X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju

Char kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Yläasteella oli seiskoille "teinikastajaiset".

Ysit tuhrivat seiskat jollain vesipestävällä värillä, teettivät nöyryyttäviä tehtäviä ja syöttivät ällöä keittoa.

Vaikka olin arka ja koko ala-asteen kiusattu, en pistänyt tätä mopotusta pahakseni, koska siinä ei ollut mitään henkilökohtaista.

Aika monet ihmiset työstävät noita väkivalta-ja nöyryyttämiskokemuksiaan sillä, että "ymmärtävät" pahoinpitelijöitään jälkeenpäin. Kokemuksen hyväksymisen ja siunaamisen kautta saa ehkä jotakin valtaa menneisiin tapahtumiin? Vai mitä?

Samat jutut jatkuvat, sukupolvesta toiseen. "Eihän se oikein ollut, mutta ei minua lyöminen, tukistaminen, vessanpöntössä naaman uittaminen jne. häirinnyt." Tällä perustelulla sitten jatkuvat niin lasten fyysiset kurittamiset kuin alokkaiden simputuksetkin.

Hyvä, jos joku on selvinnyt kurjista kokemuksista keho ja mieli ehjänä, mutta ei se väkivalta mikään uusi normaali ole.

Olen syntynyt -67, eikä silloin minun aikanani Helsingissä ollut mitään siirtymisriittejä. Jos olisi ollut, olisin jäänyt kotiin.

Ei, vaan kokemukseni oli juurikin tuo, tuossa seiskojen mopotuksessa ei ollut mitään henkilökohtaista, kuten ala-asteen aikaisessa kiusaamisessa.

Kiusaamisessa kyseenalaistetaan toisen oikeus olla olemassa.

Hyvä toki, että tuollaiset siirtymäriitit ovat jääneet historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Se 70-luvun naisten kauneusihanne oli hieno. Rento, boheemius oli in.

Leveät lahkeet, ruskean eri sävyjä, ihmiset pukeutuvat 70-luvulla todella rennosti kun oli päästy eroon siitä 50-60 luvun pukumaailmasta. Nykyään ollaan niin kireitä, aivan liian täydellisiä ja siihen pyrkiviä.

Täydellisyydessä ei ole mitään hienoa. Haluan naisen jossa on säröä ja virheitä. Sekä henkisesti että pukeutumisessa. 70-luvulla osattiin olla luontevia yrittämättä. Ei yritetty olla mitään.

Minuunkin 60-70-luvun ihanteet ovat vaikuttaneet. Silloin hyväksyttiin ihmisyys kaikkine kirjoineen laajemmin kuin nykyään - isoissa kaupungeissa. Luonnollisuutta arvostettiin niin elämäntavoissa kuin ulkonäköasioissakin.

Reippaasti vanhemmat isosiskot kertoivat vapaasta seksielämästään, eli ihan pienestä tajusin, että on monta hyvää tapaa elää ja tulla onnelliseksi. Minä olin ja olen semmoinen perinteisempi tapaus...

Tuo vapaamielisyys oli muuten myös joskus pakottavaakin. Isosiskon ujo kaveri "joutui" 70-luvulla sekasaunaan. Yritti olla hiljaa seinän vieressä, siinäkin vaiheessa kun jalka upposi tulikuumaan vesiämpäriin!

Isosiskot siis opettivat minua paitsi sallivuuteen ja vapaamielisyyteen, myös omista rajoista kiinni pitämiseen.

Assburger kirjoitti:

Char kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Yläasteella oli seiskoille "teinikastajaiset".

Ysit tuhrivat seiskat jollain vesipestävällä värillä, teettivät nöyryyttäviä tehtäviä ja syöttivät ällöä keittoa.

Vaikka olin arka ja koko ala-asteen kiusattu, en pistänyt tätä mopotusta pahakseni, koska siinä ei ollut mitään henkilökohtaista.

Aika monet ihmiset työstävät noita väkivalta-ja nöyryyttämiskokemuksiaan sillä, että "ymmärtävät" pahoinpitelijöitään jälkeenpäin. Kokemuksen hyväksymisen ja siunaamisen kautta saa ehkä jotakin valtaa menneisiin tapahtumiin? Vai mitä?

Samat jutut jatkuvat, sukupolvesta toiseen. "Eihän se oikein ollut, mutta ei minua lyöminen, tukistaminen, vessanpöntössä naaman uittaminen jne. häirinnyt." Tällä perustelulla sitten jatkuvat niin lasten fyysiset kurittamiset kuin alokkaiden simputuksetkin.

Hyvä, jos joku on selvinnyt kurjista kokemuksista keho ja mieli ehjänä, mutta ei se väkivalta mikään uusi normaali ole.

Olen syntynyt -67, eikä silloin minun aikanani Helsingissä ollut mitään siirtymisriittejä. Jos olisi ollut, olisin jäänyt kotiin.

Ei, vaan kokemukseni oli juurikin tuo, tuossa seiskojen mopotuksessa ei ollut mitään henkilökohtaista, kuten ala-asteen aikaisessa kiusaamisessa.

Kiusaamisessa kyseenalaistetaan toisen oikeus olla olemassa.

Hyvä toki, että tuollaiset siirtymäriitit ovat jääneet historiaan.

Selvä, hyvä, Assburger! Uskon sinua! 🙂

Minä liittouduin jo ala-asteella muiden "luusereitten" kanssa. Olin rillipäinen hikari-pinko, luokkakavereitten mielestä. Tiiviiseen kaveriporukkaani kuului yksi vaikeasti ylipainoinen tyttö, koulun ainoa Jehovantodistaja jne. Meissä oli niin paljon kiusaamisen aihetta, ja olimme niin vahva ystävysten verkko, ettei ne kiusaajat osanneet enää tarttua mihinkään.

Minun lapsuudessani pojat ja tytöt kulkivat enimmäkseen omissa ryhmissään. Meilläkin oli ns. ulkopiirissä erilaiset pojat. Peter soitti pianoa, ja kun tehtiin meidän (tyttöjen) omassa näytelmäkerhossa itse kirjoitettuja näytelmiä, hän tietenkin oli selvä valinta elävän musiikin esittäjäksi. Ei meillä ollut näytöksissä mitään mankkamusaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan toiminta oli ihan normi eli esim. päiväkerho tai tyttökerho sekä äitilapsipiirit. Ei kännyköitä, eikä nettiä. Markat. Päihdemyönteisyys. Seksismi.

Joku kommunistitenava taas selittää ketjussa ihan mitä sattuu.

Alkoholinkulutus oli 70-luvulla viideosa nykyisestä ja ilmapiiri hyvin seksikielteinen verrattuna nykyiseen.

Naiset eivät käytännössä juoneet ollenkaan, ja homo sai suoraan turpaan.

Ei paljoa sateenkaariliput liehuneet eikä keskusteltu sukupuolista.

Ihmettelen että tämä kommentti on saanut 14 tykkäystä. "Homo sai suoraan turpaan ja ei paljoa sateenkaariliput liehuneet" - ihan kuin tämä olisi ollut joku hyväkin asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla oli hyvin usein lattatakamukset, eikä sitä pidetty millään tavalla luotaan työntävänä piirteenä. Muhkea takamus päin vastoin oli tapana piilottaa pitkän t-paidan alle. Hoikkaa vyötäröä korostettiin vyöllä ja korkeavyötäröisillä farkuilla. Lättänän mallinen takapuoli sai näkyä, jos ihminen oli hoikka tai normaalivartaloinen. Jos taas oli lihava, se oli vähän sellaista vaatteiden alle verhottavaa. Lihavia nuoria oli hyvin vähän esim. 80-luvulla, jolloin itse olin teini. Toki silloinkin oli aina joku luokassa vähän pyöreämpi.

Tämä. Minulla on suuri takapuoli, hä-pe-sin sitä. Kaikki kaverit olivat hoikkia, pitkiä, takapuolettomia. Itse laiha mutta valtava takamus, sitä peitin collegepaidalla..

No joskus kaksivitosena menin New Yorkiin ja Helsinkiin, 2 viikoksi Nykiin ja kuukaudeksi pk-seudulle. Olin järkyttynyt takapuoleni saamasta huomiosta.

Länsi-Suomessa hoikilla naisilla oili pitkät sääret ja vaaleat hiukset. Iso takapuoli oli oikeasti nolo, junttiuden merkki.

Kyllä! Täällä toinen päärynämallinen, joka piti itseään epämiellyttävän lihavana mitoissa 164/49, koska "leveä takamus". Ihannekroppa oli sellainen kuin elokuvissa esim. Brigitte Nielsenillä (joka oli rva Stallonekin jossain välissä) tai Jamie Lee Curtisilla. Siis hoikka, pitkäsäärinen, rintava ja jopa harteikas (punttisalibodaus ja aerobic löi läpi ja naisilla alkoi olla lihaksiakin), mutta ehdottomasti lantion ja pyllyn piti olla pieni, kapea ja mahdollisimman latta.

Tämä onkin niitä nykyajan iloja, että isommatkin ahterit hyväksytään ellei jopa ihailla.

Jännä. Ei toikaan terve kauneusihanne ole, mutta meidän sukupolven naisihanne on muovinen eli pepun ja rintojen pitää olla tehty muovista, mutta vyötärön pitää olla äärimmäisen kapea. Luomuja isotissisiä tai isopeppusia ei todellakaan ihannoida vaan nimenomaan sitä, että on mahdollisimman muovinen. Musta se on äärimmäisen surullinen suunta naisten kannalta. Laitetuista huulista ja nukkenaamasta puhumattakaan.. en itse lähde tähän hulluuteen koskaan mukaan.

T. 1999 syntynyt

Kyllä me veteraanit oikeasti otamme osaa teidän nuorempien tyttöjen ja poikien ulkonäköpaineisiin!

Ei 70-80-luvulla Suomessa ollut erikoisempia ulkonäköpaineita, siinä piirissä itse vartuin. Nyt some- ja kuvafiltteriaikaan ns. ihanteet ovat täysin epärealistisia. Ja mitä ulkonäkökeskeisempään, kapeaan malliin mennään, sitä enemmän pahoinvointi leviää. Nuorten miesten syömishäiriöt ja kosmeettiset leikkaukset lisääntyvät vuosivuodelta.

En kannata ollenkaan kurjuuden maksimointia, vaan toivon elämisen tilaa - ennen kaikkea sitä vapauden tunnetta teille nuorille! 💕

On se kumma etttä tässäkin sinänsä mukavassa ketjussa on kauhea tarve morkata edeltävää ja seuraavaa sukupolvea. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1971, mutta olen lähempänä 1965-70 syntyneitä kuin 1975 jälkeen syntyneitä. 1975 jälkeen syntyneet ovat eri maailmasta.

Ehdin kokea sen 70-80 lukujen vanhan liiton vasemmistolaisuuden koulussa, arjessa sekä työelämässä vaikka itse olinkin oikeistokodista. Oli meininki työpaikoilla ennen vähän toista, hyvässä ja pahassa.

Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli eräs suuri saha jossa käytännössä kaikki olivat kommunisteja. Siis oikeasti, ei haukkumasanana. Siinä oli sellaista yhteisöllisyyttä kaiken sen hevonpeen seassa, jota kovasti kaipaan nykyään. Ihmiset pitivät vahvasti yhtä, ei ollut kilpailua eikä kiusaamista. Nykyään kaikki kilpailevat toisiaan vastaan.

Se entisajan yhteisöllisyys toki vaati sen että hyväksyit samat pelisäännöt ja arvot. Nykyajan minäminäminä-ihmistä ei olisi pitkään katseltu. Työntekijöillä oli valta. Jos joku vanha työntekijä sanoi, ettei tuon kanssa ole oikein hyvä painaa, niin pomo heitti sen pellolle. Vanhat työntekijät valikoivat kasaan toimivan porukan. Jos mielistelit pomoa niin mielistelit aivan väärää tahoa. Jos porukka hyväksyi sinut, niin ihmiset olivat myös hyvin lämpimiä, keskinäistä kilpailua ei ollut, sellainen olisi uhannut yhteishenkeä.

Kokonaisuutena tuollainen vanha systeemi toimi mielestäni paremmin kuin nykyinen henki, vaikka omat ongelmansa oli siinäkin.

Nyt oli hyvin kuvailtu ja meni täysin nappiin! Juuri noin se oli. 

Paitsi ettei tuollainen toimi kuin suljetussa yhteiskunnassa eikä oikeastaan sielläkään. Takavuosien suomi oli siis sitä että tehtaissa väännettiin vajaalaatuista puolisekundaa n-liiton markkinoille koska sinne tuntui kelpaavan huonompikin kama. Kauppoja teki poliitikkomme kosteissa saunailloissa yhdessä neuvostokollegoidensa ja vuoristoneuvosten kanssa. (sori tuli uunoflashback). 

N-liiton kaaduttua ja huomattiin ettei se vajaalaatu kelpaa kenellekään muulle mutta tehtaat oli täynnä kaikenmaailman kommunisteja jotka luuli omistavansa koko laitoksen. Siinä oli yksi syy 90-luvun lamalle kun piti kertarysäyksellä sekä saada sekä tuotantolaitosten laatua nostettua että tehtaan johto sille kenelle se kuuluu.

Nokian kiitolaukka valitettavasti pysäytti rakennemuutoksen 90-luvulla kun ei tarvinnut muuttaa muuta ja valtio eli nokian veroilla. Nyt ollaan taas siinä että ay-liike änkyröi kaikkea vastaan koska niillä on miljardiomaisuus ja ne voi. Talous voi huonoisti eikä rakennemuutoksia saa tehtyä. Poliitikot on nuoria ja aika täysin irti arjen realiteeteista koska alalle päätyy porukkaa ilman mitään työkokemusta saati sitten muitakaan merkkejä osaamisesta.

Olin muuten 90-luvun töissä yhdessä firmassa jossa ay-liitto oli nimenomaan erittäin vasemmistolainen eikä demari kuten yleensä. Firma piti vähän väliä yt:tä kun piti lakkauttaa vanhoja tuotantolaitoksia eri puolilla ja säännöllisesti liitto uhosi lakoilla tai lakkoili. Ei vaan auttanut vaan vanhentuneita toimipisteitä lakkautettiin ja yhdistettiin modernimpiin. Samalla pääsi eroon pahimmista ay-änkyröistä osasto kerrallaan. 

No voi hyvän tähden! Tällaista oikeistopropagandaa sitten tässä... 😀

En osaa sanoa vuodatukseesi mitään. Olitko itse töissä 80-90-luvuilla? Silloin luottamusmiehiä tarvittiin, työpaikoilla rikottiin räikeästi yhteisiä sopimuksia. Minä toimin päälle parikymppisenä muutaman vuoden luottamustehtävissä, eikä muuta agendaa ollut kuin lain noudattaminen. Puoluepoliittista mielenkiintoa minulla ei ole koskaan ollut.

Miten haavekuvaasi pelkästään markkinavetoisesta liikemaailmasta sopivat nykyiset ns. nolla-tuntilaiset, pätkätyöläiset jne? Miten heidän arkipäiväinen elämisensä mahdollistuu? Eläkekertymästä tai vuosilomista ei tarvitse puhuakaan...

Minunkin aikoinani, 80-luvulla, työnantaja houkutteli ihmisiä vapaaehtoiselle "virkistyslomalle". Eli puolen vuoden jakso, että voi levätä, matkustella, opiskella kieliä jne, ja ay-liike maksaa lystin. Moni hömelö tuohon suostui, kunnes kuulin asiasta, ja otin kiireesti yhteyden kaikkiin toimipaikkoihin. Kaikki vapaaehtoiset peruivat "lomansa".

Kyseessä ei siis ollut vapaaehtoinen loma, vaan työnantajan toive voida lomauttaa työntekijöitä ilman lakisääteisiä YT-velvotteita. Jos vapaaehtoisesti jää töistä puoleksi vuodeksi lomalle, kukaan ei korvaa tulonmenetystä, eikä tietenkään ammattiyhdistyskään. Sillä on, ihan nimensä mukan, intressi pitää ihmiset ammateissa eli töissä. En tiedä, miten minimitoimeentulotukeakaan sai/saa nyt.

Näitä halukkaita "lomalaisia" tietenkin riitti, ja kyllä se johtoporras hikeentyi, kun iskin kapulan rattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Char kirjoitti:

Kesäloma-lapsuusmuistoista: minulla oli ihan erilainen elämä kuin sillä retkeilyyn pakotetulla, särkeä märässä teltassa jäystävällä kommentoijalla. Ymmärrän, miksi hän kokee, että on ollut vaikeaa. Ja miksi hän ihan oikeutetusti kokee, että monella muulla on ollut paremmin. Kuten minulla, -67.

Meillä isä oli koulutuksen kautta edennyt perussähkömiehestä sanomalehden painopuolen työnjohtajaksi. Sama työ jatkui. Isä oli aikoinaan sanonut, että hän tämän kerran pyytää palkankorotusta, jatkossa esimies tarjoaa sitä itse, tai hän vaihtaa paikkaa. Tämä 60-70-luvulla. - Ihana, omasta arvostaan tietoinen oleva mies! Voi, kuinka paljon hän toteavalla suhtautumisellaan vaikutti minuunkin aikuiselämässä. En edelleenkään sano mitään, mistä en pysty pitämään kiinni.

Mutta siis maalle, Savonlinnan kupeeseen, matkustettiin junalla, 6 tuntia. Meillä lapsilla oli ihanat, pienet pahviset mini-matka-arkut, ja eväitä alettiin syödä jo Pasilassa. Loma kesti kuukauden, ja mökki oli oikeasti maalla, ei huvila. Meistä lapsista - tai ainakin minusta - kaikki nuo kinttupolut kaivolle, pattereilla kuunneltava radio, öljylämmitys-aitta (se vempele piti nostaa ulos, palovaaran takia, kun mentiin nukkumaan. Aamuöisin kurjalla kelillä tuli kylmäkin. Ja se kamiina haisi) olivat kivoja, erilaisia juttuja. Oli todella irtiotto arkeen!

Maalla opin lämmittämään saunaa, käyttämään maakellaria, tulemaan toimeen ilman sähköä, sytyttämään öljylampun, uimaan alasti omassa järvessä, nauttimaan kauppa-autosta ostetusta jäätelöstä. Pikkusiskolleni on kai jäänyt tuosta trauma: heidän perheen vuokra"mökillä" on kaikki vermeet astianpesukoneesta lähtien.

Hän varmaan ahdistui myös kaupunkiasumisen kodin tiskivuoroista, imuroinnista ym, kun haluaa paapoa nyt jo aikuisia lapsia edelleen kotona, ihan kuin hotellivieraita. - Tässä taas nähdään, miten yhden unelma on toisen painajainen. Ei sillä, että itsekään haluaisin siivota, mutta meidän kodissa kaikki tekevät osuutensa. Se on reilua.

Minusta oli kivaa jo lapsena maalla seikkailla, oppia kalastamaan ja soutamaan, istua tuhdolla lukemassa kirjaa kun aikuiset kalasti. Äiti paistoi mökillä lettuja ja joskus ruoaksi silavapannukakkuja. Radiota kuunneltiin: meidän lasten suosikki oli kuunnelmajännäri Cox. Oli jatkuvajuoninen jännityssarja, aina piti odottaa seuraavaan tiistaihin (?). Radio toimi pattereilla, ei sitä turhaan kuunneltu. Paul Templea kuuntelin pienempänä, 5 v. Muistaako joku?

Nämä muistot kesistä 70-luvun alussa. Olin silloin ekalla-tokalla luokalla.

Sanopas sama tänä päivänä niin kyllä saat lähteä työpaikasta ihan vapaasti vaikka heti. Työnantajat eivät arvosta enää mitään muuta kuin mahdollisimman matalaa palkkaa... :/

Juurikin näin! Tätä ihmisten arvostusta, ja pitkää opiskelun ja työnteon antamaa osaamisen arvostusta kaipaan nykyiseen työelämään!

Rahastajat busseissa ja ratikoissa.

Röökii sai polttaa skolebussien takaosissa.

Lapsenvahtina ollessani olin 15v ja sain palkaksi vähän rahaa ja omppuviinipullon, josta sain ensikännin.

Kankkuset kun kotona ei voinu yrjötä piti yrjöt suussa juosta kymmenen porrasväliä saunan lavuaariin.

Häpeäpuhelut kun oli pakko puhua puhelimeen vaikka veljet istui vieressä, kun puhellnta pidettiiin telkkarin päällä.

Pingpong tv-peli-

Donkey Kong käsikonsoli sitä vatkasin aina kun olin kankkusessa.

Musavideot ja MTV joka siis oli MusicTV sitä piti katsoa pakollinen annos aamuisin että jaksoi kouluun

Kuuluuko joukkoon JYRKi? Ne mainokset että mikä hitto on jyrki.

SUMMERIT ja aussipätkät

Mökkimöksäys pakko  olla ei kivaa

Lapsuuden pitkät kuumat kesät ja lumiset talvet!

Barbit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluisia lastenohjelmia 70-luvulla olivat mm. Myyrä, Matti ja Miisu, Hattuset, professori Balthazar. Melkein kaikissa näissä oli kiva musiikki, mikä ehkä vaikutti tunnelmaan. Ja oli aina mielenkiintoista nähdä, millä kulkupelillä Nukkumatti tuli milloinkin paikan päälle. Se tunnusmusiikki oli ihan kaunis mutta jotenkin valittava sävyltään. Ehkä sen oli tarkoitus olla rauhoittava.

Kasper nukke. Trai trai trallallaa

Hirveä, creepy!

t. Mies, vm. 1966

Ai niin, Kasper! Tykkäsin. Myös Matti Raninista näyttelijänä. Siinä ohjelmassahan oli myös Eulaalia Kenkkunen. Hahmon ääni kuulema muistutti erään tuntemani henkilön ääntä. Ehkä?

Ai saakeli Kasper oli jäätävän pelottava, ja vielä sain joululahjaksi Kasperkäsinuken.

Hiukan trallalaa ja rikoin sen pään  piilotin romukoppaan.

Pikku  kakkosen varokaa heikkoja jäitä nalle oli pelottava, nukkumattia piiloon sohvan taa.

Pelle Hermanni kun kuoli sanoin ei se voi kuolla sehän on pelle Hermanni.

Kaipaan niitä karkkeja joista muistan röökilakut, Hobot lila/musta törkeen  hyvää, Sheikit oliko salmaripurkka, kunnon merkkarit joihi meinas tukehtua.

Jätskipikari jonka pohjalla oli purkkapallo.

Tehtaalta tuotiin pahvilaatikollinen näkkäriä, sitä rouskuteltiin vintillä lukien vanhoja akkareita.

Työajoista tuli mieleen: päädyin naisvaltaisella alalla (myyjä) luottamusmieheksi 80-luvulla.

Ja juu, olin semmoinen luottamusmies, joka käytti minihametta ja korkokenkiä. Silloin oli kova tarve ns. henkilöittää naiset. En suostunut siihen, että luottamusmiehistä edelleen puhuttiin miehinä, ja meistä naisista virallisesti henkilöina. Se oli samaa kuin pakata vanhoja pökäleitä uuteen lahjapaperiin.

Silloin tein ns. ay-töitä monien nuorten miesten kanssa myös. Yksikin isä kertoi kiinnostuneensa edunvalvonnasta, kun oma vaimo oli raskauskomplikaatioiden takia sairaalassa, eikä mies saanut palkallista vapaata 4-vuotiaan korvatulehduspotilaan lääkärin määräämään kotihoitoon.

Nyt tämä kuulostaa absurdilta, mutta se oli totista totta vielä 20 vuotta sitten. Ei näitä "etuuksia" missään halukkaille jaeta. Toivon, että nyt töissä ja päätöksissä vaikuttavat nuoremman sukupolven edustajat muistavat, miten kovan väännön takana monikin itsestään selvä asia on aikoinaan ollut.

Char kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1971, mutta olen lähempänä 1965-70 syntyneitä kuin 1975 jälkeen syntyneitä. 1975 jälkeen syntyneet ovat eri maailmasta.

Ehdin kokea sen 70-80 lukujen vanhan liiton vasemmistolaisuuden koulussa, arjessa sekä työelämässä vaikka itse olinkin oikeistokodista. Oli meininki työpaikoilla ennen vähän toista, hyvässä ja pahassa.

Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli eräs suuri saha jossa käytännössä kaikki olivat kommunisteja. Siis oikeasti, ei haukkumasanana. Siinä oli sellaista yhteisöllisyyttä kaiken sen hevonpeen seassa, jota kovasti kaipaan nykyään. Ihmiset pitivät vahvasti yhtä, ei ollut kilpailua eikä kiusaamista. Nykyään kaikki kilpailevat toisiaan vastaan.

Se entisajan yhteisöllisyys toki vaati sen että hyväksyit samat pelisäännöt ja arvot. Nykyajan minäminäminä-ihmistä ei olisi pitkään katseltu. Työntekijöillä oli valta. Jos joku vanha työntekijä sanoi, ettei tuon kanssa ole oikein hyvä painaa, niin pomo heitti sen pellolle. Vanhat työntekijät valikoivat kasaan toimivan porukan. Jos mielistelit pomoa niin mielistelit aivan väärää tahoa. Jos porukka hyväksyi sinut, niin ihmiset olivat myös hyvin lämpimiä, keskinäistä kilpailua ei ollut, sellainen olisi uhannut yhteishenkeä.

Kokonaisuutena tuollainen vanha systeemi toimi mielestäni paremmin kuin nykyinen henki, vaikka omat ongelmansa oli siinäkin.

Nyt oli hyvin kuvailtu ja meni täysin nappiin! Juuri noin se oli. 

Paitsi ettei tuollainen toimi kuin suljetussa yhteiskunnassa eikä oikeastaan sielläkään. Takavuosien suomi oli siis sitä että tehtaissa väännettiin vajaalaatuista puolisekundaa n-liiton markkinoille koska sinne tuntui kelpaavan huonompikin kama. Kauppoja teki poliitikkomme kosteissa saunailloissa yhdessä neuvostokollegoidensa ja vuoristoneuvosten kanssa. (sori tuli uunoflashback). 

N-liiton kaaduttua ja huomattiin ettei se vajaalaatu kelpaa kenellekään muulle mutta tehtaat oli täynnä kaikenmaailman kommunisteja jotka luuli omistavansa koko laitoksen. Siinä oli yksi syy 90-luvun lamalle kun piti kertarysäyksellä sekä saada sekä tuotantolaitosten laatua nostettua että tehtaan johto sille kenelle se kuuluu.

Nokian kiitolaukka valitettavasti pysäytti rakennemuutoksen 90-luvulla kun ei tarvinnut muuttaa muuta ja valtio eli nokian veroilla. Nyt ollaan taas siinä että ay-liike änkyröi kaikkea vastaan koska niillä on miljardiomaisuus ja ne voi. Talous voi huonoisti eikä rakennemuutoksia saa tehtyä. Poliitikot on nuoria ja aika täysin irti arjen realiteeteista koska alalle päätyy porukkaa ilman mitään työkokemusta saati sitten muitakaan merkkejä osaamisesta.

Olin muuten 90-luvun töissä yhdessä firmassa jossa ay-liitto oli nimenomaan erittäin vasemmistolainen eikä demari kuten yleensä. Firma piti vähän väliä yt:tä kun piti lakkauttaa vanhoja tuotantolaitoksia eri puolilla ja säännöllisesti liitto uhosi lakoilla tai lakkoili. Ei vaan auttanut vaan vanhentuneita toimipisteitä lakkautettiin ja yhdistettiin modernimpiin. Samalla pääsi eroon pahimmista ay-änkyröistä osasto kerrallaan. 

No voi hyvän tähden! Tällaista oikeistopropagandaa sitten tässä... 😀

En osaa sanoa vuodatukseesi mitään. Olitko itse töissä 80-90-luvuilla? Silloin luottamusmiehiä tarvittiin, työpaikoilla rikottiin räikeästi yhteisiä sopimuksia. Minä toimin päälle parikymppisenä muutaman vuoden luottamustehtävissä, eikä muuta agendaa ollut kuin lain noudattaminen. Puoluepoliittista mielenkiintoa minulla ei ole koskaan ollut.

Miten haavekuvaasi pelkästään markkinavetoisesta liikemaailmasta sopivat nykyiset ns. nolla-tuntilaiset, pätkätyöläiset jne? Miten heidän arkipäiväinen elämisensä mahdollistuu? Eläkekertymästä tai vuosilomista ei tarvitse puhuakaan...

Minunkin aikoinani, 80-luvulla, työnantaja houkutteli ihmisiä vapaaehtoiselle "virkistyslomalle". Eli puolen vuoden jakso, että voi levätä, matkustella, opiskella kieliä jne, ja ay-liike maksaa lystin. Moni hömelö tuohon suostui, kunnes kuulin asiasta, ja otin kiireesti yhteyden kaikkiin toimipaikkoihin. Kaikki vapaaehtoiset peruivat "lomansa".

Kyseessä ei siis ollut vapaaehtoinen loma, vaan työnantajan toive voida lomauttaa työntekijöitä ilman lakisääteisiä YT-velvotteita. Jos vapaaehtoisesti jää töistä puoleksi vuodeksi lomalle, kukaan ei korvaa tulonmenetystä, eikä tietenkään ammattiyhdistyskään. Sillä on, ihan nimensä mukan, intressi pitää ihmiset ammateissa eli töissä. En tiedä, miten minimitoimeentulotukeakaan sai/saa nyt.

Näitä halukkaita "lomalaisia" tietenkin riitti, ja kyllä se johtoporras hikeentyi, kun iskin kapulan rattaisiin.

Mene kuule keskenäsi vaikka lakkoon kommunistireliikki. Tässä ketjussa ei levitetä propagandaa vaan aikalaiskokemuksia. Neuvostoliitto kaatui hölmöillä neuvoillasi eikä takaisin tule. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluisia lastenohjelmia 70-luvulla olivat mm. Myyrä, Matti ja Miisu, Hattuset, professori Balthazar. Melkein kaikissa näissä oli kiva musiikki, mikä ehkä vaikutti tunnelmaan. Ja oli aina mielenkiintoista nähdä, millä kulkupelillä Nukkumatti tuli milloinkin paikan päälle. Se tunnusmusiikki oli ihan kaunis mutta jotenkin valittava sävyltään. Ehkä sen oli tarkoitus olla rauhoittava.

Kasper nukke. Trai trai trallallaa

Hirveä, creepy!

t. Mies, vm. 1966

Ai niin, Kasper! Tykkäsin. Myös Matti Raninista näyttelijänä. Siinä ohjelmassahan oli myös Eulaalia Kenkkunen. Hahmon ääni kuulema muistutti erään tuntemani henkilön ääntä. Ehkä?

Ai saakeli Kasper oli jäätävän pelottava, ja vielä sain joululahjaksi Kasperkäsinuken.

Hiukan trallalaa ja rikoin sen pään  piilotin romukoppaan.

Pikku  kakkosen varokaa heikkoja jäitä nalle oli pelottava, nukkumattia piiloon sohvan taa.

Pelle Hermanni kun kuoli sanoin ei se voi kuolla sehän on pelle Hermanni.

Kaipaan niitä karkkeja joista muistan röökilakut, Hobot lila/musta törkeen  hyvää, Sheikit oliko salmaripurkka, kunnon merkkarit joihi meinas tukehtua.

Jätskipikari jonka pohjalla oli purkkapallo.

Tehtaalta tuotiin pahvilaatikollinen näkkäriä, sitä rouskuteltiin vintillä lukien vanhoja akkareita.

Juu, kunnon merkkarit, ja sitruunapommit 80- luvulla! 🙂 Meillä ei juuri irtokarkkeja harrastettu. Tai siis minä en tarvinnut, vanhemmat ostivat joka viikko jotain herkkuja.

Aika nuoresta aloitin säästämisen: stipendit, lastenvahtihommat, kesätyöt, ja niin sitten 80-luvulla oli mahdollisuus itse rahoittaa Kreikan-matka, ruokineen ja kaikkineen. Vanhempani eivät olisi auttaneet, eikä olisi tullut mieleen pyytää. Olihan meillä se rakas pikkusisko, joka pisti tuulemaan aina kun rahaa sai. Oli reilua, että minä matkustin itse säästämieni rahojen puitteissa.

Koulussa oli nastaa ku pääs varastoon, meillä kesti aina ku leikittiin luurangolla.

Isoveli joutui kerää kesälomalla kasvistoa, ja odotin sitä innolla, turhaan.

Sain kaverikiellon kun mukamas sain huonoja fiboja liikaa.

Löydettiin tuon kaverin kanssa seksilehti ja katseltiin sitä rapusssa.

Lapsuuden kurahousut oli karmeita, tein sopimuksen että vain jokatoinen päivä.

Sain yläkerran tytön vanhoja mekkoja, ne tuntui kaikki uusilta.

Vaikka olin avainlapsi, ei kukaan puhunut avainlapsista.

Kaikki ne pihaleikit, polttopallo, joku haloo pelikin, kymmenen tikkua laudalla, yksi kaveri piiloutui rappuun istumaan, kun kysyttiin miksi istuu siinä,  sanoi että pashkattaa eikä jaksa mennä kotiin, leikittiin myös klassisia poliisi/rofe pimeällä ja Tintti sekä Milouta.

Koulussa leikittiin vettä kengässä en tykännyt siitä yhtään.

Kaikki kävi pyhäkoulua sunnuntaisin ja muulloin partioo.

Alakoulussa Valvonta oli kivaa! Sai valita parhaan kaverin, tuoda karkkia ja muita herkkuja evääksi. Istuttiin käytävän päässä kahden yhteensiirretyn pulpetin päissä molemmat, koko koulupäivän.

Mitään hommaa ei ollut. Jos joku lähti luokasta vessaan, se kertoi, että kylppäriin on matka. Me valvojat sanottiin joo, ja jatkettiin irtonamien kanssa. -Ai siis niin: 70-luvulla ei meidän kouluun saanut tuoda karkkia. Näin Helsingissä, oliko muualla sama?

Ja 80-luvun herkuista tuli mieleen semmoiset saksalaiset (?) minivohvelit. Niitä myytiin pienissä, litteissä paketeissa, en vain nyt muista nimeä! Myöhemmin Itävallassa asuessani löysin niitä keksihyllystä - ihana makumatka lapsuuteen! Vadelmatäytteiset oli mun suosikki.

Elektroniikkapelien piipitys lienee 80-luvulla käynyt monien opettajien hermoille :D Tosin, saihan niistä äänet kytkettyä pois päältä ja pelata huomaamattomasti jos oppitunti ei jaksanut kiinnostaa... :P

Onkohan täällä yhtään niistä tytöistä joita tapasin festareilla 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Kuka mahtoi olla se, jota kannoin harteillani Ismo Alangon keikalla Provinssirockissa, ja mitä hänestä mahtoi tulla?

Olitte tosi ihania silloin nuorina, sukupolveni tytöt. :) Vieläkin muistan sen ajan tyylin, vrt. Pulmusten Kelly.

Olitte te 80-90-lukujen pojat tosi ihania tekin! 💖

Minä en sinun harteillasi istunut, olin silloin jo orjatöissä Wienissä, mutta olisin voinut olla...

Silloin kyllä minusta panostettiin enemmän yhteisöllisyyteen, ei me väen vängällä haettu eroja ja syitä inhoon ja vihaan. Millään elämän osa-alueella. Rock, rauha ja rakkaus!

Vierailija kirjoitti:

Mtv lopetti Kuplan esittämisen koska mainostajat menivät boikottiin Billy Crystalin esittämän homohahmon takia. Nykyään joka mainoksessa pitää olla värillinen ja/tai homo ja mainita ainakin kahdesti sana vastuullinen

Nykyään isoin haloo nousisi siitä että naisen kanssa naimisissa oleva hetero näyttelee homoa. Loukkaantujien yhteisö ei antaisi koskaan anteeksi sitä.