Velana elämä on kyllä paljon rikkaampaa

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:34"]

Totuus kuitenkin on ettei se ole mahdollista koska vela ei ole tuntenut tunteita, joita oma lapsi herättää.

[/quote]

Ai esimerkiksi pettymystä, katkeruutta ja vihaa? Koska kaikkia näitä tunteita lapset myös vanhemmissaan herättävät. Olen ihan tyytyväinen, etten tule koskaan tuntemaan noita tunteita tai joudu hylkäämään tai laiminlyömään lasta, jota en todellakaan elämääni toivo. Vielä pari sukupolvea sitten minulla ei välttämättä olisi ollut tällaista mahdollisuutta.

Olet toivottoman naiivi, jos kuvittelet edes kaikkien vanhemmuuteensa tyytyväisten ihmisten kokevan tuollaista ylitsepursuavaa rakkautta. Puhumattakaan sitten naisista ja miehistä, joille vanhemmuus on vastenmielinen taakka. -5

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:08"] [quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:20"]

On muuten käsittämätöntä, miten raivostuttavaa lapsellisten mielestä on se, että joku ei lapsia halua eikä hanki. Suorastaan pakkomielteinen on tarve todistella, kuinka monet sanovat etteivät lapsia tee ja tekevät kuitenkin ja samalla kielletään kokonaan se, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka sanovat etteivät tee lapsia eivätkä myöskään tee. Miten se, että joku ei tee lapsia, on teiltä pois? Uhkaako se jotenkin teidän käsitystänne jostakin? Vai onko kyse vain siitä, että kaikilla olisi oltava jostakin ihmeellisestä tasapäistämispakosta johtuen samanlaista. Nimittäin kun kuuntelee esim. työpaikalla lapsiperheellisten jatkuvaa narinaa, ei se niin auvoiselta kuulosta kuin täällä selitetään, pelkkää märinää ja siinä ohessa katkeraa kiukuttelua siitä, kuinka naapurin lapseton parikuntakin taas on vaihtanut uudet autot, taloakin remppaavat ja ruskettuneina tulivat parin viikon kaukomatkalta mutta helppoa se on lomailla vähän väliä kun ei ole lapsia. No ihan oma valinta, ei niitä kukaan ole pakottanut tekemään, joten naurettavaa ruikuttaa ja olla kateellinen toisille siitä, että he eivät ole tehneet samoin kuin itse. Ja tästähän koko velauden vastustamisessa on kysekin - jonkinlainen kaikille sama ankeus-ajattelu.

[/quote]

Ketään ei tietääkseni liikuta tekeekö joku lapsia vai ei, mutta nimenomaan on säälittävää ja rasittavaa se pakkomielteinen julistaminen vela-uskonnon ympärillä.

[/quote]

Yhtä vähän ketään kiinnostaa kuulla, mitä se pirjopetteri sanoi tänään voi että sentään hihihi, katsella jotakin valokuvia pirjopetterin syntymäpäiviltä kun on kahvitauolla tai kuunnella kiukuttelua kun ei halua syödä samaisilta syntymäpäiviltä ylijäänyttä kakkua joka on täynnä sormenjälkiä "kun lapset halusi syödä kermavaahtoa".

Ei takuulla kiinnosta ketään velojen julistamiset, mutta ei juuri ketään ainakaan työpaikalla kiinnosta ne loputtomat lapset sitä lapset tätä-jorinat. Ihmiset nyt vaan on niin kohteliaita, että harva sanoo suoraan joten sitten vaan teeskennellään kiinnostunutta ja hymyillään sopivissa kohdissa vaikka ajatellaan aivan muuta eikä edes kuunnella.

Sellainen asia nimittääin pätee kaikkeen (niin lapsellisiin, veloihin kuin mihin tahansa muuhunkin); omat asiat eivät ole muiden mielestä läheskään niin kiinnostavia ja hienoja kuin niistä kertovat kuvittelevat. Yhtä typerää kuin on kuunnella jonkun velan vouhotusta velaudestaan on kuunnella jonkun mamman vouhotusta lapsistaan, samanlaisia ne on kaikilla muillakin ja erityisiä vain omille vanhemmilleen.

[/quote] Kahvipöydässä jutellaan asioista laidasta laitaan joten pirjopetterin kermanvispaus on ihan yhtä validi aihe kuin velalomalaisen compostelakävely tai hotjoogaopettajan vaihtuminen. [/quote]

Kermanvispaus? Tuossahan oli kyse sorkitusta kermavaahdosta, jollaista kakkua oletettiin muiden ottavan vaikka tuollainen tekele ei kelpaa kuin roskiin. Olisiko siitä kakunsorkkimisesta pitänyt vielä puhuakin ja kiinnostua?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

Kaksosten kanssa on aika rankkaa kun ovat pieniä, joten nyt tosiaan voi tuntua siltä, että äitiys ei ole sinua varten. Olet väsynyt ja lapset ovat raskaassa iässä. Pari vuoden kuluttua saatat olla ihan eri mieltä. Monet tuntevat noin joskus, kun lapset ovat pieniä. Väsymys puhuu. Avioerojakin on alle 2-vuotiaiden vanhemmilla paljon, kun väsyneenä se puolisokin alkaa inhottaa. Kohta helpottaa.

[/quote]

Äitimyyttiin kuuluu, että kukaan nainen ei voi oikeasti olla tyytymätön vanhemmuuteensa. Syy löytyy aina jostakin muualta: mielenterveysongelmista, luonneviasta, raskaasta arjesta, puolisosta ja niin edelleen. Mutta kun asia on todellisuudessa juuri niin kuin tuossa kirjoitettiin: vanhemmuus ei ole kaikkia varten, ja jotkut meistä ovat onnellisempia lapsettomana kuin olisimme vanhempina.

Lue vaikka tuo haastattelu: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html -5

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Kaksosten kanssa on aika rankkaa kun ovat pieniä, joten nyt tosiaan voi tuntua siltä, että äitiys ei ole sinua varten. Olet väsynyt ja lapset ovat raskaassa iässä. Pari vuoden kuluttua saatat olla ihan eri mieltä. Monet tuntevat noin joskus, kun lapset ovat pieniä. Väsymys puhuu. Avioerojakin on alle 2-vuotiaiden vanhemmilla paljon, kun väsyneenä se puolisokin alkaa inhottaa. Kohta helpottaa.

[/quote]

Voi nolous, anteeksi. Lapseni ovat 12-vuotiaita, eivät 2-vuotiaita. Sattui näppäilyvirhe. Enkä muuten ollut vauva-aikaankaan väsynyt, mieheni hoiti heitä hyvin paljon ja pystyin käymään töissä normaalisti. Meille tuli kyllä avoero myöhemmin mutta siihen eivät lasten olemassaolo ollut yhtään osasyykään. En vain ole koskaan halunnut olla äiti, eikä se miksikään ole muuttunut. Halusin tällä kokemuksellani kertoa niille ihmisille, jotka väittävät että vela ei tiedä lapsista mitään tai rakkaudesta, että minä tiesin 100 % tarkkaan miltä rakkaus lapseen tuntuu. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, ei se eronnut juuri mitenkään rakkaudestani koiraan. 

Miten velana eläminen voisi olla jotenkin rikkaampaa, kun yksi elämän keskeisistä rakkauden ja onnen lähteistä puuttuu kokonaan? Halvalla menee vaihtaa omat lapset rantatuoliin ja sangriaan varsinkin kun niistä voi aivan hyvin myös perheellinen nauttia.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Kaksosten kanssa on aika rankkaa kun ovat pieniä, joten nyt tosiaan voi tuntua siltä, että äitiys ei ole sinua varten. Olet väsynyt ja lapset ovat raskaassa iässä. Pari vuoden kuluttua saatat olla ihan eri mieltä. Monet tuntevat noin joskus, kun lapset ovat pieniä. Väsymys puhuu. Avioerojakin on alle 2-vuotiaiden vanhemmilla paljon, kun väsyneenä se puolisokin alkaa inhottaa. Kohta helpottaa.

[/quote]

Voi nolous, anteeksi. Lapseni ovat 12-vuotiaita, eivät 2-vuotiaita. Sattui näppäilyvirhe. Enkä muuten ollut vauva-aikaankaan väsynyt, mieheni hoiti heitä hyvin paljon ja pystyin käymään töissä normaalisti. Meille tuli kyllä avoero myöhemmin mutta siihen eivät lasten olemassaolo ollut yhtään osasyykään. En vain ole koskaan halunnut olla äiti, eikä se miksikään ole muuttunut. Halusin tällä kokemuksellani kertoa niille ihmisille, jotka väittävät että vela ei tiedä lapsista mitään tai rakkaudesta, että minä tiesin 100 % tarkkaan miltä rakkaus lapseen tuntuu. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, ei se eronnut juuri mitenkään rakkaudestani koiraan. 

[/quote]

Sulle taitaa tulla aika paljon näppäilyvirheitä noiden ikien kanssa! Jännä sattuma.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Voi hyvänen aika sentään. Sinulta taisi mennä tekstini pointti ohi? Tietysti olen tullut ajatelleeksi tuota (senkin tomppeli) mutta sehän ei nyt tähän liittynyt mitenkään vaan halusin kokemuksellani kertoa sen, että minä ymmärsin lapsettomana miltä lasten saaminen tuntuisi. Vaikka minulle sanottiin ja netissä sanotaan yhä että vela ei voi sitä tietää mitenkään, kyllä nimittäin voi. Ei rakkaus lapseen ole ollut mitään ainutlaatuista vaikka kivoja tyyppejähän nuo ovat. Hoidan heitä kuten kuuluu ja vietän heidän kanssaan aikaa, mutta eihän tämä tietenkään ole sitä ilotulitusta ja tunteiden ailahtelua mitä minulle vakuuteltiin. Ihan tavallista elämää johon yhä eniten sisältöä tuo minun työni ja harrastukseni, eivät lapset.

Ai rahallisesti vai? Voipi ollakin mutta ei kuitenkaan henkisesti. Lapsista saa niin suunnattoman paljon iloa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:04"]

Lapsettomuus takaa siis huolettoman elämän? Kerro ihmeessä lisää. Kuvitteletko ihmisen ainoiden huolien liittyvän penskoihin, itse, läheiset ja oma elämäkö lakkaa olemasta ja ainoat huoletkin liittyvät vain lapsiin? 

[/quote]

No minun elämäni on ainakin hyvin vapaata ja huoletonta verrattuna oikeastaan kehen tahansa vanhempaan. En ole vastuussa kenenkään toisen hyvinvoinnista, rahat riittävät yhdelle ihmiselle ihan hyvin, voin käyttää kaiken töiden ulkopuolisen ajan miten haluan, ystäville ja harrastuksille riittää energiaa ja niin edelleen. Olen ihan tarkoituksella järjestänyt elämäni mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi, koska sellaista elämää haluan elää. -5

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:08"] [quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:20"]

On muuten käsittämätöntä, miten raivostuttavaa lapsellisten mielestä on se, että joku ei lapsia halua eikä hanki. Suorastaan pakkomielteinen on tarve todistella, kuinka monet sanovat etteivät lapsia tee ja tekevät kuitenkin ja samalla kielletään kokonaan se, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka sanovat etteivät tee lapsia eivätkä myöskään tee. Miten se, että joku ei tee lapsia, on teiltä pois? Uhkaako se jotenkin teidän käsitystänne jostakin? Vai onko kyse vain siitä, että kaikilla olisi oltava jostakin ihmeellisestä tasapäistämispakosta johtuen samanlaista. Nimittäin kun kuuntelee esim. työpaikalla lapsiperheellisten jatkuvaa narinaa, ei se niin auvoiselta kuulosta kuin täällä selitetään, pelkkää märinää ja siinä ohessa katkeraa kiukuttelua siitä, kuinka naapurin lapseton parikuntakin taas on vaihtanut uudet autot, taloakin remppaavat ja ruskettuneina tulivat parin viikon kaukomatkalta mutta helppoa se on lomailla vähän väliä kun ei ole lapsia. No ihan oma valinta, ei niitä kukaan ole pakottanut tekemään, joten naurettavaa ruikuttaa ja olla kateellinen toisille siitä, että he eivät ole tehneet samoin kuin itse. Ja tästähän koko velauden vastustamisessa on kysekin - jonkinlainen kaikille sama ankeus-ajattelu.

[/quote]

Ketään ei tietääkseni liikuta tekeekö joku lapsia vai ei, mutta nimenomaan on säälittävää ja rasittavaa se pakkomielteinen julistaminen vela-uskonnon ympärillä.

[/quote]

Yhtä vähän ketään kiinnostaa kuulla, mitä se pirjopetteri sanoi tänään voi että sentään hihihi, katsella jotakin valokuvia pirjopetterin syntymäpäiviltä kun on kahvitauolla tai kuunnella kiukuttelua kun ei halua syödä samaisilta syntymäpäiviltä ylijäänyttä kakkua joka on täynnä sormenjälkiä "kun lapset halusi syödä kermavaahtoa".

Ei takuulla kiinnosta ketään velojen julistamiset, mutta ei juuri ketään ainakaan työpaikalla kiinnosta ne loputtomat lapset sitä lapset tätä-jorinat. Ihmiset nyt vaan on niin kohteliaita, että harva sanoo suoraan joten sitten vaan teeskennellään kiinnostunutta ja hymyillään sopivissa kohdissa vaikka ajatellaan aivan muuta eikä edes kuunnella.

Sellainen asia nimittääin pätee kaikkeen (niin lapsellisiin, veloihin kuin mihin tahansa muuhunkin); omat asiat eivät ole muiden mielestä läheskään niin kiinnostavia ja hienoja kuin niistä kertovat kuvittelevat. Yhtä typerää kuin on kuunnella jonkun velan vouhotusta velaudestaan on kuunnella jonkun mamman vouhotusta lapsistaan, samanlaisia ne on kaikilla muillakin ja erityisiä vain omille vanhemmilleen.

[/quote] Kahvipöydässä jutellaan asioista laidasta laitaan joten pirjopetterin kermanvispaus on ihan yhtä validi aihe kuin velalomalaisen compostelakävely tai hotjoogaopettajan vaihtuminen. [/quote]

Kermanvispaus? Tuossahan oli kyse sorkitusta kermavaahdosta, jollaista kakkua oletettiin muiden ottavan vaikka tuollainen tekele ei kelpaa kuin roskiin. Olisiko siitä kakunsorkkimisesta pitänyt vielä puhuakin ja kiinnostua?

[/quote]

Pitääkö tehdä numero? Et ota, tai jos toinen sanoo että nooo ota nyt vähäsen, niin otat vähän lautaselle ja jätät syömättä. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Kaksosten kanssa on aika rankkaa kun ovat pieniä, joten nyt tosiaan voi tuntua siltä, että äitiys ei ole sinua varten. Olet väsynyt ja lapset ovat raskaassa iässä. Pari vuoden kuluttua saatat olla ihan eri mieltä. Monet tuntevat noin joskus, kun lapset ovat pieniä. Väsymys puhuu. Avioerojakin on alle 2-vuotiaiden vanhemmilla paljon, kun väsyneenä se puolisokin alkaa inhottaa. Kohta helpottaa.

[/quote]

Voi nolous, anteeksi. Lapseni ovat 12-vuotiaita, eivät 2-vuotiaita. Sattui näppäilyvirhe. Enkä muuten ollut vauva-aikaankaan väsynyt, mieheni hoiti heitä hyvin paljon ja pystyin käymään töissä normaalisti. Meille tuli kyllä avoero myöhemmin mutta siihen eivät lasten olemassaolo ollut yhtään osasyykään. En vain ole koskaan halunnut olla äiti, eikä se miksikään ole muuttunut. Halusin tällä kokemuksellani kertoa niille ihmisille, jotka väittävät että vela ei tiedä lapsista mitään tai rakkaudesta, että minä tiesin 100 % tarkkaan miltä rakkaus lapseen tuntuu. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, ei se eronnut juuri mitenkään rakkaudestani koiraan. 

[/quote]

Sulle taitaa tulla aika paljon näppäilyvirheitä noiden ikien kanssa! Jännä sattuma.

[/quote]

Miten niin? Minun piti näppäillä että lapseni täyttävät ensi kuussa 12 vuotta, unohdin ykkösen pois. Vai yritätkö väittää että minä olisin täällä kirjoitellut joitain muitakin viestejä? Se ei ole totta.

Näitä velakeskusteluja lukiessa tuntuu siltä, että ainakin palstavelat tarvitsevat jatkuvasti lapsiperheitä vertailukohtana itseensä. Jatkuvasti pitää olla kertomassa, miten kamalaa lapsiperheellisenä oleminen on (lapsettomathan toki ovat tässä niitä parhaita asiantuntijoita) ja miten siihen verrattuna on ihanaa olla lapseton. Mä en suoraan sanottuna ymmärrä tuollaista ajattelua. Itse olen ajatellut, että omaan elämään pitää olla tyytyväinen riippumatta siitä, millaista muiden elämä on. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Kaksosten kanssa on aika rankkaa kun ovat pieniä, joten nyt tosiaan voi tuntua siltä, että äitiys ei ole sinua varten. Olet väsynyt ja lapset ovat raskaassa iässä. Pari vuoden kuluttua saatat olla ihan eri mieltä. Monet tuntevat noin joskus, kun lapset ovat pieniä. Väsymys puhuu. Avioerojakin on alle 2-vuotiaiden vanhemmilla paljon, kun väsyneenä se puolisokin alkaa inhottaa. Kohta helpottaa.

[/quote]

Voi nolous, anteeksi. Lapseni ovat 12-vuotiaita, eivät 2-vuotiaita. Sattui näppäilyvirhe. Enkä muuten ollut vauva-aikaankaan väsynyt, mieheni hoiti heitä hyvin paljon ja pystyin käymään töissä normaalisti. Meille tuli kyllä avoero myöhemmin mutta siihen eivät lasten olemassaolo ollut yhtään osasyykään. En vain ole koskaan halunnut olla äiti, eikä se miksikään ole muuttunut. Halusin tällä kokemuksellani kertoa niille ihmisille, jotka väittävät että vela ei tiedä lapsista mitään tai rakkaudesta, että minä tiesin 100 % tarkkaan miltä rakkaus lapseen tuntuu. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, ei se eronnut juuri mitenkään rakkaudestani koiraan. 

[/quote]

Sulle taitaa tulla aika paljon näppäilyvirheitä noiden ikien kanssa! Jännä sattuma.

[/quote]

Miten niin? Minun piti näppäillä että lapseni täyttävät ensi kuussa 12 vuotta, unohdin ykkösen pois. Vai yritätkö väittää että minä olisin täällä kirjoitellut joitain muitakin viestejä? Se ei ole totta.

[/quote]

Ensimmäisessä viestissäsi olit ollut vela sekä 35- että 38-vuotiaaksi asti.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Kaksosten kanssa on aika rankkaa kun ovat pieniä, joten nyt tosiaan voi tuntua siltä, että äitiys ei ole sinua varten. Olet väsynyt ja lapset ovat raskaassa iässä. Pari vuoden kuluttua saatat olla ihan eri mieltä. Monet tuntevat noin joskus, kun lapset ovat pieniä. Väsymys puhuu. Avioerojakin on alle 2-vuotiaiden vanhemmilla paljon, kun väsyneenä se puolisokin alkaa inhottaa. Kohta helpottaa.

[/quote]

Voi nolous, anteeksi. Lapseni ovat 12-vuotiaita, eivät 2-vuotiaita. Sattui näppäilyvirhe. Enkä muuten ollut vauva-aikaankaan väsynyt, mieheni hoiti heitä hyvin paljon ja pystyin käymään töissä normaalisti. Meille tuli kyllä avoero myöhemmin mutta siihen eivät lasten olemassaolo ollut yhtään osasyykään. En vain ole koskaan halunnut olla äiti, eikä se miksikään ole muuttunut. Halusin tällä kokemuksellani kertoa niille ihmisille, jotka väittävät että vela ei tiedä lapsista mitään tai rakkaudesta, että minä tiesin 100 % tarkkaan miltä rakkaus lapseen tuntuu. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, ei se eronnut juuri mitenkään rakkaudestani koiraan. 

[/quote]

Sulle taitaa tulla aika paljon näppäilyvirheitä noiden ikien kanssa! Jännä sattuma.

[/quote]

Miten niin? Minun piti näppäillä että lapseni täyttävät ensi kuussa 12 vuotta, unohdin ykkösen pois. Vai yritätkö väittää että minä olisin täällä kirjoitellut joitain muitakin viestejä? Se ei ole totta.

[/quote]

Ei kun aivan, nyt huomasin, voi apua miten noloa... :´D Sanoin siis että olin lapseton 35-vuotiaaksi, mikä oli ihan totta, mutta sain lapseni 36- vuotiaana enkä 38 vuotiaana. Anteeksi, ei pitäisi näin väsyneenä kirjoitella mitään. Jatkakaa. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:16"]

Olen aina ihmetellyt tätä, miten lapselliset sanovat lapsettomille että et voi ymmärtää sitä ja tätä jos et hanki lapsia, et voi tietää tykkäätkö siitä jne. Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä totta helvetissä voi. Ei ole samanlaista olla lapseton 20-vuotiaana, kuin vela 60-vuotiaana. Ei ole samanlaista elää elämänsä ajatellen että lapsia tulee sitten joskus, kuin että niitä ei tule koskaan.

Ja nyt tulee iso pommi: minulla on lapsia, olin vela 38-vuotiaaksi kun sattui vahinko ja sain kaksoset. Ja uskokaa tai älkää: minä tiesin täsmälleen miltä tämä tuntuu kun olin lapseton. Ei rakkauden määrä ole hämmästyttänyt minua, sehän on vain eläimellistä suojeluvaistoa ja koska tunnen itseni, tiesin jo velana miltä tämä tuntuisi. Heh, vielä isompi pommi: tunsin lapsena tätä saman vahvuista rakkautta koiraani, samanlaista suojelusvaistoa, lempeyttä, pelkoa ja rakkautta. En ole saanut elämääni uutta syvyyttä enkä katsele lapsiani iltaisin kyynel silmissä onnesta soikeana. Tuntuu naurettavalta mitä jotkut lapselliset yrittävät täällä vakuutella, varsinkin kun minä nyt sitten olen tämä takinkääntäjä jolla on kokemusta "molemmista puolista". Vaikka oikeasti ei ole, minulla on kokemusta vain 35-vuotiaaksi saakka velana olemisesta, joka todella oli onnellista. Olen minä nytkin ihan onnellinen, mutta uskon että olisin onnellisempi ilman lapsiani, jotka täyttävät nyt ensi kuussa 2 vuotta. Minua ei oltu luotu äidiksi ja tiesin sen, mutta minusta ei ollut tekemään aborttia.

Minä tiesin miltä tämä tulee tuntumaan. 

[/quote]

Et ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että muut voivat ihan oikeasti tuntea sitä rakkautta, saada elämäänsä syvyyttä ja katsella lapsiaan niiden mentyä nukkumaan?

[/quote]

Voi hyvänen aika sentään. Sinulta taisi mennä tekstini pointti ohi? Tietysti olen tullut ajatelleeksi tuota (senkin tomppeli) mutta sehän ei nyt tähän liittynyt mitenkään vaan halusin kokemuksellani kertoa sen, että minä ymmärsin lapsettomana miltä lasten saaminen tuntuisi. Vaikka minulle sanottiin ja netissä sanotaan yhä että vela ei voi sitä tietää mitenkään, kyllä nimittäin voi. Ei rakkaus lapseen ole ollut mitään ainutlaatuista vaikka kivoja tyyppejähän nuo ovat. Hoidan heitä kuten kuuluu ja vietän heidän kanssaan aikaa, mutta eihän tämä tietenkään ole sitä ilotulitusta ja tunteiden ailahtelua mitä minulle vakuuteltiin. Ihan tavallista elämää johon yhä eniten sisältöä tuo minun työni ja harrastukseni, eivät lapset.

[/quote]

Sinä (tomppeli) kuitenkin esität asiat niin, että lapsiperheelliset yrittävät vakuutella, miten lapsia kohtaan tuntee suurta rakkautta, vaikka oikeasti asia ei ole niin.

Helpompaa elämä voi olla jossain vaiheessa lapsettomana kuin pienten lasten kanssa, mutta rikkaampaa se ei todella ole.

50v katselee jo joitain asioita taaksepäin ja niin tekevät velat ystävätkin, toivotaan että sangrian lisäksi löydät jotain muutakin rikkautta elämäsi ettet ole yhtä katkera kuin oma ystäväni kun tajusi että lapsettomuus ei enää ole  oma valinta vaan biologisestikin mahdotonta.

Ei onnellisuuden määrä tule siitä keitä ympärillä on, se tulee ihmisen sisältä.

Onnellisen tuskin tarvitsee onneaan muille vakuutella jossain palstoilla.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:04"]

Lapsettomuus takaa siis huolettoman elämän? Kerro ihmeessä lisää. Kuvitteletko ihmisen ainoiden huolien liittyvän penskoihin, itse, läheiset ja oma elämäkö lakkaa olemasta ja ainoat huoletkin liittyvät vain lapsiin? 

[/quote]

No minun elämäni on ainakin hyvin vapaata ja huoletonta verrattuna oikeastaan kehen tahansa vanhempaan. En ole vastuussa kenenkään toisen hyvinvoinnista, rahat riittävät yhdelle ihmiselle ihan hyvin, voin käyttää kaiken töiden ulkopuolisen ajan miten haluan, ystäville ja harrastuksille riittää energiaa ja niin edelleen. Olen ihan tarkoituksella järjestänyt elämäni mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi, koska sellaista elämää haluan elää. -5

[/quote]

Mä aina mietin näitä juttuja lukiessani, että pitäiskö mun kokea elämäni jotenkin hankalaksi ja huolekkaaksi, kun mulla on lapsia? Ei tunnu siltä. On mulla ollut elämäni aikana muitakin asioita, joista olen kantanut vastuuta, eivätkä lapset siinä jatkumossa nyt niin erityisen hankalilta tunnu. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:08"] [quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:20"]

On muuten käsittämätöntä, miten raivostuttavaa lapsellisten mielestä on se, että joku ei lapsia halua eikä hanki. Suorastaan pakkomielteinen on tarve todistella, kuinka monet sanovat etteivät lapsia tee ja tekevät kuitenkin ja samalla kielletään kokonaan se, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka sanovat etteivät tee lapsia eivätkä myöskään tee. Miten se, että joku ei tee lapsia, on teiltä pois? Uhkaako se jotenkin teidän käsitystänne jostakin? Vai onko kyse vain siitä, että kaikilla olisi oltava jostakin ihmeellisestä tasapäistämispakosta johtuen samanlaista. Nimittäin kun kuuntelee esim. työpaikalla lapsiperheellisten jatkuvaa narinaa, ei se niin auvoiselta kuulosta kuin täällä selitetään, pelkkää märinää ja siinä ohessa katkeraa kiukuttelua siitä, kuinka naapurin lapseton parikuntakin taas on vaihtanut uudet autot, taloakin remppaavat ja ruskettuneina tulivat parin viikon kaukomatkalta mutta helppoa se on lomailla vähän väliä kun ei ole lapsia. No ihan oma valinta, ei niitä kukaan ole pakottanut tekemään, joten naurettavaa ruikuttaa ja olla kateellinen toisille siitä, että he eivät ole tehneet samoin kuin itse. Ja tästähän koko velauden vastustamisessa on kysekin - jonkinlainen kaikille sama ankeus-ajattelu.

[/quote]

Ketään ei tietääkseni liikuta tekeekö joku lapsia vai ei, mutta nimenomaan on säälittävää ja rasittavaa se pakkomielteinen julistaminen vela-uskonnon ympärillä.

[/quote]

Yhtä vähän ketään kiinnostaa kuulla, mitä se pirjopetteri sanoi tänään voi että sentään hihihi, katsella jotakin valokuvia pirjopetterin syntymäpäiviltä kun on kahvitauolla tai kuunnella kiukuttelua kun ei halua syödä samaisilta syntymäpäiviltä ylijäänyttä kakkua joka on täynnä sormenjälkiä "kun lapset halusi syödä kermavaahtoa".

Ei takuulla kiinnosta ketään velojen julistamiset, mutta ei juuri ketään ainakaan työpaikalla kiinnosta ne loputtomat lapset sitä lapset tätä-jorinat. Ihmiset nyt vaan on niin kohteliaita, että harva sanoo suoraan joten sitten vaan teeskennellään kiinnostunutta ja hymyillään sopivissa kohdissa vaikka ajatellaan aivan muuta eikä edes kuunnella.

Sellainen asia nimittääin pätee kaikkeen (niin lapsellisiin, veloihin kuin mihin tahansa muuhunkin); omat asiat eivät ole muiden mielestä läheskään niin kiinnostavia ja hienoja kuin niistä kertovat kuvittelevat. Yhtä typerää kuin on kuunnella jonkun velan vouhotusta velaudestaan on kuunnella jonkun mamman vouhotusta lapsistaan, samanlaisia ne on kaikilla muillakin ja erityisiä vain omille vanhemmilleen.

[/quote] Kahvipöydässä jutellaan asioista laidasta laitaan joten pirjopetterin kermanvispaus on ihan yhtä validi aihe kuin velalomalaisen compostelakävely tai hotjoogaopettajan vaihtuminen. [/quote]

Kermanvispaus? Tuossahan oli kyse sorkitusta kermavaahdosta, jollaista kakkua oletettiin muiden ottavan vaikka tuollainen tekele ei kelpaa kuin roskiin. Olisiko siitä kakunsorkkimisesta pitänyt vielä puhuakin ja kiinnostua?

[/quote]

Pitääkö tehdä numero? Et ota, tai jos toinen sanoo että nooo ota nyt vähäsen, niin otat vähän lautaselle ja jätät syömättä. 

[/quote]

Miksi? Jos ihminen on niin itsekeskeinen ja ajattelematon, että vie ikäänkuin hyvänäkin kahvipöytätarjottavana kakunjämän, jota on SORKITTU SORMIN (ja tämän vielä tolvana olisi kertonut ikäänkuin hauskanakin juttuna), hänelle on oltava kohtelias ja otettava moista jätettä tai edes teeskenneltävä?

Minä sekä jättäisin ottamatta että kertoisin syyn. Mitä tuollaisessa on edes tarkoitettu koko kakun tuonnilla, vanhentunut (tokko ne synttärit kyseisenä aamuna oli) kakunjämä jota on sorkittu käsin, tosi työkavereita arvostavaa viedä tuollainen työpaikalle ja olettaa että kelpaa. Huhhuh itsekeskeisyyden määrää tai mitä onkaan.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:44"]

Ei onnellisuuden määrä tule siitä keitä ympärillä on, se tulee ihmisen sisältä.

Onnellisen tuskin tarvitsee onneaan muille vakuutella jossain palstoilla.

[/quote]

Mä oon kyllä vähän eri mieltä tästä asiasta. Sitä mieltä kyllä olen, että on vaikeaa olla onnellinen hyvissäkin puitteissa, jos on sisäisesti onneton, mutta kyllä mä tuntisin itseni onnettomaksi ilman läheisiäni.