Velana elämä on kyllä paljon rikkaampaa

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:23"]

Mitä velana eläminen tarkoittaa?

[/quote]

Vela tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta. Vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa puolestaan itä, ettei halua omia lapsia ja elää ja suunnittelee omaa elämäänsä siitä lähtökohdasta, ettei lapsia myöskään koskaan hanki. Se, ettei halua lapsia vielä tai toistaiseksi, ei ole vapaaehtoista lapsettomuutta. -5

[/quote]

Kyllä elämä eletään siitä hetkestä käsin eikä haluamisiaan voi määritellä ennalta lopuksi ikää. Vela tarkoittaa sitä, että juuri sillä hetkellä eli toistaiseksi kokee, ettei koskaan halua saada lapsia ja suunnittelee elämänsä siitä lähtökohdasta. Maailma on väärällään mielensä muuttaneita ihmisiä ja hyvä niin. Erinäisissä asioissa ihmiset ajattelevat asioista eri tavoin eri ikäisinä. Toisten mieli muuttuu, toisten ei joten ei tehdä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta vannomista ja uskonvahvistamista vaati vaa uskontoa, please.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:26"]

Vela tarkoittaa sitä, että juuri sillä hetkellä eli toistaiseksi kokee, ettei koskaan halua saada lapsia ja suunnittelee elämänsä siitä lähtökohdasta.

[/quote]

"Tänään en halua koskaan lapsia, mutta huomenna saatankin niitä haluta jonakin päivänä" on minusta vähän kummallinen kanta. En halua lapsia ikinä, ja tämä pitää sisällään sen oletuksen, että olen huomennakin samaa mieltä. En oleta haluni koskaan muuttuvan. Se vaatisi, että muutun kokonaan erilaiseksi ihmiseksi. Yhtä suuri persoonallisuuden muutos vaadittaisiin vaikkapa uskovaiseksi ryhtymiseen. -5

Ap, hienoa! Jatka samaan malliin!

Suomessa on paljon ihmisiä, joille elämisen arvoisia ovat vain ne hetket, joihin liittyy viinan juontia, yksin tai porukassa. Oman kokemukseni mukaan lasten saaminen ei muuta asiaa, vaan lapset ovat ikuisia kakkosia. En tiedä kuinka monella tässä ketjussa on tästä kyse, mutta koko Suomen mittakaavassa tällaisia ihmisiä on PALJON.

Mitä harvempi tällainen ihminen tekee lapsia, sitä parempi. Suosittelen lämpimästi heille, että nauttivat lapsettomasta elämästä täydesti ja loppuun saakka.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:13"]

Mutta pointtihan oli, että mun ei ole tarvinnut poistaa elämästäni mitään muuta.

[/quote]

Minun vaikea kuvitella elämää, joka ei muuttuisi radikaalisti lasten hankkimisen jälkeen. Kenties jokin aatelismiehen elämä, jossa lastenhoito on ulkoistettu nannylle? Ainakin minun pitäisi luopua todella paljosta, jos lapsia elämääni ottaisin, ja samaa mieltä tuntuvat olevan useimmat kolmikymppiset akateemisesti koulutetut ystäväni, oli heillä lapsia tai ei. -5

[/quote]

No ainahan elämä muuttuu jotenkin erinäisistä syistä. Silloin kun sinkusta tulee parisuhteellinen, silloin kun valmistuu ammattiin, vaihtaa työtä, sairastuu, hankkii lemmikin, sairastuu, mitä tahansa. Minusta vaan on virheellistä olettaa, että elämä muuttuu täysin toiseksi lasten myötä ja automaattisesti vähemmän rikkaaksi. Totta kai arjessa muutos oli työelämästä äitiyslomalle, mutta ei se ainakaan minulle ollut pallo jalkaan eli etten olisi voinut tehdä enää samoja asioita kuin ennen. Olen sama ihminen ja nautin samoista asioista kuin ennenkin ja teen niitä vaikka minulla on lapsia. Ammatillisesti kaksi äitiyslomaa ja hoitovapaa niiden välissä on ollut rikasta aikaa, sillä suoritin akateemisen jatko-opinnon perhevapailla. Ehkä mulla sitten ei ole niin vaativa elämä tai harrastukset, että lasten takia ne olisi pitänyt jättää kokonaan ja muuttaa elämänsä jotenkin vähemmän rikkaaksi. Metsäretkillä ja juoksulenkeillä olen käynyt niin perheen kanssa kuin ilman edelleenkin, samoin valokuvaamassa. Tietokirjallisuuden ja romaanien lukemisesta pidän ja olen tehnyt niitä kuten ennenkin. Olen aina halunnut, että mulla on omaa aikaa itseni seurassa ja siinäkään en näe muutosta. Tietysti se vaatii sen, että isä on yhtä lailla vanhempi lapsilleen ja hoivavastuussa kuin äitikin, ja tämä on meillä toiminut. Kun lapset menevät nukkumaan, vietän aikaa mieheni tai useimmiten vain itseni seurassa (mies iltauninen) muutaman tunnin, luen tai käyn lenkillä, teen töitä, katson elokuvaa tai vaan kirjoittelen päiväkirjaa tms. Jos harrastaisin riippuliitoa niin saattaisi se olla vähän vähäisempää, mutta kuntosalille pääsen edelleen kuten ennenkin. Joka tapauksessa minun mielestäni muutos elämässäni on lasten myötä ollut huikeasti vähäisempi kuin osasin odottaa. Lasten kanssa on matkusteltukin onnistuneesti ja itse asiassa vähemmän tuli oltua reissussa vaativan työn takia ennen lapsia. Oli vaan aina niin takki tyhjä, että lomilla lepäsi mieluiten kotona suurimmaksi osaksi. Raskaana ollessa oli päällimmäisenä mielessä, että kohta on rankkaa ja vaativaa ja nyt pitää jaksaa. Todellisuus on ollut paljon mukavampaa ja rennompaa. Joskus vähän on valvottu vauvankin kanssa, mutta mielestäni työelämä on tuottanut mulle kaikkiaan paljon enemmän univelkaa. Lapseni ovat hyviä tyyppejä ja heidän kanssa on ja on ollut mukavaa kasvaa. Siis en koe, että elämäni olisi ollut rikkaampaa velana kuin nyt, koska en nytkään jää paitsi mistään olennaisesta elämässä. Terveisin hän, joka on lopettanut baareilun pitkälti lastensaannin myötä, ja jolla kului baareissa liian paljon aikaa kausiluontoisesti (mutta ei nyt koko ajan tietenkään) enimmäkseen ystävien ja työkaverieiden takia.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:13"]

Mutta pointtihan oli, että mun ei ole tarvinnut poistaa elämästäni mitään muuta.

[/quote]

Minun vaikea kuvitella elämää, joka ei muuttuisi radikaalisti lasten hankkimisen jälkeen. Kenties jokin aatelismiehen elämä, jossa lastenhoito on ulkoistettu nannylle? Ainakin minun pitäisi luopua todella paljosta, jos lapsia elämääni ottaisin, ja samaa mieltä tuntuvat olevan useimmat kolmikymppiset akateemisesti koulutetut ystäväni, oli heillä lapsia tai ei. -5

[/quote]

No ainahan elämä muuttuu jotenkin erinäisistä syistä. Silloin kun sinkusta tulee parisuhteellinen, silloin kun valmistuu ammattiin, vaihtaa työtä, sairastuu, hankkii lemmikin, sairastuu, mitä tahansa. Minusta vaan on virheellistä olettaa, että elämä muuttuu täysin toiseksi lasten myötä ja automaattisesti vähemmän rikkaaksi. Totta kai arjessa muutos oli työelämästä äitiyslomalle, mutta ei se ainakaan minulle ollut pallo jalkaan eli etten olisi voinut tehdä enää samoja asioita kuin ennen. Olen sama ihminen ja nautin samoista asioista kuin ennenkin ja teen niitä vaikka minulla on lapsia. Ammatillisesti kaksi äitiyslomaa ja hoitovapaa niiden välissä on ollut rikasta aikaa, sillä suoritin akateemisen jatko-opinnon perhevapailla. Ehkä mulla sitten ei ole niin vaativa elämä tai harrastukset, että lasten takia ne olisi pitänyt jättää kokonaan ja muuttaa elämänsä jotenkin vähemmän rikkaaksi. Metsäretkillä ja juoksulenkeillä olen käynyt niin perheen kanssa kuin ilman edelleenkin, samoin valokuvaamassa. Tietokirjallisuuden ja romaanien lukemisesta pidän ja olen tehnyt niitä kuten ennenkin. Olen aina halunnut, että mulla on omaa aikaa itseni seurassa ja siinäkään en näe muutosta. Tietysti se vaatii sen, että isä on yhtä lailla vanhempi lapsilleen ja hoivavastuussa kuin äitikin, ja tämä on meillä toiminut. Kun lapset menevät nukkumaan, vietän aikaa mieheni tai useimmiten vain itseni seurassa (mies iltauninen) muutaman tunnin, luen tai käyn lenkillä, teen töitä, katson elokuvaa tai vaan kirjoittelen päiväkirjaa tms. Jos harrastaisin riippuliitoa niin saattaisi se olla vähän vähäisempää, mutta kuntosalille pääsen edelleen kuten ennenkin. Joka tapauksessa minun mielestäni muutos elämässäni on lasten myötä ollut huikeasti vähäisempi kuin osasin odottaa. Lasten kanssa on matkusteltukin onnistuneesti ja itse asiassa vähemmän tuli oltua reissussa vaativan työn takia ennen lapsia. Oli vaan aina niin takki tyhjä, että lomilla lepäsi mieluiten kotona suurimmaksi osaksi. Raskaana ollessa oli päällimmäisenä mielessä, että kohta on rankkaa ja vaativaa ja nyt pitää jaksaa. Todellisuus on ollut paljon mukavampaa ja rennompaa. Joskus vähän on valvottu vauvankin kanssa, mutta mielestäni työelämä on tuottanut mulle kaikkiaan paljon enemmän univelkaa. Lapseni ovat hyviä tyyppejä ja heidän kanssa on ja on ollut mukavaa kasvaa. Siis en koe, että elämäni olisi ollut rikkaampaa velana kuin nyt, koska en nytkään jää paitsi mistään olennaisesta elämässä. Terveisin hän, joka on lopettanut baareilun pitkälti lastensaannin myötä, ja jolla kului baareissa liian paljon aikaa kausiluontoisesti (mutta ei nyt koko ajan tietenkään) enimmäkseen ystävien ja työkaverieiden takia.

[/quote]

Olet jäänyt töistä pois ja ihmettelet, miten sinulla on edelleen aikaa tehdä monia niistä asioista kuin ennenkin? Niin, mistäköhän se johtuisi. -5

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:13"]

Mutta pointtihan oli, että mun ei ole tarvinnut poistaa elämästäni mitään muuta.

[/quote]

Minun vaikea kuvitella elämää, joka ei muuttuisi radikaalisti lasten hankkimisen jälkeen. Kenties jokin aatelismiehen elämä, jossa lastenhoito on ulkoistettu nannylle? Ainakin minun pitäisi luopua todella paljosta, jos lapsia elämääni ottaisin, ja samaa mieltä tuntuvat olevan useimmat kolmikymppiset akateemisesti koulutetut ystäväni, oli heillä lapsia tai ei. -5

[/quote]

No ainahan elämä muuttuu jotenkin erinäisistä syistä. Silloin kun sinkusta tulee parisuhteellinen, silloin kun valmistuu ammattiin, vaihtaa työtä, sairastuu, hankkii lemmikin, sairastuu, mitä tahansa. Minusta vaan on virheellistä olettaa, että elämä muuttuu täysin toiseksi lasten myötä ja automaattisesti vähemmän rikkaaksi. Totta kai arjessa muutos oli työelämästä äitiyslomalle, mutta ei se ainakaan minulle ollut pallo jalkaan eli etten olisi voinut tehdä enää samoja asioita kuin ennen. Olen sama ihminen ja nautin samoista asioista kuin ennenkin ja teen niitä vaikka minulla on lapsia. Ammatillisesti kaksi äitiyslomaa ja hoitovapaa niiden välissä on ollut rikasta aikaa, sillä suoritin akateemisen jatko-opinnon perhevapailla. Ehkä mulla sitten ei ole niin vaativa elämä tai harrastukset, että lasten takia ne olisi pitänyt jättää kokonaan ja muuttaa elämänsä jotenkin vähemmän rikkaaksi. Metsäretkillä ja juoksulenkeillä olen käynyt niin perheen kanssa kuin ilman edelleenkin, samoin valokuvaamassa. Tietokirjallisuuden ja romaanien lukemisesta pidän ja olen tehnyt niitä kuten ennenkin. Olen aina halunnut, että mulla on omaa aikaa itseni seurassa ja siinäkään en näe muutosta. Tietysti se vaatii sen, että isä on yhtä lailla vanhempi lapsilleen ja hoivavastuussa kuin äitikin, ja tämä on meillä toiminut. Kun lapset menevät nukkumaan, vietän aikaa mieheni tai useimmiten vain itseni seurassa (mies iltauninen) muutaman tunnin, luen tai käyn lenkillä, teen töitä, katson elokuvaa tai vaan kirjoittelen päiväkirjaa tms. Jos harrastaisin riippuliitoa niin saattaisi se olla vähän vähäisempää, mutta kuntosalille pääsen edelleen kuten ennenkin. Joka tapauksessa minun mielestäni muutos elämässäni on lasten myötä ollut huikeasti vähäisempi kuin osasin odottaa. Lasten kanssa on matkusteltukin onnistuneesti ja itse asiassa vähemmän tuli oltua reissussa vaativan työn takia ennen lapsia. Oli vaan aina niin takki tyhjä, että lomilla lepäsi mieluiten kotona suurimmaksi osaksi. Raskaana ollessa oli päällimmäisenä mielessä, että kohta on rankkaa ja vaativaa ja nyt pitää jaksaa. Todellisuus on ollut paljon mukavampaa ja rennompaa. Joskus vähän on valvottu vauvankin kanssa, mutta mielestäni työelämä on tuottanut mulle kaikkiaan paljon enemmän univelkaa. Lapseni ovat hyviä tyyppejä ja heidän kanssa on ja on ollut mukavaa kasvaa. Siis en koe, että elämäni olisi ollut rikkaampaa velana kuin nyt, koska en nytkään jää paitsi mistään olennaisesta elämässä. Terveisin hän, joka on lopettanut baareilun pitkälti lastensaannin myötä, ja jolla kului baareissa liian paljon aikaa kausiluontoisesti (mutta ei nyt koko ajan tietenkään) enimmäkseen ystävien ja työkaverieiden takia.

[/quote]

Olet jäänyt töistä pois ja ihmettelet, miten sinulla on edelleen aikaa tehdä monia niistä asioista kuin ennenkin? Niin, mistäköhän se johtuisi. -5

[/quote]

Menikö sinulta ohi, että olen tehnyt tässä myös väitöskirjan lasteni hoidon ohessa? Taitaa olla vähän tulkinnanvaraista kuinka paljon olen ollut poissa työelämästä! :D Olen vielä äitiyslomalla, joten tietenkin olen poissa ns. päivätöistä, mutta sehän on väliaikaista. Päivittäinen lastenhoidon osuus tulee vaihtumaan työhön, minä aikana lapset ovat päivähoidossa. Ei kaiketi tule muuttamaan asioista sen suhteen mitä voin tehdä ja mitä en. Univelkaa tuottaa varmaan jatkossakin työelämä, koska tykkään valvoa myöhään (kuten olen aina tehnyt) mutta sehän ei liity siihen mitenkään onko mulla lapsia vai ei!

Onko pakko suorittaa niin kamalasti aina? 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:09"]

Onko pakko suorittaa niin kamalasti aina? 

[/quote]

Väitöskirjani oli ehkä huono, mutta ainakin statukseni on nyt korkeampi kuin sinun.

113

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:01"]

Mistäs tiedät? Eipä sinulla taida olla omakohtaista vertailukohtaa...mullapa on. Olin kerran lapseton ja nyt on lapsiakin. En vaihtaisi takaisin.

[/quote]

Vähän hankala sun olis vaihtaakin. Että sikäli olipa fiksu kommentti......

Jos viittaat minuun edelliseen, niin varmaan suorittaisin samalla lailla, oli lapsia tai ei. Kyse on siitä, että eivät lapset minun elämääni ole muuttaneet ihan toiseksi kuin se oli ja jotenkin automaattisesti jotenkin vähemmän rikkaaksi. En koe lastenhoitoa työläänä enkä koe tutkimustyötä (jatko-opintoja) enkä harrastuksiani työläinä, nautin näistä kaikista. Jos akateemisen jatkotutkinnonkin pystyy tekemään lapsista huolimatta niin mietin, että mikä on se sellainen asia jonka tekeminen loppuu 20 vuodeksi lasten myötä? En keksi mitään muuta kuin jotain mikä liittyy lähes ympärivuorokautiseen yrittäjän duuniin ilman mitään tukiverkkoja, alkoholiin tai jatkuvaan reppureissaamiseen. Edelleen, lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä- onneksi - ja se ei ole keneltäkään pois jos joku tekee tai on tekemättä, mutta hassuja vaan noi kauhukuvat ja niihin pohjautuvat perustelut. Ne eivät ole realistisia.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:53"]

Itse entisenä velana ja nykyään kahden äitinä olen miettinyt tässä mistä olen joutunut luopumaan. Tulin siihen tulokseen, että olen joutunut luopumaan vain baareista ja viinasta keskeisenä viikonloppusisältönä.

[/quote]

Jos elämän keskeisenä sisältönä on ryyppääminen ja baarit, niin varmasti lapset voivatkin tuoda erittäin tervehdyttävän muutoksen elämäntyyliin. Itse en moista "eheytystä" kaipaa, sillä viinalla läträäminen ja juottoloissa lorviminen ei muutoinkaan kuulu tapoihini.

[/quote]

Baari-iltojen ja kännäilyn seurauksena ne monet penskat alkunsa saakin että voi olla joillekuille vähän niinkuin pakko kyseessä eikä niinkään oma halu lakata baarittelu.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:09"]

Onko pakko suorittaa niin kamalasti aina? 

[/quote]

Väitöskirjani oli ehkä huono, mutta ainakin statukseni on nyt korkeampi kuin sinun.

113

[/quote]

Älä esiinny toisten identiteeteillä, t: se oikea kirjoittaja

Itse ihmettelen sitä, että ap istuu terassilla sen sangrian kanssa, ja jaksaa senkin aikana pohtia sitä, että ONNEKSI minulla ei ole lapsia, ja kylläpä olen niin VELA. Olen sitä mieltä, että useimmilla veloilla se paine hankkia lapsia tulee lähinnä oman pään sisältä, ja sitä vastaan pitää sitten tapella kauheasti. Ole hankkimatta lapsia tai älä hanki, ei se todellisessa elämässä kiinnosta muita ihmisiä niin paljon. Ihmisiä ei kiinnnosta toisten elämä niin paljon.

Velat vaan suurentelee sitä, että joku täti-ihminen silloin vuosi sitten niissäkin juhlissa sanoi niin ja niin. Ihan hirveä yhteskunnallinen painostus! Tai jos töissä työkaverit kahvitauolla puhuvat niistä lapsistaan, niin sekin on ihan hirveä loukkaus velan velautta kohtaan. Ainoa minkä uskon olevan yleistä, on se että, vanhemmat saattavat toivoa lapsenlapsia, jos niitä ei jo ole.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:09"]

Onko pakko suorittaa niin kamalasti aina? 

[/quote]

Väitöskirjani oli ehkä huono, mutta ainakin statukseni on nyt korkeampi kuin sinun.

113

[/quote]

Älä esiinny toisten identiteeteillä, t: se oikea kirjoittaja

[/quote]

Kommentoin vain puolestasi. Oikeinhan se meni, eikö vain?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:06"]

Aloitus on vähän provosoiva, mutta olen kyllä samaa mieltä sen kanssa. Elämäni on kyllä paljon parempaa näin lapsettomana kuin se olisi, jos olisin vanhempi. Tätä on kyllä joidenkin vanhempien täysin mahdotonta käsittää.

[/quote]

Kuten moni on sanonutkin, loogisesti tämä väittämä ei päde, sen tajuaa jokainen, joka hetkenkin ajattelee. Vela ei voi tietää onko elämä rikkaampaa/parempaa, koska ei ole kokemusta siitä vaihtoehdosta eikä voi vertailla. Arvata voi, mutta arvaus nyt on aina arvaus, melko tyhjänkanssa se.

Terveisin toinen lapseton.

[/quote]

Höpsistä.

Kyllä minä tiedän ilman kokemustakin millaista olisi elää naamatatuoinnin kanssa.

Jos lapsia ei halua niin elämä lapsen kanssa olisi kamalaa. 

[/quote]

Mulla ei ole lapsia eikä tule, ahdistaa pelkkä ajatuskin.

Ja jos nyt kuitenkin tulisin raskaaksi, en voi vannoa tekeväni aborttia, koska en ole koskaan raskaana ollut enkä tiedä millaista se olisi. En myöskään voi vannoa, että mikäli päätyisin lapsen pitämään enkä sitä oppisi rakastamaan ja hänestä iloitsemaan. Itse asiassa veikkaan, että mä oisin jopa ihan hyvä äiti.

Mutta en ole kokeilemassa moista vaihtoehtoa, koska ei vaan ole mun juttu, en siltikään voi vannoa miten äitiyden kokisin, koska en ole sitä kokenut.

[/quote]

No sinä olet sinä. Minä puolestani tiedän, etten lasta koskaan halua enkä myöskään tästä syystä nauttisi raskaudesta enkä äitiydestä. Tunnen itseni hyvin.

[/quote]

Et oo koskaan raskaushormoneista kuullut?

Et yksinkertaisesti voi tietää ilman kokemusta miten hormonit vaikuttaisivat ajattelutapaasi.

Mäkin tunnen itseni todella hyvin, mutta esim. hormoneista johtuvat muutokset eivät yksinkertaisesti ole ennustettavissa.

[/quote]

Vai niin.

No, en kuitenkaan aio hankkiutua raskaaksi, koskaan. Tsemppiä sinulle päätöksentekoon.

[/quote]

En mäkään, käytössä on sterin lisäksi vielä hormoniehkäisy.

Pointti nyt vaan oli, että ei voi aidosti tietää, jos ei ole kokenut ja mm. hormonit on todella voimakas vaikuttaja päänuppiin, halusi tai ei.

[/quote]

Miksi ihmeessä syöt hormoneja jos sinulle on tehty sterilisaatio? :O

Pointti mulla oli se, että joillekin päätös on varma ettei koskaan äidiksi halua. Ei mitkään hormonit ihmisen persoonaa muuta :)

[/quote]

Tämä mua on aina ihmetyttänyt. Miksi päätöksen tulee olla varma ja miksi voimallinen vannominen, että ikuna varmasti koskaan en kautta kiven ja kannon? On täysin ok olla haluamatta lapsia, ja on täysin ok myös muuttaa mielipiteensä. Ihmisen mielipide muuttuu monissa asioissa elämän varrella. Eikö se ole pikemminkin huono asia, jos ei koskaan muuta mielipiteitään mistään syystä ja on lukinnut kaikki valintansa jo nuorena? Ja siis edelleenkin on ihan ok olla haluamatta lapsia ja ihan ok olla muuttamatta mieltään asian suhteen, mutta sitä vaan ihmettelen, että miksi se julmettu vannominen ja vakuuttelu.

[/quote]

Miksi ihmeessä on aivan sallittua vakuutella, että minä en ainakaan koskaan jotain kallista uutta autoa ostaisi, minä en koskaan hanki kissaa tai minä en koskaan leikkaa tukkaani lyhyeksi, mutta lasten hankinnassa ei-mielipidettä ei saisi edes sanoa saati että sen suhteen olisi ehdoton? Miten ihmeessä se on lapsellisilta pois jos joku ei halua lapsia ja sanoo sen? Ei se tarkoita etteikö teillä saisi olla vaikka 10 kersaa, vaan se tarkoittaa että sanoja ei halua itselleen yhtäkään. Miten ihmeessä se, ettei joku halua samaa kuin te, loukkaa teitä? En ole kuullut kenenkään uudella Mersulla ajavan loukkantuvan ja alkavan jankkaamaan vanhalla Toyotalle ajavalle joka ei halua itselleen uutta Mersua, että älä ole niin ehdoton, kyllä se sunkin mieli vielä muuttuu ja Mersun hommaat ja jos et hommaa niin kyllä sitten viimeistään vanhainkodissa kaduttaa ja et yhtään voi tietää mistä luovut kun et Mersulla aja, ei voi tietää ennenkuin itsellä on Mersu. No ei varmaan voikaan, mutta kun ei kiinnosta ja KUN EI EDES HALUA TIETÄÄ.

Monilla ihmisillä on muissakin asioissa omituinen putkiajattelu; se mitä itse tehdään ja miten itse toimitaan, on ainoa oikea malli ja kaikki, jotka eivät halua ja tee samoja asioita, ovat omituisia tai viallisia. Ja sitten tietenkin on kateus, jonka vaikutusta milloin mihinkin ei kannata aliarvioida.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:14"]

Miten vela voi tietää? Tämä on nähnyt vain yhden puolen.

[/quote]

Kuvittele jokin ammatti, joka olisi sinusta todella vastenmielinen. Siis epämiellyttävä, raskas ja arvojesi vastainen. Mistä tiedät, ettet kuitenkin nauttisi siitä? Sitä sanotaan itsetutnemukseksi. -5

[/quote]

Huono vertaus, sillä ammatista ei saa takaisin sitä mitä lapsilta saa eli ehdotonta rakkautta ja hellyyttä joka on mahdollista vain vanhemman ja lapsen välillä. Ammattiin ei myöskään liity samaa kiintymys-ja tunnesidettä kuin lapseen. 

Velat usein kuvittelee "tietävänsä" millaista perheellisten elämä on. Totuus kuitenkin on ettei se ole mahdollista koska vela ei ole tuntenut tunteita, joita oma lapsi herättää. Se nyt vaan on fakta jolla ei ole itsetuntemuksen kanssa mitään tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:22"]

Jos viittaat minuun edelliseen, niin varmaan suorittaisin samalla lailla, oli lapsia tai ei. Kyse on siitä, että eivät lapset minun elämääni ole muuttaneet ihan toiseksi kuin se oli ja jotenkin automaattisesti jotenkin vähemmän rikkaaksi. En koe lastenhoitoa työläänä enkä koe tutkimustyötä (jatko-opintoja) enkä harrastuksiani työläinä, nautin näistä kaikista. Jos akateemisen jatkotutkinnonkin pystyy tekemään lapsista huolimatta niin mietin, että mikä on se sellainen asia jonka tekeminen loppuu 20 vuodeksi lasten myötä? En keksi mitään muuta kuin jotain mikä liittyy lähes ympärivuorokautiseen yrittäjän duuniin ilman mitään tukiverkkoja, alkoholiin tai jatkuvaan reppureissaamiseen. Edelleen, lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä- onneksi - ja se ei ole keneltäkään pois jos joku tekee tai on tekemättä, mutta hassuja vaan noi kauhukuvat ja niihin pohjautuvat perustelut. Ne eivät ole realistisia.

[/quote]

Minä oletan, että valtaosa veloista on tekemättä lapsia siksi, että eivät halua lapsia ja lapsiperhe-elämää tai eivät pidä lapsista. En usko että kukaan jättää lapset hankkimatta siksi, että ei niiden vuoksi ehtisi tehdä jotakin. Kyllä syynä on jotakin "perusteellisempaa".

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:09"]

Onko pakko suorittaa niin kamalasti aina? 

[/quote]

Väitöskirjani oli ehkä huono, mutta ainakin statukseni on nyt korkeampi kuin sinun.

113

[/quote]

Oho, aika ilkeä kommentti! Tuollaistako se äitiys teettää? :)

Mullapa ei ole lapsia ja elän niin onnellista elämää ettei minun tarvitse kiukutella tuntemattomille...

Tsemppiä. Kyllä se kai ajan kanssa helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:14"]

Miten vela voi tietää? Tämä on nähnyt vain yhden puolen.

[/quote]

Kuvittele jokin ammatti, joka olisi sinusta todella vastenmielinen. Siis epämiellyttävä, raskas ja arvojesi vastainen. Mistä tiedät, ettet kuitenkin nauttisi siitä? Sitä sanotaan itsetutnemukseksi. -5

[/quote]

Huono vertaus, sillä ammatista ei saa takaisin sitä mitä lapsilta saa eli ehdotonta rakkautta ja hellyyttä joka on mahdollista vain vanhemman ja lapsen välillä. Ammattiin ei myöskään liity samaa kiintymys-ja tunnesidettä kuin lapseen. 

Velat usein kuvittelee "tietävänsä" millaista perheellisten elämä on. Totuus kuitenkin on ettei se ole mahdollista koska vela ei ole tuntenut tunteita, joita oma lapsi herättää. Se nyt vaan on fakta jolla ei ole itsetuntemuksen kanssa mitään tekemistä.

[/quote]

Mitä nyt monien kavereiden isyyttä olen seurannut, niin ei se side kaikilla taida kovin kummoinen olla, kun lapsia nähdään pari kertaa vuodessa, eikä yhteydenpito kiinnosta pätkääkään. Minulla ei ole kiinnostusta lasten hankkimiseen, enkä viitsi tehdä sitä vain siksi, että mahdollisesti saattaisikin olla uskomaton tunneside. Riski on iso, kun vertaisryhmälläkään ei suurelta osin ole noin käynyt. Kyseessä kun on peruuttamaton teko, eikä yksittäinen kansantanssien kokeilu, niin ihan vain et voi tietää -argumentin perusteella en lähde kokeilemaan.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:14"]

Miten vela voi tietää? Tämä on nähnyt vain yhden puolen.

[/quote]

Kuvittele jokin ammatti, joka olisi sinusta todella vastenmielinen. Siis epämiellyttävä, raskas ja arvojesi vastainen. Mistä tiedät, ettet kuitenkin nauttisi siitä? Sitä sanotaan itsetutnemukseksi. -5

[/quote]

Huono vertaus, sillä ammatista ei saa takaisin sitä mitä lapsilta saa eli ehdotonta rakkautta ja hellyyttä joka on mahdollista vain vanhemman ja lapsen välillä. Ammattiin ei myöskään liity samaa kiintymys-ja tunnesidettä kuin lapseen. 

Velat usein kuvittelee "tietävänsä" millaista perheellisten elämä on. Totuus kuitenkin on ettei se ole mahdollista koska vela ei ole tuntenut tunteita, joita oma lapsi herättää. Se nyt vaan on fakta jolla ei ole itsetuntemuksen kanssa mitään tekemistä.

[/quote]

Ehdoton rakkaus ei ole vakio.