Lue keskustelun säännöt.
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä nyt raahustakaa polvivaivaiset viiskymppiset tänne muistelemaan, ettei me painuta unholaan ja Ö-sukupolvi leimaa meitäkin boomereiksi.
Näen punaista tuosta boomer-sanasta. Ollaan niin muka suvaitsevia ja ei nimitellä ketään ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen ym. perusteella, mutta iäkkäitä ihmisiä voi nimitellä ja haukkua niin paljon kuin sielu sietää. Aivan järkyttävää.
-synt. 1970- luvun alussa-
Boomer on vain lyhenne sanasta baby boomer, joka taas on yhden ikäluokan nimi (ikään kuin suuret ikäluokat, mutta kattaa ainakin pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa pitemmän aikavälin). Ihan samoin kuin esim millennials tai generation x on myös ikäluokkien nimityksiä. Sanassa boomer ei itsessään ole mitään syrjivää tai negatiivista arvolatausta, ellei sitä itse käytä niin - ihan samoin kuin esim. millennialit ovat jonain päivänä saman ikäisiä kuin boomerit nyt, ei sana millennial yhtäkkiä muutu haukkumasanaksi vaikka nuorempien sukupolvien edustajissa esiintyisiä kuinka paljon tahansa ikäsyrjintää.
Se on loukkaava, jos ihminen sen niin kokee.
Nykyäänhän painotetaan juurikin subjektiivista kokemusta.
No tottahan toki sanasta boomer saa loukkaantua jos haluaa. Kuten myös vaikka sanoista oikeakätinen, tummatukkainen tai suomalainen. Siitä huolimatta mikään noista ei ole negatiivissävytteinen haukkumasana vaan ihan neutraali kuvaileva sana, vaikka joku subjektiivisesti niistä jostain syystä loukkaantuisikin. Boomer on ikäluokan nimi, näiden "ok boomer" -vitsien ja vastaavien loukkaavuus ei ole boomer-sanassa vaan ylipäätään vanhempien ihmisten pilkkaamisessa (silloin kun sellaisesta on kyse - vitsailu voi toki olla hyväntahtoistakin), boomer nyt vaan sattuu olemaan sen ikäluokan nimi johon kuuluvat ovat juuri nyt vanhempia ihmisiä. Esim. tämän ketjun x-sukupolveen kuuluvat eivät muutu boomereiksi kun vanhenevat kuten joku aiemmissa kommenteissa tuntui uskovan, vaan ovat edelleen x-sukupolvea ja siinä vaiheessa sana x-sukupolvi jo assosioidaan vanhempiin ihmisiin samaan tapaan kuin juuri nyt boomer, eli jos loukkaantuu ikäluokan nimestä ihan jo sanana, niin juuri samalla tavalla se x-sukupolvi on sitten loukkaava sana.
Sanoin nyt vain, en siksi että pyrkisin määräilemään kuka saa loukkaantua ja mistä, vaan siksi koska kaikille tämä ei tunnu olevan selvää vaan kuvitellaan boomerin tarkoittavan yleisesti vanhempaa ihmistä, siis ikää eikä ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen N54, ja koko täysi-ikäisen elämäni käyttänyt tietokoneita. Lukiolla 80-luvun alussa aloitettiin atk-kursseilla. Ei ollut tällaisia käyttöliittymiä, ikoneita ja hiiriä, oli musta ruutu jolla kirjoitettiin komentosarjoja. Lukion atk-tunnit alettiin ohjelmoimalla animaatio, jossa mato kulki ruudun poikki. Suoraan syvään päähän, voisi sanoa, mutta olihan se kunnianhimoista.
Yliopistolla ollessa 90-luvun alussa tuli sähköposti eri yliopistojen välillä. Kavereita oli vaihdossa jenkeissä, ja vaihdettiin kuulumisia. Sitten tuli netti, mutta sieltä tiedon haku oli aika randomia ennen hakukoneita ja tuntui hankalalta.
Tietokoneiden näytöt olivat aika telkänpönttöjä. Ensin oli lerput ja sitten korput. 1960 syntyneet kaverini muistavat vielä reikäkortitkin töistä.
Muuten valokuvatkin otimme vielä filmille ja kehitimme koulun labrassa tuohon aikaan. Sitten tuli digikamerat, jotka jäi turhiksi kännykkäkameroiden myötä.
Musiikkiin tuli CD- levyt 80-luvulla, ja korvalappustereot.
Vuokrasimme videoita, mutta kun kotona ei ollut nauhureita, vuokrasimme samalla salkkumaisen movieboxin, joka palautettiin samalla kun elokuvakin. Hienoja elokuvailtoja.
Elokuvateattereita oli joka toisessa korttelissa, ja opiskelijallakin oli varaa käydä katsomassa kaikki Almodovarin elokuvat.
Työt alettiin tehdä kokonaan tietokoneilla jo ennen 2000-luvulle tuloa.
Tietokonepelejä edelsi tv-pelit, kaikki varmaan muistaa ne liikkuvat viivat "mailoina" ja pikku joystickit. 90-luvun puolivälissä pelattiin Tomb Raideria ja Quake ja Duke Nukemia.
Tein etätöitä 2003, kun esikoinen syntyi. Kollega lähetti minulle tiedostot sähköpostilla, ja minä lähetin ne muokattuna takaisin. Nykyään tämäkin hoituu VPN:n kautta tai pilvessä. Niin se kehitys kehittyy.
Nykyään minulla on kotona pelikone, ja tykkään pelata lähinnä mmorpg:itä. VR on tosi hieno, ja odotan pelien kehittyvän lisää, aloitin sitä Skyrimillä.
Kännyköitä minulla on ollut suunnilleen siitä saakka kuin niitä on ollut, eka oli NMT, ei tarvinnut enää kuljettaa kolikoita mukana puhelinkoppia varten, tai hetken aikaa niitä kortteja.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän painotetaan juurikin subjektiivista kokemusta.
Se on myös suuri ongelma. Ennen oli yleisesti määritelty mistä saa loukkaantua ja mistä ei. Jos loukkaannuit sellaisesta mikä oli yleisesti määritelty ei-loukkaavaksi, niin sinua käskettiin pitämään turpasi kiinni.
Subjektiivinen kokemus on valtava vallankäyttömuoto myös, koska se lähtee siitä koomisesta lähtökohdasta että ihmiset olisivat viattomia. On tragikoominen ajatus, että ihmisen subjektiivinen kokemus olisi aina tosi ja viaton.
Kouluruoka oli 80-luvulla kunnioitettua. Sitä sai santsata halutessaan. Ei ollut tappeluja kalapuikkojen määrästä, otatko toisen lautasellisen? Ihmisillä ei ollut erityisruokavalioita, kaikille kävi kaikki.
Kaikilla oli collegepaita jossa luki USA University. Paitsi vasemmistolaisten lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän painotetaan juurikin subjektiivista kokemusta.
Se on myös suuri ongelma. Ennen oli yleisesti määritelty mistä saa loukkaantua ja mistä ei. Jos loukkaannuit sellaisesta mikä oli yleisesti määritelty ei-loukkaavaksi, niin sinua käskettiin pitämään turpasi kiinni.
Subjektiivinen kokemus on valtava vallankäyttömuoto myös, koska se lähtee siitä koomisesta lähtökohdasta että ihmiset olisivat viattomia. On tragikoominen ajatus, että ihmisen subjektiivinen kokemus olisi aina tosi ja viaton.
Jos jalkapallokentällä tuomittaisi samaan tyyliin niin joka kaatumisesta seuraisi ulosajo ja ehkä pitkä pelikieltokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maradonan käsimaali.
Dungeons ja Dragons -roolipeli punaisessa pahvilaatikossa.
Tietokoneet ei ollut elämässä vielä ihan pikkulapsena, mutta tuli siinä nuoruuden aikana. Opittiin käyttämään vielä sujuvasti, toisin kuin useimmat boomerivanhemmat.
Viisivuotisjakso 1986-1991 oli maailmanpolitiikassa kauheaa rytinää (Gorbatshov-Reagan, Chernobyl, Palmen murha, rautaesiripun ja DDR:n romahdus ja lopulta Neuvostoliiton myös). Sen merkitys ei kuitenkaan avautunut samalla tavalla kuin vanhemmille, ajatteli vain että kai tää tällaista on aina.
Vierailija kirjoitti:
Jos jalkapallokentällä tuomittaisi samaan tyyliin niin joka kaatumisesta seuraisi ulosajo ja ehkä pitkä pelikieltokin.
Juuri näin. Nykyään sitä maassa parkuvaa filmaajaa ei saa kukaan kyseinalaistaa.
Eniten huvittaa kun ihmiset kertovat että samanmielisyys on parisuhteessa ehdoton vaatimus sen onnistumiselle, mutta sitten samat ihmiset sanovat että samanmielisyys yhteiskunnassa ihmisten välillä on suurinta mahdollisinta pahuutta ja myrkkyä.
Mun mielestä parisuhteessa pätee samat asiat pitkälti kuin yhteiskunnassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Olen huomannut, että 5-kymppisistä vain murto-osa osaa käyttää tietokonetta. Jos nuorison mielestä ei osaa käyttää, niin siihen on syynsä. He ovat nähneet miten tumpeloita omat vanhemmat on. Itse rekryän töissä paljon eri ikäistä porukkaa ja pyydän laittamaan hakemuksen tietyssä formaatissa karistaakseni osan hakijoista. Karsiutujat ovat suurissa määrin juurikin yli 5-kymppiset, joilla on suuria ongelmia hahmottaa tiedostonimien päätteet, asiakirjamallit (word) tunnisteineen, excel ja muut työssä käyettävät apit. Ihan vaan aloitan laittamalla Whatsappiin viestiä. Jos hakijalla ei sitä ole, niin mahikset alkaa haaleta. Me käytetään työpuhelimissa pikaviestintään whatsappiryhmiä. Juu ei ole kovin turvallisuusmyönteinen viestin, mutta toimii, eikä siellä kysellä kenenkään asiakkaan tietoja, vaan meidän omia reittejä ja pullarinkiä. Mitä iäkkäämpi kyseessä, sitä todennäköisempää, ettei hommat ole hallussa. Mikään ei syö enempää rekryssä, kuin se perusasioiden opettaminen aikuiselle. Ihan vaan vaikka tulostimen musteen vaihto, voi joillekin olla todella vaikeaa. Itsekin 47-vuotiaana tiedän, että ystäväpiiristä n. 1/3 ei osaa peruslaitteita ja ohjelmia käyttää.
Missä ihme antikkisessa lafkassa rekryät jos teillä vielä printtaillaan. Olen 54 ja paperittomassa toimistossa jo 5 vuotta.
Miten olisi oppilaitokset? Viranomaistahot, joissa hallintolaissa määritellään mm. asiakirjoista, niiden esillepanemisesta ja arkistoinnista? Tavalliset useat yritykset, kun asiakkaalle annetaan kuitti asioinnista tai muu tosite (esim. lippu, resepti, hammashoidosta kuitti tms)? Monissa paikoissa se kuitti tulostetaan ihan tulostimesta eikä maksupäätteestä, jolloin tulostetussa kuitissa näkyy kaikki oleelliset asiat kuten miten toimitaan takuunalaisten vikojen suhteen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Olen huomannut, että 5-kymppisistä vain murto-osa osaa käyttää tietokonetta. Jos nuorison mielestä ei osaa käyttää, niin siihen on syynsä. He ovat nähneet miten tumpeloita omat vanhemmat on. Itse rekryän töissä paljon eri ikäistä porukkaa ja pyydän laittamaan hakemuksen tietyssä formaatissa karistaakseni osan hakijoista. Karsiutujat ovat suurissa määrin juurikin yli 5-kymppiset, joilla on suuria ongelmia hahmottaa tiedostonimien päätteet, asiakirjamallit (word) tunnisteineen, excel ja muut työssä käyettävät apit. Ihan vaan aloitan laittamalla Whatsappiin viestiä. Jos hakijalla ei sitä ole, niin mahikset alkaa haaleta. Me käytetään työpuhelimissa pikaviestintään whatsappiryhmiä. Juu ei ole kovin turvallisuusmyönteinen viestin, mutta toimii, eikä siellä kysellä kenenkään asiakkaan tietoja, vaan meidän omia reittejä ja pullarinkiä. Mitä iäkkäämpi kyseessä, sitä todennäköisempää, ettei hommat ole hallussa. Mikään ei syö enempää rekryssä, kuin se perusasioiden opettaminen aikuiselle. Ihan vaan vaikka tulostimen musteen vaihto, voi joillekin olla todella vaikeaa. Itsekin 47-vuotiaana tiedän, että ystäväpiiristä n. 1/3 ei osaa peruslaitteita ja ohjelmia käyttää.
Milläköhän alalla toimit? Olen 53 v nainen ja olen jo 90-luvulla oppinut kaikki wordit, excelit yms läpikotaisin. Lisäksi olen jonkun verran opiskellut tietotekniikkaa (osana kaupallisen alan opintoja) ja osaan esim. vähän ohjelmoida. Töissä olen käyttänyt/ylläpitänyt Wordpress ja Drupal pohjaisia verkkosivuja. Osaan myös Photoshopin sekä auttavasti editoida videoita. Samanikäiset ystäväni ovat kaikki WhatsAppissa, Facebookissa ja Instagramissa, ja käyttävät töissä sujuvasti tietotekniikkaa. Itse olen nuorten mukana opetellut lisäksi mm. SnapChatia ja Tiktokia. Kännystäni löytyy kaikki mahdolliset appsit.
Mäkin yritän keksiä, missä töissä ei enää konetta tarvitse käyttää. No ehkä jossain kunnan töissä kaikille vain ei anneta käyttöön työkonetta, vaikka koulujen siivoojat, mutta eiköhän hekin kotona maksa laskut koneella ja tilaa netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluruoka oli 80-luvulla kunnioitettua. Sitä sai santsata halutessaan. Ei ollut tappeluja kalapuikkojen määrästä, otatko toisen lautasellisen? Ihmisillä ei ollut erityisruokavalioita, kaikille kävi kaikki.
Kaikilla oli collegepaita jossa luki USA University. Paitsi vasemmistolaisten lapsilla.
Ei ollut tappeluluita kalapalojen määrästä, koska tarjolla oli vain kalapuikkoja ja nekin keittiön väki yleensä annosteli lautaselle sen mukaan, mitä sanoin ”paljon tai vähän”. Lisää sai myös aina hakea.. Kalapalat ovat niitä kaksi kertaa kalapuikkojen kokoisia kalapaloja.
Tuo kalapalajupakka on siitä hassu, kun siitä aina puhutaan, muttei samalla ymmärretä sitä, että kouluissa ruokahävikki on suurta ja emäntä tilaa jokaiselle sen ruoka-annoksen määrän ruokaa ja kokemuksella tietää, miten mikäkin ruoka menee. Mitä jos emäntä laskee jokaiselle pullan ja muutama ottaa kaksi? Mitä ne vikat sitten syö? Kouluruokalassa ruoan yhteydessä lukee, monta palaa per henkilö on laskettu, kun ruoka on suosittua. Mitä ne vikat syö, jos jokainen ottaa vähän vaan extraa? Sama koskee salaatin lisäosia, jotka laitettu erikseen: vesimelonia ja ananasta, kun jotkut mättää lautasellisen ananasta ja jättää muun salaatin ottamatta.
Kouluruoan on tarkoitus olla täyttävä kokonaisuus, joka on laskettu jokaiselle oppilaalle huomioiden samalla, että ruokahävikki jää vähäiseksi. Suositut ruoat on aina ohjeella mitoitettu: esim. pitsaa saa ottaa pari palaa, juhla-aterioille pari kananleikettä, yksi jälkiruoka jne.. Siinä on ulkopuolisten ia turha naureskella ja itkeä, kun jokainen ei saakaan toimia ruokalassa kuten haluaa, hamstrata ruokaa ja heittää jopa kokonasia banaanena biojätteeseen, kun ei jaksanutkaan syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.
Itse olen vuosimallia -74, ja muistan lapsena nähneeni telkkarista kaikenlaisia ajankohtaisohjelmia, joissa kauhisteltiin näitä "avainlapsia". Mutta se oli kai kuitenkin lähinnä suurten kaupunkien ilmiö. Itse asuin pienemmässä kunnassa, jossa on paljon maaseutua. Siellä oli "kotirouviakin" vielä jonkin verran. Sekin oli aika tyypillistä, että isovanhempia asui samassa talossa, tai ainakin hyvin lähellä, joten lapset saattoivat mennä mummolaan, jos kotona ei ollut ketään. Lapset saivat myös vapaasti mennä kavereidensa kotiin, sitä ei millään tavalla estelty.
Tähän avainlapsi-teemaan kytkeytyi myös elokuva Täältä tullaan, elämä, joka esitettiin tv:ssä 1982 (tarkistin vuoden elonetistä), ja muistan että olin jotenkin järkyttynyt siitä mitä näin. Tokihan se kertoi vanhemmista, yläkouluikäisistä nuorista ja tarkkailuluokkalaista, mutta todella hurjalta ja pelottavalta se helsinkiläisten nuorten maailma silloin vaikutti. (Siinä esimerkiksi pelattiin aika rajua jalkapalloa, mikä oli kaukana siitä jalkapallon peluusta, missä itsekin yritin olla mukana.) Voin sanoa, että siihen aikaan ei tuntunut yhtään siltä, että haluaisi elää Helsingissä.
Pelasivat muuten pesäpalloa, en muista että jalkapalloa olisi ollut mukana ollenkaan :/ Autolla, Datsun 100A, ympäri kenttää. Muistista heitin, voisihan tuon jostain tarkistaa.
Pesäpallo ja Datsun 100A ovat elokuvasta Ajolähtö. Auto muuten oli Latea näytelleen Tero Nivan oma. X-sukupolven edustajana muistan nuo elokuvat tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Olen huomannut, että 5-kymppisistä vain murto-osa osaa käyttää tietokonetta. Jos nuorison mielestä ei osaa käyttää, niin siihen on syynsä. He ovat nähneet miten tumpeloita omat vanhemmat on. Itse rekryän töissä paljon eri ikäistä porukkaa ja pyydän laittamaan hakemuksen tietyssä formaatissa karistaakseni osan hakijoista. Karsiutujat ovat suurissa määrin juurikin yli 5-kymppiset, joilla on suuria ongelmia hahmottaa tiedostonimien päätteet, asiakirjamallit (word) tunnisteineen, excel ja muut työssä käyettävät apit. Ihan vaan aloitan laittamalla Whatsappiin viestiä. Jos hakijalla ei sitä ole, niin mahikset alkaa haaleta. Me käytetään työpuhelimissa pikaviestintään whatsappiryhmiä. Juu ei ole kovin turvallisuusmyönteinen viestin, mutta toimii, eikä siellä kysellä kenenkään asiakkaan tietoja, vaan meidän omia reittejä ja pullarinkiä. Mitä iäkkäämpi kyseessä, sitä todennäköisempää, ettei hommat ole hallussa. Mikään ei syö enempää rekryssä, kuin se perusasioiden opettaminen aikuiselle. Ihan vaan vaikka tulostimen musteen vaihto, voi joillekin olla todella vaikeaa. Itsekin 47-vuotiaana tiedän, että ystäväpiiristä n. 1/3 ei osaa peruslaitteita ja ohjelmia käyttää.
Milläköhän alalla toimit? Olen 53 v nainen ja olen jo 90-luvulla oppinut kaikki wordit, excelit yms läpikotaisin. Lisäksi olen jonkun verran opiskellut tietotekniikkaa (osana kaupallisen alan opintoja) ja osaan esim. vähän ohjelmoida. Töissä olen käyttänyt/ylläpitänyt Wordpress ja Drupal pohjaisia verkkosivuja. Osaan myös Photoshopin sekä auttavasti editoida videoita. Samanikäiset ystäväni ovat kaikki WhatsAppissa, Facebookissa ja Instagramissa, ja käyttävät töissä sujuvasti tietotekniikkaa. Itse olen nuorten mukana opetellut lisäksi mm. SnapChatia ja Tiktokia. Kännystäni löytyy kaikki mahdolliset appsit.
Tässä 50 ja risat porukassa on isoa hajontaa.
Tietokoneet alkoivat hiljalleen tulla koteihin 80-luvun alussa, joten vanhimmat ihmiset jotka ovat käyttäneet tietokoneitaan lapsuudestaan asti ovat jo 50+. Ystäväpiiriini kuuluu tämän ikäluokan miehiä, jotka aloittivat koodaamisen silloin 80-luvulla makuuhuoneissaan. Pelottavan moni näistä on nykyään IT-miljonäärejä.
Mutta sitten ikäluokassa on ne, jotka alkoivat hiljalleen opetella asioita 90-luvulla pakon edessä, eivätkä ikinä saa samaa itseluottamusta teknologian kanssa.
Muistan noista tietokoneiden yleistymisestä lausuttuja pelotteluja, että ihmisistä tulee vain ruutua tuijottavia nappuloita painelevia tunteettomia koneita ja osittain näin on käynytkin. Nykyään ihmiset on jotenkin kylmiä ja etäisiä, Suomalaisethan ei kyllä ennenkään olleet mitään kovin sosiaalista porukkaa, mutta kyllä minusta semmoinen tyly meininki on lisääntynyt vuosikymmenten varrella.
Voihan se johtua kyllä muustakin, esim. markkinatalouden voimistumisesta, kilpaillaan verissä päin toisiamme vastaan että jotenkin pärjäisi elämässä, jne. Mutta tällä tavalla elämänlaatu laskee niin huonoksi, että onko tällaisessa kilpailussa mitään mieltäkään, mikä on se "palkinto" ja onko se tämän kaiken paskan arvoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆
Olen huomannut, että 5-kymppisistä vain murto-osa osaa käyttää tietokonetta. Jos nuorison mielestä ei osaa käyttää, niin siihen on syynsä. He ovat nähneet miten tumpeloita omat vanhemmat on. Itse rekryän töissä paljon eri ikäistä porukkaa ja pyydän laittamaan hakemuksen tietyssä formaatissa karistaakseni osan hakijoista. Karsiutujat ovat suurissa määrin juurikin yli 5-kymppiset, joilla on suuria ongelmia hahmottaa tiedostonimien päätteet, asiakirjamallit (word) tunnisteineen, excel ja muut työssä käyettävät apit. Ihan vaan aloitan laittamalla Whatsappiin viestiä. Jos hakijalla ei sitä ole, niin mahikset alkaa haaleta. Me käytetään työpuhelimissa pikaviestintään whatsappiryhmiä. Juu ei ole kovin turvallisuusmyönteinen viestin, mutta toimii, eikä siellä kysellä kenenkään asiakkaan tietoja, vaan meidän omia reittejä ja pullarinkiä. Mitä iäkkäämpi kyseessä, sitä todennäköisempää, ettei hommat ole hallussa. Mikään ei syö enempää rekryssä, kuin se perusasioiden opettaminen aikuiselle. Ihan vaan vaikka tulostimen musteen vaihto, voi joillekin olla todella vaikeaa. Itsekin 47-vuotiaana tiedän, että ystäväpiiristä n. 1/3 ei osaa peruslaitteita ja ohjelmia käyttää.
Milläköhän alalla toimit? Olen 53 v nainen ja olen jo 90-luvulla oppinut kaikki wordit, excelit yms läpikotaisin. Lisäksi olen jonkun verran opiskellut tietotekniikkaa (osana kaupallisen alan opintoja) ja osaan esim. vähän ohjelmoida. Töissä olen käyttänyt/ylläpitänyt Wordpress ja Drupal pohjaisia verkkosivuja. Osaan myös Photoshopin sekä auttavasti editoida videoita. Samanikäiset ystäväni ovat kaikki WhatsAppissa, Facebookissa ja Instagramissa, ja käyttävät töissä sujuvasti tietotekniikkaa. Itse olen nuorten mukana opetellut lisäksi mm. SnapChatia ja Tiktokia. Kännystäni löytyy kaikki mahdolliset appsit.
Kuulostaa oudolta ja vieraalta ettei viisikymppiset osaisi käyttää tietokoneita. 80-luvun aikana koneet tulivat käytännössä kaikkien saataville, ja silloin nuoret kulkivat kehityksen mukana sekä ihan sen kärjessä. 70-luvun alussa syntyneet juhlivat jo viisikymppisiään, ja heidän ollessa peruskoulussa tuli atk-opetus. Tämän päivän viisikymppisten lapsuudessaan tuli ensin elektroniikkapelit, TV-pelit, C64 ja sitten mikrot/PC:t. Koneita käskytettiin komentorivien kautta eikä ollut hiiriä tai graafisia käyttöliittymiä ennen Windowsia. Ohjelmointi kuului koulun ATK-opetukseen. Viisikymppiset ovat kulkeneet kehityksen mukana alusta nykypäivään noin 35 vuotta. Tietysti jotkut ovat jättäytyneet sen ulkopuolelle. Kaikkia tekniikka ei ole kiehtonut silloin eikä nyt, sukupolvesta riippumatta.
Ysärillä tuli netti, ensimmäiset kännykät, sähköposti, somen kehitys alkoi ja on menty mukana. Digikamerat, maksuautomaatit, navigaattorit, kannettavat soittimet korvalappustereoista cd-soittimiin, iPodit yms on tulleet ja menneet siirtyen kännykkään ja kaatopaikoille. Irc, kotisivut, blogit, keskustelupalstat, YouTube, fb, ig, tiktok… näitä tulee ja menee. Tämän päivän trendikkäimmät laitteet ja ohjelmat kestävät aikansa ja korvaantuvat uudella, jonka tiedostamme hypeä rauhassa katsellessa. X-sukupolvi on kasvanut tekniikan mukana kasarilta nykypäivään, enkä huomaa omassa lähipiirissä että kukaan olisi tipahtanut kehityksen matkasta, vaikka harppaus on ollut melkoinen. Osa on jättäytynyt kokonaan somesta, ja tätä ketjua lukiessa sen hyvin ymmärtää. Some ja älypuhelimet ovat tuoneet enemmän pahoinvointia kuin hyvinvointia. Ne ovat vieneet tietynlaisen vapauden ja rauhan ihmisestä, syöneet luovuttaa ja kykyä vain olla, kohdata, antaa asioiden tapahtua.
Nykynuoret osaavat klikkailla kuvakkeita, käyttää ohjelmia taitavasti mutta ongelmien tullessa voivat olla sormi suussa. He eivät ole olleet kehityskaaressa mukana ja heille näkyy helppokäyttöiseksi tehdyt kuoret. Syvempi tietämys ja historian kautta tullut ymmärrys puuttuu.
Olen nuorempaa x-polvea. Sisarukseni oli syntyneet 70-luvun alussa ja heitä seurasin mukana oppien. Hauska huomio, että vain Vauva on pysynyt matkassa jo ysäriltä!
70-luvulla oli sellaisia neliskanttisia mansikkajogurttipurkkeja,niissä oli reilusti mansikkaa,ei pelkkää makua!
Jambo nimiset suklaapatukat 80-luvun alkupuolella, jossain vaiheessa ne oli uudestaankin myynnissä, mutta ovat taas olleet jo pitkään poissa hyllyiltä.
Twix -patukoiden alkuperäinen nimi 80-luvulla oli Raider.
Saarioisten jauhelihapitsaa saa nyt retropakkauksessa, 40v juhlavuoden kunniaksi.
Synnyin -75. Omakotitalo, just ne 70-luvun värit, muovimatot, kattoikkuna ja lättäkatto. Jossain vaiheessa tehtiin remonttia ja kaikki uusittiin vaaleiksi parketeiksi, joita piti varoa naarmuttamasta, vaaleiksi seiniksi ja harjakatoksi. Kaitafilmeissä seikkailivat sukulaiset ja kuvattiin perhejuhlia. Leikin kesät pihalla ja lähimetsissä. Kävelin paljain jaloin. Pelle Miljoona. Äiti kuunteli Jäi äiti itkemään -kappaletta ja tangoja ja tanssi, kun isä oli poissa ties missä edustustilaisuuksissa. Muistan vaan pimeyden isojen ikkunoiden takana ja levysoittimen. Käytin aina työkaverilta saatuja vanhoja vaatteita.
Myöhemmin kasarilla kavereiden kanssa ulkona kesät ja arki-illat, kokoonnuttiin jossain ja käveltiin tai oltiin vaan. Prinsessa Stephanie, Keba, Dingo, Bogart, Samantha Fox, Sabrina; nämä muistan. Wham soi jouluisin (ja soihan se nykyäänkin jouluisin, joku asia ei muutu). Telkkarissa V ja naamoja kuoriutui. Ghostbusters. Vuosi 1988 on jäänyt mieleen viimeisenä todellisena lapsuuden kesänä. Telkkarissa näytettiin muistaakseni sinä kesänä kaikki vanhat kauhuleffat. Pelottavat zombit, ihmissudet ja vampyyrit pitivät seuraa sen kesän. Nykyään ne naurattavat.
Ysäriltä muistan lukioaikana alkaneen laman. Hiukset leikattiin itse ja vaatteita ommeltiin. Farkkuja oli tasan yhdet. Twin Peaks, Kauniit ja rohkeat. Mademoiselle-lehti. Kate Moss ja muut supermallit. Flanellipaidat ja grunge. Guns N Roses, Skid Row, Nirvana, Cranberries. Popeda soi autoissa. Baareissa juotiin nelostuoppeja, ja ampiaisia ja itsemurhia. Tehtiin viinit ja oluet itse. Ekat matkapuhelimet, silloisen poikaystävän kanssa yhteiskäytössä. NMT kuului hyvin vain tietyissä kohdissa asuntoa, GSM oli jo ihan juhlaa. 95 oli osittain välivuosi ja kesä meni parvekkeella itsetehtyä olutta litkien ja olo olikin aamulla usein sen oloinen. Syksyllä 95 ATK vei mennessään. Telkkarissa Frendit. HIM Emma-gaalassa. Kesätyöt ja opiskelua.
2000-luvun alku oli ihanaa aikaa. Messenger ja chatit. Siiderinporeita, pitkiä kesiä ja juhlia. Eka kunnon työpaikka. Asuin välillä ulkomailla kimppakämpässä. Matkasin vielä ulkomaille lämpöön ilman omantunnon nakerrusta. Rasmus Finnairin lennolla. HIMin join me in dead. Sinkkuelämää. Amsterdam, Dublin, Lontoo.
Sittemmin eteenpäin uralla, kunnes ATK/IT/ICT väsytti ja lähdin pois oravanpyörästä. Nyt pätkätöissä, ajelehdin työstä toiseen ja opiskelen omaksi ilokseni. Paljon on tehty ja nähty, nyt helpottaa, ei tarvitse enää suorittaa. Huomaan, että radio Suomi soittaa paljon ysärin ja nollarin biisejä. Itse lauleskelen taas usein Pellen Hyvää yötä maailma -biisiä. Luen paljon, ulkoilen ja nautin olemisesta. Kerran haastattelussa kysyttiin ekana, milloin olen syntynyt. Hymähtelin ja sanoin ylpeänä, että -75, parasta vuosikertaa.
Mää räpläsin kauppiksessa MS-DOSsia jo kauan ennen kuin nykyiset Instagram-ihmeet olivat edes syntyneet.
Milläköhän alalla toimit? Olen 53 v nainen ja olen jo 90-luvulla oppinut kaikki wordit, excelit yms läpikotaisin. Lisäksi olen jonkun verran opiskellut tietotekniikkaa (osana kaupallisen alan opintoja) ja osaan esim. vähän ohjelmoida. Töissä olen käyttänyt/ylläpitänyt Wordpress ja Drupal pohjaisia verkkosivuja. Osaan myös Photoshopin sekä auttavasti editoida videoita. Samanikäiset ystäväni ovat kaikki WhatsAppissa, Facebookissa ja Instagramissa, ja käyttävät töissä sujuvasti tietotekniikkaa. Itse olen nuorten mukana opetellut lisäksi mm. SnapChatia ja Tiktokia. Kännystäni löytyy kaikki mahdolliset appsit.