Lue keskustelun säännöt.
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
X-sukupolvi on niin mitäänsanomaton, että se lähes aina unohdetaan. Aina puhutaan vain suurista ikäluokista (boomereista), Y-sukupolvesta (millenniaaleista) ja Z-sukupolvesta (zoomereista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuinka joka viikonloppuna vietimme bileitä jonkun kotona,kävimme bilepaikoissa perjantaina ja lauantaina ja heti maanantaina aloimme suunnittelemaan seuraavan vkonlopun ohjelmaa.Aitoa elämää vailla huolia ja murheita ja olimme niin aidosti onnellisia.
Char kirjoitti:
Alakoulussa Valvonta oli kivaa! Sai valita parhaan kaverin, tuoda karkkia ja muita herkkuja evääksi. Istuttiin käytävän päässä kahden yhteensiirretyn pulpetin päissä molemmat, koko koulupäivän.
Mitään hommaa ei ollut. Jos joku lähti luokasta vessaan, se kertoi, että kylppäriin on matka. Me valvojat sanottiin joo, ja jatkettiin irtonamien kanssa. -Ai siis niin: 70-luvulla ei meidän kouluun saanut tuoda karkkia. Näin Helsingissä, oliko muualla sama?
Ai, must oli siistii jäädä järkkäriks ku muut joutu välkälle, kun pyyhin liitutaulun, piirtelin siihen ja pussasin ihastukseni tuolia yök! Istuin sitten sen pulpettiin ja kuvittelin sen syliin.
Juu ei saanut tuoda karkkii muutakuin discoon.
Karkinsyönti ei innostanut kun kaveri ehdotti mennään hammaslääkäriin istumaan, höpötteli siellä ja hammashoitaja ihmetteli miksi olen niin hiljainen. Koko paikan haju oli hirvee.
Muistatko ne hampaat punaisiksi värjäävät tabletit kouluhammaslääkärissä? Kun harjaamisen jälkeen piti pureskella ja purskuttaa, että nähdään harjaustulos? Muistan sen etovan maun vieläkin...
Muistan Elviksen kuoleman v. -77.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi on niin mitäänsanomaton, että se lähes aina unohdetaan. Aina puhutaan vain suurista ikäluokista (boomereista), Y-sukupolvesta (millenniaaleista) ja Z-sukupolvesta (zoomereista).
Vain pieni määrä ihmisistä yleensäkään puhuu muista sukupolvista kuin suurista ikäluokista. Nuo muut ovat täysin hatusta vedettyjä, keinotekoisia klikkiotsikoiden aiheita.
Koulun diskoon vedettiin 10 olutta alle 45 minuutissa ja sitten sinään ennen kuin alkaa näkyä että on otettu jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosina 1990-91 olivat tytöt paremman näköisiä kuin koskaan ennen tai jälkeen. Kauniita kasvoja, hyvännäköisiä kampauksia ja vaatteita, kapoisia vartaloita. Sharon Stone elokuvassa Total Recall, Christina Applegate Pulmusissa ovat tyyppiesimerkkejä.
Minun naisihanne oli/on vuoden 1991 pitkätukkainen poikatyttö kapeissa farkuissa ja college-paidassa. Ehkä tuo olento vielä joskus tulee aikojen takaa luokseni, ehkä jopa juuri se, joka 30 vuotta sitten lähti toisen matkaan kun menin armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi on niin mitäänsanomaton, että se lähes aina unohdetaan. Aina puhutaan vain suurista ikäluokista (boomereista), Y-sukupolvesta (millenniaaleista) ja Z-sukupolvesta (zoomereista).
Vain pieni määrä ihmisistä yleensäkään puhuu muista sukupolvista kuin suurista ikäluokista. Nuo muut ovat täysin hatusta vedettyjä, keinotekoisia klikkiotsikoiden aiheita.
Amerikan apinointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Char kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Yläasteella oli seiskoille "teinikastajaiset".
Ysit tuhrivat seiskat jollain vesipestävällä värillä, teettivät nöyryyttäviä tehtäviä ja syöttivät ällöä keittoa.
Vaikka olin arka ja koko ala-asteen kiusattu, en pistänyt tätä mopotusta pahakseni, koska siinä ei ollut mitään henkilökohtaista.
Aika monet ihmiset työstävät noita väkivalta-ja nöyryyttämiskokemuksiaan sillä, että "ymmärtävät" pahoinpitelijöitään jälkeenpäin. Kokemuksen hyväksymisen ja siunaamisen kautta saa ehkä jotakin valtaa menneisiin tapahtumiin? Vai mitä?
Samat jutut jatkuvat, sukupolvesta toiseen. "Eihän se oikein ollut, mutta ei minua lyöminen, tukistaminen, vessanpöntössä naaman uittaminen jne. häirinnyt." Tällä perustelulla sitten jatkuvat niin lasten fyysiset kurittamiset kuin alokkaiden simputuksetkin.
Hyvä, jos joku on selvinnyt kurjista kokemuksista keho ja mieli ehjänä, mutta ei se väkivalta mikään uusi normaali ole.
Olen syntynyt -67, eikä silloin minun aikanani Helsingissä ollut mitään siirtymisriittejä. Jos olisi ollut, olisin jäänyt kotiin.
Ei, vaan kokemukseni oli juurikin tuo, tuossa seiskojen mopotuksessa ei ollut mitään henkilökohtaista, kuten ala-asteen aikaisessa kiusaamisessa.
Kiusaamisessa kyseenalaistetaan toisen oikeus olla olemassa.
Hyvä toki, että tuollaiset siirtymäriitit ovat jääneet historiaan.
Selvä, hyvä, Assburger! Uskon sinua! 🙂
Minä liittouduin jo ala-asteella muiden "luusereitten" kanssa. Olin rillipäinen hikari-pinko, luokkakavereitten mielestä. Tiiviiseen kaveriporukkaani kuului yksi vaikeasti ylipainoinen tyttö, koulun ainoa Jehovantodistaja jne. Meissä oli niin paljon kiusaamisen aihetta, ja olimme niin vahva ystävysten verkko, ettei ne kiusaajat osanneet enää tarttua mihinkään.
Minun lapsuudessani pojat ja tytöt kulkivat enimmäkseen omissa ryhmissään. Meilläkin oli ns. ulkopiirissä erilaiset pojat. Peter soitti pianoa, ja kun tehtiin meidän (tyttöjen) omassa näytelmäkerhossa itse kirjoitettuja näytelmiä, hän tietenkin oli selvä valinta elävän musiikin esittäjäksi. Ei meillä ollut näytöksissä mitään mankkamusaa!
Pikkukoulussa ei ollut juuri liittolaisia....
Eikä ollut minulla sosiaalisia taitojakaan.
Niin, vaikka yläasteen mopotuskokemus ei ollut minulle traumaattista, tiedostan, että se saattoi sitä jollekin muulle olla.
Näin myös yläasteella julmaa kiusaamista ja asetelma kiusattu mopotettavana ja kiusaajat mopottajina on varmasti kauhea.
Myös opettaja saattoi kiusata, eräs opettaja oli melkoinen tyranni, joka mm. häpäisi julkisesti erästä heikkolahjaista poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli karma on kostanut boomereille kun keksivät sanoa nuoria eli meitä nykyisiä viiskymppisiä pullamössösukupolveksi. Nyt heitä sanotaan boomereiksi.
Jonnet sanoo boomereiksi nyt kaikkia yli 30-vuotiaita.... Eli myös meitä entistä pullamössösukupolvea...
Eli nuoret sanoo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta teidän kommentit enää, lopettakaa vastaaminen ketjuun!
T: ap
Mistä tunnistaa feikin aihe vapaalla? Siitä, että hän esiintyy anonyymina ap:na ja huutaa jotain epäuskottavaa, yrittää lopettaa keskustelun tai ylipäätään käyttäytyy töykeästi.
Char kirjoitti:
Muistatko ne hampaat punaisiksi värjäävät tabletit kouluhammaslääkärissä? Kun harjaamisen jälkeen piti pureskella ja purskuttaa, että nähdään harjaustulos? Muistan sen etovan maun vieläkin...
Muistan, joukkonöyryytys toisaalta tunne kaikki me ollaan samassa veneessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Char kirjoitti:
Alakoulussa Valvonta oli kivaa! Sai valita parhaan kaverin, tuoda karkkia ja muita herkkuja evääksi. Istuttiin käytävän päässä kahden yhteensiirretyn pulpetin päissä molemmat, koko koulupäivän.
Mitään hommaa ei ollut. Jos joku lähti luokasta vessaan, se kertoi, että kylppäriin on matka. Me valvojat sanottiin joo, ja jatkettiin irtonamien kanssa. -Ai siis niin: 70-luvulla ei meidän kouluun saanut tuoda karkkia. Näin Helsingissä, oliko muualla sama?
Ai, must oli siistii jäädä järkkäriks ku muut joutu välkälle, kun pyyhin liitutaulun, piirtelin siihen ja pussasin ihastukseni tuolia yök! Istuin sitten sen pulpettiin ja kuvittelin sen syliin.
Juu ei saanut tuoda karkkii muutakuin discoon.
Karkinsyönti ei innostanut kun kaveri ehdotti mennään hammaslääkäriin istumaan, höpötteli siellä ja hammashoitaja ihmetteli miksi olen niin hiljainen. Koko paikan haju oli hirvee.
Me ei oltu missään alakuloisessa koulussa vaan ALA-ASTEELLA!!!
1990-luvun laman muistan kyllä hyvin. Ennen sitä sai kesätyöpaikan suurein piirtein ilman ponnistuksia, senkun vaan osasi kysyä jostain. Sellainen loppui kuin seinään. Minun piti silloin ruveta hakemaan vähän ammatillisempia kesätöitä ja sain hädin tuskin kiiresijaisuuden Postissa lajittelijuapuna muutaman viikon. Siinä mielessä ymmärrän ettei nykyään saa kesätöitä niin helposti.
80-luvulla pääsi hyvin kunnalliselle hammaslääkärille ja lääkärille. Näiden palvelujen selvä hekkenemininen pidän huonona asiana. Nykyään taitaa olla myös selkeästi enemmän oppilaita per opettaja koulussa ja lapsia per lastentarhanopettaja lastentarhassa.
Ihmetyttää vähän nuorten heikko kiinnostus ammattiliittoja kohtaan. Voimia yhdistelemällä saa kuitenkin enemmän aikaiseksi kuin yksitellen. En kannata mitään laiskuutta, mutta reiluutta työelämään. Nyt tuntuu siltä, että pitää valehdella saadakseen työpaikan, eikä se ole kenenkään etu.
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun laman muistan kyllä hyvin. Ennen sitä sai kesätyöpaikan suurein piirtein ilman ponnistuksia, senkun vaan osasi kysyä jostain. Sellainen loppui kuin seinään. Minun piti silloin ruveta hakemaan vähän ammatillisempia kesätöitä ja sain hädin tuskin kiiresijaisuuden Postissa lajittelijuapuna muutaman viikon. Siinä mielessä ymmärrän ettei nykyään saa kesätöitä niin helposti.
80-luvulla pääsi hyvin kunnalliselle hammaslääkärille ja lääkärille. Näiden palvelujen selvä hekkenemininen pidän huonona asiana. Nykyään taitaa olla myös selkeästi enemmän oppilaita per opettaja koulussa ja lapsia per lastentarhanopettaja lastentarhassa.
Ihmetyttää vähän nuorten heikko kiinnostus ammattiliittoja kohtaan. Voimia yhdistelemällä saa kuitenkin enemmän aikaiseksi kuin yksitellen. En kannata mitään laiskuutta, mutta reiluutta työelämään. Nyt tuntuu siltä, että pitää valehdella saadakseen työpaikan, eikä se ole kenenkään etu.
Enpä usko että ay-liikkeen jatkuva valehtelu auttaa asiaan. Mutta voittehan te tosiaan koittaa valehdella vielä enemmän.
Mää edustan tässä asiassa varmaankin eräänlaista ääripäätä. Olen syntynyt kesällä -79. Kovia asioita mitä muistan mun nuoruudesta: Suosikki (lehti), Jyrki (tv-ohjelma), pahviset bussiliput (työnnettiin autoon noustessa laitteeseen, joka löi leiman siihen), vallankaappausyritys Neuvostoliitossa (panssarivaunut punaisella torilla), Beverly Hills 90210 (oli puhelinnumero, johon saattoi soittaa ja kuulla mitä sarjan viimeisimmässä jaksossa oli tapahtunut jos jäi näkemättä), tietokonepelit oli disketillä (Civilization II oli kova peli silloin) ja se jolla tietokone sattui olemaan oli kova tekijä, Metallican uutuus "Enter Sandman" oli kaikkien aikojen hienoin biisi, MTV -kanava (Music Television) oli melkein yhtä iso juttu kuin MTV3. Terminator II oli paras leffa nyt ja aina tulevaisuudessa. Jos joku sattui kuuntelemaan suomiräppiä, niin se oli sitten Raptoria. Poliisit ajeli Saabeillansa. Pienituloisen perheen lapsena lueskelin Aurinkomatkojen katalogia ja mietin Kanariaa, paikkaa jossa ne "rikkaat" käy lentokoneella lomailemassa. Paikallinen kauppakeskus oli merkillinen paikka, siellä oli lasikatto ja kaikkea. Sokoksen tavaratalossa oli silloin tällöin alusvaatenäytöksiä, jossa naismallit esittelivät yllänsä olevia alusvaatteita. Vähän päälle kaksikymppisenä yhtenä päivänä asuntoni vieressä ollut puhelinkoppi käytiin hakemassa pois. Mulla oli vielä lankapuhelin kotona. Työkaverilla oli Nokian keltainen "banaanipuhelin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun laman muistan kyllä hyvin. Ennen sitä sai kesätyöpaikan suurein piirtein ilman ponnistuksia, senkun vaan osasi kysyä jostain. Sellainen loppui kuin seinään. Minun piti silloin ruveta hakemaan vähän ammatillisempia kesätöitä ja sain hädin tuskin kiiresijaisuuden Postissa lajittelijuapuna muutaman viikon. Siinä mielessä ymmärrän ettei nykyään saa kesätöitä niin helposti.
80-luvulla pääsi hyvin kunnalliselle hammaslääkärille ja lääkärille. Näiden palvelujen selvä hekkenemininen pidän huonona asiana. Nykyään taitaa olla myös selkeästi enemmän oppilaita per opettaja koulussa ja lapsia per lastentarhanopettaja lastentarhassa.
Ihmetyttää vähän nuorten heikko kiinnostus ammattiliittoja kohtaan. Voimia yhdistelemällä saa kuitenkin enemmän aikaiseksi kuin yksitellen. En kannata mitään laiskuutta, mutta reiluutta työelämään. Nyt tuntuu siltä, että pitää valehdella saadakseen työpaikan, eikä se ole kenenkään etu.
Enpä usko että ay-liikkeen jatkuva valehtelu auttaa asiaan. Mutta voittehan te tosiaan koittaa valehdella vielä enemmän.
Siinä puhutaan siitä, että työnhakijan on pakko valehdella työnhakutilanteessa, ei ay-liikkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Mää edustan tässä asiassa varmaankin eräänlaista ääripäätä. Olen syntynyt kesällä -79. Kovia asioita mitä muistan mun nuoruudesta: Suosikki (lehti), Jyrki (tv-ohjelma), pahviset bussiliput (työnnettiin autoon noustessa laitteeseen, joka löi leiman siihen), vallankaappausyritys Neuvostoliitossa (panssarivaunut punaisella torilla), Beverly Hills 90210 (oli puhelinnumero, johon saattoi soittaa ja kuulla mitä sarjan viimeisimmässä jaksossa oli tapahtunut jos jäi näkemättä), tietokonepelit oli disketillä (Civilization II oli kova peli silloin) ja se jolla tietokone sattui olemaan oli kova tekijä, Metallican uutuus "Enter Sandman" oli kaikkien aikojen hienoin biisi, MTV -kanava (Music Television) oli melkein yhtä iso juttu kuin MTV3. Terminator II oli paras leffa nyt ja aina tulevaisuudessa. Jos joku sattui kuuntelemaan suomiräppiä, niin se oli sitten Raptoria. Poliisit ajeli Saabeillansa. Pienituloisen perheen lapsena lueskelin Aurinkomatkojen katalogia ja mietin Kanariaa, paikkaa jossa ne "rikkaat" käy lentokoneella lomailemassa. Paikallinen kauppakeskus oli merkillinen paikka, siellä oli lasikatto ja kaikkea. Sokoksen tavaratalossa oli silloin tällöin alusvaatenäytöksiä, jossa naismallit esittelivät yllänsä olevia alusvaatteita. Vähän päälle kaksikymppisenä yhtenä päivänä asuntoni vieressä ollut puhelinkoppi käytiin hakemassa pois. Mulla oli vielä lankapuhelin kotona. Työkaverilla oli Nokian keltainen "banaanipuhelin".
Olen samanikäinen, samoista taustoista ja on ihan uskomatonta, että tein juuri tätä samaa. Muutenkin kokemukset osuu. Terminator 2:n kävin katsomassa elokuvissa kolme kertaa. Se jos mikä on sukupolvikokemus.
13-14 vuotiaana tiesi jokaisen kioskin jolta sai ostettua tupakkaa ilman että kyselivät ikää. Ja sitä autuutta kun täytti 16 ja oli ihan laillista ostaa tupakkatuotteita. Siinä vaiheessa tiedettiin ne paikat mistä saattaa saada ostettua olutta. Lahden erikoisolut oli se mitä silloin meilläpäin kaikki joi.