaisuja. Se olit sinä, joka päätit pettää ja samalla hävitit mahdollisuuden ratkaista tilanne hyvin. Nyt on sitten enää ne huonot vaihtoehdot jäljellä. Vaikutat jotenkin todella lapselliselta. Kyllä 38-vuotiaan jo pitäisi tietää, että teoilla on seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Niin totta.

N38

Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.

Niin jatkankin. Kunnes keksin ratkaisun.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Niin totta.

N38

Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.

Niin jatkankin. Kunnes keksin ratkaisun.

N38

Sellaista ei sinulle taivaalta putoa, eiköhän kaikki ratkaisuvaihtoehdot ole sinulle jos selviä. Kuulostat ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista moraalista selkärankaa ja joka kääntyilee hitusen jokaisen tuulen mukana, ei koskaan oikeasti ja pysyvämmin mihinkään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta. 

Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.

N38

Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte.  Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.

Ootkohan sä nyt ymmärtänyt että sä kommentoit ihmiselle joka ei näe tilanteeseensa mitään "fantsuja" ratkaisuja? Tässä näyttäisi olevan vaan paskoja ja katastrofaalisia ratkaisuja. Ja "ei ratkaisuja".

N38

Vaikuttaa ihan tyypilliseltä vaiheilulta tilanteessa, jossa ihminen ei onnistu ajattelemaan asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan ja tekemään päätöksiä elämästään. Ei sen ihmeempää.

Todennäköisesti.

No mutta mitkäs ne hyvät vaihtoehdot on vaikkapa mun miehen ja lasten kannalta?

Erotaan? Siinä on myös paljon huonoja puolia ja vaikeutta. Mä lopetan pettämisen, saan ehkä anteeksi ja sitten jatketaan onnellisena loppuelämä? Hieman toisenlaisessa mutta sosiaalisesti hyväksytyssä valheessa.

Olisko sulla ideoita?

N38

Ei kaikkiin tilanteisiin ole hyviä ratkaisuja. Se olit sinä, joka päätit pettää ja samalla hävitit mahdollisuuden ratkaista tilanne hyvin. Nyt on sitten enää ne huonot vaihtoehdot jäljellä. Vaikutat jotenkin todella lapselliselta. Kyllä 38-vuotiaan jo pitäisi tietää, että teoilla on seuraukset.

No entäpä mies joka on vuosikaudet kuitannut olankohautuksella puheet suhteen parantamisesta? Hänkö on syytön tähän tilanteeseen?

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Niin totta.

N38

Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.

Niin jatkankin. Kunnes keksin ratkaisun.

N38

Sellaista ei sinulle taivaalta putoa, eiköhän kaikki ratkaisuvaihtoehdot ole sinulle jos selviä. Kuulostat ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista moraalista selkärankaa ja joka kääntyilee hitusen jokaisen tuulen mukana, ei koskaan oikeasti ja pysyvämmin mihinkään suuntaan.

Mitä sä niinkun itse saat siitä että tylytät ja moralisoit tuntemattomia ihmisiä vauvapalstalla? Tuosta kommentistasi ei ollut yhtään mitään hyötyä kenellekään. Ihan mielenkiinnosta kysyn.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.

Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)

N38

No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.

Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)

Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.

N38

Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?

No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D

Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.

Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.

N38

Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.

En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija

N38

No mikä siis estää nyt keskustelemasta, jos asian paljastuminen ei pelota ja kekustella haluat? En ymmärrä.

Erittäin hyvä kysymys. Ehkä haluan vielä elää jossain illuusiossa? Ehkä haluan tietää ensin mitä sanon miehelleni ennenkuin romutan avioliiton jollain verbaalisella ripulipaskalla? En tiedä.

N38

Niin varmaan sitten. Joskus pitää vaan laittaa ison naisen pöksyt jalkaan ja hoitaa hommat oikealla tavalla eikä jatkaa munatonta valehtelua. Ei mulla muuta. 

Niin totta.

N38

Ja kaiken tämän jälkeen pistäisin rahani likoon sen puolesta, että jatkat entisellä tavalla.

Niin jatkankin. Kunnes keksin ratkaisun.

N38

Sellaista ei sinulle taivaalta putoa, eiköhän kaikki ratkaisuvaihtoehdot ole sinulle jos selviä. Kuulostat ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista moraalista selkärankaa ja joka kääntyilee hitusen jokaisen tuulen mukana, ei koskaan oikeasti ja pysyvämmin mihinkään suuntaan.

Mitä sä niinkun itse saat siitä että tylytät ja moralisoit tuntemattomia ihmisiä vauvapalstalla? Tuosta kommentistasi ei ollut yhtään mitään hyötyä kenellekään. Ihan mielenkiinnosta kysyn.

N38

Sinä täällä kyselet loputtomiin neuvoja oman elämäsi setvimiseen. Sulle on sanottu monen ihmisen näppikseltä että tee nyt joku päätös ja hoida hommat. Sä et aio tehdä mitään. Ehkä nautit tosta draamasta, en voi tietää. Jos haluut neuvoja joltain joka on sun puolella eikä anna "tough lovea" niin kysele ystäviltäsi. Me ei sua tunneta eikö meillä oo velvollisuutta sua lohdutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

Seksi ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus eikä myöskään oikeus. Se on kahden ihmisen välistä täysin vapaaehtoista toimintaa. Tämä totuus ei tunnu miehille menevän kaaliin. Avioliitossa ei allekirjoiteta sopimusta velvollisuusseksistä.

Satavarmasti avioliittosopimus ei ole myöskään valtakirja lukita puoliso loppuiäksi seksinpuutteeseen, sehän olisi sadismia.

Avioliitosta voi irtautua koska tahansa yksipuolisella ilmoituksella. 

Jos ymmärsin oikein, sun mielestäsi avioliiton toisella osapuolella on yksipuolinen valta laittaa seksi jäähylle suhteesta ja ainoa tie ulos on ero, myös siinä tapauksessa että on lapsia? Pettäminen on pahempi kuin lasten kodin särkyminen? Kuulostaa siltä, että avioliitto kanssasi olisi tosipaska diili 😅. Etkä kyllä äitinäkään olisi häikäisevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

Seksi ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus eikä myöskään oikeus. Se on kahden ihmisen välistä täysin vapaaehtoista toimintaa. Tämä totuus ei tunnu miehille menevän kaaliin. Avioliitossa ei allekirjoiteta sopimusta velvollisuusseksistä.

Satavarmasti avioliittosopimus ei ole myöskään valtakirja lukita puoliso loppuiäksi seksinpuutteeseen, sehän olisi sadismia.

Avioliitosta voi irtautua koska tahansa yksipuolisella ilmoituksella. 

Jos ymmärsin oikein, sun mielestäsi avioliiton toisella osapuolella on yksipuolinen valta laittaa seksi jäähylle suhteesta ja ainoa tie ulos on ero, myös siinä tapauksessa että on lapsia? Pettäminen on pahempi kuin lasten kodin särkyminen? Kuulostaa siltä, että avioliitto kanssasi olisi tosipaska diili 😅. Etkä kyllä äitinäkään olisi häikäisevä.

Kommentoin tasan siihen, että avioliitto ei ole ikuinen vankila vaan siinä on ovi auki käydä ulos ihan koska tahansa. Muuhun en ottanut kantaa, joten ihan turha mennä henkilökohtaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

Seksi ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus eikä myöskään oikeus. Se on kahden ihmisen välistä täysin vapaaehtoista toimintaa. Tämä totuus ei tunnu miehille menevän kaaliin. Avioliitossa ei allekirjoiteta sopimusta velvollisuusseksistä.

Satavarmasti avioliittosopimus ei ole myöskään valtakirja lukita puoliso loppuiäksi seksinpuutteeseen, sehän olisi sadismia.

Avioliitosta voi irtautua koska tahansa yksipuolisella ilmoituksella. 

Jos ymmärsin oikein, sun mielestäsi avioliiton toisella osapuolella on yksipuolinen valta laittaa seksi jäähylle suhteesta ja ainoa tie ulos on ero, myös siinä tapauksessa että on lapsia? Pettäminen on pahempi kuin lasten kodin särkyminen? Kuulostaa siltä, että avioliitto kanssasi olisi tosipaska diili 😅. Etkä kyllä äitinäkään olisi häikäisevä.

Se on varmaan ap:n vaimo.