Lue keskustelun säännöt.
Miksi tällä palstalla elää hirveen vahva äitimyytti?
08.07.2014 |
"Äiti on lapselle tärkein ihminen."
"Kurittomalla lapsella on automaattisesti huono äiti."
"Äidin tehtävä on olla kotona lastensa luona."
"Kyllä äidinvaisto kertoo, mikä lapsella on hätänä."
"Äidilläni on kolme lasta."
Miehen kanssa ollaan näitä ihmetelty, kun ollaan täällä lueskeltu juttuja. Tuntuu siltä, että joka perheessä nainen on se, joka on itse hommannut lapset ja joka ne sitten omistaakin. Isistä viis.
Täällä on monesti saanut myös lukea perheistä, joissa on äiti, mies ja lapset (ei siis äiti ja isä tai nainen ja mies).
Hurahtaako kaikki naiset lapsen saatua siihen äitiyteen niin, että miehet jää täysin ulkopuolelle?
T. Lapseton lapsia haluava, mutta joka haluaa ne yhdessä sen miehen kanssa
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[/quote]
Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?
Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?
Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.
[/quote]
Totta - lähes 90% suomalaisäideistä on poistattanut rintansa eikä kykene imettämään. Näinhän se palstalla aina menee eli joka kerta keksitään, miksi ei voi tehdä jotain sellaista, mikä biologisesti on ihan normaalia. On olemassa lukemattomia tilanteita, joissa äiti ei kykene pitämään lastaan hengissä, mutta et kyennyt osoittamaan, että se isä olisi yhtään sen pätevämpi siinä hommassa.
Nykynaisten vauvat kuolevat katastrofitilanteissa hyvin nopeasti, koska äideiltä puuttuu se ikivanha äidinvaisto, jota tarvitaan, jotta lapsi säilyy hengissä. Kun tulee ongelma, kutsutaan paikalle perhetyöntekijä tai jätetään lapsi metsään ja ajatellaan, että ei se äitiys nyt niin kaksista ole, että sen takia pitää oma elämä uhrata. Hoitakoot joku toinen meidän vauvaa, äitimyyttiä ei tarvita.
[/quote]
Ihanko oikeasti liität äidinvaiston ja imetyksen toisiinsa?
Ja koitko koko tämän ketjun kilpailuna siitä, kumpi on tärkeämpi, isä vai äiti?
Suomalaisista vauvoista alle 50% on täysimetetty 3 kk:n ikäisenä. Viikon ikäisistä vauvoista noin 80 % on täysimetetty, kuukauden ikäisistä muistaakseni enää 60%. Tämän lisäksi Suomessa vauvoja adoptoidaan, osa vauvoista joutuu jäämään sairaalaan kuukausiksi, osa äideistä vuorostaan joutuu sairaalaan tai jopa kuolee. Ei puhuta mistään minimiprosenteista, kun puhutaan imettämättömistä vauvoista. Lisäksi aika harva nainen pystyy imettämään, jos ravinnon ja juoman saaminen tyrehtyy. Monilla tuoreilla äideillä se maito loppuu jopa päivässä, jos ei ole juotavaa tai syötävää riittävästi.
Imetys ei lisäksi tee äidistä vauvalle tärkeintä vaan se läsnäolo. Jos imetys on mekaaninen suoritus, ei vauva saa siitä muuta kuin ravintoa. Kyllä se läsnäolo siinä on tärkein.
Ei ole kysymys siitä, kumpi on tärkeämpi vauvalle, isä vai äiti, vaan siitä, ettei synnyttäminen ja imetys automaattisesti tee äidistä vauvalle tärkeintä. Lisäksi isäkin voi olla imettämättömyydestä huolimatta hyvin tärkeä, jopa yhtä tärkeä. Joskus se tärkein, jos isä vastaa vauvan tarpeisiin paremmin kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissäni on naisia, joilla ei ollut kunnollista sisältöä elämässä ennen kun he saivat lapsen. Siitä lähtien he kokivat elämänsä mielekkääksi, siinä oli jotain sisältöä ja näillä naisilla oli yhtäkkiä selkeä tarkoitus elämässä. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan toimi, lapsia täytyy tehdä lisää jotta elämä tuntuisi merkitykselliseltä, katkeruus kasvaa kun huomaa että toisilla on muitakin identiteettiä määrittäviä ominaisuuksia kuin äitiys.
Äitiyteen ja naiseuteen liittyvä mystiikka saa naiset pysymään kotona ja uskottelemaan itselleen että elämä on ihan hyvää näin.
Hoivavietti on paskapuhetta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:26"]
Palstan käyttäjistä varmaan isohko (ja aktiivinen) osa on kotiäitejä, jotka ymmärrettävistä syistä haluavat vakuuttaa itsensä ja muut siitä, että äitiys on erittäin tärkeää ja merkityksellistä. Tämä käy ilmi, jos erehtyy myöntämään ääneen, ettei itse pidä vanhemmuutta mitenkään tärkeänä tai merkityksellisenä. Tuon sanominen tuntuu olevan paljon suurempi loukkaus kuin sen, ettei vain uskalla tai halua ryhtyä vanhemmaksi.
Tässä muuten hauska äitimyyttiin liittyvä ristiriita. Yksissä ketjuissa toitotetaan kovaan ääneen sitä, miten joidenkin ihmisten ei tosiaankaan kannattaisi hankkia lapsia ja manataan, miten moni huono vanhempi hylkää perheensä. Samaan aikaan toisissa ketjuissa vakuutellaan veloille, miten vanhemmuus kyllä tekee kaikki onnellisiksi, omaan lapseen kyllä kiintyy, eikä sellaista rakkautta ja ihanuutta saa mistään muualta. Todisteet väittäisivät kyllä muuta...
[/quote]
Täällä on tietysti monenlaista mielipidettä, kun on monta kävijääkin. Tuossa joku jo kirjoittikin, että suurin osa kävijöistä on äitiyslomalla tai hoitovapaalla olevia
äitejä ja he varmaan kirjoittavat omasta näkökulmastaan. Kuinkas muuten?
Vaikka kuinka toisin väität jo biologian takia, äiti on alkuun vauvan ykköshoivaaja, koska harva isi kuitenkaan imettää : ) Hyvä, jos puolisosi haluaa jakaa lastenhoidon kanssasi. Näin kolmen lapsen äitinä kokemus on näyttänyt, että se arki on kuitenkin muuta. Riippuu niin paljon miehesi saamista malleista omassa lapsuuden perheessään, miten paljon "hoksaa" hommiin osallistua.
Tule kertomaan sitten av:lle, menikö kaikki suunnitelmien mukaan, onnea matkaan vaan.
Ja kyllä siihen omaan lapseensa kiintyy, onhan se jo geeneihinkin kirjoitettu. Ja omat lapsuuenkokemukset vaikuttavat.
Hoivattava nostaa esiin hoivavietin, jos ei ole pahasti pesoonallisuushäiriöinen ihminen kysymyksessä.
Thl:n tutkimuksen mukaan 58 % prosenttia suomalaisvauvoista imetettiin puolivuotiaana, 1 prosenttia täysimetettiin. Ruotsissa täysimetyksellä 15 % vauvoista! Suomi saakin paljon noottia järjestöiltä, äitien asenne imetystä kohtaan usein välinpitämätön. Ehkä isien onkin tulevaisuudessa oltava usein se ykkösvanhempi, ruokkija ja hoivaaja, kun äitejä ei enää kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[/quote]
Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?
Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?
Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.
[/quote]
Totta - lähes 90% suomalaisäideistä on poistattanut rintansa eikä kykene imettämään. Näinhän se palstalla aina menee eli joka kerta keksitään, miksi ei voi tehdä jotain sellaista, mikä biologisesti on ihan normaalia. On olemassa lukemattomia tilanteita, joissa äiti ei kykene pitämään lastaan hengissä, mutta et kyennyt osoittamaan, että se isä olisi yhtään sen pätevämpi siinä hommassa.
Nykynaisten vauvat kuolevat katastrofitilanteissa hyvin nopeasti, koska äideiltä puuttuu se ikivanha äidinvaisto, jota tarvitaan, jotta lapsi säilyy hengissä. Kun tulee ongelma, kutsutaan paikalle perhetyöntekijä tai jätetään lapsi metsään ja ajatellaan, että ei se äitiys nyt niin kaksista ole, että sen takia pitää oma elämä uhrata. Hoitakoot joku toinen meidän vauvaa, äitimyyttiä ei tarvita.
[/quote]
Ihanko oikeasti liität äidinvaiston ja imetyksen toisiinsa?
Ja koitko koko tämän ketjun kilpailuna siitä, kumpi on tärkeämpi, isä vai äiti?
Suomalaisista vauvoista alle 50% on täysimetetty 3 kk:n ikäisenä. Viikon ikäisistä vauvoista noin 80 % on täysimetetty, kuukauden ikäisistä muistaakseni enää 60%. Tämän lisäksi Suomessa vauvoja adoptoidaan, osa vauvoista joutuu jäämään sairaalaan kuukausiksi, osa äideistä vuorostaan joutuu sairaalaan tai jopa kuolee. Ei puhuta mistään minimiprosenteista, kun puhutaan imettämättömistä vauvoista. Lisäksi aika harva nainen pystyy imettämään, jos ravinnon ja juoman saaminen tyrehtyy. Monilla tuoreilla äideillä se maito loppuu jopa päivässä, jos ei ole juotavaa tai syötävää riittävästi.
Imetys ei lisäksi tee äidistä vauvalle tärkeintä vaan se läsnäolo. Jos imetys on mekaaninen suoritus, ei vauva saa siitä muuta kuin ravintoa. Kyllä se läsnäolo siinä on tärkein.
Ei ole kysymys siitä, kumpi on tärkeämpi vauvalle, isä vai äiti, vaan siitä, ettei synnyttäminen ja imetys automaattisesti tee äidistä vauvalle tärkeintä. Lisäksi isäkin voi olla imettämättömyydestä huolimatta hyvin tärkeä, jopa yhtä tärkeä. Joskus se tärkein, jos isä vastaa vauvan tarpeisiin paremmin kuin äiti.
[/quote]
Edelleenkin minä tarkastelen asiaa puhtaasti biologiselta kannalta, sinä puolestasi etsin kaikki mahdolliset poikkeukset. Seuraavaksi varmaan muistat tuoda esiin tilaston transsukupuolisten synnyttämistä vauvoista *huokaus.
Synnyttäminen ja imetys eivät tee automaattisesti naisesta lapselle hyvää äitiä. Ihan samalla tavalla siittäminen ei tee miehestä isää. Sinun ajatusmallissasi äitiys on jotain sivuuntyönnettävää ja yrität todistella, että suuri osa naisista ei oikeastaan ole kunnolla äitejä lainkaan eikä heidän tarvitsekaan olla, koska jossain tuolla on maailma, joka tarvitsee heitä enemmän kuin se vauva. Samaan syssyyn korostat, että isät ne vasta läsnä lapsen maailmassa ovatkin.
Suomalaisista vauvoista on täysimetetty 3 kk iässä 50%. Suomalaisista vauvoista on 100% isänsä hoidossa elämänsä ensimmäiset 3 kk 0%. Silti isä on lapselle läheisyyksineen tärkeämpi kuin äiti - näinkö sen haluat nähdä? Että imettävä äiti on välinpitämätön ja läsnäolematon, ylitöitä paiskiva tuore isä läsnäoleva ja välittävä (vaikka ei edes ole paikalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 10:01"]Lähipiirissäni on naisia, joilla ei ollut kunnollista sisältöä elämässä ennen kun he saivat lapsen. Siitä lähtien he kokivat elämänsä mielekkääksi, siinä oli jotain sisältöä ja näillä naisilla oli yhtäkkiä selkeä tarkoitus elämässä. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan toimi, lapsia täytyy tehdä lisää jotta elämä tuntuisi merkitykselliseltä, katkeruus kasvaa kun huomaa että toisilla on muitakin identiteettiä määrittäviä ominaisuuksia kuin äitiys.
Äitiyteen ja naiseuteen liittyvä mystiikka saa naiset pysymään kotona ja uskottelemaan itselleen että elämä on ihan hyvää näin.
Hoivavietti on paskapuhetta.
[/quote]
Jos sulla ei ole hoivaviettiä, on biologiassa tapahtunut joku virhe, älä yleistä koskemaan kaikkia. Joillekin elämä on hyvää lapsen/lasten kanssa kotona ilman uskottelemista, vaikkei sinulle olisi, älä kuitenkaan yleistä. Kuulostat jotenkin katkeralta? Johtuuko puuttuvasta hoivavietistä?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[/quote]
Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?
Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?
Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.
[/quote]
Totta - lähes 90% suomalaisäideistä on poistattanut rintansa eikä kykene imettämään. Näinhän se palstalla aina menee eli joka kerta keksitään, miksi ei voi tehdä jotain sellaista, mikä biologisesti on ihan normaalia. On olemassa lukemattomia tilanteita, joissa äiti ei kykene pitämään lastaan hengissä, mutta et kyennyt osoittamaan, että se isä olisi yhtään sen pätevämpi siinä hommassa.
Nykynaisten vauvat kuolevat katastrofitilanteissa hyvin nopeasti, koska äideiltä puuttuu se ikivanha äidinvaisto, jota tarvitaan, jotta lapsi säilyy hengissä. Kun tulee ongelma, kutsutaan paikalle perhetyöntekijä tai jätetään lapsi metsään ja ajatellaan, että ei se äitiys nyt niin kaksista ole, että sen takia pitää oma elämä uhrata. Hoitakoot joku toinen meidän vauvaa, äitimyyttiä ei tarvita.
[/quote]
Ihanko oikeasti liität äidinvaiston ja imetyksen toisiinsa?
Ja koitko koko tämän ketjun kilpailuna siitä, kumpi on tärkeämpi, isä vai äiti?
Suomalaisista vauvoista alle 50% on täysimetetty 3 kk:n ikäisenä. Viikon ikäisistä vauvoista noin 80 % on täysimetetty, kuukauden ikäisistä muistaakseni enää 60%. Tämän lisäksi Suomessa vauvoja adoptoidaan, osa vauvoista joutuu jäämään sairaalaan kuukausiksi, osa äideistä vuorostaan joutuu sairaalaan tai jopa kuolee. Ei puhuta mistään minimiprosenteista, kun puhutaan imettämättömistä vauvoista. Lisäksi aika harva nainen pystyy imettämään, jos ravinnon ja juoman saaminen tyrehtyy. Monilla tuoreilla äideillä se maito loppuu jopa päivässä, jos ei ole juotavaa tai syötävää riittävästi.
Imetys ei lisäksi tee äidistä vauvalle tärkeintä vaan se läsnäolo. Jos imetys on mekaaninen suoritus, ei vauva saa siitä muuta kuin ravintoa. Kyllä se läsnäolo siinä on tärkein.
Ei ole kysymys siitä, kumpi on tärkeämpi vauvalle, isä vai äiti, vaan siitä, ettei synnyttäminen ja imetys automaattisesti tee äidistä vauvalle tärkeintä. Lisäksi isäkin voi olla imettämättömyydestä huolimatta hyvin tärkeä, jopa yhtä tärkeä. Joskus se tärkein, jos isä vastaa vauvan tarpeisiin paremmin kuin äiti.
[/quote]
Edelleenkin minä tarkastelen asiaa puhtaasti biologiselta kannalta, sinä puolestasi etsin kaikki mahdolliset poikkeukset. Seuraavaksi varmaan muistat tuoda esiin tilaston transsukupuolisten synnyttämistä vauvoista *huokaus.
Synnyttäminen ja imetys eivät tee automaattisesti naisesta lapselle hyvää äitiä. Ihan samalla tavalla siittäminen ei tee miehestä isää. Sinun ajatusmallissasi äitiys on jotain sivuuntyönnettävää ja yrität todistella, että suuri osa naisista ei oikeastaan ole kunnolla äitejä lainkaan eikä heidän tarvitsekaan olla, koska jossain tuolla on maailma, joka tarvitsee heitä enemmän kuin se vauva. Samaan syssyyn korostat, että isät ne vasta läsnä lapsen maailmassa ovatkin.
Suomalaisista vauvoista on täysimetetty 3 kk iässä 50%. Suomalaisista vauvoista on 100% isänsä hoidossa elämänsä ensimmäiset 3 kk 0%. Silti isä on lapselle läheisyyksineen tärkeämpi kuin äiti - näinkö sen haluat nähdä? Että imettävä äiti on välinpitämätön ja läsnäolematon, ylitöitä paiskiva tuore isä läsnäoleva ja välittävä (vaikka ei edes ole paikalla).
[/quote]
Edelleenkään ei ole kyse siitä, kumpi on tärkeämpivaan siitä, että äiti ei ole automaattisesti tärkeämpi.En ole sysimässä äitien merkitystä syrjään vaan yritän tuoda mukaan vanhemman, ihan sukupuolesta riippumattaa. Tunnen perheitä, joissa isä on yhtä tärkeä monenlaisista syistä eikä se silti tarvitse merkitä, etteikö äiti olisi yhtään tärkeä. Se merkitsee vain sitä, että meitä täällä Suomessakin on monenlaisia ja myös perheitä on monenlaisia. Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet saattavat suurimmalla osalla olla äitikeskeisiä mutta se ei ole koko totuus eikä kerro edes vauvan ensimmäisestä vuodesta saatikka sitten seuraaavista 18 vuodesta. Äitimyytti on siksi niin hirveä, että sen varjoissa voit pokkana väittää, että kukaan isä ei koskaan ole hoitanut 100 % 3 kk:n ikäisista suomalaisista vauvoista. Mikä tilasto! Tiedätkö myös, kuinka moni äiti on hoitanut 100 % yksin 3 kk:n ikäistä vauvaa?
Tunnen itse kaksi tämänhetkistä isää, jotka ovat hoitaneet vauvan täysin yksin ilman apua vauvan äidiltä tai edes isovanhemmilta. Miten voit väittää, että Suomessa ei ole yhtäkään äiditöntä vauvaa, jota isä hoitaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei muita saavutuksia elämässä ole, niin sitten täytyy glorifioida äitiys älyttömyyksiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska äiti on vauvalle tärkein henkilö. Myöhemmin, kun maailma laajenee tulee mukaan toiset henkilöt. Äiti on silti tärkein, ihan biologiankin kannalta. Hänen rooli on toisenlainen kuin miehen. Naiset useimmin jäävät kotiin äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle.
Tällä palstalla on varmaan enemmän naisia kuin miehiä, siksi varmaan tuo asiakin korostuu.
Palstan käyttäjistä varmaan isohko (ja aktiivinen) osa on kotiäitejä, jotka ymmärrettävistä syistä haluavat vakuuttaa itsensä ja muut siitä, että äitiys on erittäin tärkeää ja merkityksellistä. Tämä käy ilmi, jos erehtyy myöntämään ääneen, ettei itse pidä vanhemmuutta mitenkään tärkeänä tai merkityksellisenä. Tuon sanominen tuntuu olevan paljon suurempi loukkaus kuin sen, ettei vain uskalla tai halua ryhtyä vanhemmaksi.
Tässä muuten hauska äitimyyttiin liittyvä ristiriita. Yksissä ketjuissa toitotetaan kovaan ääneen sitä, miten joidenkin ihmisten ei tosiaankaan kannattaisi hankkia lapsia ja manataan, miten moni huono vanhempi hylkää perheensä. Samaan aikaan toisissa ketjuissa vakuutellaan veloille, miten vanhemmuus kyllä tekee kaikki onnellisiksi, omaan lapseen kyllä kiintyy, eikä sellaista rakkautta ja ihanuutta saa mistään muualta. Todisteet väittäisivät kyllä muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä moni kirjoittaa minä-mies-lapset, mutta ehkä ollaan luettu eri ketjuja. Yleensä äidille se lasten isä on mies, isä taas on oma isä. Näin minullakin, vaikka toki lapsille puhunkin mieheeni viitatessa isinä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:41"]
Mulla nousee aina vähän oksennusta kurkkuun kun puhutaan naisten luonnollisesta hoivavietistä, joka on kertakaikkisen ylivertainen ominaisuus vanhemmuudessa ja täten tekee äidistä paremman huoltajan kuin isästä. Jo alle 2-vuotiaallemme tyrkytetään tätä roolia hymisemällä äidinvaistosta kun tämä hoitaa nukkea. Kun samanikäinen kaverinsa (poika) osallistuu leikkiin, naureskellaan perttieemelin päähänpistolle.
Länsimaissa imetys ei ole ehto eliinjäämiselle. Tämän vuoksi se, kuka lasta hoitaa eniten hänen synnyttyään, on ykkösvanhempi. Vai meinaako av-mamma, että kun vauvan äiti kuolee synnytyksessä, hän pitää isäänsä siitä huolimatta aina kakkosvaihtoehtona?
[/quote]
Jos isä hankkii sille vauvalle imettäjän, joka on lapsen tärkeä läheinen aikuisuuteen asti, niin se imettäjä on todennäköisesti ykkösvanhempi. Hän antaa ruuan, läheisyyden ja turvan.
[/quote]
Tosin tämä tapa ei liene enää käytössä länsimaissa ainakaan laajasti. Ja miksi isä luovuttaisikaan lapsensa toiselle hoidettavaksi, kun voi tehdä sen itsekin? Olettaen siis, että kyseessä on normaali isä.