X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla taisi alkaa näkyä politiikassa näitä tyyppejä kampaamattomissa hiuksissa, villapaidassa ja kumpparit jalassa. Joskus ne tyypit olivat Norjassa siellä jossain vuonossa osoittamassa mieltä ja joskus Suomessa jollain Koijärvellä.. tai jotain. Siis vihreät tulivat politiikkaan ja kyllä oli eri näköistä ja oloista tyyppiä silloin.

Varmaan sellainen fiilis tuli monelle, että nyt jotain raikasta, uutta, eikä vanhaa politiikkaa. Ja vanhat puolueet naureskelivat ja ne suuret ikäluokat. VIhreiden pukeutuminen esim. herätti huvittuneisuutta näissä boomer-ikäryhmissä.

Ja näin kyynisenä genX edustajana muistan kyllä oikein hyvin mistä ja kenen rahoittamana vihreä liike ja puolue saivat alkunsa. Tästä ei enää paljoa puhella, eikä edes historiikissa ole kai mainintaa. Länsi-Saksastahan se joo, mutta rahoittajana Neuvostoliitto plus Itä-Saksa ja tarkoituksena hämmentää Euroopan talousveturin kulkua heittelemällä kolikoita raiteille. Siinä mielessä onnistunut ja elinvoimainen äpärälapsi, että jäi eloon ja vahvistuu omillaan molempien vanhempien jo kuoltua.

1980-luvun loppupuolella piti aina lauantaisin päästä Tanhuhoviin. Jollei rahat riittäneet lipun ostoon sisälle discoon, hilluttiin kaveriporukassa ulkona parkkipaikalla. Siellä usein näki tuttuja naapuripaikkakunnilta, joita ei muuten koskaan arkisin nähnyt. 

Muistan kun olin lukiossa 1984 ja silloin vauhkottiin Länsi-Saksan happosateista, kuulemma kaikki Keski-Euroopan metsän kuolevat 1991 mennessä. Se oli vihreän saastapropagandan alkusoittoa.

Sen verran hirveitä elämänkokemuksia on 70- ja 80-luvuilta että paljoa en niistä ajoista kaipaa. Sieltä lievimmästä päästä mainittakoon äärimmäinen köyhyys ja 90-luvun laman seurauksena minulle langenneet muiden lainat.

Mutta yksi asia oli paremmin: ei ollut kännykkää. Sitä vapautta olla kaupungilla täysin tavoittamattomissa ei saa enää ikinä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Kouluaikanani -70 luvulla kaikki oli avainlapsia. Koulun jälkeen mentiin kotiin. Avain oli kaulassa, jotta se ei hukkuisi. Joskus kiipeillessä se avaimen naru jäi jumiin ja naru kuristi kurkun. Onkohan joku avainlapsi joskus kuristunut kuoliaaksi?

Ainakin riski on ollut kun kaulanauhoissa on saatavilla sellaisia heikompia liittimiä jotka katkeaa liian isosta voimasta eli niihin ei voi kuristua kun ne katkeaa sitä ennen.

Meilläkin oli se että koulun jälkeen tyhjään kotiin mutta en silloin sitä ihmetellyt kun sama oli melkein kaikilla luokkakavereillakin. Lisäksi aika meni kavereilla vierailuun tai ulkona pelailuun tms. eli ei siellä tyhjässä kodissa suuremmin yksinään aikaa vietetty. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli kasarilla ja vielä ysärin alussakin videosensuuri, eli elokuvista pätkittiin kaikki liian väkivaltaiset kohdat pois. Leffoista saattoi hävitä parikymmentä minuuttiakin ja ne leikkaukset oli tosi tönkköjä. Tästä syystä varsinkin nuoret pojat alkoi metsästää leikkaamattomia versioita, joita sitten saatiin kopion kopion kopinoina ja kuvalaatu oli ihan paska. 

Tämähän kuulostaa nykyään erikoiselta, mutta Suomessa tosiaan oli 90-luvun puoliväliin asti elokuvasensuuri, siis samantyyppinen, kun nyt on jossain Saudeissa.

80-luvullahan toiminta- ja kaikenmaailman räiskintäleffat elivät kultakauttaan, eli väkivaltaa kyllä näkyi, mutta nämä sensuroinnit olivat ihan mielivaltaisia.  Mikä nyt sitten oli liikaa ja mikä ei?

Seksi ja alastomuus olivat myös yleensä sallittuja mutta ihan oikea p*rno oli kiellettyä vuoteen 94 asti. Siis jotain ranskalaisia "taide-elokuvia" joissa alastomat näyttelijät nytkyttävät toisiaan vasten, esittäen seksiä, on saanut näyttää jo ainakin 60-luvulta, mutta ihan oikeaa yhdyntää ei saanut näyttää missään, millään ikärajalla. 90-luvullahan elettiin oikeen pornobuumia, kun se vihdoin laillistettiin Suomessa ja kaiken maailman Raakel Liekit ja Mariahit ponnahtivat juorulehtien sivuille. 

Genre, joka oikeasti jäi pahiten sensuuriin oli kauhu, joka sensuroitiin yksinkenrtaisesti siksi, että se oli liian pelottavaa. Siis pelottavaa, aikuisille ihmisille. Siksi moni kalssikkokauhuleffa jäi Suomessa kokonaan näyttämättä ja joskus 90- ja 00-luvuilla näitä sitten suuren mainostuksen kera näytettiin ekoja kertoja telkkarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.

Tämän takia mä pidän itseäni minisukupolvi xenniaaleihin kuuluvana, olen syntynyt 1977. Xenniaalit ovat syntyneet 1976-1980/1983. Analoginen lapsuus, digitaalinen nuoruus. Jotkin asiat yhdistävät voimakkaammin millenniaaleihin kuin x-sukupolveen ja päin vastoin.

Niin, ja me olemme sitä sukupolvea, jonka aikana some tuli ja joka käytti somea ekana (irc, MySpace jne.)

Mutta GenX loi nuo somealustat :)

Ja käyttikin niitä. Ei nuoremmat sukupolvet mitenkään ensimmäisinä niitä käyttäneet, mutta aloittivat nuorempina niiden käyttämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Aika kultaa muistot.

Nimenomaan! Aloitin koulun vuonna 1980 30 oppilaan luokassa. Tokalla luokalla kaikille ei riittänyt kirjoja, joten minulle monistettiin matikan tehtävät (viidelle oppilaalle monistettiin), kaverilleni monistettiin äikän tehtävät. Nelosella oppilasmäärä oli enää 27 ja oltiin koulun pienin luokka. Tuolloin saatiin myös vanhoja kirjoja ekan kerran, inhosin niitä. Lähes kaikissa aineissa oli käytetyt kirjat, osaa kirjoista ei viety kotiin, kun ne olivat yhteisiä rinnakkaisluokan kanssa.

Opettajat olivat kyllä ankaria, häpeärangaistukset käytössä ja ongelmatapaukset tarkkikselle. Kerran viikossa oli jälkiruokaa, mustikkarahkaa, lettuja, hedelmäsalaattia tai jäätelöä.

Monisteista puheenollen, muistatteko muut vielä niiden sinertävällä tekstillä olevien monisteiden hajun, ainakin meillä oli ekoilla luokilla 80-luvun alussa semmoisia. Ainakin yksi niistä on vielä tallessa mulla, melko haalistuneena tosin ja hajukin haihtunut, mutta tuoreeltaan niissä oli semmoinen erikoinen haju.

80-luvun kuluessa meidän ala-asteelle tuli oikein videoluokka jossa katseltiin vhs-videoita joskus :D

Armi ja Danny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Aika kultaa muistot.

Nimenomaan! Aloitin koulun vuonna 1980 30 oppilaan luokassa. Tokalla luokalla kaikille ei riittänyt kirjoja, joten minulle monistettiin matikan tehtävät (viidelle oppilaalle monistettiin), kaverilleni monistettiin äikän tehtävät. Nelosella oppilasmäärä oli enää 27 ja oltiin koulun pienin luokka. Tuolloin saatiin myös vanhoja kirjoja ekan kerran, inhosin niitä. Lähes kaikissa aineissa oli käytetyt kirjat, osaa kirjoista ei viety kotiin, kun ne olivat yhteisiä rinnakkaisluokan kanssa.

Opettajat olivat kyllä ankaria, häpeärangaistukset käytössä ja ongelmatapaukset tarkkikselle. Kerran viikossa oli jälkiruokaa, mustikkarahkaa, lettuja, hedelmäsalaattia tai jäätelöä.

Monisteista puheenollen, muistatteko muut vielä niiden sinertävällä tekstillä olevien monisteiden hajun, ainakin meillä oli ekoilla luokilla 80-luvun alussa semmoisia. Ainakin yksi niistä on vielä tallessa mulla, melko haalistuneena tosin ja hajukin haihtunut, mutta tuoreeltaan niissä oli semmoinen erikoinen haju.

80-luvun kuluessa meidän ala-asteelle tuli oikein videoluokka jossa katseltiin vhs-videoita joskus :D

Sprii (alkoholi) kopiokone. Hajun muistaa vieläkin vaikkei noita papereita ole koulun jälkeen tullut vastaan.

Muistan myös isot luokkakoot eli yli 30 oli aika normi. Opettajilla oli auktoriteettia ja häiriöoppilaat lensi samantien ulos ja rehtorin puhutteluun + lopulta ehkä tarkkailuluokalle jos ei mennyt palaute jakeluun. Muistan että kerran istuttiin koko luokka jälki-istunnossa kun sijaisella meni hermot siihen ettei tuo saanut järjestystä tunnilla aluksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli kasarilla ja vielä ysärin alussakin videosensuuri, eli elokuvista pätkittiin kaikki liian väkivaltaiset kohdat pois. Leffoista saattoi hävitä parikymmentä minuuttiakin ja ne leikkaukset oli tosi tönkköjä. Tästä syystä varsinkin nuoret pojat alkoi metsästää leikkaamattomia versioita, joita sitten saatiin kopion kopion kopinoina ja kuvalaatu oli ihan paska. 

Tämähän kuulostaa nykyään erikoiselta, mutta Suomessa tosiaan oli 90-luvun puoliväliin asti elokuvasensuuri, siis samantyyppinen, kun nyt on jossain Saudeissa.

80-luvullahan toiminta- ja kaikenmaailman räiskintäleffat elivät kultakauttaan, eli väkivaltaa kyllä näkyi, mutta nämä sensuroinnit olivat ihan mielivaltaisia.  Mikä nyt sitten oli liikaa ja mikä ei?

Seksi ja alastomuus olivat myös yleensä sallittuja mutta ihan oikea p*rno oli kiellettyä vuoteen 94 asti. Siis jotain ranskalaisia "taide-elokuvia" joissa alastomat näyttelijät nytkyttävät toisiaan vasten, esittäen seksiä, on saanut näyttää jo ainakin 60-luvulta, mutta ihan oikeaa yhdyntää ei saanut näyttää missään, millään ikärajalla. 90-luvullahan elettiin oikeen pornobuumia, kun se vihdoin laillistettiin Suomessa ja kaiken maailman Raakel Liekit ja Mariahit ponnahtivat juorulehtien sivuille. 

Genre, joka oikeasti jäi pahiten sensuuriin oli kauhu, joka sensuroitiin yksinkenrtaisesti siksi, että se oli liian pelottavaa. Siis pelottavaa, aikuisille ihmisille. Siksi moni kalssikkokauhuleffa jäi Suomessa kokonaan näyttämättä ja joskus 90- ja 00-luvuilla näitä sitten suuren mainostuksen kera näytettiin ekoja kertoja telkkarissa. 

Mua huvittaa juuri eniten nämä kauhuleffat. Ei siis edes voida perustella millään vanhanaikaisilla moraalisilla jutuilla, vaan nimenomaan pelottavuudella. Tulee mieleen, että joukko tarkastamon setiä ja tätejä katsoo leffaa jossain koekatsomossa lehtiöiden kanssa ja toteaa "hui kamala, liian pelottavaa!" ja leffa kielletään koko maassa. 

Esim. Alien - kahdeksas matkustaja leffasta sensuroitiin kaikki ne kohdat, missä se itse alien näkyy. Sillä ei tosin ole ruutuaikaa, kun ehkä 2min. koko leffassa, eli pituuteen ei ole ollut tällä kovinkaan paljon vaikutusta.

 Leikkaamattomassa leffassa ei edes ole kovin montaa raakaa kohtausta, vaan se enemmänkin vaan välähtää ruudussa ja kuuluu huutoa tms, eli näitä kohtauksia ei tosiaan ole poistettu minkään muun kun pelottavuuden takia. 

Itse en ole enää x-sukupolvea, (tammikuu-80), mutta lähes kaikki kaverini olivat minua vanhempia, ja kun muut menivät lallikselle, ja itse en päässyt (paitsi joskus liftaten tms ...) On ne jäänyt mieleen...

Nykyisin ei tulisi mieleenkään liftailla, ja muutenkin tuo aika...

N41

80-luku oli rumaa aikaa: rumat vaatteet, rumat kampaukset, rumat meikit. 70-luvun luonnollisuus-trendi jäi taakse, alettiin esim. ihannoida solarium-rusketusta. Seksillä alettiin myydä asioita yhä enemmän, nythän se on jo ihan maailman tapa. Rock-musiikki menetti alkuvoimansa. Diskomusa muuttui konemaiseksi son-naksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Aika kultaa muistot.

Nimenomaan! Aloitin koulun vuonna 1980 30 oppilaan luokassa. Tokalla luokalla kaikille ei riittänyt kirjoja, joten minulle monistettiin matikan tehtävät (viidelle oppilaalle monistettiin), kaverilleni monistettiin äikän tehtävät. Nelosella oppilasmäärä oli enää 27 ja oltiin koulun pienin luokka. Tuolloin saatiin myös vanhoja kirjoja ekan kerran, inhosin niitä. Lähes kaikissa aineissa oli käytetyt kirjat, osaa kirjoista ei viety kotiin, kun ne olivat yhteisiä rinnakkaisluokan kanssa.

Opettajat olivat kyllä ankaria, häpeärangaistukset käytössä ja ongelmatapaukset tarkkikselle. Kerran viikossa oli jälkiruokaa, mustikkarahkaa, lettuja, hedelmäsalaattia tai jäätelöä.

Monisteista puheenollen, muistatteko muut vielä niiden sinertävällä tekstillä olevien monisteiden hajun, ainakin meillä oli ekoilla luokilla 80-luvun alussa semmoisia. Ainakin yksi niistä on vielä tallessa mulla, melko haalistuneena tosin ja hajukin haihtunut, mutta tuoreeltaan niissä oli semmoinen erikoinen haju.

80-luvun kuluessa meidän ala-asteelle tuli oikein videoluokka jossa katseltiin vhs-videoita joskus :D

Sprii (alkoholi) kopiokone. Hajun muistaa vieläkin vaikkei noita papereita ole koulun jälkeen tullut vastaan.

Muistan myös isot luokkakoot eli yli 30 oli aika normi. Opettajilla oli auktoriteettia ja häiriöoppilaat lensi samantien ulos ja rehtorin puhutteluun + lopulta ehkä tarkkailuluokalle jos ei mennyt palaute jakeluun. Muistan että kerran istuttiin koko luokka jälki-istunnossa kun sijaisella meni hermot siihen ettei tuo saanut järjestystä tunnilla aluksi. 

Se on vähän ristiriitaista, että vaikka oltiin pieniä ikäluokkia, silti luokkakoot oli niin isoja ainakin 80-luvulla, ainakin taajama-alueen keskustan ala-asteella.

Aina menneiden sukupolvien pukeutumiselle nauretaan, esim. lantiofarkut ja toppi, ei voi olla, tekee vartalosta pötkön.

Tuleva sukupolvi ihmettelee tän ajan hömpötystä naisten liian tiukkoja urheiluhousuja, jotka paljastaa kaiken, tosin kankaan peitossa, mikä pelastaa kaiken?

Leikittiin lapsena 80-luvulla ulkona aamusta iltaan. Välillä käytiin kotona syömässä ruoka ja taas leikit jatkuivat. Matkailu kotimaassa, yöpymiset pienissä ”leikkimökkimökeissä”, mökkikylien kauppakioskit, lukuisat telttaretket. Junalla matkustaminen…

Koulussa oli rahallista opiskella jo heti 1. luokalla. Istuttiin isossakin luokassa (30 oppilasta) hiljaa eikä rääytty samanlainen kuin nyt suuvaahdossa välittämästä muista kuin ”minä sitä ja minä tätä”. Lapset kunnioittivat vanhempia ja opettajia.

Oma huomioni 70-luvun puolivälissä syntyneenä X-sukupolven edustajana on, että työelämässä minua nuoremmat sukupolvet osaavat itsevarmemmin pistää työnantajalle "vastaan" - ei kenkkuillen, vaan pelaten sitä samaa peliä, mitä työnantajakin pelaa. Eli ainakin asiantuntijatöissä työntekijästä on tullut vähän niin kuin itsenäinen yrittäjä. Silloin ei voi jäädä toisten palloteltavaksi ja pompoteltavaksi, mutta pitää toisaalta osata myös olla sosiaalisesti taitava ja diplomaattinen. Moni ikäiseni ei osaa "myydä" osaamistaan yhtään, ja ollaan nykytyöelämän vaatimuksiin nähden junttimaisen vaatimattomia (mikä saattaa näyttäytyä tyhmyytenä). Moni on pudonnut kelkasta. Jos työnantaja ei sitoudu työntekijäänsä, ei työntekijänkään kannata sitoutua työnantajaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Jugoslavian sota oli järkyttävä.  Ennen sotaa suomalaisetkin kävi sielä lomalla ja se oli sellainen itä-eurooppalainen "sovietlandia". Sitten yhtäkkiä siellä repesi täysimittainen sota, jossa vanhat asiat kostettiin puolin ja toisin. Se oli pelottavaa siksi, että kaikki ne kamaluudet tapahtuivat Euroopassa, käytännössä tunnin lentomatkan päässä ihan lähellä.

Ja se yksi nuori pariskunta ammuttiin sinne kadulle käsikäteen kun yrittivät paeta kaupungista, ja olivat eri kansallisuuksia.

Semmoista on jälki kun ensin pakotetaan ylhäältä päin yhteisjugoslavialaiseen liittovaltioon ja ollaan niin yhteisjugoslaavia että, mutta silti kansat tuntevat kuitenkin olevansa omia kansojaan. EU on tekemässä samaa virhettä.

Muistan:

- Kun Koivisto tuli presidentiksi 1982. Minä halusin Kekkosen jatkavan.

- Falkland-saarten sota ja jonkun Seuran uutinen että Argentiinalla oli "atomipommi". Siskoni pelkäsi että Englanti pommitetaan ja prinsessa Diana kuolee.

- Brezhnev kuoli CCCP:ssä ja Yle lähetti koko päivän hautajaismenoja yhdellä kanavalla ja keskusteluja Suomen ja cccp:n hyvistä suhteista toisella. Muuta ohjelmaa ei ollut. Kiukutti kun en nähnyt Pätkistä.

- Irakin ja Iranin sota. Kuulosti mielestäni ihan kuin "Kumpi ja Kampi tappeli".

- Oli tiputanssi, jota siskoni pakotti minut yksissä häissä tanssimaan maha kipeänä.

-78 syntyneenä Nintendon 8bittinen oli kova sana kasrin alussa, C-kasetit vaihdoin CD-levyihin heti kun sain mankan missä oli oli CD soitin.

Ainakin ysärillä ei paljon ala-asteella opettajien auktoriteettia arvostettu, luokissa oli rauhatonta ja kiusaaminen yleistä, ainakin Helsingissä.

Elokuvasensuurista muistan kaverini joka tilasi leIkkaamattomia VHS leffoja ulkomailta, sitä kautta tulikin tutuksi perjantai 13 ja elm street elokuvat. Cliffhanger leffakin tuli katsottua ennen suomen ensi-iltaa kun kaveri oli hommannut Jenkeissä leffateatterissa kuvatun version. Sodoman 120 päivää olisi voinut jättää katsomatta.