X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju

Vierailija kirjoitti:

-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.

Aika laaja skaala tässä sukupolvessa kyllä on, mitenköhän se on perusteltu?

Ensimmäinen asuntolaina tammikuussa 1990. Korko hulppeat 12,5%, joillakin vielä enemmän.

Vuosi siitä, ja talous romahti, idänkauippa pysähtyi, pankkikriisi ja lama, yrityksissä rekrytointikielto. Onneksi sain pitää työni. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, ja asunto meni myyntiin hinnalla joka ei kattanut edes velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen asuntolaina tammikuussa 1990. Korko hulppeat 12,5%, joillakin vielä enemmän.

Vuosi siitä, ja talous romahti, idänkauippa pysähtyi, pankkikriisi ja lama, yrityksissä rekrytointikielto. Onneksi sain pitää työni. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, ja asunto meni myyntiin hinnalla joka ei kattanut edes velkaa.

Tässäkin se laaja skaala käy esille, toiset meistä X-sukupolvesta oli vielä peruskoulussa tammikuussa 1990 :)

Vierailija kirjoitti:

Muistan Hitlerin kuoleman.

Argentiinassa 70 luvulla?

Nyt eletään täysin eri maailmassa ja se on hyvä se. On jännä, kun katsoo jotain suomalaista ohjelmaa kasarilta, tai sitä Karpoa vaikka, miten vanhanaikaiselta se näyttää. Kuin jotain 50-lukua! Silti, monet asiat olivat mainiosti, oli yksinkertaisempaa (usein tosi tylsääkin) ja turvallisempaa. Mitään ei ikinä tapahtunut ja jännin asia oli joku telkkariohjelma kerran viikossa. Ja naisten lehdistä vain saattoi lukea kaikenlaisista Hollywood näyttelijöistä ja kotimaisista julkkiksista.

Sitä kaipaan, sellaista vapautta, aikaa ja unelmointia. Kun ei ollut muuta tekemistä kuin lukea kirjaston kirjoja. Toisaalta oli myös paljon paljon paskaakin, perheväkivaltaa, alkoholia, tupakkaa, järjetöntä kiusaamista koulussa (ei ollu kiva-kouluja silloin). Vanhempien tuloerot näkyi lasten hyvinvoinnissa. Tiedän sen, kun itse olin köyhän vuokra-asunnossa asuvan perheen lapsi. Joku sanoi ilmaisista harrastuksista. Joo, oli jotain partiota ja tyttöjen jumppaa koulun salissa, mitkä oli ilmaisia, mutta rikkaat lapset kävi laskettelemassa ja ratsastamassa. Ei meikäläiset. Ruoka oli kallista ja syötiin usein puuroa tai velliä iltaruuaksi. Oma teini pyörtyisi, jos pistäisi kauravelliä eteen, että siinä kaikki mitä on tänä iltana syötävää.

Silti säälin nykynuoria. Digit ja somet pilaa maailman.

Miksi kutsutaan sitä sukupolvea joka on suurten ikäluokkien ja x-sukupolven välissä?

Lapsena kävin äidille ostamassa punaista malporoa kaupasta. Tilille vielä. Olin noin 10.

Aids ja aika naiivit ajat kun yhtäkkiä Rock Hudson kuolee ja selviää että hän olikin homo. Jonka jälkeen moni julkku tuli ulos kaapista. Ja sitten homo-yhteisöstä jäseniä tipahti kuin kärpäsiä. Pelottavaa aikaa heille.

En ole koskaan kuullut termiä 'avainlapsi', vaikka itsekin olin tämmöinen. Pitkä kävelymatka koulusta kotiin, jossa ei ollut ketään muutamaan tuntiin. Joskus yksin kahdeksanvuotiaana bussilla stadiin harrastusten perään.

Lihavia lapsia ei luokalla ollut koskaan kuin yksi ja silläkin joko väkivaltaiset kotiolot taikka jokin terveydellinen syy. Nykyään taitaa olla toisin päin.

Voita käytiin ostamassa Stokiksesta risteilyn yhteydessä ja joka paikassa poltettiin röökiä. Muistanpa vielä kun joissain busseissa oli takaosa pyhitetty röökaajille, yäh.

Ulkomailla ei kukaan tiennyt Suomen olemassaolosta mitään, usein luulivat Suomen olevan joku venäläinen autonominen kisällivaltio.

Namusedistä aina varoitettiin. Niihin törmäsin itsekin pariin kertaan.

Nintendon Donkey Kong kakkosen ostin omilla taskurahoilla ja Star Wars -lelut olivat vain haave. Kallista muoviroskaa äitin mielestä.

Joo, ja kyllä on tosiaan kiva fiilistellä Stranger Thingsiä. Uutta tuotantokautta odotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan Hitlerin kuoleman.

Argentiinassa 70 luvulla?

Hän on lukenut George Steinerin romaanin "Hitlerin paluu",  jossa israelilaiset Mossadin agentit löytävät 90-vuotiaan Aatun lymyilemästä Brasilian viidakosta vuonna 1979.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Portage_to_San_Cristobal_of_A.H.

Niin ne faktat ja fiktio sekoittuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen asuntolaina tammikuussa 1990. Korko hulppeat 12,5%, joillakin vielä enemmän.

Vuosi siitä, ja talous romahti, idänkauippa pysähtyi, pankkikriisi ja lama, yrityksissä rekrytointikielto. Onneksi sain pitää työni. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, ja asunto meni myyntiin hinnalla joka ei kattanut edes velkaa.

Minä valmistuin yliopistosta maisteriksi 1990-luvun alussa 7 vuoden opintojen jälkeen yli 200 opintoviikkoa suorittaneena. Opintolainaa oli noin 100000 markkaa, mikä vastaisi nykyrahassa noin 25000 euroa. Opintolainojen korot taisivat olla noin 5 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä nyt raahustakaa polvivaivaiset viiskymppiset tänne muistelemaan, ettei me painuta unholaan ja Ö-sukupolvi leimaa meitäkin boomereiksi.

Näen punaista tuosta boomer-sanasta. Ollaan niin muka suvaitsevia ja ei nimitellä ketään ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen ym. perusteella, mutta iäkkäitä ihmisiä voi nimitellä ja haukkua niin paljon kuin sielu sietää. Aivan järkyttävää.

-synt. 1970- luvun alussa-

Boomer on vain lyhenne sanasta baby boomer, joka taas on yhden ikäluokan nimi (ikään kuin suuret ikäluokat, mutta kattaa ainakin pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa pitemmän aikavälin). Ihan samoin kuin esim millennials tai generation x on myös ikäluokkien nimityksiä. Sanassa boomer ei itsessään ole mitään syrjivää tai negatiivista arvolatausta, ellei sitä itse käytä niin - ihan samoin kuin esim. millennialit ovat jonain päivänä saman ikäisiä kuin boomerit nyt, ei sana millennial yhtäkkiä muutu haukkumasanaksi vaikka nuorempien sukupolvien edustajissa esiintyisiä kuinka paljon tahansa ikäsyrjintää. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt eletään täysin eri maailmassa ja se on hyvä se. On jännä, kun katsoo jotain suomalaista ohjelmaa kasarilta, tai sitä Karpoa vaikka, miten vanhanaikaiselta se näyttää. Kuin jotain 50-lukua! Silti, monet asiat olivat mainiosti, oli yksinkertaisempaa (usein tosi tylsääkin) ja turvallisempaa. Mitään ei ikinä tapahtunut ja jännin asia oli joku telkkariohjelma kerran viikossa. Ja naisten lehdistä vain saattoi lukea kaikenlaisista Hollywood näyttelijöistä ja kotimaisista julkkiksista.

Sitä kaipaan, sellaista vapautta, aikaa ja unelmointia. Kun ei ollut muuta tekemistä kuin lukea kirjaston kirjoja. Toisaalta oli myös paljon paljon paskaakin, perheväkivaltaa, alkoholia, tupakkaa, järjetöntä kiusaamista koulussa (ei ollu kiva-kouluja silloin). Vanhempien tuloerot näkyi lasten hyvinvoinnissa. Tiedän sen, kun itse olin köyhän vuokra-asunnossa asuvan perheen lapsi. Joku sanoi ilmaisista harrastuksista. Joo, oli jotain partiota ja tyttöjen jumppaa koulun salissa, mitkä oli ilmaisia, mutta rikkaat lapset kävi laskettelemassa ja ratsastamassa. Ei meikäläiset. Ruoka oli kallista ja syötiin usein puuroa tai velliä iltaruuaksi. Oma teini pyörtyisi, jos pistäisi kauravelliä eteen, että siinä kaikki mitä on tänä iltana syötävää.

Silti säälin nykynuoria. Digit ja somet pilaa maailman.

Näin sen itsekin muistan. Luettiin Koululaista ja myöhemmin Suosikkia ja äidin Anna-lehteä. Kirjastosta haettiin pino kirjoja, esim. Anna Ystävämme ja Neiti Etsivä-sarjaa. Kaverin kanssa leikittiin Madonnaa, Sabrinaa ja Samantha Foxia, koska ne oli sen ajan isoja naisidoleita.

Meilläkin syötiin välillä kaurapuuroa iltapalaksi ja ranskanleipää aamupalaksi. Olisi ollut rahaa ostaa parempaakin, mutta vanhemmat olivat laiskoja käymään kaupassa. Välillä tuntui, että isä on aina töissä. Hän oli lääkäri ensin sairaalassa ja vaihtoi sitten terveyskeskuksen päivystykseen, kun sairaalan päivystykset oli siihen aikaan aivan järkyttävän pitkiä ja keskellä yötäkin hälytettiin. Isällä oli kotona oma harrastushuone, jonne ei lapsilla ollut asiaa. Hän oli kotona ollessaan melko usein omissa oloissaan siellä omassa huoneessaan. Polttelu sikaria ja joi viskiä hissukseen ja teki omia harrastusjuttujaan. Meillä oli tietokone jo silloin kun kenelläkään tutulla ei ollut, mutta eihän siihen pyhään lehmään lapset saaneet koskea.

En minä päässyt koskaan laskettelemaan tai ratsastamaan, vaikka meillä olisi ollut varaakin. Minun piti harrastaa pianon ja viulun soittoa, kaikkea muuta halveksuttiin meillä. Äiti oli kauppaopiston käynyt kanslisti ja erittäin köyhästä työväenluokan perheestä lähtöisin, mutta hänkin ihaili korkeakulttuuria ja kuvitteli, että minusta tulee joku uusi Sibelius tai vähintään maailmanluokan viulisti. Naurattaa vieläkin ne kuvitelmat.

Mekin leikittiin Madonnaa ja Sabrinaa. Ja leikittiin Dianan häitä, eli tehtiin mummon pitsiverhoista hirmu isot hunnut ja hameet. Itse leikin vielä mielelläni barbeilla pikkusiskon kanssa varmaan 13-vuotiasksi asti. Ompelun barbeilla vaatteita ja askartelun pahvilaatikossa hienoja taloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen -73 ja tulin kattomaan mitä sukupolveni muistelee. Itse en halua enää muistella paljoa mitään. En vanhoja kappaleita, en vanhaa muotia, en Charlesin ja Dianan eroa, en politiikkaa, enkä oikein mitään muutakaan ”nostalgista”. Ahdistaa ryvetä kaikessa vanhassa muistelemassa nuoruuden asioita. Minulla oli hyvä nuoruus, mutten halua sitä enää tässä iässä kokea uudestaan.

Tästä syystä en varmaan seurustelekaan, kun tuntuu, että ikäiseni ukot on niin jämähtäneitä vanhoihin maneereihinsa, mieltymyksiinsä ja seksiin. Heillä ei ole halua nykyaikaistaa itseään. Kyllä minäkin diggasin Dingoa kympillä ja kiva kuulla joskus autoradiosta ja laulaa, kun muistan yhä sanat, mutten minä sitä Spotifylistaan sitä laita. Tykkään nykyisestä rapista, popista ja heavystä. Tykkään uudesta muodista, tykkään uusista harrastuksista, kokeilla kaikkea uutta ja siirtyä shekkivihkosta mibiilimaksamiseen. Tykkään tutustua uusiin innovaatioihin ja muuttaa käsitystä asumisesta, vapaudesta ja politiikasta. Tykkään oppia uutta teknologiaa ja tutustua itseeni. Luen Sience artikkeleita, matkustan uusiin tuntemattomiin paikkoihin. Haluan imeä itseeni kaikkea uutta, mitä en vielä ole kokenut. Minulla on yksi elämä täällä maapallolla ja haluan ottaa siitä kaiken irti.

Ja kyllä. Olen 2 aikuisen äiti. Nautin siitä, kun voin puhua heidän kielellään. Tiedän mitä he arvostavat ja mitä toivovat tulevaisuudelta. Osaan käyttää heidän laitteitaan, sovelluksiaan ja tiedän eron sähkömiehen ja koodarin välillä. Tiedän mitä he tekevät ja olen kiinnostunut heidän ideoistaan. Ja tiedän, että olen heidän kaveripiiristään ainut äideistä, jolle voi kertoa mitä vaan ilman tuomitsemista. Minulta kysytään arkojakin asioita ja tullaan halaamaan.

Toisin sanoen elät lastesi kautta.

Oma elämäsi on jämähtänyt ajat sitten, mutta kuvittelet olevasi "ajassa mukana" kun ylpeilet sillä että jaarittelet muut ihmiset uuvuksiin lastesi tekemisillä.

Olen tavallinen keski-ikäinen äiti. Ehkä vähän keskivertoa säälittävämpi omahyväisyydessäsi.

En todellakaan. Olen vain itsenäinen nainen, jolla ei ole tarvetta ripustautua menneisyyteen elääkseen nykyistä elämää. Tuhlata elämäänsä muistelemalla jotain vanhaa, mennyttä aikakautta, jota emme koskaan saa takaisin. Uskallan luopua siitä saadakseni jotain uutta ja jännittävää tilalle. En ole se säälittävä palmikkoneulemuija, jonka nuoruus loppui joskus ysärillä papinaameneen. Mihinkään ei ole varaa, kun piti rakentaa se liian iso tuleva homepommiunelma, jonka hedelmää nyt lasten aikuistuttua pitää alkaa korjaamaan. Elämässä on muutakin kuin tasainen liukuhihnatyö, josta saa sen varman palkan lainanlyhennykseen.

Huhhuh. Hengitä välillä.

Olet sekaisin kuin seinäkello.

Menikö ihon alle?

T: eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät yleisesti tehneet kotitöitä. Meilläkin äiti hoiti pyykit, tiskit, siivouksen ja ruuanlaiton. Äiti jopa kirjoitti ostoslistan valmiiksi, jos isän piti käydä ruokakaupassa. Mun perhe oli sillä tavalla harvinainen, että äidillä oli ajokortti ja hän jopa ajoi autoa. Suurimmalla osalla kavereiden perheistä äiti ei ajanut autolla. Ne autot oli jotenkin miesten omaisuutta. Yhteiskunnassa tehtiin pilaa naisten ajotaidoista. Ehkä naiset ei siihen aikaan olleetkaan mitään mestarikuskeja, kun ei harjoitusta kertynyt.

Ai kun sun perhe on kaikki perheet? En tunnista mitään näistä. Isä teki kotitöitä ja äiti ajoi autoa.

Meillä molemmat vanhemmat kävivät töissä ollen opetusalalla ja he tekivät yhdessä ruokaa, siivosivat ja kävivät kaupassa yhdellä autolla, sillä vain isälläni oli ajokortti. Jo pikkupoikana totuin siihen että ei kotona ollut mitään erityisiä miesten tai naisten töitä. Korkeintaan kesämökillä isäni tykkäsi kalastaa ja tehdä metsätöitä että saatiin halkoja saunan uunia ja takkaa varten. Isäni oli taitava tekemään isoja muurinpohjalettuja mökillä olevassa grillissä ja hän käänsi ne kevyellä ranneliikkeellä heittämällä letun ilmaan. 

Vanhempani olivat niitä vanhan koulukunnan ihmisiä, jotka menivät kerran nuorina naimisiin ja olivat loppuun asti yhdessä. Äitini  menehtyi 1,5 vuotta isäni kuoleman jälkeen ja he olivat syntyneet samana vuotena. Nykyisin paria vaihdetaan jopa tv-kameroiden edessä.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttina tuolle muistelemista vastustavalle: Eihän se, että muistaa ja muistelee asioita elämänsä varrelta tarkoita sitä, että olisi jotenkin jämähtänyt menneisyyteen tai lakannut seuraamasta aikaansa. Hassu ajatuskin. Toinen asia on sitten, jos muisteleminen nostaa esiin kipeitä ja käsittelemättä jääneitä asioita, jotka haluaisi mieluummin unohtaa.

No se on hänen näkemyksensä ja kokemuksensa eikä hänen mielipide paljoa totuudesta oikeasti heitä. Hän voi muistelijat nähdä jämähtäneinä siksikin, että he juuri sinun lailla eivät ymmärrä eriävää mielipidettä ja analysoivat hänet väärinajattelijaksi tai ihmiseksi kipeillä muistoilla. Ymmärrän 3-kymppisenä häntä hyvin, koska olen pitkälle samaa mieltä hänen kanssa. Minustakin on teidän ikäisille ominaista se ysärin muistelu. Minun ikäluokka muistelee 2000-lukua ihan samalla tavalla. Meillä töissä on ikäluokkaanne ja on järin ärsyttävää heidän ”minä tiedän”-asenne, kun itse tiedät, ettei joitain asioita tarvitse enää tehdä noin, kun ollaan siirrytty jo vuosia sitten johonkin tehokkaaseen tapaan tehdä töitä. Olen itse vaan hiljaa ja annan heidän tehdä ne manuaalisesti. Ja suurin osa ikäluokastanne todellakin on jämähtänyttä ja haikailee vanhan hyvän ajan perään. Pitää vaan nähdä se, että jotkut jatkavat asemalla matkaansa ja toiset jäävät siihen.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsernobylin onnettomuudestakaan ei taidettu Suomessa uskaltaa kertoa ennen kuin Ruotsi kertoi mittaustuloksista. Sitten kiellettiin ihmisiä syömästä sieniä sinä vuonna. Tosin porothan söivät kyllä jäkälää ja sitten ihmiset poroja, ja kaloja paistettiin ihan kuten ennenkin. Ilmeisesti saastepilvi sattumalta ei satanut pahasti Suomeen.

Vai oliko sittenkin niin että laskeuma näkyi ensin Ruotsissa. Stukki ei kumarrellut tässä asiassa mihinkään suuntaan.

No näinhän se oli. Ensin laskeuma meni länteen päin ja sieltä pohjoiseen. 

 Oikeistolaisten hapattamat penskat vaan otti sen propagandan niin tosissaan, kaikki N-liitosta pelottelu uppos kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin. Aina valehtelee ja kieroilee. N-liitto paha paha, N-liitto paha paha ja kommarit kumartelee ja yle kumartelee ja hyssyttelee. Te olettee Valitut ja tiedätte totuuden.

Ja ainoat jotka tosissaan kumarteli ja hyssytteli N-liittoa oli bisnesmiehet, joilla oli miljoonasopimuksista kysymys, ja tietysti bisnesmiesten juoksupojat kokkareissa ja keskustassa samoin tein. Sieltä ne löytyi ne pahimmin 'suomettuneetkin'. Eihän siinä ollut yhtään mitään ihmeellistä, jos joku vannoutunut kommunisti vannoi N-liiton nimeen, niin kai sitä olettaakin hänen tekevän aatteensa nimissä. Mutta että vannoutuneet porvarit siinä sivussa - heh. Olihan ne aikoja.

Ja mitäs, ei siinä pitäisi sinänsä olla mitään hävettävää. Suomi nousi hyvin pitkälti sujuvalla idänkaupalla, sieltä Suomen hyvinvointi kumpuaa. Hyvin hoidettiin välit ja alkoi pitkä rauhan kausi. Nytkin kustaisiin hunajaa, jos saataisiin Venäjältä niin hyviä diilejä kuin silloin.

Juu, foto pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä nyt raahustakaa polvivaivaiset viiskymppiset tänne muistelemaan, ettei me painuta unholaan ja Ö-sukupolvi leimaa meitäkin boomereiksi.

Näen punaista tuosta boomer-sanasta. Ollaan niin muka suvaitsevia ja ei nimitellä ketään ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen ym. perusteella, mutta iäkkäitä ihmisiä voi nimitellä ja haukkua niin paljon kuin sielu sietää. Aivan järkyttävää.

-synt. 1970- luvun alussa-

Boomer on vain lyhenne sanasta baby boomer, joka taas on yhden ikäluokan nimi (ikään kuin suuret ikäluokat, mutta kattaa ainakin pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa pitemmän aikavälin). Ihan samoin kuin esim millennials tai generation x on myös ikäluokkien nimityksiä. Sanassa boomer ei itsessään ole mitään syrjivää tai negatiivista arvolatausta, ellei sitä itse käytä niin - ihan samoin kuin esim. millennialit ovat jonain päivänä saman ikäisiä kuin boomerit nyt, ei sana millennial yhtäkkiä muutu haukkumasanaksi vaikka nuorempien sukupolvien edustajissa esiintyisiä kuinka paljon tahansa ikäsyrjintää. 

Se on loukkaava, jos ihminen sen niin kokee.

Nykyäänhän painotetaan juurikin subjektiivista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muut viisikymppiset huomanneet, että nuoremmat olettavat automaattisesti, että emme osaa käyttää tietotekniikkaa? Naurattaa 😆

Olen huomannut, että 5-kymppisistä vain murto-osa osaa käyttää tietokonetta. Jos nuorison mielestä ei osaa käyttää, niin siihen on syynsä. He ovat nähneet miten tumpeloita omat vanhemmat on. Itse rekryän töissä paljon eri ikäistä porukkaa ja pyydän laittamaan hakemuksen tietyssä formaatissa karistaakseni osan hakijoista. Karsiutujat ovat suurissa määrin juurikin yli 5-kymppiset, joilla on suuria ongelmia hahmottaa tiedostonimien päätteet, asiakirjamallit (word) tunnisteineen, excel ja muut työssä käyettävät apit. Ihan vaan aloitan laittamalla Whatsappiin viestiä. Jos hakijalla ei sitä ole, niin mahikset alkaa haaleta. Me käytetään työpuhelimissa pikaviestintään whatsappiryhmiä. Juu ei ole kovin turvallisuusmyönteinen viestin, mutta toimii, eikä siellä kysellä kenenkään asiakkaan tietoja, vaan meidän omia reittejä ja pullarinkiä. Mitä iäkkäämpi kyseessä, sitä todennäköisempää, ettei hommat ole hallussa. Mikään ei syö enempää rekryssä, kuin se perusasioiden opettaminen aikuiselle. Ihan vaan vaikka tulostimen musteen vaihto, voi joillekin olla todella vaikeaa. Itsekin 47-vuotiaana tiedän, että ystäväpiiristä n. 1/3 ei osaa peruslaitteita ja ohjelmia käyttää.

Missä ihme antikkisessa lafkassa rekryät jos teillä vielä printtaillaan. Olen 54 ja paperittomassa toimistossa jo 5 vuotta.