Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju
Wikipedian mukaan: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero"
https://fi.wikipedia.org/wiki/X-sukupolvi
Itse muistan parhaiten ihanan 80-luvun, siis ne ihanat asiat kuten muodin, nuoruuden, musiikin. Moni asia oli kyllä pielessä silloin, esim. naisen asema. Tsernobyl on myös iso juttu, ja Berliinin muurin murtuminen sekä Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton vallasta. Ja Neuvostoliiton kaatuminen.
Kuka muistaa vielä Bundesrepublic Deutchlandin ja Deutche Demokratische Republicin? Vai menikö ne oikein :)
Meidäthän tunnetaan myös "pullamössösukupolvena", mutta ainakin minua se naurattaa..
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Keinotekoisesti luotu "sukupolvi".
Olen itse syntynyt -66, eikä mulla ole juuri puhuttavaa jonkun -79 syntyneen kanssa.
Täysin eri maailma. Eihän se edes ole elänyt 70-lukua ja 80-luvustakin sillä on lapsen muistot. 90-luvun lamaakaan se ei tajua, koska ei ollut silloin työiässä.
JNE.
Täällä myös -66 syntynyt. Ehkä yhteistä on 65-73 -syntyneiden kanssa. Perustelut: me kävimme peruskoulun eikä kansalais/tiesmikäkeskikoulua. Ja näimme 80-luvun vauhdikkaat loppuvuodet sekä koimme 90-luvun alun laman nuorina. Ysärilaman lapsina kokeneet kärsivät siitä eri tavalla kuin me, joista puolet oli työttöminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiin puhdasta ruokaa ilman lisäaineita tai erikoisia käsittelyjä. Nykyäänkin huomaa heti jos erehtyy syömään jotain teollisesti valmistettua. Elimistö jotenkin jää miettimään, että mitähän tämä on sen sijaan että sulattelisi samantien kehon käytettäväksi.
En nyt sitten tiedä miten kuvittelet teollisuuden esim. valmistavan maksalaatikkoa tai makaronilaatikkoa. Ihan yhtä lailla se raaka-aine massa laitetaan lootaan ja paistetaan uunissa. Erona on ehkä maustaminen ja säilöntäaineet.
..enpä mitään kuvittele vaan tiedän. Elintarviketeollisuuden tarkoituksena on tuottaa voittoa sijoittajille, ei terveellisen ravinnon tuottaminen. Kun tekee itse suoraan raaka-aineista tietää mitä syö.
Sori mutta luulo ei muutu tiedoksi vaikka olisit kuinka varma siitä että olet oikeassa.
No enpä ala sinun kanssasi asiasta kiistelemään. Toki saat syödä ihan mitä haluat ja elää omassa totuudessasi.
Onpas keinotekoinen sukupolvi. Kyllä mulla on enemmän yhteistä jonkun 80-luvulla syntyneen kanssa kuin 60-lukulaisen. Vm -79
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntynyt vuonna 1968. Olin ns. avainkaula lapsi. Asuttiin vuokralla vuokrataloalueella ja meitä oli monta samanikäistä avainkaula lasta. Isä oli duunari ja kävi vappumarsseilla. Muistan käyneeni jopa pioneerileireillä. Se oli partion punainen vastine. Ensimmäisinä autoina oli isällä kupla volkkari, Fiat 500. Sitten oli useampi pyöreälamppuinen Lada. Lähinnä rikkaiden perheiden lapset kävi harrastamassa ja jotkut harvat kävi jopa etelän matkoilla. Itse kävin kerran mummon kanssa Ruotsissa ja Norjassa. Opetteja oli auktoriteetti. Fyysisesti kuritti vilkkaampia lapsia. Kerran jopa kantoi yhtä luokkalaista korvista. Opetteja ävi myös jokaisen kotona tarkistamassa että lapsilla on paikka tehdä läksyt. Eipä varmaan nykyään tulisi kuuloonkaan.
80 luvulla olin nuori. Silloin tuli MTV ja joillekin tuli kaapeli tv. Se oli jotain uutta ja ihmeellistä.. Kuuntelin Van Halenia, Rainbowta, Twisted sisteriä, Motorheadia, Def Leppardia, jne. Muusikki oli vinyylilevyillä ja kopioituna C-kaseteilla. Silloin oli hevit ja teddyt ainakin meidän kotipaikalla. Teddyt kuunteli Matchboxia, Stray catsia ja muuta kakkaa. Itse kuuluin hevyihin. CD soittimen hommasin 90 luvun alussa. Nyt vaan spotifyta. Niin se tekniikka muuttuu.
Muistan hyvin Tsernobylin. Se kyllä säikäytti mut. Olin silloin lukion tokalla. Silloin rupesin oikeasti miettimään että tähänkö maailma loppuu. Kun Urho Kekkonen kuoli niin se oli outoa, koska lapsena luuli että Urho aina presidentti.
Kovin bandi mitä välillä vieläkin kuuntelen on Guns & Roses. Tapasin vaimoni vuonna 1990. Lauloin kuulemma kännissä jussina 1990 Sweet Child of Mine hänelle. Itse en moista serenadia muista. Laulusta huolimatta jatkettiin seurustelua, josta seurasi myöhemmin 4 lasta ja avioliitto. Jussin ja vapaa-aikaan liittyen silloin juotiin känniin viikonloppuisin eikä oltu sober curious. Tosin nykyään olen ihan vaan raitis.
Tietotekniikaan tutustuin Commodore 64:an kautta. Rikkailla pennuilla on lerppuasemat. Me köyhät käytetiin C-kasetteja mistä ladattiin pelit. Voi hemmetti sitä Azimuth kulmien säätöä kasettisoittimessa. Se oli ihan persiistä. Pelattiin taso lävitse ja sitten ladattiin 10 minuuttia pelin seuraavaa tasoa kasettiasemalta. :) Internetissä kävin ekan kerran 1994. Kävin kattomassa Lillehammerin olympialaisten web-sivut. Ekan kännykän Nokia 2110 sain vuonna 1994.. Nokia 2110. Facebookkiin tein accountin vuonna 2007. Somessakin on oltu 14 vuotta. Laskujen maksun netissä aloitin 1999. Peleistä löysin WoW:in vuonna 2005 kun se tuli betaan. Se oli kyllä hieno peli silloin. Seurauksena oli melkein avioero, mutta onneksi ei.
90-luvun laman olin opiskelemassa, mutta kun valmistuin 1993 keväällä niin muistan kun hesarissa oli puolikas sivu työpaikkoja vaan. Se oli aika karua. Onneksi lama hellitti nopeasti ja mulle ei jäänyt siitä traumoja.
Siinä päällimmäiset mun X- kokemukset. :) Duunariperheestä pääsin töihin kansainvälisiin teknologiafirmoihin. Ei onnistu monessa maassa. Olen kiitollinen siitä Suomelle ja myös edellisille sukupolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainkaulalapsi.
Mikä typerä, pateettinen nimitys.
Avain oli pikkukoululaisella kaulassa, koska siinä se pysyi tallessa paremmin kuin taskussa. Käsilaukkuako olisi pitänyt kantaa.
En oikein tiedä mikä nykylapsista on tehnyt niin avuttomia, että kotioven avaaminen itse on ylivoimaista, ja koti niin pelottava paikka että siellä tarvitaan lapsenvahti.
Koulun jälkeen oltiin melkein aina jonkun kaverin kanssa, kun ensin oli viety koululaukku kotiin, haukattu välipalaa ja hiukan levätty. 70-luvulla oli huushollissa puhelin, äidille ja isälle voi soittaa töihin jos oli asiaa. Ei lähdetty siitä, että tulisi hätä, vaan siitä miten omatoiminen ja fiksu lapsi toimii koulun jälkeen.
Kotona oli kivaa ja rauhallista kun siellä oli itsekseen tai siskon kanssa. Pian jo äiti tulikin töistä, alkoi laittaa ruokaa ja näin.
Lisäksi talossa oli tuttuja, kivoja naapureita. Pihalla kulki ihmisiä.
Lämpimiä, hyviä muistoja.
s. 1966
Vierailija kirjoitti:
Joo, on koettu ysärilama, pankkiromahdus 2008 ja nyt sitten ollaan sitä paarialuokkaa työelämässä. Töihissä puurtavat ne isot ikäluokat, jotka eivät halua jäädä eläkkeelle ja samalla sisään otetaan nuoria max nelikymppisiä. Me ollaan siinä välissä, eikä meitä haluta :(
Suuret ikäluokat tuskin sinun työllistymistäsi estävät. Ovat ko yli seitsemänkymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on koettu ysärilama, pankkiromahdus 2008 ja nyt sitten ollaan sitä paarialuokkaa työelämässä. Töihissä puurtavat ne isot ikäluokat, jotka eivät halua jäädä eläkkeelle ja samalla sisään otetaan nuoria max nelikymppisiä. Me ollaan siinä välissä, eikä meitä haluta :(
Suuret ikäluokat tuskin sinun työllistymistäsi estävät. Ovat ko yli seitsemänkymppisiä.
Mä olen vilpittömästi huolissani ja ihmeissäni siitä, miten perusasiat on monilta hukassa. Käsittämättömiä aukkoja yleissivistyksessä. Ei osata kirjoittaa, laskea, ajatella ja kysellään asioita jotka 10-vuotiaankin luulisi tietävän.
Suuret ikäluokat ovat tosiaan jo eläkkeellä. Mutta he ansaitsevat sen tehtyään töitä n. 15-vuotiaasta asti.
He rakensivat Suomeen vaurauden sodan jälkeen.
Mitä kouluissa nykyään duunataan muuta kuin lojutaan säkkituoleissa?
Vierailija kirjoitti:
Leikittiin lapsena 80-luvulla ulkona aamusta iltaan. Välillä käytiin kotona syömässä ruoka ja taas leikit jatkuivat. Matkailu kotimaassa, yöpymiset pienissä ”leikkimökkimökeissä”, mökkikylien kauppakioskit, lukuisat telttaretket. Junalla matkustaminen…
Koulussa oli rahallista opiskella jo heti 1. luokalla. Istuttiin isossakin luokassa (30 oppilasta) hiljaa eikä rääytty samanlainen kuin nyt suuvaahdossa välittämästä muista kuin ”minä sitä ja minä tätä”. Lapset kunnioittivat vanhempia ja opettajia.
Kunnioituksesta niin tiedä, mutta pelkäsivät ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.
Meillä oli koko suku lyhyitä, pullukoita karjalaisia sekä isän että äidin puolelta. Minäkin olen jo syntymässäni saanut ”persjalkaisen” geenit. Lyhyenläntä ja tasapaksu.
Elämä ei minusta ollut millään tavalla mutkatonta 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa. Ruokakaupat olivat auki n. klo 8-17 ja lauantaisin klo 14 saakka. Mikään kauppa ei ollut sunnuntaisin auki. Meillä elämää värittivät vanhempien työpäivät ja usein sen jälkeen heti ruokakauppaan. Jos äiti pääsi töistä neljältä, minun piti olla kaupungintalolla silloin häntä odottamassa ja sännättiin ruokaostoksille. Ruokaostoksilla harvat kävivät autolla, jos eivät syrjäseudulla asuneet. Me raahattiin ostoskasseja kantamalla kotiin yli kilometrin matka. Jotenkin se olisi ollut häpeä, jos oikein autolla olisi haettu kaupasta ruokaa. Maito oli punaista ja voita ja kermaa ostettiin joka viikko. Meillä päin komennettiin lapset kesällä ulos aamulla, jos ei satanut. Sisällä ei saanut viettää kauniita kesäpäiviä.
Muistan edelleen koulun kesäloman 1. luokan jälkeen, kun äiti ja isä lähtivät aamulla töihin. Jostain syystä meillä oli komento, ettei saa nukkua pitkään. Minua jännitti kovasti, miten päivä sujuu vanhempien kotiin tuloon asti. Avaimet kaulassa juoksentelin kerrostalon pihalla ja leikkipuistoissa kavereiden kanssa. Mikroa ei ollut, joten kävin kotona syömässä voileipiä jääkaapista ja mansikkajukurttia joka päivä. Jos kaverit tuli sisälle odottamaan, niille piti tarjota myös.
Kesälomat vietettiin leirintäalueilla. Silloin niitä perustettiin kuin sieniä sateella ja lienevät tänäkin päivänä siinä 80-luvun alun kunnossa. Leirintämökeissä ei ollut omaa vessaa eikä juoksevaa vettä. Meillä oli oma vene, johon isä osti perämoottorin. Kerran me telttailtiin tyhjässä saaressa viikko tai vähän kauemmin. Joka päivä syötiin järvikalaa, joka saattoi olla ahventa tai haukea. Jos isällä oli huono kalatuuri, syötiin särkeä, joka oli kauhean pahaa minusta.
Vanhemmat osallistuivat kaikenlaisiin talkoisiin. Joskus oltiin enon taloa maalaamassa, toisen kerran tädille kesämökkiä pystyttämässä, ja yhtenä kesänä kunnostettiin mummon vanhaa nuoruudenkotia korven keskellä. Mummo oli vanha karjalaismummo, joka oli syntynyt rajan takana karjalassa, mutta muuttanut sodan takia Kiuruvedelle ja sieltä edelleen sinne korpeen, josta heille oli osoitettu pieni maatilkku, koska koti jäi rajan taakse. Kun se vanha mökki saatiin kunnostettua, siellähän ei kukaan koskaan enää edes asunut. Me käytiin ehkä kerran kesässä 80-90-luvulla ja mummo sairastui niin, ettei pystynyt siellä olemaan ollenkaan. Muutama vuosi sitten vein äitini sitä katsomaan (ei ole enää suvun omistuksessa), ja se oli luhistumispisteessä. 80-luvulla tehtiin paljon turhaa talkootyötä. Nykyaikaan verrattuna toisten auttamiseen uhrattiin huomattavasti enemmän omaa vapaa-aikaa.
Miehet eivät yleisesti tehneet kotitöitä. Meilläkin äiti hoiti pyykit, tiskit, siivouksen ja ruuanlaiton. Äiti jopa kirjoitti ostoslistan valmiiksi, jos isän piti käydä ruokakaupassa. Mun perhe oli sillä tavalla harvinainen, että äidillä oli ajokortti ja hän jopa ajoi autoa. Suurimmalla osalla kavereiden perheistä äiti ei ajanut autolla. Ne autot oli jotenkin miesten omaisuutta. Yhteiskunnassa tehtiin pilaa naisten ajotaidoista. Ehkä naiset ei siihen aikaan olleetkaan mitään mestarikuskeja, kun ei harjoitusta kertynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista enään juuri mitään. Paha dementia. Muistan kuitenkin kun Mao kuoli, oliko vuonna 1975. Maansuru.
Maansuru Kiinassa, ei Suomessa. Paitti ehkä taistolaisilla.
Taistolaiset ja maolaiset Suomessa olivat ihan napit vastakkain. Vanhin isosisko miehineen oli taistolaisia, ja kun nuorempi isosisko matkusti Suomi-Kiina-ystävyysseuran kanssa matkalle Kiinaan (joka oli muuten silloin suljettu, kuten esim. Pohjois-Korea nyt), lankomies repi kaikki siskon lähettämät postikortit, ennenkuin kortin saaja ehti edes nähdä niitä.
Samainen hemuli yritti sunnuntai-visiiteillä innokkaasti käännyttää vanhempiani, jotka parin kerran jälkeen kielsivät politiikan puhumisen kotonaan kokonaan.
Minä olin siloin leikki-ikäinen, en muista muuta kuin Kiinasta saadut ihanat, eksoottiset tuliaiset. Tämä maolainen sisko on jälkeenpäin nauranut sitä, kuinka tyrmistynyt hänkin oli noista käännytys-yrityksistä: antaisi nyt vanhojen ihmisten olla rauhassa elämänsä ehtoolla. Eivät he mitään kuitenkaan enää ymmärrä. Vanhempani olivat silloin 45-vuotiaita. 🙂
Vakavasti puhuen tämä ideologinen ristiriita pilasi siskojen välit vuosiksi. Mitään avointa riitaa heillä ei ollut, vain etäisen kohtelias suhde.
Maailma muuttuu, mutta kaikki muutos ei ole aina parempaan. Tosin siihen 90-luvun lopulle asti tuntui olevan, ja näin jälkikäteen tarkasteltuna se on juurikin niin. 90-luvun lama oli kauhea, tosin siitä ei voi syyttää kotimaisia boomereita, päättäjät olivat vielä aiempaa ikäluokkaa. Nyt on toisenlaiset murheet. Kun joku sukupolvi oppii jotain, vaikka toipuu 2WW, niin seuraavat sukupolvet taas unohtavat kaiken, pilaavat kaiken, ja luulevat keksineensä pyörän uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikittiin lapsena 80-luvulla ulkona aamusta iltaan. Välillä käytiin kotona syömässä ruoka ja taas leikit jatkuivat. Matkailu kotimaassa, yöpymiset pienissä ”leikkimökkimökeissä”, mökkikylien kauppakioskit, lukuisat telttaretket. Junalla matkustaminen…
Koulussa oli rahallista opiskella jo heti 1. luokalla. Istuttiin isossakin luokassa (30 oppilasta) hiljaa eikä rääytty samanlainen kuin nyt suuvaahdossa välittämästä muista kuin ”minä sitä ja minä tätä”. Lapset kunnioittivat vanhempia ja opettajia.
Kunnioituksesta niin tiedä, mutta pelkäsivät ainakin.
Ikävää jos pelkäSit. Mene ihmeessä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät yleisesti tehneet kotitöitä. Meilläkin äiti hoiti pyykit, tiskit, siivouksen ja ruuanlaiton. Äiti jopa kirjoitti ostoslistan valmiiksi, jos isän piti käydä ruokakaupassa. Mun perhe oli sillä tavalla harvinainen, että äidillä oli ajokortti ja hän jopa ajoi autoa. Suurimmalla osalla kavereiden perheistä äiti ei ajanut autolla. Ne autot oli jotenkin miesten omaisuutta. Yhteiskunnassa tehtiin pilaa naisten ajotaidoista. Ehkä naiset ei siihen aikaan olleetkaan mitään mestarikuskeja, kun ei harjoitusta kertynyt.
Ai kun sun perhe on kaikki perheet? En tunnista mitään näistä. Isä teki kotitöitä ja äiti ajoi autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.
Meillä oli koko suku lyhyitä, pullukoita karjalaisia sekä isän että äidin puolelta. Minäkin olen jo syntymässäni saanut ”persjalkaisen” geenit. Lyhyenläntä ja tasapaksu.
Elämä ei minusta ollut millään tavalla mutkatonta 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa. Ruokakaupat olivat auki n. klo 8-17 ja lauantaisin klo 14 saakka. Mikään kauppa ei ollut sunnuntaisin auki. Meillä elämää värittivät vanhempien työpäivät ja usein sen jälkeen heti ruokakauppaan. Jos äiti pääsi töistä neljältä, minun piti olla kaupungintalolla silloin häntä odottamassa ja sännättiin ruokaostoksille. Ruokaostoksilla harvat kävivät autolla, jos eivät syrjäseudulla asuneet. Me raahattiin ostoskasseja kantamalla kotiin yli kilometrin matka. Jotenkin se olisi ollut häpeä, jos oikein autolla olisi haettu kaupasta ruokaa. Maito oli punaista ja voita ja kermaa ostettiin joka viikko. Meillä päin komennettiin lapset kesällä ulos aamulla, jos ei satanut. Sisällä ei saanut viettää kauniita kesäpäiviä.
Muistan edelleen koulun kesäloman 1. luokan jälkeen, kun äiti ja isä lähtivät aamulla töihin. Jostain syystä meillä oli komento, ettei saa nukkua pitkään. Minua jännitti kovasti, miten päivä sujuu vanhempien kotiin tuloon asti. Avaimet kaulassa juoksentelin kerrostalon pihalla ja leikkipuistoissa kavereiden kanssa. Mikroa ei ollut, joten kävin kotona syömässä voileipiä jääkaapista ja mansikkajukurttia joka päivä. Jos kaverit tuli sisälle odottamaan, niille piti tarjota myös.
Kesälomat vietettiin leirintäalueilla. Silloin niitä perustettiin kuin sieniä sateella ja lienevät tänäkin päivänä siinä 80-luvun alun kunnossa. Leirintämökeissä ei ollut omaa vessaa eikä juoksevaa vettä. Meillä oli oma vene, johon isä osti perämoottorin. Kerran me telttailtiin tyhjässä saaressa viikko tai vähän kauemmin. Joka päivä syötiin järvikalaa, joka saattoi olla ahventa tai haukea. Jos isällä oli huono kalatuuri, syötiin särkeä, joka oli kauhean pahaa minusta.
Vanhemmat osallistuivat kaikenlaisiin talkoisiin. Joskus oltiin enon taloa maalaamassa, toisen kerran tädille kesämökkiä pystyttämässä, ja yhtenä kesänä kunnostettiin mummon vanhaa nuoruudenkotia korven keskellä. Mummo oli vanha karjalaismummo, joka oli syntynyt rajan takana karjalassa, mutta muuttanut sodan takia Kiuruvedelle ja sieltä edelleen sinne korpeen, josta heille oli osoitettu pieni maatilkku, koska koti jäi rajan taakse. Kun se vanha mökki saatiin kunnostettua, siellähän ei kukaan koskaan enää edes asunut. Me käytiin ehkä kerran kesässä 80-90-luvulla ja mummo sairastui niin, ettei pystynyt siellä olemaan ollenkaan. Muutama vuosi sitten vein äitini sitä katsomaan (ei ole enää suvun omistuksessa), ja se oli luhistumispisteessä. 80-luvulla tehtiin paljon turhaa talkootyötä. Nykyaikaan verrattuna toisten auttamiseen uhrattiin huomattavasti enemmän omaa vapaa-aikaa.
Outoa, että kirjoitat tavallisesta, suorastaan ylellisestä elämästä hirveän valittavaan sävyyn.
Alkaen siitä että kauppakassit piti kantaa.
No voi kamala! Niin kaikki tekivät. Ajokorttia tai varsinkaan kahta autoa ei ollut. Kilsa on pikkumatka.
Mikä ongelma sekin on, jos kauppa on kiinni yhtenä päivänä viikossa?
Silloin pyhä tuntui pyhältä, viikonloppuun rauhoituttiin lauantaina.
Teidän perheessä tai sinun mielessäsi on selvästi ollut jotain vialla.
Jotain mitä et kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aikoivat olla NYCissä 1999-2000 uutenavuotena. Kukaan ei ollut.
Joo, vuosituhannen vaihtuminen oli suuri pannukakku. Parasta siinä oli vain ja ainoastaan Princen hittibiisi 1999.
Ja muistatteko YK2 uhan? Olihan se YK2? Kun tietokoneisiin tai siis ohjelmiin ei oltu hoksattu laittaa 4 numeropaikkaa vuosiluvulle, vaan tietokannoissa oli vain 2. Mikä tarkoitti sitä, että 2000 vuosi olisi näyttänyt vuotta 1900 ja pieniä ongelmia sitten isoissa järjestelmissä..
Oli vaikka mitä projektia ja hanketta ja rahaa paloi. Kaikki toimi kuitenkin kuin unelma, ainakin meillä töissä :D
Tämä oli suurimpia kusetuksia ennen ilmastomuutos kusetusta
Kauppamiehet kiittelee
vaikka ilmaston muuttuminen on tosiasia ei ne kaupustelijat meitä pelasta
Alue: Aihe vapaa
Äärimmäisyydestä toiseen. Keskitie olisi paras.