X-sukupolven (1964-1979) muisteluketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Kouluaikanani -70 luvulla kaikki oli avainlapsia. Koulun jälkeen mentiin kotiin. Avain oli kaulassa, jotta se ei hukkuisi. Joskus kiipeillessä se avaimen naru jäi jumiin ja naru kuristi kurkun. Onkohan joku avainlapsi joskus kuristunut kuoliaaksi?

En seurannut tuolloin 70-luvulla ja 80-luvulla uutisia, kun olin avainkaulalapsi itsekin, mutta muistan, että 90-luvulla joku lapsi, tyttö muistaakseni, oli kuristunut kaulastaan sellaiseen kiipeilytelineeseen, jossa on puiset kulmapylväät ja verkko "kattona". Liian myöhään huomattiin.

Sen jälkeen varmaan markkinoille tulikin nuo avainremmit, joissa on se katkeava tai aukeava kohta. Minulla kuitenkin 70-luvulla oli avain sidottu ihan kengännauhaan, ja se kaulassa mennä viipotin.

Vierailija kirjoitti:

-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.

Ei silloin menty baareihin. Mentiin kapakkaan tai discoon. Baareissa juotiin limua tai meijerin baarissa syötiin jätskiä.

Juotiin rymdiä oransissa teltassa.

Vuonna 1990 lennettiin kavereiden kanssa 18-vuotiaina Helsingistä Lontooseen bilettämään. Naurattaa vieläkin kun lennolla oli aivan normaalia, että lentokoneen takaosa oli aivan tupakansavussa ettei peräosaa edes näkynyt. Kukaan ei pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.

Ei silloin menty baareihin. Mentiin kapakkaan tai discoon. Baareissa juotiin limua tai meijerin baarissa syötiin jätskiä.

Kyllä mentiin baareihin, alaikäisenä olutta ja sen jälkeen kapakkaan, discoon tai lavalle.

Ulkomaanlomat eivät olleet yleisiä ainakaan omassa lapsuuden elinpiirissäni. Jotkut harvat kävivät ehkä Rhodoksella tai Las Palmasissa. Meidän perhe kiersi kesäisin autolla ympäri Suomea ja Ruotsia. Yövyttiin huvilateltassa leirintäalueilla, jotka olivat aina täynnä porukkaa.

Laskettelu nousi 1980-luvun loppupuolella suosioon. Sitä harrastettiin värikkäissä Torstain ja Luhdan vaatteissa. Äidillä oli pöyheä topattu lasketteluhaalari.

Meillä ja useimmilla perhetutuilla oli 1980-luvulla Lundia-kirjahyllyt ja vaaleat koivukalusteet. Suosikkivärejä olivat ainakin ruskea ja luonnonvalkoinen. Suomessa oli vielä paljon kotimaisia kalustevalmistajia ja tekstiilitehtaita, joiden laadukas ja kestävä tuotanto näkyi kodeissa.

s. 1972

Vierailija kirjoitti:

Äksäläisiltä otettiin kasvatuksella ja viimeistään lamalla luulot pois, nöyränä painettiin koulussa ja töissä. 90-luku oli hurjaa aikaa nuorena naisena työelämässä, metoota olisi todella tarvittu.

Boomerit ovat itsekkyyden huipentuma ja huonoja vanhempia. Naisilla vanhana paheneva omituinen kauna ja katkeruus, varmaan siksi kun ikäluokan miehet ovat kauheita sikoja ja sovinisteja. Eroaminen lienee ollut kauhea tabu monilla, yhdessä vaan kitkutetaan ja pikkuhiljaa näivetetään toisensa kuoliaiksi.

Millenniaalit puolestaan ovat nillittäjiä ja marisijoita. Miksi heidän kauralatteaan ei taaskaan saa työpaikan kahvilasta ja en kyllä tuu töihin jollen saa välillä mennä kolmeksi kuukaudeksi Balille. Nuorempi Z-sukupolvi taas tiktokin aivopesemiä wokelampaita.

Tässä ollaan kyllä asian ytimessä, vaikka olenkin mies. Kiitos kommentista.

Kesät oli parempia. Oli oikea kesä, jolloin oli just sopvasti lämmintä ja sen verran vähän, että aina jäi fiilis että lämpimämpääkin olisi saanut olla. Jäi kiva fiilis ja innolla alkoi odottaa uutta kesää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taisi alkaa jo 70-luvulla naisten töissäkäynti, eikä ollut vielä päivähoitoa siinä mittakaavassa kuin nykyisin. Joten ainakin 80-luvun alussa oli just näitä avaimet kaulassa kulkevia lapsia ja jotenkin ajatus oli, että he joutuvat varmasti pahoille teille kun äiti ei ole kotona. Oli joku brittisarja missä esitettiin sikäläistä sosiaalista tilannetta, jossa nää liian aikaisin itsenäistyneet pikku punkkarinalut asuivat jossain kerrostaloslummeissa ja seikkailivat.

Kouluaikanani -70 luvulla kaikki oli avainlapsia. Koulun jälkeen mentiin kotiin. Avain oli kaulassa, jotta se ei hukkuisi. Joskus kiipeillessä se avaimen naru jäi jumiin ja naru kuristi kurkun. Onkohan joku avainlapsi joskus kuristunut kuoliaaksi?

Aika groteskia, mutta on. Ja 90 luvulla eräs pikkulapsi kuristui kun hupun naru jäi kiipeilytelineeseen. En viitsi siitä sen enempää, liian vistoa ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa asiat oli todella hyvin verrattuna nykypäivään.

Ryhmäkoot oli pieniä, opettajilla oli auktoriteetti ja he saivat poistaa oppilaita luokasta. Häiriköt laitettiin tarkkikselle. Saatiin aina uudet kirjat eikä töhrittyjä. Opettajien silmille ei hypitty ja luokassa oli rauhallista. Vanhemmat, 60 ikävuotta lähestyvät opettajat olivat tosi ankaria. Vastavalmistuneet toimivat ihan eri tyylillä keskustellen ja kuunnellen, mutta silti heitä toteltiin. Oi niitä kasarin kouludiskoja ja ensimmäisiä hitaita.

Kiusaamista oli silloinkin, ja omassa koulussani siihen puututtiin. Ymmärrän, että näin ei ole ollut kaikkialla eikä ole vieläkään.

Aika kultaa muistot.

Nimenomaan! Aloitin koulun vuonna 1980 30 oppilaan luokassa. Tokalla luokalla kaikille ei riittänyt kirjoja, joten minulle monistettiin matikan tehtävät (viidelle oppilaalle monistettiin), kaverilleni monistettiin äikän tehtävät. Nelosella oppilasmäärä oli enää 27 ja oltiin koulun pienin luokka. Tuolloin saatiin myös vanhoja kirjoja ekan kerran, inhosin niitä. Lähes kaikissa aineissa oli käytetyt kirjat, osaa kirjoista ei viety kotiin, kun ne olivat yhteisiä rinnakkaisluokan kanssa.

Opettajat olivat kyllä ankaria, häpeärangaistukset käytössä ja ongelmatapaukset tarkkikselle. Kerran viikossa oli jälkiruokaa, mustikkarahkaa, lettuja, hedelmäsalaattia tai jäätelöä.

Monisteista puheenollen, muistatteko muut vielä niiden sinertävällä tekstillä olevien monisteiden hajun, ainakin meillä oli ekoilla luokilla 80-luvun alussa semmoisia. Ainakin yksi niistä on vielä tallessa mulla, melko haalistuneena tosin ja hajukin haihtunut, mutta tuoreeltaan niissä oli semmoinen erikoinen haju.

80-luvun kuluessa meidän ala-asteelle tuli oikein videoluokka jossa katseltiin vhs-videoita joskus :D

Sprii (alkoholi) kopiokone. Hajun muistaa vieläkin vaikkei noita papereita ole koulun jälkeen tullut vastaan.

Muistan myös isot luokkakoot eli yli 30 oli aika normi. Opettajilla oli auktoriteettia ja häiriöoppilaat lensi samantien ulos ja rehtorin puhutteluun + lopulta ehkä tarkkailuluokalle jos ei mennyt palaute jakeluun. Muistan että kerran istuttiin koko luokka jälki-istunnossa kun sijaisella meni hermot siihen ettei tuo saanut järjestystä tunnilla aluksi. 

Se on vähän ristiriitaista, että vaikka oltiin pieniä ikäluokkia, silti luokkakoot oli niin isoja ainakin 80-luvulla, ainakin taajama-alueen keskustan ala-asteella.

Tuo saattoi johtua just siitä että kasvavissa kaupungeissa oli paljon uusia asuinalueita täynnä lapsiperheitä joten oli paljon lapsiakin yhdessä paikassa eikä pihit kaupungin virkamiehet halunneet tuhlata rahaa rakentamalla liian isoa koulua opettajineen. Eli siis isot luokkakoot. 

Pankkiautomaatti oli melko uusi keksintö. Itsellä oli kaveri joka pitkään nosti rahaa tilikirjalla, eli paperisellaa versiolla johon pankissa merkittiin noston määrä ja tilille jäävä saldo. Tuolloin vielä pankkeja oli muuallakin kuin yksi pääkonttori jossain kaupungin keskustassa.

Seurakunnan toiminta oli ihan normi eli esim. päiväkerho tai tyttökerho sekä äitilapsipiirit. Ei kännyköitä, eikä nettiä. Markat. Päihdemyönteisyys. Seksismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla taisi alkaa näkyä politiikassa näitä tyyppejä kampaamattomissa hiuksissa, villapaidassa ja kumpparit jalassa. Joskus ne tyypit olivat Norjassa siellä jossain vuonossa osoittamassa mieltä ja joskus Suomessa jollain Koijärvellä.. tai jotain. Siis vihreät tulivat politiikkaan ja kyllä oli eri näköistä ja oloista tyyppiä silloin.

Varmaan sellainen fiilis tuli monelle, että nyt jotain raikasta, uutta, eikä vanhaa politiikkaa. Ja vanhat puolueet naureskelivat ja ne suuret ikäluokat. VIhreiden pukeutuminen esim. herätti huvittuneisuutta näissä boomer-ikäryhmissä.

Ja näin kyynisenä genX edustajana muistan kyllä oikein hyvin mistä ja kenen rahoittamana vihreä liike ja puolue saivat alkunsa. Tästä ei enää paljoa puhella, eikä edes historiikissa ole kai mainintaa. Länsi-Saksastahan se joo, mutta rahoittajana Neuvostoliitto plus Itä-Saksa ja tarkoituksena hämmentää Euroopan talousveturin kulkua heittelemällä kolikoita raiteille. Siinä mielessä onnistunut ja elinvoimainen äpärälapsi, että jäi eloon ja vahvistuu omillaan molempien vanhempien jo kuoltua.

Ville Komsi ja Pentti Linkola sekä Koijärven tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.

Kun on syntynyt ja kasvanut lankapuhelimien valtakaudella, niin en koe edelleenkään tarvetta olla aina tavoitettavissa. Voin hyvin hoitaa asioita kaupungilla parinkin tuntia ilman että minulla on kännykkä mukana tai liikkua luonnossa ilman puhelinta. Kun palaan kotiin, näen kyllä kännykästä onko joku tuttu soittanut ja jos hänellä on tärkeää asiaa, niin hän on voinut jättää tekstiviestin.

Ennen ihmiset saattoivat olla vaikka viikon kesämökillä ilman minkäänlaista lankapuhelinta seuranaan korkeintaan radio ja pieni matkatelevisio.

Radiossa näitä sitten kuulusteltiin: Ritva ja Erkki Latokangas, matkalla jossain päin Suomea, ottakaa yhteys kotiin ( tai mihin milloinkin).

Yksi asia mikä oli ennen paremmin oli se että autojen rekisterinumeroista näki minkä läänin alueella auto oli rekisteröity. Niiden läänitunnusten perusteella pystyi päättelemään oliko joku "vieraspaikkakuntalainen".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rekisterikilpi#Vanhat_l%C3%A4…

Esimerkiksi Itä-Suomessa lähes kaikki rekkarit alkoivat K (Kuopion lääni), M (Mikkelin lääni) tai S (Pohjois-Karjalan lääni) kirjaimilla. Jos jolloin oli esimerkiksi T-alkuinen rekkari, hän oli luultavasti Turusta tai Porista.

Vierailija kirjoitti:

-64 ja -79 on kyllä aika iso ero jos toinen on ollut täysi-ikäinen toisen ollessa taapero niin. -64 on päässyt baareihin 80 luvun alussa, kun taas 79 on päässyt baareihin 90-luvun loppupuolella, että eroja on.

Parempi määritelmä jotain 64-72. 70 luvun loppu oli jo ihan erilaista. Toisaalta 60-69 voisi olla kanssa hyvä määritelmä. Kuka näitä keksii.

Olen -73 ja tulin kattomaan mitä sukupolveni muistelee. Itse en halua enää muistella paljoa mitään. En vanhoja kappaleita, en vanhaa muotia, en Charlesin ja Dianan eroa, en politiikkaa, enkä oikein mitään muutakaan ”nostalgista”. Ahdistaa ryvetä kaikessa vanhassa muistelemassa nuoruuden asioita. Minulla oli hyvä nuoruus, mutten halua sitä enää tässä iässä kokea uudestaan.

Tästä syystä en varmaan seurustelekaan, kun tuntuu, että ikäiseni ukot on niin jämähtäneitä vanhoihin maneereihinsa, mieltymyksiinsä ja seksiin. Heillä ei ole halua nykyaikaistaa itseään. Kyllä minäkin diggasin Dingoa kympillä ja kiva kuulla joskus autoradiosta ja laulaa, kun muistan yhä sanat, mutten minä sitä Spotifylistaan sitä laita. Tykkään nykyisestä rapista, popista ja heavystä. Tykkään uudesta muodista, tykkään uusista harrastuksista, kokeilla kaikkea uutta ja siirtyä shekkivihkosta mibiilimaksamiseen. Tykkään tutustua uusiin innovaatioihin ja muuttaa käsitystä asumisesta, vapaudesta ja politiikasta. Tykkään oppia uutta teknologiaa ja tutustua itseeni. Luen Sience artikkeleita, matkustan uusiin tuntemattomiin paikkoihin. Haluan imeä itseeni kaikkea uutta, mitä en vielä ole kokenut. Minulla on yksi elämä täällä maapallolla ja haluan ottaa siitä kaiken irti.

Ja kyllä. Olen 2 aikuisen äiti. Nautin siitä, kun voin puhua heidän kielellään. Tiedän mitä he arvostavat ja mitä toivovat tulevaisuudelta. Osaan käyttää heidän laitteitaan, sovelluksiaan ja tiedän eron sähkömiehen ja koodarin välillä. Tiedän mitä he tekevät ja olen kiinnostunut heidän ideoistaan. Ja tiedän, että olen heidän kaveripiiristään ainut äideistä, jolle voi kertoa mitä vaan ilman tuomitsemista. Minulta kysytään arkojakin asioita ja tullaan halaamaan.

Olenko tosiaan ainut tälläinen xenniaali? Haluaisin kovasti nuorekkaan ikäiseni miehen, mutta niitä ei vaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Hei, muistatteko "avainlapset"? Meidän sukupolvessa niitä oli, Suomessakin. Avainlapset tulivat kotiavain kaulassa tyhjään kotiin, kun vanhemmat olivat töissä.

Eikö ne nykyään sitten tule? 

Vierailija kirjoitti:

Juotiin rymdiä oransissa teltassa.

Kuka? En ole nähnyt kuin noita telttoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu kännyköiden orjia, oli mukava vapaus. Loppujen lopuksi paljon mutkattomanpaa kuin nyt, ja ihmiset oli ihanan hoikkia. Terveempää menoa silloin.

Kun on syntynyt ja kasvanut lankapuhelimien valtakaudella, niin en koe edelleenkään tarvetta olla aina tavoitettavissa. Voin hyvin hoitaa asioita kaupungilla parinkin tuntia ilman että minulla on kännykkä mukana tai liikkua luonnossa ilman puhelinta. Kun palaan kotiin, näen kyllä kännykästä onko joku tuttu soittanut ja jos hänellä on tärkeää asiaa, niin hän on voinut jättää tekstiviestin.

Ennen ihmiset saattoivat olla vaikka viikon kesämökillä ilman minkäänlaista lankapuhelinta seuranaan korkeintaan radio ja pieni matkatelevisio.

Radiossa näitä sitten kuulusteltiin: Ritva ja Erkki Latokangas, matkalla jossain päin Suomea, ottakaa yhteys kotiin ( tai mihin milloinkin).

Yksi asia mikä oli ennen paremmin oli se että autojen rekisterinumeroista näki minkä läänin alueella auto oli rekisteröity. Niiden läänitunnusten perusteella pystyi päättelemään oliko joku "vieraspaikkakuntalainen".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rekisterikilpi#Vanhat_l%C3%A4…

Esimerkiksi Itä-Suomessa lähes kaikki rekkarit alkoivat K (Kuopion lääni), M (Mikkelin lääni) tai S (Pohjois-Karjalan lääni) kirjaimilla. Jos jolloin oli esimerkiksi T-alkuinen rekkari, hän oli luultavasti Turusta tai Porista.

Suonenjoen Mansikkamajalla paikalliset kyttäsivät M-alkuisia rekkareita koska Pieksämäkeläisten kanssa piti aina päästä tappelemaan.

Minä olen syntynyt vuoden 1979 puolivälissä, joten koen kuuluvani enemmänkin Y-sukupolveen :)