Lue keskustelun säännöt.
Miksi tällä palstalla elää hirveen vahva äitimyytti?
08.07.2014 |
"Äiti on lapselle tärkein ihminen."
"Kurittomalla lapsella on automaattisesti huono äiti."
"Äidin tehtävä on olla kotona lastensa luona."
"Kyllä äidinvaisto kertoo, mikä lapsella on hätänä."
"Äidilläni on kolme lasta."
Miehen kanssa ollaan näitä ihmetelty, kun ollaan täällä lueskeltu juttuja. Tuntuu siltä, että joka perheessä nainen on se, joka on itse hommannut lapset ja joka ne sitten omistaakin. Isistä viis.
Täällä on monesti saanut myös lukea perheistä, joissa on äiti, mies ja lapset (ei siis äiti ja isä tai nainen ja mies).
Hurahtaako kaikki naiset lapsen saatua siihen äitiyteen niin, että miehet jää täysin ulkopuolelle?
T. Lapseton lapsia haluava, mutta joka haluaa ne yhdessä sen miehen kanssa
Kommentit (93)
Tämä on luuseriäitien paikka. Täällä he kertovat, millaisia haluaisivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tällä tarkoitat "Täällä on monesti saanut myös lukea perheistä, joissa on äiti, mies ja lapset (ei siis äiti ja isä tai nainen ja mies)." Jos perheessä mies ei ole lasten isä, niin miten häntä pitäisi nimittää?
Äitinä olo on vaativaa ja antoisaa aikaa. Äiti on maailman tärkein ihminen. Äitiä huusivat pojatkin sodassa. (ei kaikki)
Totta kai vanhemmuus on merkityksellistä. Se on merkityksellisin asia, minkä tavallinen ihminen tässä elämässään tekee. Se, minkä teet omille lapsillesi heijastuu sukupolvien päähän tiedostamattomina, opittuina asenteina ja käytösmalleina sekä ihan fyysisenä ja psyykkisenä terveytenä.Jos itse vanhempana haluaa vähätellä sen merkitystä, niin se on yksilön mielipide, joka toivottavasti ei heijastu siihen miten hän kohtelee lapsiaan, koska lapsen silmissä se hänen elämänsä merkityksellisyys heijastuu juuri siitä miten omat vanhemmat häneen suhtautuvat.
Meillä on iso joukko lapsia ja nuoria ja aikuisia, joiden vanhemmille vanhemmuus on perseestä olevaa pakkopullaa, lapset kamalia ja voi että kun saisi olla jossain muualla kuin lasten kanssa. Meillä on myös paljon masentuneita ja ahdistuneita lapsia ja nuoria, ja lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä kasvaa koko ajan.
Ei vanhemmuutta tarvitse glorifioida, mutta se vastuu, minkä lapsen myötä elämäänsä ottaa, on kova, ja jos sen urakan huolehtii kunnialla, saa tosiaan kiittää itseään ja olla ylpeä itsestään. Sitä ei voi tajuta ennen kuin on itse vanhempi.
No voisikohan sillä äitimyytin tällä palstalla elämiseen olla jotain yhteyttä sillä, että tämä on vauvapalsta?
Vaikka tokihan täällä muistakin aiheista keskustellaan ja riidellään.
T. Perheetön Mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
En minä ainakaan velalle sanoisi, että hanki lapsia, kyllä sä niihin rakastut! Eivät kaikki pysty rakastamaan edes omaa lasta, on hienoa että tunnistaa sen, tai epäilyn, itsessään ja jää lapsettomaksi. Lapsia ei kannata tehdä muiden odotusten tai jonkun kokelun takia.
Jos ei pidä vanhemmuutta tai äitiyttä tärkeänä, ei saavutuksena, eikä tee lasta ns. itselleen tai miehelleen vaan yhteiskunnalle, suosittelisin myös pitäytymistä lapsettomana. Lapsi kärsii ilman kunnollista kiintymyssuhdetta ja aitoa äidin/isänrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Sotket sulavasti biologianja emotionaaliset tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 06:52"]
[/quote] Ei se imetyskään sido, jos totuttaa lapsen myös pulloon alusta saakka. Niin ja siitä pullosta voi antaa ihan omaakin maitoa (imetysfanaatikoille tiedoksi). Meillä on tehty näin, joten mies on ollut alusta saakka tasavertainen vanhempi.
[/quote]
Ai ETTÄ mua ärsyttää tällaiset lausunnot! 1) Kaikki vauvat eivät huoli pulloa ja 2) kaikki äidit eivät saa pumpattua maitoa. Just eilen pumppailin ja pumpun pohjalle lirui sellainen ruokalusikallinen - silläpä sitten vauvaa ruokkimaan!
Mua ei haittaa imetyksen sitovuus, olen sen sitovuuden tiedostanut, kun lapsia hankin. Se, että vauva on hetken aikaa enemmän kiinni mussa ei vääristä suhdetta isään. Onhan lapset joka tapauksessa nyt enemmän mun vastuulla, kun minä olen heidän kanssaan kotona ja mies töissä (vaikka tekeekin kotoa käsin töitä).
Mun mielestä tässäkin on menty syyllistämisen puolelle: huolimatta siitä, mikä olisi vauvan kannalta hyvä tai kätevää, pitäisi vielä ryhtyä pumppailemaankin, jotta mies olisi tasaveroisempi vanhempana. En suostu. Mies saa tehdä sitten muita juttuja. Mulla on nyt nämä tissit, mies saa sitten vaihtaa vaippoja, röyhtäyttää, kylvettää ja seurustella vauvan kanssa. Eikä se lapsuus lopu vauva-aikaan, vaan jatkuu siitä eteenpäin monia vuosia. Mies ei voi myöskään kantaa vauvaa raskausaikana, vaan tekee muita juttuja, esim. passaa huonovointista äitiä (jolloinen olin jälkimmäisessä raskaudessa).
Siinä ei ole minusta mitään vikaa, että pitää äitiyttä parhaana saavutuksena ja asiana elämässä! Olisi hienoa, jos jokainen äiti ja isä niin ajattelisii. Yleensä erinomainen asia lasten kannalta, saavat rakkautta ja läheisyyttä. Ei se tarkoita aina sitäkään, ettei muita saavutuksia ole tai niihin ei kykenisi. Ihmiset arvottaa asioita eri tavalla, jollekin on perhe tärkein ja jollekin ura. Toinen usein kärsii toisen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[/quote]
Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?
Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?
Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.
Jotkut metsästää ja niillä on mm, hirveä, rakkaus hirveen tulee siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:16"]Jos ei muita saavutuksia elämässä ole, niin sitten täytyy glorifioida äitiys älyttömyyksiin asti.
[/quote]
Tää kuulostaa sellaisen ihmisen kommentilta, joka katuu äitiyttään ja vanhemmuttaan, kun ei se niin kivaa ollutkaan. Pitää jollain tavalla lytätä ne, jotka siitä nauttivat ja joille lapset ovat esim. työuraa tärkeämpiä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[/quote]
Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?
Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?
Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.
[/quote]
Mä näkisin tän niin, että hyvin todennäköisesti se hengissäpitäjä on kuitenkin se äiti. Poikkeuksia voi aina olla, mutta todennäköisyydet määrittävät pitkälti asioita.
Mulla nousee aina vähän oksennusta kurkkuun kun puhutaan naisten luonnollisesta hoivavietistä, joka on kertakaikkisen ylivertainen ominaisuus vanhemmuudessa ja täten tekee äidistä paremman huoltajan kuin isästä. Jo alle 2-vuotiaallemme tyrkytetään tätä roolia hymisemällä äidinvaistosta kun tämä hoitaa nukkea. Kun samanikäinen kaverinsa (poika) osallistuu leikkiin, naureskellaan perttieemelin päähänpistolle.
Länsimaissa imetys ei ole ehto eliinjäämiselle. Tämän vuoksi se, kuka lasta hoitaa eniten hänen synnyttyään, on ykkösvanhempi. Vai meinaako av-mamma, että kun vauvan äiti kuolee synnytyksessä, hän pitää isäänsä siitä huolimatta aina kakkosvaihtoehtona?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:41"]
Mulla nousee aina vähän oksennusta kurkkuun kun puhutaan naisten luonnollisesta hoivavietistä, joka on kertakaikkisen ylivertainen ominaisuus vanhemmuudessa ja täten tekee äidistä paremman huoltajan kuin isästä. Jo alle 2-vuotiaallemme tyrkytetään tätä roolia hymisemällä äidinvaistosta kun tämä hoitaa nukkea. Kun samanikäinen kaverinsa (poika) osallistuu leikkiin, naureskellaan perttieemelin päähänpistolle.
Länsimaissa imetys ei ole ehto eliinjäämiselle. Tämän vuoksi se, kuka lasta hoitaa eniten hänen synnyttyään, on ykkösvanhempi. Vai meinaako av-mamma, että kun vauvan äiti kuolee synnytyksessä, hän pitää isäänsä siitä huolimatta aina kakkosvaihtoehtona?
[/quote]
Jos isä hankkii sille vauvalle imettäjän, joka on lapsen tärkeä läheinen aikuisuuteen asti, niin se imettäjä on todennäköisesti ykkösvanhempi. Hän antaa ruuan, läheisyyden ja turvan.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]
Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.
On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.
Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.
Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.
Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.
[/quote]
Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.
[/quote]
Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?
Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?
Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.
[/quote]
Totta - lähes 90% suomalaisäideistä on poistattanut rintansa eikä kykene imettämään. Näinhän se palstalla aina menee eli joka kerta keksitään, miksi ei voi tehdä jotain sellaista, mikä biologisesti on ihan normaalia. On olemassa lukemattomia tilanteita, joissa äiti ei kykene pitämään lastaan hengissä, mutta et kyennyt osoittamaan, että se isä olisi yhtään sen pätevämpi siinä hommassa.
Nykynaisten vauvat kuolevat katastrofitilanteissa hyvin nopeasti, koska äideiltä puuttuu se ikivanha äidinvaisto, jota tarvitaan, jotta lapsi säilyy hengissä. Kun tulee ongelma, kutsutaan paikalle perhetyöntekijä tai jätetään lapsi metsään ja ajatellaan, että ei se äitiys nyt niin kaksista ole, että sen takia pitää oma elämä uhrata. Hoitakoot joku toinen meidän vauvaa, äitimyyttiä ei tarvita.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:33"]Siinä ei ole minusta mitään vikaa, että pitää äitiyttä parhaana saavutuksena ja asiana elämässä! Olisi hienoa, jos jokainen äiti ja isä niin ajattelisii. Yleensä erinomainen asia lasten kannalta, saavat rakkautta ja läheisyyttä. Ei se tarkoita aina sitäkään, ettei muita saavutuksia ole tai niihin ei kykenisi. Ihmiset arvottaa asioita eri tavalla, jollekin on perhe tärkein ja jollekin ura. Toinen usein kärsii toisen kustannuksella.
[/quote]
Vanhemmaksi tulo ei ole mikään saavutus, josta seuraa isyyden ja äitiyden mahdollisimman täydellinen suoritus. Se on (toivottavasti) paras asia elämässä, mutta niin luonnollinen ja ainutlaatuinen tapahtuma, että siitä ei voida puhua kuten jostain ennätyksestä. Lapsenakaan en halua kuulla isältä ja äidiltä, että olen heidän paras saavutuksensa. Se kuulostaa kammottavalta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:16"]
Jos ei muita saavutuksia elämässä ole, niin sitten täytyy glorifioida äitiys älyttömyyksiin asti.
[/quote]
Ei mulla vaan. En ole kunnianhimoinen, paitsi eräässä harrastuksessa jonkin verran, ja siinäkin itselleni eli kukaan muu ei tuloksia tiedä.
Eli ei toi mikään välttämätön seuraus kotiäitiydestä ole, vaan luonteenpiirre. Jos ihmisellä on kilpailuvietti, hän tietysti toteuttaa sen tavalla tai toisella.