Miksi tällä palstalla elää hirveen vahva äitimyytti?

"Hurahtaako kaikki naiset lapsen saatua siihen äitiyteen niin, että miehet jää täysin ulkopuolelle?"

Tiedätkö, että suurimmassa osassa perheitä miehet eivät "hurahda" isyyteen. Hyvä, että äiti sitten pitää roolistaan, jotta lapset saavat tarpeeksi hoivaa ja läheisyyttä. Harva isä jättää työnsä lapsen takia ja alkaa "päävanhemmaksi". Toki homojen ja yh-isien on pakko mutta muuten.

Mitä vikaa on perinteisessä mallissa, se on kuitenkin edelleen suosituin? Lähes jokainen äiti nyt vaan on se, joka haluaa luonnostaan ottaa isomman vastuun lapsesta, etenkin kun tämä on pieni. Yleensä isä jää mielellään aluksi enemmän sivuun. Kunhan edes jompikumpi tuntee syvää rakkautta ja kiintymystä. Sellaisiakin epäonnekkaita lapsia on, joiden äitiä ei äitiys juuri kiinnosta, eikä isää isyys. Perustarpeet vaan hoidetaan koneenomaisesti, ja yhteiskunta hoitaa muuten. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, eikä kannata, jos ei tunne kovaa vetoa vanhemmuuteen. Tehköön ne mielummin, joille vanhemmuus on elämän ykkösasia. Lapsettomuus on hyvä vaihtoehto.

Siis, mitä järkeä tehdä lapsia jos tietää, ettei tule juuri pitämään äitiydestä tai vastuunottamisesta? Entä jos isäkään ei pidä roolistaan lapsen synnyttyä? Miten olisi vaikka hoitolapsi välillä?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 13:33"]

Täsmennetään: normaaleissa perheissä äiti on tärkeämpi. Jos äidillä on mielenterveysongelmia, kyseessä on poikkeustilanne.

[/quote]

Toivottavasti et oikeasti luule, ettei ole olemassa perheitä, joissa mieleltään täysin terve äiti ei ole isää tärkeämpi hoivaaja. Koska kyllä tällaisia perheitä on. Itsekin olen kasvanut tällaisessa perheessä. Oma isäni oli silloin hyvin epätrendikkäästi kotiin jäävä hoivaisä, ja äiti teki uraa. Heille tuo järjestely sopi loistavasti

[/quote]

Tulen myös tällaisesta perheestä. Äiti imetti minua ja sisaruksiani, mutta silti isä on läheisempi. Hän oli meidän kanssa kotona 12 vuotta kun äiti teki uraa. Äiti on rakas, mutta isä on meille tärkeämpi. Tämä järjestely sopi minun vanhemmille mainiosti. Vanhemmuus ei ollut saavutus, vaan täysin luonnollinen asia molemmille.

Mielestäni äitini on rohkea ihminen. Kuinkakohan moni av-mamma pelkää oikeasti, että lapsi rakastaisi isää enemmän? Kateus johtaa siihen, että äiti kilpailee lapsen rakkaudesta isän kustannuksella. Joko kateus, tai sitten pelko siitä, mitä lähiympäristö ajattelee naisesta, jonka lapset valitsevat mieluummin isän. Yhtälailla itsekeskeinen ajattelutapa tämäkin.

Meillä isä hoitaa vauvaa jopa enemmän kuin minä, vaikka olen vauvan kanssa kotona. Minä hoidan aamupäivät ja kun vauva herää päiväunilt, isänsä tuleekin jo kotiin, sillä tekee nyt lyhennettyä työpäivää. Yösyötöt hoitaa mies pullolla. Miksikö? Koska mies haluaa osallistua. Mikä minä olen häntä kieltämään. Usein tosin ollaan ihan koko perhe yhdessä ilman mitään vuoroja. Aika näyttää, kiintyykö vauva enemmän toiseen meistä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:17"]

Biologisesti se äiti ei ole tärkein ja hyvä vanhemmuus on muutakin kuin valintoja imetyksestä tai päivähoidosta.

On olemassa lukemattomia lapsia, jotka ovat saaneet äidin ja isän aivan muuta kautta kuin syntymällä heistä, joten biologia ei tee ketään vanhemmaksi eikä korvaamattomaksi.

Sairaaloissa elämänsä ensimmäiset kuukaudet viettävät vauvat eivät kiinny syöttäjiinsä, joten ruokintakaan ei ole se merkittävin seikka vanhemmuudessa. Ystävälläni on ollut pienestä pitäen läheiset välit isäänsä ja hyvin etäiset välit äitiinsä, vaikka äiti oli kotiäiti ja hoiti kaikki ruokkimiset. Äiti ei vain koskaan ollut henksiesti läsnä.

Äitimyytti korostaa nimenomaan sitä, että äiti on vanhemmista tärkeämpi. Ei se niin mene. Vauvat saattavat kiintyä vain yhteen hoitajaan ja usein se tietysti on se, joka on eniten läsnä ja vastaa vauvan tarpeisiin. Esim. ystäväni vauva oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa mutta selvästi enemmän isäänsä, koska äiti ei ollut muuten läsnä kuin vain imetyksissä. Ystäväni sairauden vuoksi isä/hoitaja/isovanhemmat toivat vauvan vain imetystä varten ystäväni syliin ja tämäkin oli jo iso ponnistus hänelle. Vaikka vauva sai tuolloin ystävältäni huomiota, vauva kiintyi selvästi isäänsä, joka vaihtoi vaipat, nukutti ja piteli sylissä ihan muuten vaan.

Biologia ei siis tee äideistä tärkeimpiä itsestäänselvästi.

[/quote]

Oikeastiko noin luulet. Jos joudut 3 vko ikäisen vauvan kanssa maanjäristyksen uhriksi ja kanssasi johonkin kellariin jää jumiin lapsen isä, 12v serkku, 70v isoäiti, 28v eno ja sinä niin kuka teistä kykenee pitämään sen vauvan hengissä viikon verran? Jos biologialla ei ole merkitystä.

[/quote]

Kuka tahansa, jos kellarissa on myös korviketta. Ei kukaan meistä, jos ei ole korviketta eikä maitoa tuottavaa naista. Molemmat rintani on poistettu, joten en ole pystynyt imettämään yhtäkään lapsistani enkä kenenkään muunkaan lapsia. Mainitsit vain lapsen isän ja minut, oletatko siis, että olen lapsen äiti? Olenko lapsen äiti, jos lapsi on adoptoitu? Olenko lapsen äiti, vaikka en pysty imettämään? Tekeekö imettäminen oikeasti äidin?

Mitä jos pystyisin imettämään, mutta olen niin pahasti loukkaantunut, etten siihen pysty? Tai ravintotilanteen takia maidontuloni lakkaa?

Minusta esimerkkisi on äitimyytti parhaimmillaan. On olemassa lukemattomia olosuhteita, joissa se lapsen äiti ei pysty pitämään lastaan hengissä eikä se silti tee kyseisestä äidistä huonoa äitiä.

[/quote]

Totta - lähes 90%  suomalaisäideistä on poistattanut rintansa eikä kykene imettämään. Näinhän se palstalla aina menee eli joka kerta keksitään, miksi ei voi tehdä jotain sellaista, mikä biologisesti on ihan normaalia. On olemassa lukemattomia tilanteita, joissa äiti ei kykene pitämään lastaan hengissä, mutta et kyennyt osoittamaan, että se isä olisi yhtään sen pätevämpi siinä hommassa.

Nykynaisten vauvat kuolevat katastrofitilanteissa hyvin nopeasti, koska äideiltä puuttuu se ikivanha äidinvaisto, jota tarvitaan, jotta lapsi säilyy hengissä. Kun tulee ongelma, kutsutaan paikalle perhetyöntekijä tai jätetään lapsi metsään ja ajatellaan, että ei se äitiys nyt niin kaksista ole, että sen takia pitää oma elämä uhrata. Hoitakoot joku toinen meidän vauvaa, äitimyyttiä ei tarvita.

[/quote]

Ihanko oikeasti liität äidinvaiston ja imetyksen toisiinsa?

Ja koitko koko tämän ketjun kilpailuna siitä, kumpi on tärkeämpi, isä vai äiti?

Suomalaisista vauvoista alle 50% on täysimetetty 3 kk:n ikäisenä. Viikon ikäisistä vauvoista noin 80 % on täysimetetty, kuukauden ikäisistä muistaakseni enää 60%. Tämän lisäksi Suomessa vauvoja adoptoidaan, osa vauvoista joutuu jäämään sairaalaan kuukausiksi, osa äideistä vuorostaan joutuu sairaalaan tai jopa kuolee. Ei puhuta mistään minimiprosenteista, kun puhutaan imettämättömistä vauvoista. Lisäksi aika harva nainen pystyy imettämään, jos ravinnon ja juoman saaminen tyrehtyy. Monilla tuoreilla äideillä se maito loppuu jopa päivässä, jos ei ole juotavaa tai syötävää riittävästi. 

Imetys ei lisäksi tee äidistä vauvalle tärkeintä vaan se läsnäolo. Jos imetys on mekaaninen suoritus, ei vauva saa siitä muuta kuin ravintoa. Kyllä se läsnäolo siinä on tärkein.

Ei ole kysymys siitä, kumpi on tärkeämpi vauvalle, isä vai äiti, vaan siitä, ettei synnyttäminen ja imetys automaattisesti tee äidistä vauvalle tärkeintä. Lisäksi isäkin voi olla imettämättömyydestä huolimatta hyvin tärkeä, jopa yhtä tärkeä. Joskus se tärkein, jos isä vastaa vauvan tarpeisiin paremmin kuin äiti.

[/quote]

Edelleenkin minä tarkastelen asiaa puhtaasti biologiselta kannalta, sinä puolestasi etsin kaikki mahdolliset poikkeukset. Seuraavaksi varmaan muistat tuoda esiin tilaston transsukupuolisten synnyttämistä vauvoista *huokaus.

Synnyttäminen ja imetys eivät tee automaattisesti naisesta lapselle hyvää äitiä. Ihan samalla tavalla siittäminen ei tee miehestä isää. Sinun ajatusmallissasi äitiys on jotain sivuuntyönnettävää ja yrität todistella, että suuri osa naisista ei oikeastaan ole kunnolla äitejä lainkaan eikä heidän tarvitsekaan olla, koska jossain tuolla on maailma, joka tarvitsee heitä enemmän kuin se vauva. Samaan syssyyn korostat, että isät ne vasta läsnä lapsen maailmassa ovatkin.

Suomalaisista vauvoista on täysimetetty 3 kk iässä 50%. Suomalaisista vauvoista on 100% isänsä hoidossa elämänsä ensimmäiset 3 kk  0%. Silti isä on lapselle läheisyyksineen tärkeämpi kuin äiti - näinkö sen haluat nähdä? Että imettävä äiti on välinpitämätön ja läsnäolematon, ylitöitä paiskiva tuore isä läsnäoleva ja välittävä (vaikka ei edes ole paikalla).

[/quote]

Edelleenkään ei ole kyse siitä, kumpi on tärkeämpivaan siitä, että äiti ei ole automaattisesti tärkeämpi.En ole sysimässä äitien merkitystä syrjään vaan yritän tuoda mukaan vanhemman, ihan sukupuolesta riippumattaa. Tunnen perheitä, joissa isä on yhtä tärkeä monenlaisista syistä eikä se silti tarvitse merkitä, etteikö äiti olisi yhtään tärkeä. Se merkitsee vain sitä, että meitä täällä Suomessakin on monenlaisia ja myös perheitä on monenlaisia. Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet saattavat suurimmalla osalla olla äitikeskeisiä mutta se ei ole koko totuus eikä kerro edes vauvan ensimmäisestä vuodesta saatikka sitten seuraaavista 18 vuodesta. Äitimyytti on siksi niin hirveä, että sen varjoissa voit pokkana väittää, että kukaan isä ei koskaan ole hoitanut 100 % 3 kk:n ikäisista suomalaisista vauvoista. Mikä tilasto! Tiedätkö myös, kuinka moni äiti on hoitanut 100 % yksin 3 kk:n ikäistä vauvaa?

Tunnen itse kaksi tämänhetkistä isää, jotka ovat hoitaneet vauvan täysin yksin ilman apua vauvan äidiltä tai edes isovanhemmilta. Miten voit väittää, että Suomessa ei ole yhtäkään äiditöntä vauvaa, jota isä hoitaisi?

[/quote]

Tulihan se sieltä: homppeliperheessä kasvaa onnellisimmat lapset, koska siellä ei ole äitiä vaivoina! Jos nuo isät olisivat antaneet lapsensa äidille (rahatukon sijaan) mahdollisuuden olla äiti, olisitilanne toinen. Hieno juttu, että synnärillä äiti sai oman huoneen, isä ja vauva oman huoneen, jotta 100% isän hoiva mahdollistui.

[/quote]

Voitko hetkeksi kyseenalaistaa omat ajatusmallisi, joissa takana on mitä ilmeisimmin että jos isää sanotaan osallistuvaksi ja tärkeäksi vanhemmaksi, on äiti huono? Pyri ajattelemaan että molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia, eikä kumpikaan ole huono jos toinen tekee välillä ''äidin'' tai ''isän'' töitä. 

Biologisten tarpeiden tyydytys ei riitä tekemään kenestäkään hyvää vanhempaa. Monesti kuitenkin imetykseen pullosta, tissistä äitin tai isän tekemänä liittyy läheisyyden tunne joka tyydyttää emotionaaliset tarpeet, jotka nyky-yhteiskunnassamme ovat ne, joita ei aina voi tyydyttää, toisin kuin biologiset.

Jos olette lukeneet jotain lapsen kehityksestä psyko-fyysis-sosiaalisena olentona, tiedätte että tärkeintä alle 1-vuotiaalla on tuntea perusturvallisuuden tunne, joka syntyy vastaamalla vauvan tarpeisiin emotionaalisella tasolla riittävän nopeasti (johon liittyy kuitenkin biologiset tarpeet) ja se tarkoittaa, että ollaan läsnä ja hoidetaan vauvaa. Tämä on sukupuolesta riippumatonta, joten sen takia lapset voivat kiintyä enemmän isään tai äitiin, mutta tämä ei tee kummastakaan välttämättä huonompaa.

Herran jestas näitä kilometrien lainauksia taas!

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 06:52"]

Ei se imetyskään sido, jos totuttaa lapsen myös pulloon alusta saakka. Niin ja siitä pullosta voi antaa ihan omaakin maitoa (imetysfanaatikoille tiedoksi). Meillä on tehty näin, joten mies on ollut alusta saakka tasavertainen vanhempi.

[/quote]

Ai ETTÄ mua ärsyttää tällaiset lausunnot! 1) Kaikki vauvat eivät huoli pulloa ja 2) kaikki äidit eivät saa pumpattua maitoa. Just eilen pumppailin ja pumpun pohjalle lirui sellainen ruokalusikallinen - silläpä sitten vauvaa ruokkimaan!

Mua ei haittaa imetyksen sitovuus, olen sen sitovuuden tiedostanut, kun lapsia hankin. Se, että vauva on hetken aikaa enemmän kiinni mussa ei vääristä suhdetta isään. Onhan lapset joka tapauksessa nyt enemmän mun vastuulla, kun minä olen heidän kanssaan kotona ja mies töissä (vaikka tekeekin kotoa käsin töitä).

Mun mielestä tässäkin on menty syyllistämisen puolelle: huolimatta siitä, mikä olisi vauvan kannalta hyvä tai kätevää, pitäisi vielä ryhtyä pumppailemaankin, jotta mies olisi tasaveroisempi vanhempana. En suostu. Mies saa tehdä sitten muita juttuja. Mulla on nyt nämä tissit, mies saa sitten vaihtaa vaippoja, röyhtäyttää, kylvettää ja seurustella vauvan kanssa. Eikä se lapsuus lopu vauva-aikaan, vaan jatkuu siitä eteenpäin monia vuosia. Mies ei voi myöskään kantaa vauvaa raskausaikana, vaan tekee muita juttuja, esim. passaa huonovointista äitiä (jolloinen olin jälkimmäisessä raskaudessa).

[/quote] En sanonut, että kaikki voisivat tehdä näin. Vastasin vain ap:n kommenttiin siitä, että imetys väkisin sitoisi äidin kiinni lapseen, kun näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Moni saa herumaan hyvälle sähköpumpulle helpostikin ja todella moni vauva oppii pullosta juomaan, eritoten jos alusta saakka opettaa. En tarkoittanut kommenttiani syyllistäväksi, kukin tyylillään.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:11"]

Siis, mitä järkeä tehdä lapsia jos tietää, ettei tule juuri pitämään äitiydestä tai vastuunottamisesta? Entä jos isäkään ei pidä roolistaan lapsen synnyttyä? Miten olisi vaikka hoitolapsi välillä?

[/quote]

Miten tämä liittyy mihinkään?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 09:04"]

No voisikohan sillä äitimyytin tällä palstalla elämiseen olla jotain yhteyttä sillä, että tämä on vauvapalsta?

Vaikka tokihan täällä muistakin aiheista keskustellaan ja riidellään.

T. Perheetön Mies.

[/quote]

Nimenomaan, vauvapalsta, ei äitipalsta.

"Tunnen itse kaksi tämänhetkistä isää, jotka ovat hoitaneet vauvan täysin yksin ilman apua vauvan äidiltä tai edes isovanhemmilta. Miten voit väittää, että Suomessa ei ole yhtäkään äiditöntä vauvaa, jota isä hoitaisi?"

Nyt ehkä yleistät omaa kokemustasi! Itse en tunne yhtään miestä, joka olisi yksin hoitanut vauvaansa, mutta en silti pidä sitä ainoana totuutena.

Tällaiset kokemuksethan riippuvat siitä millaisissa piireissä liikut. Jos liikut sateenkaariperheiden kanssa, se totuus näyttää täysin erilaiselta verrattuna esim espoolaiseen rivarialueeseen, missä asustelee perinteisiä isä, äiti, kaksi lasta ja koira perheitä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:03"]

Juuri sitä tässä yritin kysyä, että mistä se johtuu, että näissä keskusteluissa isät on sivuosassa ja äidit on niitä, joiden ympärillä lastenhoito pyörii (ja oletetaan pyörivän). Ja kyllä, jos näihin keskusteluihin vertaa, niin olemme poikkeus, koska halutaan lapset yhdessä. Enkä todellakaan pohdi, saisko se mies osallistua, vaan edellytän sitä, tai jätämme lapset hankkimatta. Samoin tekee mieheni.

[/quote]

Useimmat parit haluavat lapset yhdessä, ja haluavat puolisonsa osallistuvan. Se, että vastuu nähdään enemmän äideillä, ja se ehkä monesti enemmän onkin, ei ole pelkästään tämän palstan tai pelkästään äitien ongelma.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:05"]

Sä itse olit se, joka sanoit isän ulkopuolelle jäämisen johtuvan äidin hurahtamisesta. Äiti on siis tärkein henkilö, jonka kautta muiden ihmisten suhde vauvaan määräytyy.

[/quote]

Sanoinko noin? Miksi se hurahtaminen tekisi jostakin tärkeämmän?

Ap

[/quote]

Viestissä nro 1 jotenkin näin:

"Hurahtaako kaikki naiset lapsen saatua siihen äitiyteen niin, että miehet jää täysin ulkopuolelle?"

Eli naisen äitiyteen hurahtaminen tekee miehestä ulkopuolisen. Miehen isyys ei ole itsestä kiinni, vaan äidistä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 10:09"]

Thl:n tutkimuksen mukaan 58 % prosenttia suomalaisvauvoista imetettiin puolivuotiaana, 1 prosenttia täysimetettiin. Ruotsissa täysimetyksellä 15 % vauvoista! Suomi saakin paljon noottia järjestöiltä, äitien asenne imetystä kohtaan usein välinpitämätön. Ehkä isien onkin tulevaisuudessa oltava usein se ykkösvanhempi, ruokkija ja hoivaaja, kun äitejä ei enää kiinnosta.

[/quote]

Eikun Suomessa isät ovat niin hurahtaneet isyyteen, että äidit ovat jääneet ulkopuolisiksi :D

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:26"]

Tässä muuten hauska äitimyyttiin liittyvä ristiriita. Yksissä ketjuissa toitotetaan kovaan ääneen sitä, miten joidenkin ihmisten ei tosiaankaan kannattaisi hankkia lapsia ja manataan, miten moni huono vanhempi hylkää perheensä. Samaan aikaan toisissa ketjuissa vakuutellaan veloille, miten vanhemmuus kyllä tekee kaikki onnellisiksi, omaan lapseen kyllä kiintyy, eikä sellaista rakkautta ja ihanuutta saa mistään muualta. Todisteet väittäisivät kyllä muuta...

[/quote]

Tämän oon muuten itsekin huomannut!

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:30"]

Mun mielestä moni kirjoittaa minä-mies-lapset, mutta ehkä ollaan luettu eri ketjuja. Yleensä äidille se lasten isä on mies, isä taas on oma isä. Näin minullakin, vaikka toki lapsille puhunkin mieheeni viitatessa isinä.

[/quote]

Joo, tottakai puhutaan miehestä kun puhutaan omasta miehestä. Mutta tarkoitan sitä, kun puhutaan perheestä yleisellä tasolla.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:26"]

Koska äiti on vauvalle tärkein henkilö. Myöhemmin, kun maailma laajenee tulee mukaan toiset henkilöt. Äiti on silti tärkein, ihan biologiankin kannalta. Hänen rooli on toisenlainen kuin miehen. Naiset useimmin jäävät kotiin äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. 

Tällä palstalla on varmaan enemmän naisia kuin miehiä, siksi varmaan tuo asiakin korostuu.

[/quote]

Mielestäni imetys on ainoa asia, joka pakosta sitoo vauvan äitiin. Mutta kun imetys on loppunut, ei äidin ja isän välillä pitäisi olla eroa. Mutta lapsettomana mulla ei tietenkään ole äänioikeutta.

Ap

Itse kyllä muistan että lapsena äiti oli paljon läheisempi kuin isä, mutta voi toki vaihdella eri perheissä. Ennen oli siten että isät oli paljon enemmän poissa kotoa kuin äidit, ja ehkä nykyäänkin vielä.

Kun imetys on loppunut, on vauva yleensä leimautunut hyvin vahvasti äitiin. Usein äideillä myös on luontainen hoivavietti ja parempi tuntemus vauvaan ja sen hoitoon liittyvistä asioista. Näin biologia useimmiten määrää. Itse olen ainakin huomannut, että omalle miehelle monet asiat vauvaan liittyen on tarvinut ensin opastaa, vaikkei niitä kukaan minullekaan ole opettanut. Myös esim. vauvan itkujen tulkitseminen on miehelleni hankalaa. Mies siis osallistuu meillä vauvan hoitoon lähes yhtä paljon kuin minä.

Pikkulapselle se ihminen, joka viettää eniten hänen kanssaan aikaa ihan arjessa tehden niitä päivittäisiä perusrutiineita joista turvallisuus ja luottamus syntyy, on kaikista tärkein, ja Suomessa se vielä nykypäivänäkin ainakin 90% perheitä on äiti. Isistä hyvin pieni osa jää kotiin äidin mennessä töihin vaikka lainsäädännön puolesta heillä olisi aivan yhtäläinen oikeus hoitovapaaseen ja yksinhuoltajaperheistä vain muutama prosentti muodostuu isästä ja lapsista.

Mikään ei estä etteikö isä voisi olla pienen lapsen ensisijainen kiintymyksenkohde ja se tärkein vanhempi (tyyliin Jani Toivolan perhe), mutta syystä tai toisesta tällä hetkellä ei suurimmassa osassa suomalaisperheistä ole näin. Suurimpia yksittäisiä syitä varmasti hoitovapaiden jakautuminen.

Miksi moni mies ärähtää jos sanotaan että äiti on lapselle tärkein? Onko se jokin häpeä isälle jos näin on? Isän merkitys lapselle on ihan tärkeä ja oleellinen vaikka olisikin "vain" toisella sijalla.