Kerro hassuin mielipaha lapsuudestasi!

Ehkä 4-vuotiaana esitettiin joulujuhlan näytelmässä enkeleitä, mutta enkeleiden valkoisia pukuja ja hienoja hopeisia otsanauhoja ei riittänyt kaikille, esim. minulle. Esiinnyimmr sitten omissa joulujuhlavaatteissamme. Se oli iso pettymys silloin.

Näis viimisissä ei kyllä oo mitään hassua tai hauskaa.. Vrt otsikko..

Perheemme muutti uudelle paikkakunnalle vähän ennen kuin aloitin ekan luokan. Siellä sitten ystävystyin sellaisen luokkalaiseni tytön kanssa, joka oli myös juuri muuttanut muualta, ja meistä tuli bestikset. Joskus tämä tyttö sitten kertoi entisestä parhaasta kaveristaan, ja minä tulin kamalan mustasukkaiseksi kuullessani sen entisen bestiksen nimen, koska se oli minusta niin älyttömän suloinen nimi ja ajattelin, että ystäväni tykkää väistämättä enemmän kaverista, jolla on noin ihana nimi :DD Se nimi oli muuten Taija! :)

Tätä en enää itse muista, mutta kun olin 2-vuotias, tarhassamme valmisteltiin kevätjuhlaesitykseen Pieni tytön tylleröinen. Olen aina vihannut sitä laulua ja todennäköisesti vihasin sitä jo noin pienenä, koska olin ehdottomasti kieltäytynyt minulle tarjotusta Tylleröisen roolista. Tyytyväisenä olin sitten Sinipiika ja sen roolin vedin esityksessä nätisti :) 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:17"]

Mullakin trauma näytelmistä: en koskaan saanut pääosaa (vaikka hinku oli kova), koska opettajan mielestä puhuin liian nopeasti. Lucia en saanut koskaan olla, kun olin tummatukkainen, vaan jouduin olemaan sellainen seuraneito, grrr. Ja sitten katkeroiduin täysin kun myöhemmin luin, että Lucia oli oikeasti tummatukkainen.

[/quote]

Mullakin sama toive olla Lucia, tai että edes joskus olisi ollut tummahiuksinen Lucia, kuka vaan!

[/quote]

Meidän koulussa oli kerran Luciana yks lukion poika jolla oli tummat ja kiharat hiukset. Me sanottiin sitä Lucifer-neidoksi :)

Uppi

Äitini lupaili minulle vuosia, että hän ostaa jonain päivänä minulle lammasnahkaturkin. Joka talvi odotin, että nytkö.

No sitä päivää ei koskaan tullut, ja olin todella pettynyt. En siihen, etten saanut sitä paljon hehkutettua turkkia vaan siihen, että minulle luvattiin vuosia jotain, mitä en kuitenkaan saanut. 

Turkista en olisi tainnut edes pitää sillä olin eläinten suojelija lapsena.

Olin lapsena todella katkera siitä, että iso- ja pikkusiskollani oli kummallakin kummit, jotka muistivat niin synttäreinä kuin jouluna. Itse en vieläkään edes tiedä keitä omat kummini ovat.

Lisäksi minulla on syntymäpäivä joulukuussa, ja olen aina saanut monet lahjat "tämä on sitten sekä synttäri- että joululahja". Siskot saivat ihan normaaliin tapaan lahjoja 2 kertaa vuodessa. Nyt aikuisena tämä vain naurattaa, lapsena olin todella surullinen asiasta. :(

Elämässäni oli alituisesti mukana niinkin kamala kurjuus kuin isosisko. Isosiskolla oli ihan kaikki nukkekodista lähtien, minä en saanut koskaan mitään. Kun pyysin nukketaloa niin sanottiin, että voin muka leikkiä siskon nukketalolla. Mutta kun halusin oman! Siskon talossa leikittiin aina siskon säännöillä ja ne oli hirmuisen epäreilut. Sain aina ne miesnuket ja huonekaluja en saanut koskaan laittaa oman mieleni mukaan. Kaiken kukkuraksi nukketalo oli siskon huoneessa, josta minut kylmästi heitettiin ulos, jos kävin turhan vaateliaaksi. :(

Sisko aiheutti minulle äärimmäisen paljon syviä ja lähtemättömiä traumoja. Kun sisko oppi kirjoittamaan koulussa ja minä olin vain säälittävä pikkutyttö joka ei osannut vielä mitään, kehitin oman kirjoituksen jota raapustin sivukaupalla piirustusvihkooni. :D

Leikittiin siskon kanssa avaruusalusta puutarhakeinussa siten että maattiin selällään jalat selkänojaa vasten. Mä sit putosin ja löin pääni kivilaattaan. Hirvee itku pääsi kun mun tikkkari (sellanen iso ja värikäs spiraali) hajosi siinä rytäkässä.

Tarhassa en koskaan saanut mitään roolia jouluevankeliumissa, vaikka muissa esityksissä sainkin ja yleensä vielä sellaisen roolin joka halusinkin. Joskus koulussa sit tajusin etten saanut evankeliumi roolia kun en kirkkon kuulunut.

Se, että sain aina soittaa KAPULOITA joka esityksessä. Edes kerran oltais voitu antaa joku muu soitin kuin ne v-tun kapulat.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:05"]

Ei kiitos mitään karmaisevia kohtaloita alkoholisti-narsistivanhempien kynsissä, vaan sellaisia pienempiä pahoja, mutta lapsen näkövinkkelistä katkeruutta herättäviä. (Joku toinen ketju sitten niille oikeasti kamalille jutuille, jooko!)

Mulle tuli mieleen sellainen kun kevätjuhlassa esitettiin laulu nimeltään Pieni tytön tylleröinen ja minä jouduin olemaan mustikka! Se oli kauheaa se :)

[/quote]kolmannen luokan ope tokaisi siskoni vanhojen tanssien jalkeen " ihanaa , jonain paivana sina laihdutat tuon kaiken ja mahdut siskosi mekkoon!".......olin seiskalla. Oma paivani tuli ja olin laiheliini anorektikko. Kiitos ope! Tosin nykyisin voin hyvin.

Olin noin 6-vuotiaana äitini ja noin parivuotiaan serkkuni kanssa mustikassa. Äitini hössötti että serkulle pitää kerätä mustikoita ja nappasi ne samasta kohdasta mistä minä olin halunnut ottaa. Tätä sitten itkin metsästä pois päästyä "äiti poimi kaikki mustikat"

Pikkusiskoni 1-vuotisvalokuvauksessa tunsin kateellisuutta ja halusin itsekin kuvattavaksi. Nostin metelin ja lopputuloksena meillä on 1 sellainen kuva jossa pikkusisko on hieno mekko päällä ja minä vieressä toppahousut jalassa.

Olin lapsena nössö ja pelkäsin aina kaikkea uutta ja erilaista. Tokaluokalla lähdettiin luokkaretkelle vesibussilla erääseen saareen. Kun saimme koulusta lapun, jossa kerrottiin retkestä, itkin kotona antaessani lappua äidille, etten halua vesibussiin! Kyyneelet silmissä istuskelin nojatuolilla ja mietin tätä kauheaa retkeä. Muistaakseni retki oli kuitenkin mukava vaikka sitä pelkäsinkin :D

Toinen liittyy myös matkustamiseen, taisin olla neljännellä luokalla kun menimme ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Varmaan viikon ennen matkaa nukuin huonosti ja paruin, kun en tahtonut lähteä :D Ensimmäinen iltapäivä lomakohteessa meni myös itkien kun ruoka oli pahaa ja kaikki oli outoa ja kamalaa :D Kuitenkin loma meni loppuviimeksi ihan hyvin !

Olin äärettömän kateellinen siitä, että ystäväni Heidin nimessä oli D-kirjain ja toisen ystäväni sukunimi alkoi kyseisellä kirjaimella. D oli mielestäni muita kirjaimia "hienompi" ja vaikeampi. Näin aikuisena olen iloinnut omasta erikoisesta nimestäni, vaikka se onkin vain "tavallisia" kirjaimia täynnä. 

Osa sukulaisistani asui Lapissa, missä on myös suvun mökki, osa Vantaalla, ja meidän perhe asui Helsingissä. Yleensä puhuttiin, että käydään "Kyllikillä" tms., joten en lapsena edes tiennyt, missä tädit ja enot asuivat. Sitten joku päivä äiti sanoi, että oli käynyt pikaisesti "Myyrmäessä" hakemassa siskoltaan jotain tms. Olin ihan varma, että äiti oli käynyt Lapissa ja olin tosi katkera kun en ollut päässyt mukaan, Lapissa kun oli lapsella niin kivaa. En millään uskonut, että Myyrmäki ei ole Lapissa eikä Lapissa muutenkaan voisi käydä Helsingistä parissa tunnissa.

Uppeli

En ikinä saanut lahjaksi sitä actionmania vaikka joka toivelistassa sitä pienenä tyttönä pyysin! :D

Taxikuski kielsi isoisääni tupakoimasta taxissa. Vihasin tuota kuskia sitten aikuiseksi asti sillä isoisänihän oli mielestäni vähintäänkin supersankari.

Olin alle kouluikäinen, kun telkkarissa alkoi joku musiikkiohjelma. Tv-kuuluttaja sanoi, että lopuksi esiintyy tasavallan presidentti. Odotin innolla ja kuvittelin, kuinka Kekkonen tulee lavalle, ottaa mikrofonin, kumartaa kevyesti ja alkaa laulaa. Pettymys oli melkoinen, kun sitten lavalle tulikin jotain pitkätukkaisia miehiä soittamaan ihan kummallista musiikkia. Eihän se kuuluttaja kuitenkaan valehdellut, siellä esiintyi Tasavallan Presidentti eikä tasavallan presidentti.

Olin 6-vuotias ja ajoin pienellä pyörälläni naapurin rouvan siskon kantapäille. Hän siis työnsi lastenvaunuja ja hoiti siskonsa lapsia, ja minä änkesin mukaan. Poljin pienellä fillarillani kovaa ja sitten yhtäkkiä ajoinkin naisen päälle. Nainen huudahti vihaisen kuuloisesti että AI VARO VÄHÄN?? Traumatisoiduin vuosikausiksi tuon pahan naapurin naisen huutamisen vuoksi. :D Nyt aikuisena ymmärrän että naista todennäköisesti ärsytti se että naapurin penska tunkee mukaan lenkille, ja sen päälle ajaa päälle pyörällä. Olin aika rohkea lapsi ja todennäköisesti rasittanut tuota naapurin naista jo kauemman aikaa. :D