X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.

Juuri niin. Valtaosa ihmisistä oli normaalipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Minulle pullamössöä teki -80 luvulla karjalaismummu joten ei se mikään uusi asia ole edes generation X:lle. Siihen tuli kahvia, sokeria, maitoa ja pullan paloja. Syötiin lusikalla. Oli aika hyvää. Helpompi olisi ollut haukata pullaa ja hörpätä kahvia päälle, mutta ehkä tuo oli tarkoitettu hampaattomille mummuille kun ei voinut puraista pullaa.

Toinen minun mummostani tykkäsi juoda kahvin niin että hän laittoi sitä kahvia kahvilautaselle  ja sokeripalan hampaiden väliin ja joi sen kahvin ryystämällä siltä lautaselta. Se oli varmasti pannujauhatusta, ei suodatinkahvia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt viisikyppisenä haluaisi pysyä yhtä laihana kun aikuiset olivat vielä kasarilla, niin täytyy olla lähes syömättä kirjaimellisesti. Tuhatta kaloria isolle ihmiselle viikosta toiseen.

Kasarilla kuitenkin syötiin ihan kunnolla. Koulussa sai santsata ja voi pojat se tehtiin, kotona vedettiin pekonia ja jäätelöä ja karkkia. Silti kaikki olivat laihoja.

Kaikki eivät olleet laihoja, mutta muotiin tulleet liikuntalajit pitivät ihmiset kunnossa. Oli aerobiciä, jazz-tanssia, squashia, kuntosalia. 70-luvulla jotkut hölkkäsivät, uivat, naisvoimistelivat tai hiihtivät, mutta vasta 80-luvulla liikunta löi itsensä läpi kaikissa ikäryhmissä. Myös ravintosuositukset kevenivät.

Liikuntalajit ja harrastukset eivät pitäneet ihmisiä hoikkina. Vaan ihan tavallinen arkiliikunta. Perheillä oli autoja vähemmän ja suurin osa asioista tehtiin käsin tai liikkumalla. Lapsia ei kuskattu autolla kouluun. Kaupassa käytiin kävellen tai pyörällä. Asioita tehtiin fyysisesti. Ei maattu kännykän kanssa sohvalla. Ei pelattu tietokonepelejä (ei ainakaan suuret massat). Kauppojen karkkihyllyt oli pieniä. Annoksien koko oli pienempi. Limsapullot oli pienempiä. Ihmiset oli hoikempia.

Digitaalisuus ja sokerin valtava lisääntyminen lihottaa kansaa. Mopoautot, sähköpotkulaudat ym. vastaavat vähentävät olematonta liikkumista vieläkin lisää. Normaalipainoinen ihminen on harvinainen poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Kouluaikanani -70 luvulla kaikki oli avainlapsia. Koulun jälkeen mentiin kotiin. Avain oli kaulassa, jotta se ei hukkuisi. Joskus kiipeillessä se avaimen naru jäi jumiin ja naru kuristi kurkun. Onkohan joku avainlapsi joskus kuristunut kuoliaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.

Kun on syntynyt ja kasvanut lankapuhelimien valtakaudella, niin en koe edelleenkään tarvetta olla aina tavoitettavissa. Voin hyvin hoitaa asioita kaupungilla parinkin tuntia ilman että minulla on kännykkä mukana tai liikkua luonnossa ilman puhelinta. Kun palaan kotiin, näen kyllä kännykästä onko joku tuttu soittanut ja jos hänellä on tärkeää asiaa, niin hän on voinut jättää tekstiviestin.

Ennen ihmiset saattoivat olla vaikka viikon kesämökillä ilman minkäänlaista lankapuhelinta seuranaan korkeintaan radio ja pieni matkatelevisio.

Me olimme joka vuosi mökillä korvessa kaksi kuukautta. Mökillä ei ollut puhelinta.

Kokeilkaa nykynuoret olla kesä ilman mitään puhelinta ja internettiä pari kuukautta, silloin ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Ei kai sellaista voisi enää edes ajatella. Siis koko kesä, joka kesä ilman nettiä ja puhelinta.

80-luvun alussa englannin kielen taitoa pidettiin vielä erikoistaitona. Se naurattaa. Isäni sanoi että kyllä sä pärjätt kun sulla on toi englannin kieli jo noin hyvin hallussa. Vanhemmat eivät osanneet yleensä sanaakaan englantia tuolloin. Koulussa asenne englannin opiskeluun monella sellainen inho. Kapitalistikieli. Olin luokkani paras englannissa, eikä se vaatinut todellakaan paljoa. Olin kuunnellut paljon rokkia jo hyvin nuorena, tarttui sieltä jo valmiiksi paljon.

Tuota lihomista olen miettinyt. Siinä täytyy olla jotain muutakin kuin yksilöstä johtuvia syitä. Ei kasarilla mitenkään nälässä eletty. Koulussa santsattiin, ja kotona syötiin kunnolla täyttä ruokaa. Meilläkin oli esimerkiksi jäätelöä usein illalla. Joka aamu syötiin runsas aamiainen ennen kouluunlähtöä. Koulussa kaksi lautasellista nakkeja ja pinaattilettuja, ja kotona illalla karjalanpaistia ja jäätelöä. Ei ollut nälkä.

Silti näytettiin kuin etiopialaisilta. Mikä puuttui, mitä on nykyään? Limsa, makeat juomat. Sipsit.

Arkiliikuntaa tuli toki paljon. Nuo skuutit ovat aivan käsittämättömiä, ihmiset eivät enää kävele. Sitten ne jotka niillä huristaa katsovat kävelijöitä silleen alaspäin.

Juu rauhanmarsseja oli, mutta niiden ideahan oli siis vastustaa Yhdysvaltoja, ei sotaa niinkään sinänsä. Yhdysvallat oli pahuuden valtakunta monelle silloin, ei mikään esikuva. Neuvostoliiton aseet olivat rauhanaseita, rauhan puolella ja sen takaajia. Englannin kielen tunnilla kuului näyttää, ettei kiinnostanut pätkääkään ja sitten rauhanmarssille. Musiikkitunnilla laulettiin Suuri ja mahtava, se oli 70-luvun lopun peruskoulun laulukirjan ensimmäinen laulu. 80-luvun lopussa asenne länteen sitten kääntyi ympäri, yhtäkkiä Amerikka oli ihan parasta. Sitten tuli lama, ja Hesarissa luki että historia on loppunut, maailma on valmis kun Neuvostoliitto kaatui.

Stranger Things on jo mainittu, aikamatkan voi tehdä myös Areenasta löytyvän Kesä-85 -sarjan parissa.

Osaatteko tekin käyttää älylaitteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten kaupat meni lauantaisin neljältä kiinni ja sunnuntaina ne ei olleet ollenkaan auki. Pääsiäisenä oli paikat kiinni, mm. elokuvateatterit ja pääsiäistä pidettiin tosi tylsänä. Jouluna ei bussit liikennöineet pariin päivään, sama juhannuksena. 

Sitten muistan miten esimerkiksi Ruotsin risteilyt ostettiin matkatoimistosta. 

Eikö kaupat mennyt jopa jo yhdeltä lauantaisin kiinni joskus 80-luvulla?

t. vm81, jonka äiti oli ruokakaupan kassana

Riippuu kait kaupasta. Muistelen että jotkut erikoisliikkeet meni ainakin yhdeltä, ehkä pikkukaupatkin. Sitten lähellä oli isompi marketti joka oli peräti neljään auki.

Saksassa ärsytti 90-luvulla kun suomessa oli kauppojen aukiolo jo hieman laajentunut ja saksassa meininki oli kuin olisi palattu takaisin sinne suomen 80-luvulle, eli kaikki meni kiinni hyvissä ajoin lauantaina puolen päivän jälkeen. 

Saksassa 80-luvulla oli kuukauden ensimmäisenä lauantaina kaupat auki muutaman tunnin pidempään kuin Suomessa.  Olisikohan ollut klo 18 asti. Tuntui ihmeelliseltä, kun täällä oli tottunut tuohon ko 13 kiinni systeemiin.

Tuota vuorokausirytmi-ihanteen muutoksen yhteyttä lihomiseen olen miettinyt.

Kasarilla vuorokausirytmin malli oli teollisuusyhteiskunnan rytmi, duunarit tavat.

Kuudelta ylös, ja kymmeneltä petiin. Nykyään nukutaan vähemmän ja milloin sattuu.

Ihmisten käsitys normaalista vuorokausirytmistä on muuttunut valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko tekin käyttää älylaitteita?

Heh, ”atk” on tehty diginatiiveille niin helpoksi, että sitä ei tajuakaan helposti jos perspektiivi puuttuu. Tietysti taidoissa oli isoja vaihteluja samoin siinä, pääsikö jossain käyttämään tietokonetta. Veljeni koodasi 4-vuotiaana, itse olin sellaista keskitasoa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota vuorokausirytmi-ihanteen muutoksen yhteyttä lihomiseen olen miettinyt.

Kasarilla vuorokausirytmin malli oli teollisuusyhteiskunnan rytmi, duunarit tavat.

Kuudelta ylös, ja kymmeneltä petiin. Nykyään nukutaan vähemmän ja milloin sattuu.

Ihmisten käsitys normaalista vuorokausirytmistä on muuttunut valtavasti.

Unen määrä myös, vuorokausirytmi pysyi normaalihkona, koska ei iltaisin ollut mitään kulutettavaa viihdettä tai tekemistä. Itse kylläkin ysäriteininä katsoin kaapelikanavia yökaudet ja oli tyypillinen teininkin päivärytmi.

Enemmän minusta selittää fyysinen aktiivisuus päivän aikana, sekin johtaa parempaan unenlaatuun. Mutta kyllähän silloin päti samat kauhistelut videoista, pelaamisesta, MTV:stä. Mutta ainakin omassa lähiössämme omatoimiset pallopelit, ulkoleikit, hiihto, luistelu ja kaikenlainen kiipeily ja seikkailu täytti lasten päivät vaikka kotoa olisi ihan VHS-nauhuri löytynyt. Aikuisten fyysinen passiivisuus alkoi kyllä enetä, ainakin omat vanhempani lopettivat arkiliikkumisen pyörällä ja alkoivat katsoa enemmän televisiota, kun kasarilla alkoi olla enemmän viihdetarjontaakin.

90-luvun laman myötä kirpputorit ja keskikaljabaarit löivät itsensä todella läpi. Molempia syntyi tyhiin liikekiinteistöihin kuin sieniä sateella. Jälkimmäisissä oli myös hetken aikaa muotia topless-tarjoilijat, joita etsittiin oikein työnhakuilmoituksilla. Aika järkkyä, kun nykyisyydestä käsin tuota muistelee. 

Vierailija kirjoitti:

Parhaat muusikot ovat X-sukupolvea 😎

t. millenniaali

Totta. Vuosituhannen vaihteessa syntyneet lapseni kuuntelevat x-sukupolven musiikkia. 70-luvun lopulta eteenpäin.

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.

Tämän takia mä pidän itseäni minisukupolvi xenniaaleihin kuuluvana, olen syntynyt 1977. Xenniaalit ovat syntyneet 1976-1980/1983. Analoginen lapsuus, digitaalinen nuoruus. Jotkin asiat yhdistävät voimakkaammin millenniaaleihin kuin x-sukupolveen ja päin vastoin.

Niin, ja me olemme sitä sukupolvea, jonka aikana some tuli ja joka käytti somea ekana (irc, MySpace jne.)

Mutta GenX loi nuo somealustat :)

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.

Kun on syntynyt ja kasvanut lankapuhelimien valtakaudella, niin en koe edelleenkään tarvetta olla aina tavoitettavissa. Voin hyvin hoitaa asioita kaupungilla parinkin tuntia ilman että minulla on kännykkä mukana tai liikkua luonnossa ilman puhelinta. Kun palaan kotiin, näen kyllä kännykästä onko joku tuttu soittanut ja jos hänellä on tärkeää asiaa, niin hän on voinut jättää tekstiviestin.

Ennen ihmiset saattoivat olla vaikka viikon kesämökillä ilman minkäänlaista lankapuhelinta seuranaan korkeintaan radio ja pieni matkatelevisio.

Radiossa näitä sitten kuulusteltiin: Ritva ja Erkki Latokangas, matkalla jossain päin Suomea, ottakaa yhteys kotiin ( tai mihin milloinkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.

Kun on syntynyt ja kasvanut lankapuhelimien valtakaudella, niin en koe edelleenkään tarvetta olla aina tavoitettavissa. Voin hyvin hoitaa asioita kaupungilla parinkin tuntia ilman että minulla on kännykkä mukana tai liikkua luonnossa ilman puhelinta. Kun palaan kotiin, näen kyllä kännykästä onko joku tuttu soittanut ja jos hänellä on tärkeää asiaa, niin hän on voinut jättää tekstiviestin.

Ennen ihmiset saattoivat olla vaikka viikon kesämökillä ilman minkäänlaista lankapuhelinta seuranaan korkeintaan radio ja pieni matkatelevisio.

Radiossa näitä sitten kuulusteltiin: Ritva ja Erkki Latokangas, matkalla jossain päin Suomea, ottakaa yhteys kotiin ( tai mihin milloinkin).

Kuuluteltiin* , kiitos autocorrect.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Aika kultaa muistot.

Nimenomaan! Aloitin koulun vuonna 1980 30 oppilaan luokassa. Tokalla luokalla kaikille ei riittänyt kirjoja, joten minulle monistettiin matikan tehtävät (viidelle oppilaalle monistettiin), kaverilleni monistettiin äikän tehtävät. Nelosella oppilasmäärä oli enää 27 ja oltiin koulun pienin luokka. Tuolloin saatiin myös vanhoja kirjoja ekan kerran, inhosin niitä. Lähes kaikissa aineissa oli käytetyt kirjat, osaa kirjoista ei viety kotiin, kun ne olivat yhteisiä rinnakkaisluokan kanssa.

Opettajat olivat kyllä ankaria, häpeärangaistukset käytössä ja ongelmatapaukset tarkkikselle. Kerran viikossa oli jälkiruokaa, mustikkarahkaa, lettuja, hedelmäsalaattia tai jäätelöä.