Lue keskustelun säännöt.
Kerro hassuin mielipaha lapsuudestasi!
05.07.2014 |
Ei kiitos mitään karmaisevia kohtaloita alkoholisti-narsistivanhempien kynsissä, vaan sellaisia pienempiä pahoja, mutta lapsen näkövinkkelistä katkeruutta herättäviä. (Joku toinen ketju sitten niille oikeasti kamalille jutuille, jooko!)
Mulle tuli mieleen sellainen kun kevätjuhlassa esitettiin laulu nimeltään Pieni tytön tylleröinen ja minä jouduin olemaan mustikka! Se oli kauheaa se :)
Kommentit (176)
Kun väki ei herättänyt tullessaan kotiin kaupungista enkä nähnyt kotiintuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä juhlaa, kun joskus kolmannella luokalla Vapun kunniaksi ruokalasta sai vadelmamunkin ja lasin simaa! Minä sitten innoissani mutustelin munkkia odottaen milloin pääsen maistamaan herkullista vadelmahilloa, kunnes koko munkin syötyäni totesin, että juuri siitä minun ottamastani munkista puuttui vadelmahillo! Vieläkin korpeaa :(
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 05:35"]
Se, että sain aina soittaa KAPULOITA joka esityksessä. Edes kerran oltais voitu antaa joku muu soitin kuin ne v-tun kapulat.
[/quote]
Sama! Mä olisin halunnut marakassit...
Ekaluokkalaisena jouduin odottamaan ikuisuuden kyytiä koulusta kotiin. Oli kauhea pissahätä, mutta en uskaltanut mennä vessaan, kun pelkäsin ylempien luokkien opettajaa. Lopulta pissasin housuun. Kun isä, äiti ja pikkusisko viimein tulivat, he olivat käyneet kaupungissa ostoksilla ja olivat kaikki tosi hyvällä tuulella kun oli ollut niin kivaa :(
Tuli lisää mieleen:
Olin ehkä 7-8-vuotias kun äiti osti uuden, jostain syystä mielestäni hienon keittokirjan, jota tykkäsin selailla. Löysin sieltä herkulliselta kuulostavan reseptin, huurretut hedelmät. Kuvittelin mielessäni sokerilla huurrettuja kokonaisia päärynöitä, omenia, viinirypäleitä ja muita värikkäitä hedelmiä hienosti tarjoiltuna. Pyysin että tekisimme sitä joskus. Pettymys oli suuri, kun sitten viimein vanhemmat sitä tekivät. Purkkiananasta, banaanin- ja omenanpaloja ja muita hedelmänpaloja kulhossa sekoitettuna. Voin kuvitella kuinka naamani on venähtänyt. Hedelmäsalaattihan se resepti oli, jostain syystä olin vain kehitellyt jonkin hienon kuvan päähäni.
Neljännellä luokalla piti valita, haluammeko aloittaa saksan opiskelun seuraavana vuonna. En osannut millään päättää haluanko mennä saksanryhmään vai en, ja itkin valintojen ilmoittamista edeltävänä iltana sängyssäni tyhjä valintamoniste vieressäni, äidin yrittäessä lohdutella. (Päätimme sitten yhdessä etten ota saksaa. Ihan hyvä nyt jälkeenpäin ajatellen, jäi enemmän aikaa leikkimiselle.)
t. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 12:46"]
En saanut ikinä olla keiju, vaan olin nimenomaan tuo Pieni tytön tylleröinen. Keiju-osat jaettiin aina niille näteille ja hoikille, hentoisille, kauniille tytöille, joilla oli paksut pitkät hiukset. Pullukka lyhyttukkainen sai olla Tyllerö.
[/quote]
Mutta ajattele, ei sentään Mustikka! Tylleröhän oli päärooli!
Tämä ketju ei jätä mua rauhaan. Mieleeni tulvii hallitsemattomasti takaumia lapsuudesta ja "Pieni tytön tylleröinen" -mollijollotuksesta. Mulla on hatara muistikuva, että olisin ollut Sinipiika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti laittoi suihkun jälkeen mulle pari lettiä niin että aamulla oli valtaisat kiharat. Ne oli niin hienot että hymyilin koko ajan Hangon keksinä :) Kunnes enoni tuli js sanoi että näytän ihan variksenpelättimeltä. Vieläkin muistan tuon.
Suutuin mummolleni verisesti kun hän väitti olevansa isäni äiti (mikä hän siis onkin ja itsekin sen jollain tasolla tajusin). Olin niin mustasukkainen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oijoi, vauvalehden pitäis julkasta nää<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pelaamassa enoni kanssa mustaa pekka mökillä pienessä lasten tuolissa istuen. Innostuin pelistä niin paljon että kaaduin mukkelismakkelis tuolillani, mihin eno ei voinut kuin nauraa makeasti päälle.
Odotin, että äidin tapaan minua olisi lohduteltu ja hyvitwlty kun menin kaatumaan, ja olin erittäin yllättynyt ja loukkaantunut enoni naurusta.
Olin itse n, 6v ja eno vähän yli 20v. Näin myöhemmin ajateltuna - tosi kiva että edes viitsi lapsen kanssa pelailla :)
Äiti ja isäpuoli puhuivat, että lähdetään lomalla egyptiin. Mä heti tarkistin karttapallosta, että sehän on Afrikassa! Hekumoin päiväkaudet mielessäni, että menen AFRIKKAAN! Ja mietin, miten kerron ylpeänä kaikille että olen ollutafrikassa, millaista siellä on jne. En tiedä miksi se oli niin iso juttu. (Ttulee mieleen se feissarimokien espanja-intoilija :)). No, suunnitelmat muuttuivat ja menimmekin Kyprokselle. Pettymys oli jäätävä, sehän on vain Euroopassa. Onneksi en ollut ehtinyt kehuskella vielä tuolla reissulla kovin laajasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena tosi huono syömään ja äiti sanoikin että olen kuin Biafran pakolainen (siellä oli sota siihen aikan ja uutisissa näkyi kuvia nälkiintyneistä lapsista). Kerran äiti sanoi että saat markan jos syöt tuon perunan. Söin jo kylmäksi mennenn perunan takellen. En markkaa kuitenkaan saanut ja olin siitä kauan tosi katkera. Muistan tämän vieläkin vaikka aikaa on siitä joku 35 vuotta.
Minua harmitti koko ala-asteen se,kun luokkakaverin äidillä oli ms-tauti ja sen seurauksena koko perhe kävi 4x viikossa uimahallissa. Reissut tehtiin tilataksilla ja matkat olivat pienestä ihmisestä kuin huvipuistoreissuja kaikkine herkkuineen. Kiukuttelin kotona kun omalla äidillä ei ko sairautta ollut,emmekä me päässeet niin usein uimahalliin -saati kulkeneet sinne taksilla. Yläasteen aikana vasta tajusin,mistä sairaudessa oikeasti oli kyse ja voi jestas kun hävetti. Kaverin äiti sai ysillä ollessani elinaikaa n vuoden,mutta säännölliset uimareissut pidensivät odotetta jopa 12 vuotta. Rauha rouvan muistolle ja kiitokset hyvistä uimareissuista<3
Jouduin aina olemaan koulunäytelmissä kertoja, koska olin luokkani paras lukemaan. Kyllä harmitti.
Tunsin itseni ö-luokan kansalaiseksi kun serkkujeni äiti laittoi aurinkorasvaa vain omille lapsilleen, ei minulle vaikka olin heillä hoidossa.
Olin poiminut vasullisen mansikoita ja menin näyttämään niitä innoissani ukilleni, joka vain tuhahti. Mietin silloin, miksei ukki tykkää minusta vaikka serkuistani tykkäsi.
Lapsena olin myös katkera siitä, ettei meillä ollut aamupalaksi kaakaota paahtoleivällä ja Oltermanni-juustolla :D sain sitä aina kaverillani yökylässä ja varjele miten hyvää se oli! Aikuisena olen korjannut tilanteen, ja ihan hyvältä maistuu edelleen.
Sain silmälasit heti 6-vuotiaana kun aloitin koulun. En koskaan päässyt mukaan mihinkään joulu- tai kevätjuhlanäytelmään tästä syystä. Opettaja sanoi tämän ihan ääneen koko luokan kuullen, että Maija ei voi esiintyä, kun Maijalla on nuo silmälasit. Olin kamalan hämilläni ja pettynyt - en ollut ollenkaan ymmärtänyt tätä ennen, että oli erilainen ja huonompi silmälasieni takia. Kamala opettaja!
Joskus kymmenvuotiaana ihastuin tätini kultaiseen ranneketjuun ja toivoin sellaista kiihkeästi joka joulu ja syntymäpäivä, sanoin, ettei mitään muuta tarvitse antaa ja vaikka useampaan vuoteen. En ikinä saannut - aikuisena olen hankkinut ihan itse useammankin "lohtulahjaksi" itselleni.
Kuka tätäkin ketjua kehtaa käydä miinustelemassa?? Hauskoja juttuja.