Lue keskustelun säännöt.
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
Olen syntynyt 1971, mutta olen lähempänä 1965-70 syntyneitä kuin 1975 jälkeen syntyneitä. 1975 jälkeen syntyneet ovat eri maailmasta.
Ehdin kokea sen 70-80 lukujen vanhan liiton vasemmistolaisuuden koulussa, arjessa sekä työelämässä vaikka itse olinkin oikeistokodista. Oli meininki työpaikoilla ennen vähän toista, hyvässä ja pahassa.
Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli eräs suuri saha jossa käytännössä kaikki olivat kommunisteja. Siis oikeasti, ei haukkumasanana. Siinä oli sellaista yhteisöllisyyttä kaiken sen hevonpeen seassa, jota kovasti kaipaan nykyään. Ihmiset pitivät vahvasti yhtä, ei ollut kilpailua eikä kiusaamista. Nykyään kaikki kilpailevat toisiaan vastaan.
Se entisajan yhteisöllisyys toki vaati sen että hyväksyit samat pelisäännöt ja arvot. Nykyajan minäminäminä-ihmistä ei olisi pitkään katseltu. Työntekijöillä oli valta. Jos joku vanha työntekijä sanoi, ettei tuon kanssa ole oikein hyvä painaa, niin pomo heitti sen pellolle. Vanhat työntekijät valikoivat kasaan toimivan porukan. Jos mielistelit pomoa niin mielistelit aivan väärää tahoa. Jos porukka hyväksyi sinut, niin ihmiset olivat myös hyvin lämpimiä, keskinäistä kilpailua ei ollut, sellainen olisi uhannut yhteishenkeä.
Kokonaisuutena tuollainen vanha systeemi toimi mielestäni paremmin kuin nykyinen henki, vaikka omat ongelmansa oli siinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli olemassa vaatekappale, jonka kutsumanimi oli fritsuhuivi. Niitä pidettiin kaulassa nuorena, olipa alla fritsuja tai ei. Fritsut oli myös muotia jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Oli olemassa vaatekappale, jonka kutsumanimi oli fritsuhuivi. Niitä pidettiin kaulassa nuorena, olipa alla fritsuja tai ei. Fritsut oli myös muotia jossain vaiheessa.
Huivi oli sellainen kolmion muotoon taiteltu, edestä vedettiin päät taakse ja niskan takaa takaisin eteen. Huivissa oli metallisia raitoja ja pienet hapsut. Niitä oli eri väreissä. Jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla oli hyvin usein lattatakamukset, eikä sitä pidetty millään tavalla luotaan työntävänä piirteenä. Muhkea takamus päin vastoin oli tapana piilottaa pitkän t-paidan alle. Hoikkaa vyötäröä korostettiin vyöllä ja korkeavyötäröisillä farkuilla. Lättänän mallinen takapuoli sai näkyä, jos ihminen oli hoikka tai normaalivartaloinen. Jos taas oli lihava, se oli vähän sellaista vaatteiden alle verhottavaa. Lihavia nuoria oli hyvin vähän esim. 80-luvulla, jolloin itse olin teini. Toki silloinkin oli aina joku luokassa vähän pyöreämpi.
Tämä. Minulla on suuri takapuoli, hä-pe-sin sitä. Kaikki kaverit olivat hoikkia, pitkiä, takapuolettomia. Itse laiha mutta valtava takamus, sitä peitin collegepaidalla..
No joskus kaksivitosena menin New Yorkiin ja Helsinkiin, 2 viikoksi Nykiin ja kuukaudeksi pk-seudulle. Olin järkyttynyt takapuoleni saamasta huomiosta.
Länsi-Suomessa hoikilla naisilla oili pitkät sääret ja vaaleat hiukset. Iso takapuoli oli oikeasti nolo, junttiuden merkki.
Kyllä! Täällä toinen päärynämallinen, joka piti itseään epämiellyttävän lihavana mitoissa 164/49, koska "leveä takamus". Ihannekroppa oli sellainen kuin elokuvissa esim. Brigitte Nielsenillä (joka oli rva Stallonekin jossain välissä) tai Jamie Lee Curtisilla. Siis hoikka, pitkäsäärinen, rintava ja jopa harteikas (punttisalibodaus ja aerobic löi läpi ja naisilla alkoi olla lihaksiakin), mutta ehdottomasti lantion ja pyllyn piti olla pieni, kapea ja mahdollisimman latta.
Tämä onkin niitä nykyajan iloja, että isommatkin ahterit hyväksytään ellei jopa ihailla.
Musaa ja lätkää kirjoitti:
Rapin nousun muistan.
NWA vuonna 1988 löi läpi.
Dr. Dre, Snoop, cypres hill, house of pain jne 90 luvun alussa, kun olin lukiossa.1988 Metallican One ja 1991 Black album
1992 lätkä mm hopea
Salt'n Pepa! Tyttöräpin esivanhemmat. Oli ihana kuulla heitä Deadpoolissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäloma-lapsuusmuistoista: minulla oli ihan erilainen elämä kuin sillä retkeilyyn pakotetulla, särkeä märässä teltassa jäystävällä kommentoijalla. Ymmärrän, miksi hän kokee, että on ollut vaikeaa. Ja miksi hän ihan oikeutetusti kokee, että monella muulla on ollut paremmin. Kuten minulla, -67.
Meillä isä oli koulutuksen kautta edennyt perussähkömiehestä sanomalehden painopuolen työnjohtajaksi. Sama työ jatkui. Isä oli aikoinaan sanonut, että hän tämän kerran pyytää palkankorotusta, jatkossa esimies tarjoaa sitä itse, tai hän vaihtaa paikkaa. Tämä 60-70-luvulla. - Ihana, omasta arvostaan tietoinen oleva mies! Voi, kuinka paljon hän toteavalla suhtautumisellaan vaikutti minuunkin aikuiselämässä. En edelleenkään sano mitään, mistä en pysty pitämään kiinni.
Mutta siis maalle, Savonlinnan kupeeseen, matkustettiin junalla, 6 tuntia. Meillä lapsilla oli ihanat, pienet pahviset mini-matka-arkut, ja eväitä alettiin syödä jo Pasilassa. Loma kesti kuukauden, ja mökki oli oikeasti maalla, ei huvila. Meistä lapsista - tai ainakin minusta - kaikki nuo kinttupolut kaivolle, pattereilla kuunneltava radio, öljylämmitys-aitta (se vempele piti nostaa ulos, palovaaran takia, kun mentiin nukkumaan. Aamuöisin kurjalla kelillä tuli kylmäkin. Ja se kamiina haisi) olivat kivoja, erilaisia juttuja. Oli todella irtiotto arkeen!
Maalla opin lämmittämään saunaa, käyttämään maakellaria, tulemaan toimeen ilman sähköä, sytyttämään öljylampun, uimaan alasti omassa järvessä, nauttimaan kauppa-autosta ostetusta jäätelöstä. Pikkusiskolleni on kai jäänyt tuosta trauma: heidän perheen vuokra"mökillä" on kaikki vermeet astianpesukoneesta lähtien.
Hän varmaan ahdistui myös kaupunkiasumisen kodin tiskivuoroista, imuroinnista ym, kun haluaa paapoa nyt jo aikuisia lapsia edelleen kotona, ihan kuin hotellivieraita. - Tässä taas nähdään, miten yhden unelma on toisen painajainen. Ei sillä, että itsekään haluaisin siivota, mutta meidän kodissa kaikki tekevät osuutensa. Se on reilua.
Minusta oli kivaa jo lapsena maalla seikkailla, oppia kalastamaan ja soutamaan, istua tuhdolla lukemassa kirjaa kun aikuiset kalasti. Äiti paistoi mökillä lettuja ja joskus ruoaksi silavapannukakkuja. Radiota kuunneltiin: meidän lasten suosikki oli kuunnelmajännäri Cox. Oli jatkuvajuoninen jännityssarja, aina piti odottaa seuraavaan tiistaihin (?). Radio toimi pattereilla, ei sitä turhaan kuunneltu. Paul Templea kuuntelin pienempänä, 5 v. Muistaako joku?
Nämä muistot kesistä 70-luvun alussa. Olin silloin ekalla-tokalla luokalla.
Char kirjoitti:
Kesäloma-lapsuusmuistoista: minulla oli ihan erilainen elämä kuin sillä retkeilyyn pakotetulla, särkeä märässä teltassa jäystävällä kommentoijalla. Ymmärrän, miksi hän kokee, että on ollut vaikeaa. Ja miksi hän ihan oikeutetusti kokee, että monella muulla on ollut paremmin. Kuten minulla, -67.
Meillä isä oli koulutuksen kautta edennyt perussähkömiehestä sanomalehden painopuolen työnjohtajaksi. Sama työ jatkui. Isä oli aikoinaan sanonut, että hän tämän kerran pyytää palkankorotusta, jatkossa esimies tarjoaa sitä itse, tai hän vaihtaa paikkaa. Tämä 60-70-luvulla. - Ihana, omasta arvostaan tietoinen oleva mies! Voi, kuinka paljon hän toteavalla suhtautumisellaan vaikutti minuunkin aikuiselämässä. En edelleenkään sano mitään, mistä en pysty pitämään kiinni.
Mutta siis maalle, Savonlinnan kupeeseen, matkustettiin junalla, 6 tuntia. Meillä lapsilla oli ihanat, pienet pahviset mini-matka-arkut, ja eväitä alettiin syödä jo Pasilassa. Loma kesti kuukauden, ja mökki oli oikeasti maalla, ei huvila. Meistä lapsista - tai ainakin minusta - kaikki nuo kinttupolut kaivolle, pattereilla kuunneltava radio, öljylämmitys-aitta (se vempele piti nostaa ulos, palovaaran takia, kun mentiin nukkumaan. Aamuöisin kurjalla kelillä tuli kylmäkin. Ja se kamiina haisi) olivat kivoja, erilaisia juttuja. Oli todella irtiotto arkeen!
Maalla opin lämmittämään saunaa, käyttämään maakellaria, tulemaan toimeen ilman sähköä, sytyttämään öljylampun, uimaan alasti omassa järvessä, nauttimaan kauppa-autosta ostetusta jäätelöstä. Pikkusiskolleni on kai jäänyt tuosta trauma: heidän perheen vuokra"mökillä" on kaikki vermeet astianpesukoneesta lähtien.
Hän varmaan ahdistui myös kaupunkiasumisen kodin tiskivuoroista, imuroinnista ym, kun haluaa paapoa nyt jo aikuisia lapsia edelleen kotona, ihan kuin hotellivieraita. - Tässä taas nähdään, miten yhden unelma on toisen painajainen. Ei sillä, että itsekään haluaisin siivota, mutta meidän kodissa kaikki tekevät osuutensa. Se on reilua.
Minusta oli kivaa jo lapsena maalla seikkailla, oppia kalastamaan ja soutamaan, istua tuhdolla lukemassa kirjaa kun aikuiset kalasti. Äiti paistoi mökillä lettuja ja joskus ruoaksi silavapannukakkuja. Radiota kuunneltiin: meidän lasten suosikki oli kuunnelmajännäri Cox. Oli jatkuvajuoninen jännityssarja, aina piti odottaa seuraavaan tiistaihin (?). Radio toimi pattereilla, ei sitä turhaan kuunneltu. Paul Templea kuuntelin pienempänä, 5 v. Muistaako joku?
Nämä muistot kesistä 70-luvun alussa. Olin silloin ekalla-tokalla luokalla.
Olikos tuo öljykamiina naftalla toimiva, savupiippuun kytkettävä?
Meillä sellainen oli kamarissa lämmityslaitteena.
Sytytettiin Sinolilla.
Aikamoinen haisuli asuinhuoneessa.
Lapsuudenkotini oli 2 huoneen, n. 40 neliön mökki, pirtti ja kamari, nykytermein 1 makuuhuone ja tupakeittiö.
Tuvassa oli puuhella, leivinuuni, sähköhella. Puuhellan nurkassa seinässä emaloidusta valuraudasta kaatoallas kylmävesihanan alla.
Talvipakkasella lattian rajassa nurkissa oli kuuraa.
Näitä oli maalla perheasuntoina vielä siellätäällä.
1981 rakennettiin uusi talo, en olisi halunnut muuttaa siihen, vaikka oli takuulla lämpimämpi, väljempi, sisävessat, suihkut ja kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla oli hyvin usein lattatakamukset, eikä sitä pidetty millään tavalla luotaan työntävänä piirteenä. Muhkea takamus päin vastoin oli tapana piilottaa pitkän t-paidan alle. Hoikkaa vyötäröä korostettiin vyöllä ja korkeavyötäröisillä farkuilla. Lättänän mallinen takapuoli sai näkyä, jos ihminen oli hoikka tai normaalivartaloinen. Jos taas oli lihava, se oli vähän sellaista vaatteiden alle verhottavaa. Lihavia nuoria oli hyvin vähän esim. 80-luvulla, jolloin itse olin teini. Toki silloinkin oli aina joku luokassa vähän pyöreämpi.
Tämä. Minulla on suuri takapuoli, hä-pe-sin sitä. Kaikki kaverit olivat hoikkia, pitkiä, takapuolettomia. Itse laiha mutta valtava takamus, sitä peitin collegepaidalla..
No joskus kaksivitosena menin New Yorkiin ja Helsinkiin, 2 viikoksi Nykiin ja kuukaudeksi pk-seudulle. Olin järkyttynyt takapuoleni saamasta huomiosta.
Länsi-Suomessa hoikilla naisilla oili pitkät sääret ja vaaleat hiukset. Iso takapuoli oli oikeasti nolo, junttiuden merkki.
Kyllä! Täällä toinen päärynämallinen, joka piti itseään epämiellyttävän lihavana mitoissa 164/49, koska "leveä takamus". Ihannekroppa oli sellainen kuin elokuvissa esim. Brigitte Nielsenillä (joka oli rva Stallonekin jossain välissä) tai Jamie Lee Curtisilla. Siis hoikka, pitkäsäärinen, rintava ja jopa harteikas (punttisalibodaus ja aerobic löi läpi ja naisilla alkoi olla lihaksiakin), mutta ehdottomasti lantion ja pyllyn piti olla pieni, kapea ja mahdollisimman latta.
Tämä onkin niitä nykyajan iloja, että isommatkin ahterit hyväksytään ellei jopa ihailla.
Jännä. Ei toikaan terve kauneusihanne ole, mutta meidän sukupolven naisihanne on muovinen eli pepun ja rintojen pitää olla tehty muovista, mutta vyötärön pitää olla äärimmäisen kapea. Luomuja isotissisiä tai isopeppusia ei todellakaan ihannoida vaan nimenomaan sitä, että on mahdollisimman muovinen. Musta se on äärimmäisen surullinen suunta naisten kannalta. Laitetuista huulista ja nukkenaamasta puhumattakaan.. en itse lähde tähän hulluuteen koskaan mukaan.
T. 1999 syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Jugoslavian sota oli järkyttävä. Ennen sotaa suomalaisetkin kävi sielä lomalla ja se oli sellainen itä-eurooppalainen "sovietlandia". Sitten yhtäkkiä siellä repesi täysimittainen sota, jossa vanhat asiat kostettiin puolin ja toisin. Se oli pelottavaa siksi, että kaikki ne kamaluudet tapahtuivat Euroopassa, käytännössä tunnin lentomatkan päässä ihan lähellä.
Ja se yksi nuori pariskunta ammuttiin sinne kadulle käsikäteen kun yrittivät paeta kaupungista, ja olivat eri kansallisuuksia.
Niin jos olisit lukenut historiaa, ymmärtäisit miksi Jugoslavian sodan oli pakko tulla ja sanon yhden sanan, joka koko sodan aiheutti: m u s l i m i t.
Suomi joutuu samanlaiseen sisällisotaan m u s l i m e j a vastaan noin 30-50 vuoden sisällä ja Ruotsi 15-30 vuoden sisään, tai oikeastaanhan Ruotsissa on jo nyt sotatila päällä, kaikki varmaan tietää, ei tarvitse kerrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, on koettu ysärilama, pankkiromahdus 2008 ja nyt sitten ollaan sitä paarialuokkaa työelämässä. Töihissä puurtavat ne isot ikäluokat, jotka eivät halua jäädä eläkkeelle ja samalla sisään otetaan nuoria max nelikymppisiä. Me ollaan siinä välissä, eikä meitä haluta :(
Työelämän puolesta on kyllä mennyt kehnosti, vaikka koulut ja opiskelut on käyty loppuun vielä ihan vanhan mallisella jämptiydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla oli hyvin usein lattatakamukset, eikä sitä pidetty millään tavalla luotaan työntävänä piirteenä. Muhkea takamus päin vastoin oli tapana piilottaa pitkän t-paidan alle. Hoikkaa vyötäröä korostettiin vyöllä ja korkeavyötäröisillä farkuilla. Lättänän mallinen takapuoli sai näkyä, jos ihminen oli hoikka tai normaalivartaloinen. Jos taas oli lihava, se oli vähän sellaista vaatteiden alle verhottavaa. Lihavia nuoria oli hyvin vähän esim. 80-luvulla, jolloin itse olin teini. Toki silloinkin oli aina joku luokassa vähän pyöreämpi.
Tämä. Minulla on suuri takapuoli, hä-pe-sin sitä. Kaikki kaverit olivat hoikkia, pitkiä, takapuolettomia. Itse laiha mutta valtava takamus, sitä peitin collegepaidalla..
No joskus kaksivitosena menin New Yorkiin ja Helsinkiin, 2 viikoksi Nykiin ja kuukaudeksi pk-seudulle. Olin järkyttynyt takapuoleni saamasta huomiosta.
Länsi-Suomessa hoikilla naisilla oili pitkät sääret ja vaaleat hiukset. Iso takapuoli oli oikeasti nolo, junttiuden merkki.
Kyllä! Täällä toinen päärynämallinen, joka piti itseään epämiellyttävän lihavana mitoissa 164/49, koska "leveä takamus". Ihannekroppa oli sellainen kuin elokuvissa esim. Brigitte Nielsenillä (joka oli rva Stallonekin jossain välissä) tai Jamie Lee Curtisilla. Siis hoikka, pitkäsäärinen, rintava ja jopa harteikas (punttisalibodaus ja aerobic löi läpi ja naisilla alkoi olla lihaksiakin), mutta ehdottomasti lantion ja pyllyn piti olla pieni, kapea ja mahdollisimman latta.
Tämä onkin niitä nykyajan iloja, että isommatkin ahterit hyväksytään ellei jopa ihailla.
Jännä. Ei toikaan terve kauneusihanne ole, mutta meidän sukupolven naisihanne on muovinen eli pepun ja rintojen pitää olla tehty muovista, mutta vyötärön pitää olla äärimmäisen kapea. Luomuja isotissisiä tai isopeppusia ei todellakaan ihannoida vaan nimenomaan sitä, että on mahdollisimman muovinen. Musta se on äärimmäisen surullinen suunta naisten kannalta. Laitetuista huulista ja nukkenaamasta puhumattakaan.. en itse lähde tähän hulluuteen koskaan mukaan.
T. 1999 syntynyt
Hyvä suunta toi on. Naisen pitää olla esteettisesti kaunis koska me miehet ollaan visuaalisia. Ei mulla seiso jollekki selluliittiperseelle tai laudalle.
Ehkä olisi syytä hankkia lääkäriltä joku resepti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko joku on mainostanut Yessina- vai olivatko ne Jessina-meikit? Etupäässä huulikiillot, joita rollattiin yläasteen välitunnilla monta kertaa huuliin.
Char kirjoitti:
Kesäloma-lapsuusmuistoista: minulla oli ihan erilainen elämä kuin sillä retkeilyyn pakotetulla, särkeä märässä teltassa jäystävällä kommentoijalla. Ymmärrän, miksi hän kokee, että on ollut vaikeaa. Ja miksi hän ihan oikeutetusti kokee, että monella muulla on ollut paremmin. Kuten minulla, -67.
Meillä isä oli koulutuksen kautta edennyt perussähkömiehestä sanomalehden painopuolen työnjohtajaksi. Sama työ jatkui. Isä oli aikoinaan sanonut, että hän tämän kerran pyytää palkankorotusta, jatkossa esimies tarjoaa sitä itse, tai hän vaihtaa paikkaa. Tämä 60-70-luvulla. - Ihana, omasta arvostaan tietoinen oleva mies! Voi, kuinka paljon hän toteavalla suhtautumisellaan vaikutti minuunkin aikuiselämässä. En edelleenkään sano mitään, mistä en pysty pitämään kiinni.
Mutta siis maalle, Savonlinnan kupeeseen, matkustettiin junalla, 6 tuntia. Meillä lapsilla oli ihanat, pienet pahviset mini-matka-arkut, ja eväitä alettiin syödä jo Pasilassa. Loma kesti kuukauden, ja mökki oli oikeasti maalla, ei huvila. Meistä lapsista - tai ainakin minusta - kaikki nuo kinttupolut kaivolle, pattereilla kuunneltava radio, öljylämmitys-aitta (se vempele piti nostaa ulos, palovaaran takia, kun mentiin nukkumaan. Aamuöisin kurjalla kelillä tuli kylmäkin. Ja se kamiina haisi) olivat kivoja, erilaisia juttuja. Oli todella irtiotto arkeen!
Maalla opin lämmittämään saunaa, käyttämään maakellaria, tulemaan toimeen ilman sähköä, sytyttämään öljylampun, uimaan alasti omassa järvessä, nauttimaan kauppa-autosta ostetusta jäätelöstä. Pikkusiskolleni on kai jäänyt tuosta trauma: heidän perheen vuokra"mökillä" on kaikki vermeet astianpesukoneesta lähtien.
Hän varmaan ahdistui myös kaupunkiasumisen kodin tiskivuoroista, imuroinnista ym, kun haluaa paapoa nyt jo aikuisia lapsia edelleen kotona, ihan kuin hotellivieraita. - Tässä taas nähdään, miten yhden unelma on toisen painajainen. Ei sillä, että itsekään haluaisin siivota, mutta meidän kodissa kaikki tekevät osuutensa. Se on reilua.
Minusta oli kivaa jo lapsena maalla seikkailla, oppia kalastamaan ja soutamaan, istua tuhdolla lukemassa kirjaa kun aikuiset kalasti. Äiti paistoi mökillä lettuja ja joskus ruoaksi silavapannukakkuja. Radiota kuunneltiin: meidän lasten suosikki oli kuunnelmajännäri Cox. Oli jatkuvajuoninen jännityssarja, aina piti odottaa seuraavaan tiistaihin (?). Radio toimi pattereilla, ei sitä turhaan kuunneltu. Paul Templea kuuntelin pienempänä, 5 v. Muistaako joku?
Nämä muistot kesistä 70-luvun alussa. Olin silloin ekalla-tokalla luokalla.
Sanopas sama tänä päivänä niin kyllä saat lähteä työpaikasta ihan vapaasti vaikka heti. Työnantajat eivät arvosta enää mitään muuta kuin mahdollisimman matalaa palkkaa... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1971, mutta olen lähempänä 1965-70 syntyneitä kuin 1975 jälkeen syntyneitä. 1975 jälkeen syntyneet ovat eri maailmasta.
Ehdin kokea sen 70-80 lukujen vanhan liiton vasemmistolaisuuden koulussa, arjessa sekä työelämässä vaikka itse olinkin oikeistokodista. Oli meininki työpaikoilla ennen vähän toista, hyvässä ja pahassa.
Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli eräs suuri saha jossa käytännössä kaikki olivat kommunisteja. Siis oikeasti, ei haukkumasanana. Siinä oli sellaista yhteisöllisyyttä kaiken sen hevonpeen seassa, jota kovasti kaipaan nykyään. Ihmiset pitivät vahvasti yhtä, ei ollut kilpailua eikä kiusaamista. Nykyään kaikki kilpailevat toisiaan vastaan.
Se entisajan yhteisöllisyys toki vaati sen että hyväksyit samat pelisäännöt ja arvot. Nykyajan minäminäminä-ihmistä ei olisi pitkään katseltu. Työntekijöillä oli valta. Jos joku vanha työntekijä sanoi, ettei tuon kanssa ole oikein hyvä painaa, niin pomo heitti sen pellolle. Vanhat työntekijät valikoivat kasaan toimivan porukan. Jos mielistelit pomoa niin mielistelit aivan väärää tahoa. Jos porukka hyväksyi sinut, niin ihmiset olivat myös hyvin lämpimiä, keskinäistä kilpailua ei ollut, sellainen olisi uhannut yhteishenkeä.
Kokonaisuutena tuollainen vanha systeemi toimi mielestäni paremmin kuin nykyinen henki, vaikka omat ongelmansa oli siinäkin.
Nyt oli hyvin kuvailtu ja meni täysin nappiin! Juuri noin se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jugoslavian sota oli järkyttävä. Ennen sotaa suomalaisetkin kävi sielä lomalla ja se oli sellainen itä-eurooppalainen "sovietlandia". Sitten yhtäkkiä siellä repesi täysimittainen sota, jossa vanhat asiat kostettiin puolin ja toisin. Se oli pelottavaa siksi, että kaikki ne kamaluudet tapahtuivat Euroopassa, käytännössä tunnin lentomatkan päässä ihan lähellä.
Ja se yksi nuori pariskunta ammuttiin sinne kadulle käsikäteen kun yrittivät paeta kaupungista, ja olivat eri kansallisuuksia.
Niin jos olisit lukenut historiaa, ymmärtäisit miksi Jugoslavian sodan oli pakko tulla ja sanon yhden sanan, joka koko sodan aiheutti: m u s l i m i t.
Suomi joutuu samanlaiseen sisällisotaan m u s l i m e j a vastaan noin 30-50 vuoden sisällä ja Ruotsi 15-30 vuoden sisään, tai oikeastaanhan Ruotsissa on jo nyt sotatila päällä, kaikki varmaan tietää, ei tarvitse kerrata.
Kyllä sodan aiheuttivat nimenomaan paikalliset nationalistit, ei muslimit. Myös suomalaisia taisteli tuolla. Yksi heistä, entinen muukalaislegioonalainen ja nykyään lääkäri, taisteli juuri muslimien joukoissa. Hän on kirjoittanut tästä ihan hyvän kirjan. Myös toinen suomalainen taisteli, mutta kroaattien äärioikeisto-porukoissa. Hänkin on alallaan hyvin tunnettu tekijä, mutta jääköön nimi nyt sanomatta.
Ollaan myös viimeinen sukupolvi jotka Suomen sodasta jotakin tietävät .
Vierailija kirjoitti:
Ollaan myös viimeinen sukupolvi jotka Suomen sodasta jotakin tietävät .
Suomen sota käytiin 1808-1809 ja siinä Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.. Jos tarkoitat toista maailmansotaa, niin nykyisin siitä tiedetään varmasti tarkemmin ja laajemmin kuin mitä 1940-luvulla eläneet aikalaiset mahdollisesti tiesivät. Se on yksi historiantutkimuksen ja jälkiviisauden etuja. Nuo tapahtumat ovat myös riittävän lähellä jotta siitä on olemassa paljon tutkimusmateriaalia, niin että ei tarvitse turvautua vain arkeologisin menetelmin ja yrittää tulkita jotain ruukunpalasia ja metalliesineitä.
Se 70-luvun naisten kauneusihanne oli hieno. Rento, boheemius oli in.
Leveät lahkeet, ruskean eri sävyjä, ihmiset pukeutuvat 70-luvulla todella rennosti kun oli päästy eroon siitä 50-60 luvun pukumaailmasta. Nykyään ollaan niin kireitä, aivan liian täydellisiä ja siihen pyrkiviä.
Täydellisyydessä ei ole mitään hienoa. Haluan naisen jossa on säröä ja virheitä. Sekä henkisesti että pukeutumisessa. 70-luvulla osattiin olla luontevia yrittämättä. Ei yritetty olla mitään.
Mistä se sitten johtuu? Alavalinnoista? Minä olen syntynyt -77, enkä ole koskaan taistellut työpaikoista. Kun jouduin työttömäksi v. 2003, sain uuden työpaikan hetkessä. Mieheni on syntynyt v. -70, enkä koe, että hänellä ainakaan olisi paremmat työmarkkinat. Hän oli puoli vuotta työttömänä v. 2000, mutta sen jälkeen on ollut aina töissä.