Lue keskustelun säännöt.
Kerro hassuin mielipaha lapsuudestasi!
05.07.2014 |
Ei kiitos mitään karmaisevia kohtaloita alkoholisti-narsistivanhempien kynsissä, vaan sellaisia pienempiä pahoja, mutta lapsen näkövinkkelistä katkeruutta herättäviä. (Joku toinen ketju sitten niille oikeasti kamalille jutuille, jooko!)
Mulle tuli mieleen sellainen kun kevätjuhlassa esitettiin laulu nimeltään Pieni tytön tylleröinen ja minä jouduin olemaan mustikka! Se oli kauheaa se :)
Kommentit (176)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme laivalla, ja sielä kärjestettiin lasten naamiaiset. Äiti valitsi minulle minni hiiri puvun, vaikka olisin halunnut ihanan prinsessa mekon niin kuin muillakin. Vihasin minni hiirtä ja sitä pukua, murjotin synkkänä koko illan.
Toinen mikä tulee mieleen oli se, etten koskaan tullut valituksi leiritytöksi. Kävin joka ikinen vuosi 12v. Asti leireillä, ja kaikki kaverit valittiin vuorollaan leiritytöiksi, olimmehan leirien vakio porukkaa. Viimisenä kesänä kuvittelin hetkeni tulleen, mutta silloin valittiinkin tyttö joka ei koskaan aiemmin ollut ollut leireillä.. Olin niiin katkera.
Mun serkku huijasi mua kun olin pieni. Se lupasi vetää mua metrin pulkassa jos oon kiltti. Minä tyhmänä sitten olin kuin pikku enkeli ja odotin innolla pulkkareissua. Oli kova pettymys :D
Sain joululahjaksi baby bornin enkä prätkähiiriä niinku mun veljet.
Syntymäpäivälahjaksi sain jonkun tosi ison barbietalon ja seki oli tyhmä.
En tykänny yhtää tyttöjen leluista ja veljet saiki sit kaikkee kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentuna suutuin kun mun tamagotchi synnytti aina tytön :D
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:05"]Ei kiitos mitään karmaisevia kohtaloita alkoholisti-narsistivanhempien kynsissä, vaan sellaisia pienempiä pahoja, mutta lapsen näkövinkkelistä katkeruutta herättäviä. (Joku toinen ketju sitten niille oikeasti kamalille jutuille, jooko!)
Mulle tuli mieleen sellainen kun kevätjuhlassa esitettiin laulu nimeltään Pieni tytön tylleröinen ja minä jouduin olemaan mustikka! Se oli kauheaa se :)
[/quote]
Eikä!!! Mulla ihan sama, jouduin päiväkodissa olemaan mustikkana ja se hävetti jostain syystä kauheasti :D
[/quote]
Minä olin ilmeisesti ihan huippu roolissa kun olin pk.ssa se tylleröinen. Tosi hyvä rooli kun piti kulkea ja sitten nukkua lähes koko loppu aika :D Oli muuten ainut pääosa mihin pääsin.
Muistan kun yksi open lellikki sai kerran roolin missä piti tehdä kärrynpyörä. Olen ikuisesti katkera kun minä osasin tehdä sen kärrynpyörän ja tämä lellikki sitten valittiin näytelmään isoon rooliin jossa piti tehdä kärrynpyörä. Toki hieman lohdutti, kun se kärrynpyörä ei onnistunut open lellikiltä näytöksessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain joululahjaksi 70-luvulla poikanuken, voi kauhistus. Maailmani järkkyi pahasti, en oppinut pitämään siitä nukesta. Minusta nukkien kuului olla tyttöjä, en halunnut hoitaa poikaa D:.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:49"]Sain joululahjaksi baby bornin enkä prätkähiiriä niinku mun veljet.
Syntymäpäivälahjaksi sain jonkun tosi ison barbietalon ja seki oli tyhmä.
En tykänny yhtää tyttöjen leluista ja veljet saiki sit kaikkee kivaa
[/quote]
Paras taitaa kuitenkin olla se, kun isi vaihtoi sen punasen mersun violettiin ford mondeoon. Itkin vaikka kuinka kauan ku se mersu oli nii hyvä auto ja se ford iha huono ja mun oli ikävä sitä mersua. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mansikka-allergikko. Joka vuosi koulun kevätjuhlassa todistuksenhaun yhteydessä saatiin jäätelöt, pirkan vaniljatuutit, joissa mansikkahilloa. Kotiinhan siitä aina lähdettiin niin ei tarvinnut edes muiden jäätelönsyöntiä katsella, mutta tuntui silloin kurjalta.
Syntymäpäiväni on toukokuun puolessavälissä. Eräänä vuonna olin jo kuun alussa jakanut syntymäpäiväkutsut luokkakavereille, kunnes opettaja ilmoitti että luokkaretkemme olisi juuri tuona syntymäpäivänäni. Itketti hirmuisesti kun jouduin vaihtamaan kutsujen ajankohtaa, vaikkei suurempaa vahinkoa päässytkään tapahtumaan - syntymäpäivä tuli pidettyä myöhemmin.
Esikoulussa olin ikäisiäni tyttöjä hiukan pidempi, joten jouduin esityksissä olemaan taustalla seisova KUUSI. Poikien muistan olleen myös puita, mutta muut tytöt saivat olla kukkasia ja keijuja.
Ala-asteen viidennellä koulussamme järjestettiin näytelmä-projekti, jota mainostettiin koko vuosi sanomalla "tähän projektiin saavat sitten osallistua ihan kaikki!". Ujona en olisi päärooleihin edes kyennyt, mutta harmitti että kolmensadan oppilaan koulusta vain minä ja eräs toinen tyttö jäivät ilman hommaa. Saatiin sitten kenraaliharjoituksissa yhdet keltaiset terälehdet maalata lavasteaurinkoon kun asiasta valitimme, mutta voi miten harmitti!
Meillä koulussa pyydettiin usein meidän luokan parhaimpia piirtäjiä tekemään kuvitus kevät- tai joulujuhlan ohjelmalehtiseen. Aina valittiin yhden Jaanan (nimi muutettu) piirros. AINA. Joka ikinen kerta. Olisin saattanut ymmärtää paremmin, jos kyseessä olisi ollut vaikka luokan tekemä äänestys parhaasta kuvasta (myönnettäköön, Jaana oli tosi hyvä piirtämään), mutta kun valinta oli aina opettajan vallassa.
Joten, miksi opettaja sitten pyysi useamman piirtämään ehdotuksia, jos kuitenkin aina valittiin Jaanan työ? Pienen mielessä ihan ylitsevuotavan epäreilua, etenkin kun koin olevani se toiseksi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:47"]Olisin aina tahtonut oman leikkimökin, tietenkään en sellaista voinut saada kun asuimme kerrostalossa, olin kyllä katkera asiasta :D
[/quote]
Meille tuli leikkimökki, mutta en koskaan päässyt leikkimään sinne, kun siitä tulikin faijan romuvarasto.
Leikkimökki.❤️ Ymmärrän sinua. Leikkimökkipyyntöihini vastattiin hajamielisesti vedoten rakennusoikeuksiin. :(
[/quote]
[/quote]
Joku bugi söi kommenttini. Meille rakennettiin leikkimökki, mutta koskaan en päässyt sinne leikkimään, kun siitä tulikin faijan romuvarasto.
[/quote]
Meidän leikkimökistä tuli äitini puuvaja. :D Tosin en ollut enää siinä vaiheessa kovinkaan leikkimökki-intoinen. Mökki kökötti pihalla valmiiksi, kun muutimme, joten sitä ei tarvinnut kinuta.
Kerhossa meillä oli sisällä maitotölkeistä tehty mökki. Hyvä korvike ulkomökille, täydestä meni.
Lapsena uskoin joulupukkiim ja siihen, että pukki tietää toiveet vaikkei vanhemmille kertoisikaan. Olin ehkä 4v enkä saanut toivomaani koiralelua ja yritin nieleskellä itkua koko aattoillan lahjojen avaamisen jälkeen, kunne pillahdin ihan täyteen itkuun. Muistan, että äitini ja isäni olivat aika vakavina. Tuona jouluna en ollut toivonut heidän kuulleen mitään :D Jälkikäteen käy porukoita sääliks, kun oli haalineet vaikka mitä, mutta en saanut sitä ainoaa mitä toivoin (koska en ollut ääneen sanonut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:53"]
Sain joululahjaksi 70-luvulla poikanuken, voi kauhistus. Maailmani järkkyi pahasti, en oppinut pitämään siitä nukesta. Minusta nukkien kuului olla tyttöjä, en halunnut hoitaa poikaa D:.
[/quote]
Sisko omi mun tyttövauvanuken. Sitten kun mentiin kauppaan ostamaan mulle uutta, ei ollut tyttöjä (ainakaan vaaleaihoisia, niinkuin edellinen)... Tyydyin poikaan, tai no en ehkä pahoittanut edes mieltäni.
Sittemmin jatkoin "vääränlaisten" vauvanukkejen perinnettä, ja ostin mustan tytön, vaikka sillä kerralla niitä vaaleitakin tyttöjä olisi ollut. Baby Bornia en saanut ikinä Nykyään pidän niitä aika rumina, vaikka pienenä tietty harmitti.
Voi sitä katkeruuden määrää, kun siskoni saivat joululahjaksi tädiltämme aivan ihanat heppapussilakanat ja minä sain vaaleanpunaisen barbie pussilakanan!! :D
Satujumpan esitystä varten porukka jaettiin kahtia, keijuiksi ja peikoiksi. Olin onneni kukkuloilla, kun pääsin keijuksi. Harjoittelimme esitystä ja kun juhlapäivä koitti, vain muutama peikko ilmaantui paikalle ja meitä keijuja oli enemmän. Ohjaaja maanitteli, että jonkun keijun on nyt vaihdettava roolia ja oltava peikko. Kukaan ei suostunut, koska tyttöjä kun oltiin, niin tietysti kaikki olisivat halunneet olla keijuja. Lopulta sitten minut vain määrättiin peikoksi. Olin tosi pettynyt ja katkera, kotiin päästyänikin vain itkin. Olisin niin kovasti halunnut olla keijukainen.
Ryhmässä oli vieläpä joku omapäinen pikkulikka, jonka olisi pitänyt olla peikko, mutta joka ennen esitystä vänkäsi, että hän haluaa olla keiju, mutta ei halua pukeutua esiintymisasuun, vaan olla oma mekko päällään. Hän tietysti sai tahtonsa läpi olemalla hankala ja itsepäinen. Minä sitten jouduin itku kurkussa esittämään peikon roolin. Tämä oikeasti harmittaa vieläkin, kun muistelen. Ei ole reilua pakottaa yhtä vaihtamaan roolia just ennen esitystä.
Päiväkodin esityksessä jouduin esittämään kuusta. Kyllä vitutti. Satuin olemaan poissa juuri sinä päivänä, kun roolit jaettiin, joten sain sen kaikkein paskimman osan. Nykyään kyllä naurattaakin. Esiintymisurani huippuhetkiä. :D
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:17"]
Mullakin trauma näytelmistä: en koskaan saanut pääosaa (vaikka hinku oli kova), koska opettajan mielestä puhuin liian nopeasti. Lucia en saanut koskaan olla, kun olin tummatukkainen, vaan jouduin olemaan sellainen seuraneito, grrr. Ja sitten katkeroiduin täysin kun myöhemmin luin, että Lucia oli oikeasti tummatukkainen.
[/quote]
Mullakin sama toive olla Lucia, tai että edes joskus olisi ollut tummahiuksinen Lucia, kuka vaan!
[/quote]
Mä olin kuudennella luokalla tummahiuksinen Lucia! Toivottavasti sait vihdoin mielenrauhan :D
Minulla oli "unileluna" sammakko-kuvioinen täkki. Olin noin 5v kun vauva-serkku oli kylässä ja hänet laitettiin MINUN peitolleni makoilemaan! Kuinka verisesti loukkaannuinkaan. Äitini haki vauvalle jonkun toisen peiton ja minä sain omani takaisin.
Minua myös harmitti kovin, kun kaikilla kavereilla oli valkoinen silja linen hylje ja minulla ei. Omalle lapselleni ostin sellaisen heti ensimmäisellä risteilyllä.
Mun 6-vuotissynttäreillä otettiin ryhmäkuva, ja jostain syystä en hymyillyt nätisti muiden tavoin, vaan irvistin (tahallani) omituisesti. Tämä kuva hävetti minua valtavasti pitkään.
Myös se nolotti, kun olin kaatunut ja sain ison laastarin leukaan. Se oli kuin parta.
Äitin serkku lupasi 100mk ja itse tehdyn nukkekodin,jos teen hänelle pullonkorkeista kynnysmaton- sellaisen pienen,n 100 korkin maton. Keräsin alkuun pullonkorkkeja pitkin maita ja mantuja ja voi että se oli hidasta touhua. Jossain vaiheessa keräsin rohkeuteni ja astelin paikalliseen räkälään kerjäämään korkkeja. Sain niitä yli omien tarpeideni ja olisin voinut tehdä useammankin maton. No tekemästäni matosta tuli hieno lapinkultamatto,sinikultainen. En kyllä vieläkään käsitä,mitä äitin serkku sillä teki,kun eihän matolla juurikaan voinut seistä ja puhdistuskin oli hankalaa. Hieno peli se kyllä oli kuukausien työnä ja viisivuotiaan tekeleenä. Kun matto oli viimeistelty ja luovutuskunnossa, työntilaaja ilmoitti,ettei nukkekoti ollut ihan vielä valmis,joten nyt täytyy vielä odotella. Odottelin palkkaani ja maton luovutusta pitkään. Mitään nukketaloa ei oikeasti oltu edes alettu rakentaa, ja korkkimattokin oli vain vitsinä kuulemma heitetty. Äitin serkku ehti (viisi vuotta maton teosta) kuolla ennen seuraavaa tapaamista,joten en koskaan saanut selitystä,miksi minua näin huijattiin. Serkun äiti antoi mattoa vastaan sen satkun,jotta työni ei ihan turhaa olisi ollut.. Mutta se nukkekoti korpi kyllä pitkään!!! Iso työ tuon ikäiselle ja voi sitä odotuksen määrää.. Omille lapsilleni en kyllä anna kenenkään lupailla turhuuksia.